Nytpä pahan pistitte. Loppuvuoden pelitarjonta oli sen verran kovaa, että parasta on vaikea seuloa esiin. Luettelenkin siis muutamat helmet.
Crimson Skies
Tuttu peli jo pc:ltä. Kontrollit toimivat loistavasti Xboxin ohjaimella. Näyttävä, ja kuulostaa myös mahtavalta 5.1-laitteistolla. Edellistä osaa pelanneena pääsin heti pelin maailmaan mukaan. Juoni mukaansatempaava. Oikeastaan kaikki osa-alueet tehty malliikkaasti, ei jätä varaa kitinälle.
Knights Of The Old Republic
Tätä odotettiin. Tähän uskottiin. Uh, se täytti odotukset. Ei enempää eikä vähempää kuin paras Star Wars -peli. Mieleeni tulee hyvin vahvasti Baldurs Gate. Tämä on sitä mitä Neverwinter Nightsin piti olla.
Alunperin pelotti miten ihmeessä roolipeli saadaan konsoliin sovitettua (joojoo ei aleta lässyttään mistään FF mulkosilmäpaskoista), mutta mallikasta työtä ovat tekijät tehneet. Hiirtä ja näppäimistöä ei jää kaipaamaan hetkeksikään. Myöskin Xboxin tehot olivat pieni kysymysmerkki, mutta yllätys oli suuri, kun varsin maittavan näköinen peli aukeni eteeni.
Hahmon voi luoda useammalla tavalla, ja pelikokemus myös muuttuu merkittävästi pelaajan valintojen mukaan. Peli siis kestää useamman kuin yhden läpäisykerran.
Prince Of Persia
Pieni nostalgiatrippi 80-luvulle. Ulkoasu on sitten viimenäkemän kohentunut huomattavasti, mutta fiilis on pysynyt samana. Edelleen väistellään pirullisia ansoja, mätkitään turbaanipäisiä herrasmiehiä nenuun ja roikutaan milloin mistäkin. Liekö fanipoika-asenne aikaisempia osia kohtaan vaikuttaa taustalla, mutta minusta erittäin mainio peli.
Max Payne 2
Siteerataanpa hieman itseä Max Payne 2 -viestiketjusta:
Kieltämättä pelin vetäisee läpi nopeasti, jos alkaa hampaat irveessä vääntämään, mutta tämä ei minun pelikokemustani haitannut. Oikeastaan lyhyys on valttia Max Payneissä. Loistavaa juonta ei vesitetä turhalla venyttelyllä, jolloin pelaamisesta tulee intensiivisempi kokemus.
Pc-versiota en ole vielä nähnyt, enkä kuullut, joten suurempia vertailuja siihen en ala tekemään. Kuitenkin minusta tuntuu, että Xbox-versio on oikein kannattava ostos, niin audiovisuaaliselta kuin myös pelinautinnon puolesta. Näyttävyyttä siis riittää boxillakin ihan tarpeeksi (vieläkö joku oikeasti pelaa pelejä grafiikan takia?).
Ainoa häiritsevä tekijä Xbox-versiossa oli kontrollien hitaus ja säätömahdollisuuden puute. Tähän kuitenkin tottuu, ja automaattinen tähtäys paikkaa puutetta mukavasti.
Empijöille siis vinkki: pelikouraan ja rahat tiskiin.
Vuoteen mahtui vielä kasa muitakin huippupelejä, jotka jäivät kuitenkin vähän vähemmälle testaamiselle. Esimerkiksi Pgr2, SSX 3 ja GTA doublepack vakuuttivat. Näihin en kuitenkaan ole hirveän paljon perehtynyt, joten enempää en ala niistä lässyttämään.
Kuten jo viestin alussa totesin; loppuvuosi oli nannaa Xbox-pelaajalle. Viimeistään nyt Xboxin pelivalikoima pitäisi vakuuttaa vaativammankin pelaajaan. Ainakin minun odotukset on lunastettu.