Village (2004)

[Jouko Luhtala]

Vaikka M. Night Shyamalan uusin onkin aloittanut kovalla rahallisella tuloksella jenkeissä, on sen yleinen arvostus ollut kuitenkin varsin valjua luokkaa - Villagea tunnutaan yleisesti ottaen pitää Shyamalan tähän asti heikoimpana elokuvana.

Suomeen Village saapuu 3.9 - millä odotuksilla menette, jos menette, tuota katsomaan?

Itse odotan taattua Shyamalan laatua, kuinkas muuten. Sixth Sense ja Signs ovat loistavia mysteeri / jännäri-elokuvia eikä Unbreakablekaan hullumpi ole vaikka ei aivan kahden ensin mainitun tasolla pääsekään. Ohjaaja on hyvä ja kun casting on suorastaan loistava (mm. Siqourney Weaver, Joaquin Phoenix ja Adrian Brody), jää ainoaksi kysymysmerkiksi itse käsikirjoitus ja niitä Shyamala on ainakin tähän asti väsännyt varsin hyvällä tuloksella.

IMDB linkki

 

[J. Pikkarainen]

Vastaus: Village (2004)

Itsekin odottelen kyseistä elokuvaa, huonoista arvioistaan hirveämmin välittämättä. Trailerien perusteella näyttäisi varsin jännittävältä menolta ja tätä minä myös odotankin elokuvalta.

Shyamalasta näin yleisemmin, niin tuntuu (Tai sitten minun kaveriporukka tuntuu omaavan kollektiivisen mielen) että herraa arvostetaan täällä päin vain loppuratkaisujen perusteella. Tämänpä takia elokuvat ovat huononeet eteenpäin mentäessä, kun loppuratkaisu ei ole ollutkaan niin yllättävä/mullistava.

-Pjork

 

[Jouko Luhtala]

Vastaus: Village (2004)

Shyamalasta näin yleisemmin, niin tuntuu (Tai sitten minun kaveriporukka tuntuu omaavan kollektiivisen mielen) että herraa arvostetaan täällä päin vain loppuratkaisujen perusteella. Tämänpä takia elokuvat ovat huononeet eteenpäin mentäessä, kun loppuratkaisu ei ole ollutkaan niin yllättävä/mullistava.

-Pjork

Samaa mieltä.

Täälä päin (ja niin varmaan muuallakin) Shyamalan elokuvia on valitettavasti tunnuttu katsovan vain loppuratkaisun takia. Tässä onkin ongelma - katsojat eivät edes keskity siihen ensimmäiseen 95%:iin elokuvasta vaan odottavat loppuratkaisua. Onko tuo nyt sitten ihme jos se ei tarjoa mitään mullistavaa. Varsinkin kun katsoja on käyttänyt suuren osan elokuvan kestosta miettien kaikki mahdolliset loppuratkaisut lohikäärmeiden ilma-iskusta äänenmurroksen alkamiseen vain että pääsee sanomaan elokuvan päätyttyä kavereilleen että "Höh, olipas paska loppu - arvasin ton jo hyvissä ajoin".

Moititaanko elokuvia yleensäkkään siitä että niiden loppuratkaisu ei ole mullistava tai katsojaa syvästi järkyttävä. Eikö loppu voi olla "vain" ihan hyvä. Tavanomaisen lopun takiahan sitä Signsia on kaippa eniten arvosteltu.

Pointti on että Shyamala tekee kyllä pirun hyviä elokuvia joissa on ihan oikeastikkin muutakin sisältöä kuin se erilainen loppuratkaisu josta on tullut Shyamalan tavaramerkki.

 

[Leo Stenbuck]

Vastaus: Village (2004)

The Sixth Sense on kyllä yksi parhaimpia trillereitä, mitä olen nähnyt. Unbreakable oli ihan hyvä, joskaan ei mestariteos. Signsilta odotin hieman enemmän, mutta ei se missään nimessä huono ollut. Tosin olen nähnyt elokuvan vain kerran. Signs voisi maistua paljon paremmalle toisella katsomiskerralla, kun ensimmäisellä kerralla juuri tuo mainittu loppuratkaisu kummitteli hieman aivokopassa. Tuli väkisinkin hieman sellainen tunne, että tässä täytyy olla takana jokin salaliitto. Jos ohjaajana olisi ollut joku toinen, ei asiaa olisi edes ajatellut... Näin se ihminen leimautuu, väkisinkin...

The Villagen trailerit näyttivät eritäin lupaavilta ja skitsoilta. Mutta nyt kun olen lukenut IMDb:n käyttäjien kommentteja, ovat odotukset hieman tippuneet. Mutta tottahan tämäkin pitää katsomaan lähteä, onhan herra Shyamalan kumminkin tehtaillut sen verran laatupätkiä.

Edit...

 

[Leo Stenbuck]

Vastaus: Village (2004)

Kävin tänään katsomassa The Villagen ja täytyy kyllä sanoa, että erinomainen ja tunnelmallinen elokuva kyseessä. Odotukset eivät olleet mitenkään kovin korkealla, mutta onneksi tämä tuli käytyä katsomassa. Olin positiivisesti yllättynyt. Mielestäni Shyamalanin toiseksi paras elokuva The Sixth Sensen jälkeen. ***½/*****

Edit: Katsoin toiseen kertaan Unbreakablen ja olin todella yllättynyt, miten paljon kovempaa se potki kuin ensimmäisellä kerralla. The Village tippuu näin ollen Unbreakablen taakse Shyamalanin tuotannossa.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Village (2004)

Tilityksen aika, jälleen:

En ole ikinä havainnut mitään "erikoista" herra Yön elokuvissa, saati sitten niiden "yllättävissä käänteissä". Mies pitää tarinan usein kovin yksioikoisena, eikä hahmoihin todellakaan pääse samaistumaan. Olen myös pienen ihmetyksen vallassa, että miksi tätä miestä niin suuresti arvostetaan ja pidetään guruna. Ilmeisesti se johtuu tästä MTV-luokan kuvauksesta, jonka tarkoitus on tehdä elokuvasta kahden tunnin musiikkivideo. Mies luottaa aivan liikaa siihen visuaalisuuten, jättäen juonen, dialogin, tarinankuljetuksen ja näyttelijät taka-allalle, näin tuoden katsojan eteen vain toinen toistaan "kivemman näköisiä kohtauksia".

Minun mielestäni Shyamalania voidaan pitää yhden kikan ohjaajana, joka toimii hyvin vastineena yhden ilmeen näyttelijöille (Seagal, Van Damme yms.). Mies pystyy toteuttamaan sen yhden ja ainoan kikkansa, jota sitten toistetaan toistamiseen. Ja tämän yhden tempun kuluttaminen loppuun (jo) neljännessä elokuvassa alkaa sen verran puuduttavaa katsottavaa, että pää hajoaa. Etenkin näihin loppuhin sijoitetut "yllärit" (iik, nyt se tulee) ovat lähes poikkeuksetta olleet toinen toistaan kornimpia. Mitän dramaturgista tai teatraalista taitoa elokuvan näyttelijöiden hiomiseen saati tarinan sujuvaan kuljetukseen hänellä ei tunnu olevan. Minun silmissäni hän on samaa kastia Uwe Bollin kanssa.

Village on elokuvana varsin tylsistyttävä. Koko elokuva tuntuu olevan 1. näytös, joka sitten suoraan hyppää loppukliimaksiin (tai no tässä tapauksessa puolivälikliimaksiin) ja jättää muut näytökset käyttämättä. Noh, Yön puolustukseksi on sanottava, että ainakaan hänen elokuvissaan ei esiinny näitä teinityttyjö, jotka menevät pimeässä huoneessa suihkuun "pelottavan" musiikin soidessa taustalla, jonka jälkeen tappaja kuristaa hänet kuoliaaksi johdottomalla puhelimella.

Tässä vielä nopeat yhteenvedot miehen elokuvista:

6th Sense: Paikoitellen hyvä fiilis, mutta katoaa sitten loppua kohden mentäessä. Bruce osoittaa jälleen puupökkelömäisyytensä, mutta se sopii elokuvaan tietyllä tavalla.

Unbreakable: Elokuvan nimi voisi ihan yhtä hyvin olla Unbearable. Muka-sarjakuvafiiliksellä tehty jälleen yhden yllärin elokuva, joka ei tarjoa katsojalle mitään.

Signs: Trion heikoin. Tylsistyttävä maissikauhuttelu, joka ei sitten loppupeleissä edes olekaan kauhuttelu. Taas sama gimmick käytetään. Meinasi tippa tulla linssiin, että miksei näitäkin tuotantorahoja voitu antaa Intian köyhille.

Village: Ei herran jestas, yltää melkein Signsin tasolle, mutta ei aivan. Jos olisi tämä elokuva nyt kauhua ole nähnykään, ja tehot siitä yhdestäkin tutusta gimmickista viedään pois jo puolivälin paikkeilla. Heikko juoni ja vieläkin absurdimpi ratkaisu kässärin suhteen vievät tämän huonoudessaan lähes tasapeliin Signsin kanssa.

edit: Ja leimatkaa vain elitistiksi, mutta esim. Kabinett des Doktor Caligari painajaismaiset lavasteet toimivat paremmin kuin yksikään herra Yön suunnitelema kohtaus, jossa leikitään väreillä ja varjoilla.

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Village (2004)

Village on vielä näkemättä, mutta muuten olen varsin pitkälle samaa mieltä Teemun kanssa M.Night Shyamalanin kolmesta edellisestä elokuvasta. 6th Sense nyt vielä jotenkuten toimii ja kestää kornista lopputwistiä huolimatta pari uusintakatseluakin, mutta muut ovat kokolailla valmiiksi pureskeltua kertakäyttökauraa.

 

[Cyrus1]

Vastaus: Village (2004)

Juu ensi viikonloppuna olisi tarkoitus mennä katsomaan. Shyamalan on yksi suosikkiohjaajistani. Kaikki leffat ovat mielestäni loistavia, joten odotukset ovat korkealla tämänkin suhteen.

 

[Leo Stenbuck]

Vastaus: Village (2004)

Kuka sanoo The Villagen olevan kauhua. Ei The Sixth Sensekään ole mielestäni kauhua, vaan trilleri, jossa käytetään kauhun elementtejä. Itse tiesin The Villagen olevan samantyylinen elokuva ja asennoiduin siihen enemmän trillerinä kuin kauhuelokuvana ja sellaisena se toimi mielestäni hyvin. Eikä se, että pidin elokuvasta liity mitenkään loppuratkaisun yllättävyyteen, sillä arvasin sen jo elokuvan aikana.

 

[Teemu Uotila]

Vastaus: Village (2004)

No, tuo kauhuvertaus oli lähinnä sen takia, millainen kuva elokuvasta annettiin. (Tai no, ehkä paremminkin kauhuttelu). Eikä Kuudes aisti olekaan kauhua milllään tavalla. Tokihan elokuvasta saa pitää, annoin vain oman kommenttini herra Yön elokuvista, tyylistä ja laadusta.

 

[Cyrus1]

Vastaus: Village (2004)

Aivan loistava elokuva, jälleen kerran. Shyamalan on nero.

 

[Zanis Dust]

Vastaus: Village (2004)

Aivan hirveää sontaa koko tekele. Elokuvassa oli paljon turhaa ja tylsää jankkausta, pari halpaa säikyttelyä (vieläpä lähes pelkästään ääniefekteillä), surkeaa näyttelyä (Joaquin Phoenix oli täysin hukassa ja olisiko se tyttö enää huonommin voinut sokeaa näytellä) ja muka yllättävä kikka lopussa. Hohhoijaa. Oli kuin olisi seurannut tylsän näytelmän harjoituksia harrastelijateatterissa. Ohjaaja osaa hyvin kääntää "yllättävät" kikkansa itseään ja elokuviaan vastaan. Onneksi kesto oli suht' lyhyt - jos tuota olisi joutunut kaksi tuntia katsomaan, en tiedä miten olisin selvinnyt.

 

[Justin Bailey]

Vastaus: Village (2004)

Tänään tuli viimein katsastettua tämäkin.

Teemoja oli paljon ja imo erittäin hyviäkin sellaisia, mutta toteutus parhaimmillaankin ihan kiva. Suurelta osin heikko. Asetelma oli kunnianhimoinen, työryhmä yksinkertaisesti haukkasi liian ison palan kykyihinsä nähden. Sokean naisen näyttelijä teki mielestäni todella hyvää työtä läpi elokuvan, pitääkin seurata neitokaista tarkemmin. Muuten suoritukset vaihtelivat rajusti, edelleen kyseessä oli vaikeita rooleja. Kaikkein vajain, Noah, veti hommansa tyylillä läpi.

Loppujen lopuksi leffassa oli paljon pielessä. Sen enempiä jauhamatta Village sijoittuu Shyamalanin leffojen joukossa kolmannelle sijalle. 6th Sense on mielestäni hyvä, kuten myös Unbreakable, Village heikko, Signs paska.

1.5 / 5

Ps. erityiskornius -palkinto lääkekaapin ikkunan heijastuksesta.

 

[Sir Filmipätkä]

Vastaus: Village (2004)

Tilityksen aika, jälleen:

En ole ikinä havainnut mitään "erikoista" herra Yön elokuvissa, saati sitten niiden "yllättävissä käänteissä". Mies pitää tarinan usein kovin yksioikoisena, eikä hahmoihin todellakaan pääse samaistumaan. Olen myös pienen ihmetyksen vallassa, että miksi tätä miestä niin suuresti arvostetaan ja pidetään guruna. Ilmeisesti se johtuu tästä MTV-luokan kuvauksesta, jonka tarkoitus on tehdä elokuvasta kahden tunnin musiikkivideo. Mies luottaa aivan liikaa siihen visuaalisuuten, jättäen juonen, dialogin, tarinankuljetuksen ja näyttelijät taka-allalle, näin tuoden katsojan eteen vain toinen toistaan "kivemman näköisiä kohtauksia".

Minun mielestäni Shyamalania voidaan pitää yhden kikan ohjaajana, joka toimii hyvin vastineena yhden ilmeen näyttelijöille (Seagal, Van Damme yms.). Mies pystyy toteuttamaan sen yhden ja ainoan kikkansa, jota sitten toistetaan toistamiseen. Ja tämän yhden tempun kuluttaminen loppuun (jo) neljännessä elokuvassa alkaa sen verran puuduttavaa katsottavaa, että pää hajoaa. Etenkin näihin loppuhin sijoitetut "yllärit" (iik, nyt se tulee) ovat lähes poikkeuksetta olleet toinen toistaan kornimpia. Mitän dramaturgista tai teatraalista taitoa elokuvan näyttelijöiden hiomiseen saati tarinan sujuvaan kuljetukseen hänellä ei tunnu olevan. Minun silmissäni hän on samaa kastia Uwe Bollin kanssa.

Village on elokuvana varsin tylsistyttävä. Koko elokuva tuntuu olevan 1. näytös, joka sitten suoraan hyppää loppukliimaksiin (tai no tässä tapauksessa puolivälikliimaksiin) ja jättää muut näytökset käyttämättä. Noh, Yön puolustukseksi on sanottava, että ainakaan hänen elokuvissaan ei esiinny näitä teinityttyjö, jotka menevät pimeässä huoneessa suihkuun "pelottavan" musiikin soidessa taustalla, jonka jälkeen tappaja kuristaa hänet kuoliaaksi johdottomalla puhelimella.

Tässä vielä nopeat yhteenvedot miehen elokuvista:

6th Sense: Paikoitellen hyvä fiilis, mutta katoaa sitten loppua kohden mentäessä. Bruce osoittaa jälleen puupökkelömäisyytensä, mutta se sopii elokuvaan tietyllä tavalla.

Unbreakable: Elokuvan nimi voisi ihan yhtä hyvin olla Unbearable. Muka-sarjakuvafiiliksellä tehty jälleen yhden yllärin elokuva, joka ei tarjoa katsojalle mitään.

Signs: Trion heikoin. Tylsistyttävä maissikauhuttelu, joka ei sitten loppupeleissä edes olekaan kauhuttelu. Taas sama gimmick käytetään. Meinasi tippa tulla linssiin, että miksei näitäkin tuotantorahoja voitu antaa Intian köyhille.

Village: Ei herran jestas, yltää melkein Signsin tasolle, mutta ei aivan. Jos olisi tämä elokuva nyt kauhua ole nähnykään, ja tehot siitä yhdestäkin tutusta gimmickista viedään pois jo puolivälin paikkeilla. Heikko juoni ja vieläkin absurdimpi ratkaisu kässärin suhteen vievät tämän huonoudessaan lähes tasapeliin Signsin kanssa.

edit: Ja leimatkaa vain elitistiksi, mutta esim. Kabinett des Doktor Caligari painajaismaiset lavasteet toimivat paremmin kuin yksikään herra Yön suunnitelema kohtaus, jossa leikitään väreillä ja varjoilla.

Anteeksi vain, mutta M.Night Shyamalanin tyyli on aika kaukana musiikkivideomaisuudesta. Musiikkivideomaista kamerakikkailua löytyy, mutta suurimmaksi osaksi Shyamalanin ote on melko hidas. Toisaalta kukapa sitä nyt osaisin määritellä mitä "musiikkivideo tyyli" tarkalleen ottaen tarkoittaa, mutta minusta Shyamalanin leffat eivät sitä edusta.

 

[Saul Ahola]

Vastaus: Village (2004)

Shyamalanin elokuvista sanottakoon se, että omaan makuuni ihan mukavia pätkiä ovat kaikki olleet. The 6th Sense ja Unbreakable ovat molemmat viihdyttäviä, Sings oli jo melkoisen hölmö, mutta The Village on äärimmäisen epäonnistunut tekele.

Yhden kikan varaan voi toki elokuvansa rakentaa, mutta Villagessa Shyamalan oli kirjoittanut itselleen niin monta kikkaa, että päätti jaella niitä tasaiseen tahtiin, jos joku vetäisi maton alta. Harmittaa vain, että ensimmäinen ässä lähti pakasta jo niin aikaisin, sitä tarinaa olisin jaksanut seurata. Elokuva osoittautui lopulta äärimmäisen pitkäveteiseksi ja erittäin hölmöksi, jonka mukiin menevä visuaalisuus ei pysty pelastamaan juuri mitään.

Näyttelijät hoitivat hommansa hyvin, tosin Joaquin Phoenix tuntui kieltämättä olevan hieman hukassa. Adrien Brodya oli ilo nähdä ja hyvinhän mies selviytyi vähämielisen roolista. Shyamalanin henkilöohjaus on tosin aina ollut melko heikkoa ja pökkelömäistä. M. Nightin alati viljelemät pitkät otot eivät ole upeita näytteitä näyttelijöiden lahjakkuudesta, vaan pitkäveteisiä ja mielikuvituksettomia jarrupaloja koko elokuvalle.

Tuntui, ettei elokuva (tai Shyamalan) osannut päättää mikä se haluaisi olla. Kauhua Kylältä on turha odottaa, pari satunnaista säikäyttelyäkin perustuvat lähinnä hemmetin koviin ääniefekteihin, ja kun elokuvan twistitkin ovat kerta kaikkisen naurettavia ja väkinäisiä, jää jäljelle pelkkä hidastempoinen draaman raato.

** / *****

 

[jryi]

Vastaus: Village (2004)

Oma arvioni, jonka kirjoitin kohta elokuvan näkemisen jälkeen eräälle toiselle foorumille:

Jos meitä hallitaan pelolla, me muutumme itse siksi, mitä eniten pelkäämme.

M. Night Shyamalan on yksi mielenkiintoisimpia Hollywoodissa nykypäivänä vaikuttavia tuottaja-käsikirjoittaja-ohjaajia. Sixth Sense oli mielenkiintoisesti kirjoitettu kauhu-draama, joka lanseerasi voimalla Shyamalanin tavaramerkiksi muodostuneen viime hetken koukun. Unbreakable oli aavistuksen verran läyhempi sarjakuvamainen tarina tavallisesta Bruce Willisin näköisestä miehestä, joka huomaa olevansa supersankari, mutta tällä rainalla M.N.S. selvisi kunniallisesti sophomore jinxistä (termi, jolle ei taida olla suomenkielistä vastinetta). The Signs todisti, että Shyamalan osaa myös ohjata, eikä pelkästään kirjoittaa poikkeuksellisen älykästä tarinaa: hieno kertomus uskonsa menettäneestä papista, joka joutuu kohtaamaan menneisyytensä haamut ja joka lopulta ymmärtää suuremman tarkoituksen tuskallisten tapahtumien taustalla. Elokuva oli kauniin tarinan lisäksi komeasti ohjattu.

The Village sijoittuu 1800-lukulaiseen kylään, jossa ihmiset puhuvat kuin Brontën sisarusten kirjoissa ja käyttäytyvät muuten kuin kevytversiot amisheista. Kylässä kaikki on rauhallista ja elämä helppoa, paitsi että kylää saartaa metsä, jossa asuu pelottavia punakaapuisia olentoja, joiden kanssa kylä on ollut epävakaassa rauhan tilassa jo pidemmän aikaa. Arvoituksellisesta syystä tilanne kuitenkin muuttuu, rajarauhaa rikotaan ja kyläläiset joutuvat kohtaamaan omat demoninsa ja pohtimaan koko kylän tulevaisuutta.

Shyamalanin Signsissa esiin päässyt visuaalinen kyvykkyys ottaa taas pikku askeleen eteenpäin, Kylä on täynnä kauniita kuvia. Kyseessä ei ole niinkään kauniiden kuvien tykitys Burtonin (Batman, Big Fish) tai Terry Gilliamin (Paroni Münchausen, Brazil) tyyliin, vaan pikemminkin rauhallista miljöökuvausta ja hallittua kameratyöskentelyä.

Mutta tämä leffa ei ole pelkkää kaunista kuvaa, vielä suurempi arvo on Shyamalanin tarinankertojan taidolla. Elokuva lähtee liikkeelle verkkaisesti, suorastaan herkutellen wanhahtavalla kielellä ja kylän idyllisen elämän kuvauksella. Pala palalta tiputellaan eteen mysteeriä toisensa jälkeen ja aletaan paljastaa, kuinka kaikki ei olekaan niin auvoista onnea kuin mitä kyläläisten kulisseista voisi päätellä. Vaikka vauhti ei varsinaisesti kiihdykään missään vaiheessa, alkavat kysymykset saada vastauksia ja lopulta päästään perimmäisten salaisuuksien äärille.

Elokuvan nähtyäni luin uudelleen Empiren arvostelun , ja yhdyn kyllä täysin yhteenvetoon: mitä enemmän elokuvaa pohtii, sitä enemmän siitä pitää. Välittömästi salista poistuessani arvelin tämän olevan vain lähes yhtä hyvän kuin The Signs, mutta nyt pari päivää asiaa harkittuani pitäisin tätä Shyamalanin parhaana elokuvana. Jään kuola valuen odottamaan seuraavaa.

 

[Jari Tomppo]

Vastaus: Village (2004)

Vasta tänään katsoin tämän elokuvan, ja täytyy myöntää että olen hämmästynyt. The Village - Kylä on parasta, mitä M. Night Shyamalan (huom. ei Shyamala, kuten monet kirjoittavat) on saanut Kuudennen aistin jälkeen aikaiseksi. Voisin hyvin kuvitella tämän elokuvan vain paranevan uusintakatselujen myötä.

Joaquin Phoenix tekee ennakko-odotuksia paremman roolisuorituksen miehenä, joka tuntuu olevan hukassa yhteisön hänelle asettamien odotusten ja oman elämänsä suhteen. Tämän elokuvan perusteella nousivat Walk the Lineen kohdistuvat odotukset yhä korkeammalle. Bryce Dallas Howard sokean Ivyn roolissa on todella mainio. William Hurt, Brendan Gleeson ja Sigourney Weaver omissa rooleissaan tekevät tasaisen varmaa työtä. Elokuva etenee hitaasti ja vähän kerrallaan raotetaan kylää ympäröivän metsän mysteerejä. Mikään kauhuelokuva The Village ei ole, vaan hyvinkin verkkaisesti etenevää dramaa, jossa pääpaino on elokuvan kuvaamien henkilöiden välisillä jännitteillä ja pinnan alle painetuissa menneisyyden painajaisissa, jotka eivät halua painua unohduksiin.

The Villagen teho ei lepää vain M. Night Shyamalan -tyyppisessä yllätyskääntessä. Toki elokuvasta sellainen käänne löytyy, mutta tarinan painotukset ovat kuitenkin muualla. Pelkkään loppuratkaisuun tuijottava katsoja toki saattaa jäädä elokuvan jälkeen hämmennyksen valtaan, mutta siitä ei voi syyttää elokuvaa.

Eihän The Village kuitenkaan mikään mestariteos ole, tarinassa on omat puutteensa, mutta kerronnallisesti elokuva pysyy kuitenkin suhteellisen kasassa aina loppupuolelle saakka. The Villagen visuaalisuutta ei ole suotta kehuttu: elokuva on erittäin hienosti lavastettu ja kuvattu. Muutamassa kohtauksessa sorrutaan hieman turhan tuntuiseen ääniefekteillä ja nopeilla leikkauksilla säikyttelyyn.

***