Voiko kaksiulotteiselle lentelyräiskinnälle antaa vuonna 2025 täydet pisteet, vaikka se on periaatteessa "vain" äärimmäisen hiottu Mega Drive -peli? Kyllä voi, jos kyseessä on Earthion.
[[{"fid":"97043","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Muistatko vielä Ancientin? Ei se mitään, en minäkään kovin hyvin. Mutta sillä on merkittävä paikka pelihistoriassa, sillä kyseinen studio perustettiin vuonna 1990 legendaarisen säveltäjävelhon Yuzo Koshiron toimesta. Koshiron nimi sytyttää todennäköisesti kelloja jo huomattavasti enemmän, mieshän kun käytännössä toimi Segan hovisäveltäjänä useiden vuosien ajan ja on ollut aktiivinen aina näihin päiviin saakka.
Ancient puolestaan muistetaan parhaiten kenties Streets of Rage 2:sta, Sonic the Hedgehogin 8-bittisistä käännöksistä sekä The Story of Thor: A Successor of the Lightista (jenkkilässä Beyond Oasis) jatko-osineen. Studio on pysynyt pystyssä aina näihin päiviin saakka, mutta erityisen tunnettuja pelejä porukka ei ole vuosikausiin tehnyt, vaan he ovat olleet avustamassa muun muassa Etrian Odyssey -sarjan sekä PlatinumGamesin Sol Crestan teossa. Joku ehkä muistaa Protect Me Knight -sarjan 2010-luvulta, mutta itselläni ei tästä ollut haisua.
[[{"fid":"97044","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Persoonallisen näköinen kaveri.
Nyt Ancient on kuitenkin tehnyt väkevän paluun parrasvaloihin Koshiron johdolla sekä ruotsalaisen Bitwave Gamesin suosiollisella avustuksella. Upouusi kaksiulotteinen avaruuslentelypeli Earthion sulattaa retropelaajien (lue: allekirjoittaneen) sydämet ysäriestetiikallaan, loistavalla pelattavuudellaan sekä upealla musiikillaan. Mutta! Earthion ei ole pelkästään naavaparroille suunniteltu, vaan se toimii myös erinomaisena genreporttina uusille kasvoille.
Ympäristötutkijuudesta avaruushävittäjälentäjän saappaisiin!
Kaksiulotteiset avaruuslentelyt eivät yleensä ole tunnettuja tarinankerronnastaan, eikä Earthion sinällään muuta kaavaa, mutta sellainen kuitenkin mukana on. Asiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että Maan luonnonvarat ovat ehtyneet pikkuhiljaa, ja samalla pallomme on alkanut ränsistymään ja tuhoutumaan. Vaikka suurin osa ihmiskunnasta on nostanut kytkintä ja paennut Marsiin, vihamielisten alieneiden iskiessä Maahan, jäljelle jääneillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella vastaan.
Jo ensi hetkistä lähtien Earthionin meno tuntuu hyvin hektiseltä. Ruudulla tapahtuu todella paljon valtaosan ajasta, mutta haaste ei tuntunut missään vaiheessa epäreilulta, koska alus ei räjähdä koskaan kertalaakista.
Pelaaja hyppää ympäristötutkija Azusa Takanashin saappaisiin. Hänen tehtävänä on kostaa vanhempiensa kuolema ja johtaa ihmiskunta sen historian tärkeimpään taisteluun. Azusa itse lentää huippuluokan YK-IIA-avaruushävittäjää, koska miksipä ei? Earthion ei ole erityisen pitkä, sillä seikkailulla on mittaa maltilliset kahdeksan kenttää. Mutta kuten arvata saattaa, se on suunniteltu pelattavaksi useampaan kertaan, ja jos varsinainen kenttäkavalkadi alkaa tökkiä, siinä on mukana neljän kappaleen nippu aikarajallisia haastetehtäviä ajankuluksi.
[[{"fid":"97045","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Taistelu kaupungista.
Jo ensi hetkistä lähtien Earthionin meno tuntuu hyvin hektiseltä. Ruudulla tapahtuu todella paljon valtaosan ajasta, mutta haaste ei tuntunut missään vaiheessa epäreilulta, koska alus ei räjähdä koskaan kertalaakista. Avaruushävittäjällä on nimittäin seikkailun alkaessa kaksi kilpipalkkia, jotka hupenevat vihollisten osumista, mutta latautuvat hetkisen päästä takaisin. Kilpien ollessa nollissa yksi osuma tappaa, mutta alus ilmaantuu kuolon korjatessa välittömästi takaisin peliin. Ja jos pelaa korttinsa hyvin, voi pelaaja hankkia myös lisäkilpiä avukseen. Omissa kirjoissani ne tulivat varsinkin myöhemmissä kentissä todellakin tarpeeseen.
Tussari ja tussahdus poikineen
Perustussareiden ohella pelaaja voi kerätä erilaisia sivuaseita, joita voi olla kolme hallinnassa, mutta vain yhtä niistä voi käyttää kerrallaan. Niiden turvin voi ampua niin eteen kuin taaksekin: omaksi suosikiksi muotoutuivat aluksen taakse laitettava, kahdeksaan suuntaan ampuva takatykki sekä eteen laitettava, V-tuleksi kutsuttu tuplatykki, joka on todella kätevä ruudun ylä- ja alalaidoissa nököttävien vihollisten tuhoamiseen.
Yksi tärkeimmistä jujuista on silmittömän räiskimisen ohella sivuaseiden oikeaoppinen rytmittäminen, sillä ne omaavat oman elinvoimamittarinsa, joka kuluu pikkuhiljaa ampuessa. Aseen voi myös kokonaan menettää, jos sillä ampuu samalla kun ottaa osumaa. Sekä perusaseeseen että sivuaseisiin saa ”poweria” vihreitä jalokiviä keräämällä. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että ”kerää kaikki vihreä, mikä ruudulla vilisee”.
[[{"fid":"97046","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Robotti sanoo: puhu kädelle!
Jokaisessa kentässä on vähintään yksi välibossi, ja odotetusti jokaisen kentän päätteeksi taistellaan ”isoa pomoa” vastaan. Jokainen näistä on "koreografioiltaan" hyvin suunniteltu ja niitä vastaan on varsin hauska tapella. Mielenkiintoisen ja hyvin tyydyttävän pelisyklin ohella yksi Earthionin hienoimmista aspekteista on sen käyttäjä- ja aloittelijaystävällisyys. Kontrollit voi määrittää vapaasti itse, ja pelaajalla on valittavanaan peräti neljä vaikeustasoa sekä enimmillään kuusi lisäelämää per continue. Itselleni riitti juurikin nuo kuusi lisäelämää normaalilla vaikeustasolla höystettynä, sillä jo siinä piisasi ponnisteluja sen verran, etten haikaillut varsinaisesti vaikeampien haasteiden pariin.
On pakko arvostaa, miten kaikesta Ancientin ja Bitwaven tekemisestä paistaa rakkaus ja intohimo genreä sekä Segan vanhaa laitteistoa kohtaan.
Ai niin, tarvitseeko edes mainita, että audiovisuaalinen toteutus on täyttä timanttia? Mega Drivelle suunnattu teos ottaa kyseisen konsolin kyvyistä aivan kaiken irti, sillä upeaan pikselitaiteeseen on yhdistetty muun muassa läjäpäin näyttäviä efektejä sekä sitä kuuluisaa "parallax scrollingia". Kaiken tämän voi katsella halutessaan kenties parhaan näkemäni kuvaputkitelkkari-filtterin läpi, mutta itse tykkään pikseleistäni terävänä, joten napsautin efektin pois. Musiikin osalta maestro Koshiro tykittelee jäätävän kovaa tavaraa läpi pelin, ja iskevät melodiat jäävät soimaan päiväkausiksi päähän. Tuntuu, että ääniraita vain paranee sitä mukaa, mitä enemmän sitä kuuntelee. Vai mites suut pannaan esimerkiksi alla olevaa kappaletta kuunneltaessa?
Pelasta maailma, tee se jo tänään
Tehdään tässä vielä yksi asia selväksi: Earthion ei missään nimessä mullista maailmaa, eikä lähtökohtaisesti genreen nuivasti suhtautuvat välttämättä saa tästäkään uutta suosikkia. Mutta on pakko arvostaa, miten kaikesta Ancientin ja Bitwaven tekemisestä paistaa rakkaus ja intohimo genreä sekä Segan vanhaa laitteistoa kohtaan. Kun teos nyt vaan on viimeisen päälle hyvin suunniteltu ja hiottu kokonaisuus, niin miksipä sitä ei palkitsisi viidellä tähdellä.
Earthion on kerrassaan upea rakkauskirje lajityypilleen, josta on vaikea keksiä valitettavaa. Piste.
Lue juttu sivustolla...
[[{"fid":"97043","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Muistatko vielä Ancientin? Ei se mitään, en minäkään kovin hyvin. Mutta sillä on merkittävä paikka pelihistoriassa, sillä kyseinen studio perustettiin vuonna 1990 legendaarisen säveltäjävelhon Yuzo Koshiron toimesta. Koshiron nimi sytyttää todennäköisesti kelloja jo huomattavasti enemmän, mieshän kun käytännössä toimi Segan hovisäveltäjänä useiden vuosien ajan ja on ollut aktiivinen aina näihin päiviin saakka.
Ancient puolestaan muistetaan parhaiten kenties Streets of Rage 2:sta, Sonic the Hedgehogin 8-bittisistä käännöksistä sekä The Story of Thor: A Successor of the Lightista (jenkkilässä Beyond Oasis) jatko-osineen. Studio on pysynyt pystyssä aina näihin päiviin saakka, mutta erityisen tunnettuja pelejä porukka ei ole vuosikausiin tehnyt, vaan he ovat olleet avustamassa muun muassa Etrian Odyssey -sarjan sekä PlatinumGamesin Sol Crestan teossa. Joku ehkä muistaa Protect Me Knight -sarjan 2010-luvulta, mutta itselläni ei tästä ollut haisua.
[[{"fid":"97044","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Persoonallisen näköinen kaveri.
Nyt Ancient on kuitenkin tehnyt väkevän paluun parrasvaloihin Koshiron johdolla sekä ruotsalaisen Bitwave Gamesin suosiollisella avustuksella. Upouusi kaksiulotteinen avaruuslentelypeli Earthion sulattaa retropelaajien (lue: allekirjoittaneen) sydämet ysäriestetiikallaan, loistavalla pelattavuudellaan sekä upealla musiikillaan. Mutta! Earthion ei ole pelkästään naavaparroille suunniteltu, vaan se toimii myös erinomaisena genreporttina uusille kasvoille.
Ympäristötutkijuudesta avaruushävittäjälentäjän saappaisiin!
Kaksiulotteiset avaruuslentelyt eivät yleensä ole tunnettuja tarinankerronnastaan, eikä Earthion sinällään muuta kaavaa, mutta sellainen kuitenkin mukana on. Asiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että Maan luonnonvarat ovat ehtyneet pikkuhiljaa, ja samalla pallomme on alkanut ränsistymään ja tuhoutumaan. Vaikka suurin osa ihmiskunnasta on nostanut kytkintä ja paennut Marsiin, vihamielisten alieneiden iskiessä Maahan, jäljelle jääneillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin taistella vastaan.
Jo ensi hetkistä lähtien Earthionin meno tuntuu hyvin hektiseltä. Ruudulla tapahtuu todella paljon valtaosan ajasta, mutta haaste ei tuntunut missään vaiheessa epäreilulta, koska alus ei räjähdä koskaan kertalaakista.
Pelaaja hyppää ympäristötutkija Azusa Takanashin saappaisiin. Hänen tehtävänä on kostaa vanhempiensa kuolema ja johtaa ihmiskunta sen historian tärkeimpään taisteluun. Azusa itse lentää huippuluokan YK-IIA-avaruushävittäjää, koska miksipä ei? Earthion ei ole erityisen pitkä, sillä seikkailulla on mittaa maltilliset kahdeksan kenttää. Mutta kuten arvata saattaa, se on suunniteltu pelattavaksi useampaan kertaan, ja jos varsinainen kenttäkavalkadi alkaa tökkiä, siinä on mukana neljän kappaleen nippu aikarajallisia haastetehtäviä ajankuluksi.
[[{"fid":"97045","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Taistelu kaupungista.
Jo ensi hetkistä lähtien Earthionin meno tuntuu hyvin hektiseltä. Ruudulla tapahtuu todella paljon valtaosan ajasta, mutta haaste ei tuntunut missään vaiheessa epäreilulta, koska alus ei räjähdä koskaan kertalaakista. Avaruushävittäjällä on nimittäin seikkailun alkaessa kaksi kilpipalkkia, jotka hupenevat vihollisten osumista, mutta latautuvat hetkisen päästä takaisin. Kilpien ollessa nollissa yksi osuma tappaa, mutta alus ilmaantuu kuolon korjatessa välittömästi takaisin peliin. Ja jos pelaa korttinsa hyvin, voi pelaaja hankkia myös lisäkilpiä avukseen. Omissa kirjoissani ne tulivat varsinkin myöhemmissä kentissä todellakin tarpeeseen.
Tussari ja tussahdus poikineen
Perustussareiden ohella pelaaja voi kerätä erilaisia sivuaseita, joita voi olla kolme hallinnassa, mutta vain yhtä niistä voi käyttää kerrallaan. Niiden turvin voi ampua niin eteen kuin taaksekin: omaksi suosikiksi muotoutuivat aluksen taakse laitettava, kahdeksaan suuntaan ampuva takatykki sekä eteen laitettava, V-tuleksi kutsuttu tuplatykki, joka on todella kätevä ruudun ylä- ja alalaidoissa nököttävien vihollisten tuhoamiseen.
Yksi tärkeimmistä jujuista on silmittömän räiskimisen ohella sivuaseiden oikeaoppinen rytmittäminen, sillä ne omaavat oman elinvoimamittarinsa, joka kuluu pikkuhiljaa ampuessa. Aseen voi myös kokonaan menettää, jos sillä ampuu samalla kun ottaa osumaa. Sekä perusaseeseen että sivuaseisiin saa ”poweria” vihreitä jalokiviä keräämällä. Hyvä nyrkkisääntö onkin, että ”kerää kaikki vihreä, mikä ruudulla vilisee”.
[[{"fid":"97046","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"4":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":1080,"width":1920,"class":"media-element file-default","data-delta":"4"}}]]
Robotti sanoo: puhu kädelle!
Jokaisessa kentässä on vähintään yksi välibossi, ja odotetusti jokaisen kentän päätteeksi taistellaan ”isoa pomoa” vastaan. Jokainen näistä on "koreografioiltaan" hyvin suunniteltu ja niitä vastaan on varsin hauska tapella. Mielenkiintoisen ja hyvin tyydyttävän pelisyklin ohella yksi Earthionin hienoimmista aspekteista on sen käyttäjä- ja aloittelijaystävällisyys. Kontrollit voi määrittää vapaasti itse, ja pelaajalla on valittavanaan peräti neljä vaikeustasoa sekä enimmillään kuusi lisäelämää per continue. Itselleni riitti juurikin nuo kuusi lisäelämää normaalilla vaikeustasolla höystettynä, sillä jo siinä piisasi ponnisteluja sen verran, etten haikaillut varsinaisesti vaikeampien haasteiden pariin.
On pakko arvostaa, miten kaikesta Ancientin ja Bitwaven tekemisestä paistaa rakkaus ja intohimo genreä sekä Segan vanhaa laitteistoa kohtaan.
Ai niin, tarvitseeko edes mainita, että audiovisuaalinen toteutus on täyttä timanttia? Mega Drivelle suunnattu teos ottaa kyseisen konsolin kyvyistä aivan kaiken irti, sillä upeaan pikselitaiteeseen on yhdistetty muun muassa läjäpäin näyttäviä efektejä sekä sitä kuuluisaa "parallax scrollingia". Kaiken tämän voi katsella halutessaan kenties parhaan näkemäni kuvaputkitelkkari-filtterin läpi, mutta itse tykkään pikseleistäni terävänä, joten napsautin efektin pois. Musiikin osalta maestro Koshiro tykittelee jäätävän kovaa tavaraa läpi pelin, ja iskevät melodiat jäävät soimaan päiväkausiksi päähän. Tuntuu, että ääniraita vain paranee sitä mukaa, mitä enemmän sitä kuuntelee. Vai mites suut pannaan esimerkiksi alla olevaa kappaletta kuunneltaessa?
Pelasta maailma, tee se jo tänään
Tehdään tässä vielä yksi asia selväksi: Earthion ei missään nimessä mullista maailmaa, eikä lähtökohtaisesti genreen nuivasti suhtautuvat välttämättä saa tästäkään uutta suosikkia. Mutta on pakko arvostaa, miten kaikesta Ancientin ja Bitwaven tekemisestä paistaa rakkaus ja intohimo genreä sekä Segan vanhaa laitteistoa kohtaan. Kun teos nyt vaan on viimeisen päälle hyvin suunniteltu ja hiottu kokonaisuus, niin miksipä sitä ei palkitsisi viidellä tähdellä.
Earthion on kerrassaan upea rakkauskirje lajityypilleen, josta on vaikea keksiä valitettavaa. Piste.
Lue juttu sivustolla...