The Black Dahlia

[Pasi Vanhala]

Etusivulta:

The Black Dahlia -traileri

Brian De Palman ohjaamasta The Black Dahliasta on julkaistu traileri.

The Black Dahlia perustuu James Ellroyn samannimiseen kirjaan, jonka pohjalta Josh Friedman on kirjoittanut käsikirjoituksen. Elokuvassa nähdään mm. Josh Hartnett, Scarlett Johansson, Hilary Swank sekä Aaron Eckhart.

Traileri vaikuttaa lupaavalta vaikka Hartnett ei mielestäni aivan istu rooliin. Ehkäpä De Palma nousee tämän avulla takaisin huipulle. Parhaassa tapauksessa tästä tulee L.A. Confidentialin kaltainen klassikko.

 

[Pasi Vanhala]

Vastaus: The Black Dahlia

Hartnett on aliarvostettu näyttelijä.

Totta. Tuossa trailerissa Hartnettia on sen verran vähän ja sen verran irtonaisissa kohtauksissa, ettei mitään varmaa roolin sopivuudesta voi vielä sanoa. Voihan mies tehdä vaikka tähänastisen uransa parhaan roolisuorituksen mutta yksinään trailerin perusteella jää vähän epäilevä fiilis.

 

[Anjuna]

Vastaus: The Black Dahlia

Ellroyn kirja on oma suosikkini miehen teoksien joukossa. Todella harmillista että David Fincher poistui ohjaajan paikalta ja tilalleen otettiin vähintäänkin epätasaiseksi kutsuttaa Brian de Palma. On täysin mahdotonta veikata etukäteen, mitä lopputuloksesta seuraa. De Palma ei ole tainnut tehdä oikeasti pätevää leffaa sitten Untouchablesin.

Ellroyn tuotannosta sopisi tehdä enemmänkin elokuvia. Oikeastaan outoa, ettei L.A. Confidentialin saama suitsutus ja kaupallinen menestys johtanut Ellroyn Los Angeles -trilogian muiden kirjojen tuottamiseen valkokankaille.

Kunpa American Tabloidista tehtäisiin elokuva. Oliver Stone sopisi ohjaajaksi

 

[Pasi Vanhala]

Vastaus: The Black Dahlia

Ellroyn tuotannosta sopisi tehdä enemmänkin elokuvia. Oikeastaan outoa, ettei L.A. Confidentialin saama suitsutus ja kaupallinen menestys johtanut Ellroyn Los Angeles -trilogian muiden kirjojen tuottamiseen valkokankaille.

Kunpa American Tabloidista tehtäisiin elokuva. Oliver Stone sopisi ohjaajaksi

Oikeastaan American Tabloid sopisi paremmin minisarjaksi kuin elokuvaksi. Sen verran monikerroksinen ja pitkälle aikavälille sijoittuva teos kuitenkin kyseessä. Tai sitten elokuvalla pitää olla reilusti pituutta jotta kaikki oleellinen saadaan mukaan.

Mutta on tosiaan ihmeellistä miten vähän Ellroyn kirjoja on hyödynnetty elokuvissa.

 

[Markus Laitinen]

Vastaus: The Black Dahlia

Joo, tuli Musta Dahlia katsottua tuossa tiistaina, ja täytyy sanoa, että IMDB:n heikot pisteet ovat aika ansaitut, vaikkei elokuva täysi susi ollutkaan.

Aloitetaan vaikka siitä mikä ei toiminut, eli käsikirjoituksesta. En ole kirjaan tutustunut, mutta leffassa tuntui olevan vain palasia ja sirpaleita jostain yhtenäisestä tarinasta. Koko Dahlia-murha jää jossain vaiheessa ihmeellisesti taka-alalle, ja juonen päälle heitetään yhtäkkiä monta sivutarinaa, joissa ei yksinkertaisesti riitä vetoa kannattelemaan elokuvaa. Sitten kaikki ratkeaa yllättäen lopussa, eikä katsojalle jää mitään oivallettavaa. Sitä seuraa vaan sivusta miten kaikki ratkeaa, vaikkei siinä vaiheessa oikeastaan edes kiinnosta. Hahmotkin ovat varsin tylsiä, vaikka hyviäkin hetkiä on, ja näyttelijät eivät todellakaan anna parastaan.

Parasta Black Dahliassa on tunnelma, jonka takia sen jaksaa katsoa loppuun. Film noir -fiilis toimii ja väkivaltainen meno on viihdyttävää. De Palma on jälleen onnistunut tuomaan aikakauden hyvin esille. Kunpa vain käsikirjoitus olisi käyty vielä kerran läpi ja korjattu uuteen kuosiin.

 

[J. Pikkarainen]

Vastaus: The Black Dahlia

Melkoinen pettymys. Kuullessaan elokuva tuntui mielenkiintoiselta, puhtaasti Ellroyn takia, mutta ajan saatossa odotuksetkin laskivat enemmänkin miinukselle. 'Kinon superpäivinä käväisin kuitenkin katsomassa, kun paremmat näytökset (Babel & Pan's Labyrinth) olivat täyteen bookattuja.

En oikein tiedä mikä elokuvassa oli vikana. Näyttelijäsuorituksista ainoastaan Aaron Eckhart onnistui luomaan jonkinasteista mielenkiintoa, muiden tehdessä hyvin pahvisia/tunteettomia roolisuorituksia. Pahimpina naispääosat, Swank ja Johansson. Hartnettin puhe sopii noirmaiseen kerrontaan, mutta mies itse ei niinkään. Käsikirjoitus oli, kuten Laitinen sanoi, hieman sirpaleinen ja osin sorruttiin vähän liian helppoihin katsojan avustuksiin.

Kuvaukseltaan elokuva ei jäänyt mitenkään mieleen, enkä minä tästä sitä kaivattua noirmaisuuttakaan oikein saanut revittyä irti. Musiikkikin aiheutti enemmänkin huvittuneisuutta kuin kaivattua noiria, ja useammassa kohtauksessa mieleen tuli lukuisat parodiat film noir -genrestä, eikä itse film noir.