Peli läpi.
Syrjäinen saari. Kultti ja mystinen rituaali. Jotain pahaa herää.
The Chant on kauhupeli, jossa nuori nainen yrittää selviytyä kosmisten kauhujen keskellä. Pelin metsäiset maisemat, hahmon kömpelöt väistöliikkeet ja se kuinka pelin rytmitys ja alueisiin jako toimivat tuovat mieleen Alan Waken. Peli on selviytymiskauhua siinä missä Alan Wake, pelaajan taistellessa yliluonnollisia kauhuja vastaan, mutta taskulampun sohottamisen sijaan The Chantissa pelaaja tasapainottelee mielen, kehon ja henkisen mittarin kanssa. Jos kehomittari menee nolliin, pelaaja kuolee. Jos taas mielen mittari menee nolliin, hahmo saa paniikkikohtauksen, jolloin pakeneminen on ainoa keino. Henkinen mittari antaa mahdollisuuden käyttää kykyjä sekä meditoida ja palauttaa näin mielen mittariin lisää ”virtaa”.
Taistelussa käytetään erilaisia resursseista kasattuja aseita tulelle kyllästetyistä risukimpuista kranaatin tavoin heitettävään öljypurkkiin. Suolan viskominen monsterien naamalle toimii myös. Kentissä riittää kerättävää, jokunen onnistunut pulma ja pomomatseja. Vaikka pelin ulosannista ja äänimaailmasta paistaa selvästi esikuviaan pienempi budjetti, kokonaisuus on yllättävän hyvin kasassa.
Hieno fyysinen versio pahvisleevellä ja tuhdilla taidekirjasella antaa suuren pelin vaikutelman, ja vaikka peli ei pysty tähän vastaamaan, niin pienemmän budjetin kauhupeliksi tässä on mukavan paljon omia ideoita ja onnistunutta tunnelmaa. Seitsemän tuntinen läpipeluu tuntui sopivan pituiselta. Lyhyehköön peliaikaan mahtui kivasti erilaisia maisemia ja erilaisia vastuksia, eikä tarvinnut huolehtia minkään sortin luppoajasta. The Chant ei ole mikään tajunnanräjäyttävä, mutta kiva kompakti kauhuilu.
