Saul Ahola
New Member
Tämä Terry "Monty Python" Gilliamin elokuva herättänee varmasti keskustelua. Minkälaisia tuntemuksia elokuva on kanssaharrastajissani herättänyt?
Omaperäinen (voiko Gilliamilta muuta edes odottaa?) elokuva on todellinen mind-trippi. Elokuvan juoni pysyy hyvin kasassa ja pitää ässiä hihoissaan loppuun asti. Itse juonta tärkeämmäksi nostaisin kuitenkin elokuvan illuusiomaisen tunnelman, joka tarjoaa koko ajan lisää ajateltavaa. Plussaa myös elokuvan loistavasta musiikkiteemasta.
Bruce Willis ja etenkin Brad Pitt tekevät elokuvassa erinomaista työtä. Pittin hääriminen mielenvikaisena aktivistina on kertakaikkisen herkullista seurattavaa, vaikkakin välillä ote tuntuukin lipsuvan. Yksi Pittin muistettavimmista rooleista ja mies tuntuu varastavan kohtauksen kuin kohtauksen. Pienemmistä rooleista nostaisin esille ehdottomasti Jeffreyn isää näyttelevän, aina niin loistavan, Christopher Plummerin, joka tekee karismallaan niistä muutamista laineista, jotka miehelle on suotu, kertakaikkisen nautinnollisia.
Yksi elokuvan suurista miinuksista on omalla kohdallani Madeleine Stowe. Ei toimi sitten yhtään. Omaperäinen elokuva roikkuu loppujenlopuksi pitkälti kiinni vinksahtaneissa henkilöhahmoissaan ja trippimäisessä tunnelmassaan ja Stowe ei vain yksinkertaisesti uppoa mukaan, enkä osaa nähdä häntä mitenkään tarinaa tasapainottavanakaan hahmona. Vaisu näyttely samoine naaman nykimisine on loppua kohden erittäin puuduttavaa katseltavaa. Gilliam oli esimerkiksi äärimmäisen tarkka kuka esittää elokuvassa nuorta James Colea, lasta, joka on elokuvassa ajallisesti todella pieni hahmo - miksi Terry, oi miksi annoit Stowen kaltaiselle naiselle yhden elokuvan päärooleista? Ehkä vielä joskus ymmärrän.
Kaikenkaikkiaan elokuva on mielenkiintoinen teos, jolla on kuitenkin heikotkin puolensa. Hieman halvat, joskin hyviä oivalluksia sisältävät lavastukset rokottavat mielestäni hieman elokuvan "uskottavuutta". Myös visuaalinen ilme ei onnistu kokonaisuutena loppujenlopuksi vakuuttamaan, vaikka elokuva sisältääkin paikoitellen erittäin vakuuttavaa kuvamateriaalia.
DVD:n (ainakin R2) sisältämä pitkä dokumentti on erittäin mielenkiintoinen ja näyttää hyvin millaista taistelua tämänkin elokuvan valmiiksi saaminen Gilliamille oli. Päivän lopuksi täytyy kyllä nostaa Terry Gilliamille hattua, että jaksoi uskoa elokuvaan ja vei projektin loppuun asti.
***½ / *****
No niin, ei muuta kuin keskustelua pystyyn.
Omaperäinen (voiko Gilliamilta muuta edes odottaa?) elokuva on todellinen mind-trippi. Elokuvan juoni pysyy hyvin kasassa ja pitää ässiä hihoissaan loppuun asti. Itse juonta tärkeämmäksi nostaisin kuitenkin elokuvan illuusiomaisen tunnelman, joka tarjoaa koko ajan lisää ajateltavaa. Plussaa myös elokuvan loistavasta musiikkiteemasta.
Bruce Willis ja etenkin Brad Pitt tekevät elokuvassa erinomaista työtä. Pittin hääriminen mielenvikaisena aktivistina on kertakaikkisen herkullista seurattavaa, vaikkakin välillä ote tuntuukin lipsuvan. Yksi Pittin muistettavimmista rooleista ja mies tuntuu varastavan kohtauksen kuin kohtauksen. Pienemmistä rooleista nostaisin esille ehdottomasti Jeffreyn isää näyttelevän, aina niin loistavan, Christopher Plummerin, joka tekee karismallaan niistä muutamista laineista, jotka miehelle on suotu, kertakaikkisen nautinnollisia.
Yksi elokuvan suurista miinuksista on omalla kohdallani Madeleine Stowe. Ei toimi sitten yhtään. Omaperäinen elokuva roikkuu loppujenlopuksi pitkälti kiinni vinksahtaneissa henkilöhahmoissaan ja trippimäisessä tunnelmassaan ja Stowe ei vain yksinkertaisesti uppoa mukaan, enkä osaa nähdä häntä mitenkään tarinaa tasapainottavanakaan hahmona. Vaisu näyttely samoine naaman nykimisine on loppua kohden erittäin puuduttavaa katseltavaa. Gilliam oli esimerkiksi äärimmäisen tarkka kuka esittää elokuvassa nuorta James Colea, lasta, joka on elokuvassa ajallisesti todella pieni hahmo - miksi Terry, oi miksi annoit Stowen kaltaiselle naiselle yhden elokuvan päärooleista? Ehkä vielä joskus ymmärrän.
Kaikenkaikkiaan elokuva on mielenkiintoinen teos, jolla on kuitenkin heikotkin puolensa. Hieman halvat, joskin hyviä oivalluksia sisältävät lavastukset rokottavat mielestäni hieman elokuvan "uskottavuutta". Myös visuaalinen ilme ei onnistu kokonaisuutena loppujenlopuksi vakuuttamaan, vaikka elokuva sisältääkin paikoitellen erittäin vakuuttavaa kuvamateriaalia.
DVD:n (ainakin R2) sisältämä pitkä dokumentti on erittäin mielenkiintoinen ja näyttää hyvin millaista taistelua tämänkin elokuvan valmiiksi saaminen Gilliamille oli. Päivän lopuksi täytyy kyllä nostaa Terry Gilliamille hattua, että jaksoi uskoa elokuvaan ja vei projektin loppuun asti.
***½ / *****
No niin, ei muuta kuin keskustelua pystyyn.