Tove Janssonin Muumi-teokset ovat osa suomalaista kasvatusta ja kulttuuria. Kansainvälisestikin rakastetut hahmot ovat seikkailleet videopeleissä ennenkin, mutta eivät koskaan näin autenttisesti ja perinteitä kunnioittaen. Norjalaisen Hyper Gamesin Nuuskamuikkunen: Muumilaakson melodia (Snufkin: Melody of Moomivalley) ihastuttaa varsinkin eläväisen ilmeensä ansiosta.
Kaikki muumit eivät ole laaksossa
Kukapa meistä ei olisi katsonut klassista Muumilaakson tarinoita -sarjaa. Japanissa työstetty, Janssonin teksteihin ja piirroksiin perustuva animaatio kertoo mielikuvituksellisia tarinoita, jotka tarjoavat hienosti tarttumapintaa niin pienille lapsille kuin aikuisillekin. Muumit ovat ajattomia. Muumilaakso ja sen asukkaat ovat itse asiassa lähes täydellinen ympäristö videopelille, sillä sen rikas lore, veikeä maailma ja satumaiset hahmot mahdollistavat vaikka minkälaisia seikkailuita. Tarjolla on merihirviöitä, kummituksia, aarteita ja loputtomia mahdollisuuksia.
[[{"fid":"93996","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Snufkin eli Nuuskamuikkunen on nostettu uutuusnimikkeen päähahmoksi, onhan korsi suussa seikkaileva anarkisti aina liikkeessä ja hänellä on valmiiksi reppu selässä, lyhty olalla ja kalavermeetkin aina saatavilla. Tällä kertaa Muikkunen palailee talven jälkeen takaisin Muumilaaksoon vain huomatakseen, että yli-innokas Puistonvartija on pystyttänyt kieltokylttejä joka paikkaan, padonnut vapaasti virtaavan joen ja rakentanut rumia puistoja ympäri vihertävää luontoa. Muumipeikkokin on kateissa. Jotain on tehtävä!
Suomen oma Link
Kuten nimi vihjaa, niin Nuuskamuikkusen musikaalisuus nostetaan myös esille. Eri musiikkisoittimet toimivat osana pulmanratkontaa, sillä niillä avataan eri kulkureittejä kuin myös tehdään tehtäviä. Nuuskiksen on kerättävä luonnosta löytyviä inspiraatiohippuja, jotta hän saa vakuutettua kaikki tapaamansa luonnonkappaleet melodioillaan. Muut tehtävät koostuvat pääasiassa oikeiden esineiden löytämisestä ja niiden toimittamisesta Muumilaakson asukkaille. Papalla on vene hukassa, Ninnin vaatteet ovat lähteneet Haisulin matkaan ja ujo pieni otus kaipaa nimeä. Välillä hiippaillaan höpsöjen konstaapelien pitäessä vahtia. Laaksoa pystyy tutkimaan melko vapaasti, mitä nyt osa reiteistä aukeaa vasta päätarinan mukana.
[[{"fid":"93997","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Matkan varrella tavataan kymmeniä tuttuja hahmoja, soitellaan huuliharppua ja palautetaan ilo takaisin luontoon. Koko perheelle suunnattu seikkailupeli hurmaa todella upealla taidetyylillä ja melankolisella tunnelmallaan, vaikka pelattavuudessa onkin jouduttu tekemään kompromisseja kohdeyleisöä silmällä pitäen. Välillä heitetään vaan selälleen ja ihaillaan maisemia, kuunnellaan linnunlaulua ja tuijotetaan pilviin. Neljätuntisen tarinan kokee mielellään, mutta takaraivossa kytee silti ajatus: potentiaalia olisi niin paljon enemmän, jos ikärajaa nostettaisiin ylöspäin. Nyt tekeminen on melko suoraviivaista, mutta alle kouluikäiset tarvitsevat kuitenkin vanhemmilta apuja, sillä peli vaatii lukutaitoa ääninäyttelyn puuttuessa paketista. Koko teos on lokalisoitu molemmille kotimaisille kielille todella mallikkaasti ja alkuperäisteoksia kunnioittaen: kiitos kuulunee pelin kehityksessä läheisesti mukana olleelle Muumi-yhtiölle. Harvoin on videopelissä käytetty yhtä sympaattisia virkkeitä ja sanamuotoja.
Ilo silmälle
Eniten kuitenkin vakuuttaa taidesuunnittelu. Keväinen Muumilaakso on ihana paikka, jossa tuuli puhaltaa lehtipuita, Mörkö jäädyttää vesistöt kulkureitilleen ja joka nurkan takana on tuttu naama. Tuntuu kuin saapuisi kotiin. Jokainen välianimaatio vaatii ottamaan ruutukaappauksia, samoin kauniit rantamaisemat ja taivaalla loimuava aurinko. Janssonin maailma ja hahmot ovat todella heränneet eloon. Sigur Rósin työstämä herkkä ääniraita tunnelmoi taustalla, vaikka bändin panos jää yllättävän pieneksi osaksi kerrontaa. Hyper Games todistaa, että pienikin voi olla kaunista.
[[{"fid":"93998","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Snufkin: Melody of Moominvalley kunnioittaa upeasti lähdemateriaalia, mutta videopelinä se joutuu muistamaan ikärajan asettamat rajat. Nyt lopputulos tarjoaa kiitettävästi tekemistä molempia silmällä pitäen, mutta silti kaipaisin oikeasti vanhemmalle kohdeyleisölle työstettyä, monipuolista seikkailua, jossa pelimekaniikkoja ja pulmia ei olisi pureskeltu valmiiksi auki. Muumeissa on niin paljon ajattomia opetuksia, jänniä seikkailuita ja mahtavia sivuhahmoja, että siitä saisi työstettyä vaikka kuinka laajan konseptin.
Nuuskamuikkusen oma seikkailu on toiveistani huolimatta hieno, tunnelmallinen tarina Janssonin Muumeista. Jotenkin arvostan hänen luomaa rikasta universumia vielä enemmän, mitä vanhemmaksi kasvan.
Lue juttu sivustolla...
Kaikki muumit eivät ole laaksossa
Kukapa meistä ei olisi katsonut klassista Muumilaakson tarinoita -sarjaa. Japanissa työstetty, Janssonin teksteihin ja piirroksiin perustuva animaatio kertoo mielikuvituksellisia tarinoita, jotka tarjoavat hienosti tarttumapintaa niin pienille lapsille kuin aikuisillekin. Muumit ovat ajattomia. Muumilaakso ja sen asukkaat ovat itse asiassa lähes täydellinen ympäristö videopelille, sillä sen rikas lore, veikeä maailma ja satumaiset hahmot mahdollistavat vaikka minkälaisia seikkailuita. Tarjolla on merihirviöitä, kummituksia, aarteita ja loputtomia mahdollisuuksia.
[[{"fid":"93996","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Snufkin eli Nuuskamuikkunen on nostettu uutuusnimikkeen päähahmoksi, onhan korsi suussa seikkaileva anarkisti aina liikkeessä ja hänellä on valmiiksi reppu selässä, lyhty olalla ja kalavermeetkin aina saatavilla. Tällä kertaa Muikkunen palailee talven jälkeen takaisin Muumilaaksoon vain huomatakseen, että yli-innokas Puistonvartija on pystyttänyt kieltokylttejä joka paikkaan, padonnut vapaasti virtaavan joen ja rakentanut rumia puistoja ympäri vihertävää luontoa. Muumipeikkokin on kateissa. Jotain on tehtävä!
Suomen oma Link
Kuten nimi vihjaa, niin Nuuskamuikkusen musikaalisuus nostetaan myös esille. Eri musiikkisoittimet toimivat osana pulmanratkontaa, sillä niillä avataan eri kulkureittejä kuin myös tehdään tehtäviä. Nuuskiksen on kerättävä luonnosta löytyviä inspiraatiohippuja, jotta hän saa vakuutettua kaikki tapaamansa luonnonkappaleet melodioillaan. Muut tehtävät koostuvat pääasiassa oikeiden esineiden löytämisestä ja niiden toimittamisesta Muumilaakson asukkaille. Papalla on vene hukassa, Ninnin vaatteet ovat lähteneet Haisulin matkaan ja ujo pieni otus kaipaa nimeä. Välillä hiippaillaan höpsöjen konstaapelien pitäessä vahtia. Laaksoa pystyy tutkimaan melko vapaasti, mitä nyt osa reiteistä aukeaa vasta päätarinan mukana.
[[{"fid":"93997","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Matkan varrella tavataan kymmeniä tuttuja hahmoja, soitellaan huuliharppua ja palautetaan ilo takaisin luontoon. Koko perheelle suunnattu seikkailupeli hurmaa todella upealla taidetyylillä ja melankolisella tunnelmallaan, vaikka pelattavuudessa onkin jouduttu tekemään kompromisseja kohdeyleisöä silmällä pitäen. Välillä heitetään vaan selälleen ja ihaillaan maisemia, kuunnellaan linnunlaulua ja tuijotetaan pilviin. Neljätuntisen tarinan kokee mielellään, mutta takaraivossa kytee silti ajatus: potentiaalia olisi niin paljon enemmän, jos ikärajaa nostettaisiin ylöspäin. Nyt tekeminen on melko suoraviivaista, mutta alle kouluikäiset tarvitsevat kuitenkin vanhemmilta apuja, sillä peli vaatii lukutaitoa ääninäyttelyn puuttuessa paketista. Koko teos on lokalisoitu molemmille kotimaisille kielille todella mallikkaasti ja alkuperäisteoksia kunnioittaen: kiitos kuulunee pelin kehityksessä läheisesti mukana olleelle Muumi-yhtiölle. Harvoin on videopelissä käytetty yhtä sympaattisia virkkeitä ja sanamuotoja.
Ilo silmälle
Eniten kuitenkin vakuuttaa taidesuunnittelu. Keväinen Muumilaakso on ihana paikka, jossa tuuli puhaltaa lehtipuita, Mörkö jäädyttää vesistöt kulkureitilleen ja joka nurkan takana on tuttu naama. Tuntuu kuin saapuisi kotiin. Jokainen välianimaatio vaatii ottamaan ruutukaappauksia, samoin kauniit rantamaisemat ja taivaalla loimuava aurinko. Janssonin maailma ja hahmot ovat todella heränneet eloon. Sigur Rósin työstämä herkkä ääniraita tunnelmoi taustalla, vaikka bändin panos jää yllättävän pieneksi osaksi kerrontaa. Hyper Games todistaa, että pienikin voi olla kaunista.
[[{"fid":"93998","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":720,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Snufkin: Melody of Moominvalley kunnioittaa upeasti lähdemateriaalia, mutta videopelinä se joutuu muistamaan ikärajan asettamat rajat. Nyt lopputulos tarjoaa kiitettävästi tekemistä molempia silmällä pitäen, mutta silti kaipaisin oikeasti vanhemmalle kohdeyleisölle työstettyä, monipuolista seikkailua, jossa pelimekaniikkoja ja pulmia ei olisi pureskeltu valmiiksi auki. Muumeissa on niin paljon ajattomia opetuksia, jänniä seikkailuita ja mahtavia sivuhahmoja, että siitä saisi työstettyä vaikka kuinka laajan konseptin.
Nuuskamuikkusen oma seikkailu on toiveistani huolimatta hieno, tunnelmallinen tarina Janssonin Muumeista. Jotenkin arvostan hänen luomaa rikasta universumia vielä enemmän, mitä vanhemmaksi kasvan.
Lue juttu sivustolla...