Vastaus: Vanquish [PS3]
Mitä nyt pelin 20:n päivän toimitusajan ja flunssan jälkimainingeissa olen koettanut ottaa Vanquish:ia haltuun, niin olen kyllä lievästi yllättynyt positiivisesta palautteesta, jota Vanquish nauttii kriitikoiden keskuudessa. Se, mitä pelillä on annettavaa on kyllä laadultaan lähes luokkaa timantti, mutta ikävä kyllä juuri ne loistavat jutut sijoittuvat hyvin kapealle osa-alueelle. Pelistä jää hyvin karsittu vaikutelma, sillä muutaman hyvin toteutetun jutun ja ominaisuuden olemassaolo ei riitä täyttämään ammottavaa tekemiseen liittyvää sisällön puutetta.
Hyvän käsityksen tästä puutteesta saa, kun pelaa jompaa kumpaa pelin demoa. Varsinainen peli on täsmälleen demojensa tasolla. Joku nyt voi ajatella, että hei, enempää en kaipaakaan tältä peliltä, ei muuta kuin kauppaan huomenna. Jutun juju onkin nimenomaan siinä, ettei peli kehity tai muutu lainkaan sanottavasti demojen vastaavasta sisällöstä. Kaiken oleellisen siis näkee ja kokee jo demoihin tutustumalla.
Alla erittäin asiantuntevaa ja tarkentavaa listausta hyvistä ja pahoista mutta ei rumista osasista. Huomioitavaa olisi, että kaikki kommenttini koskevat pelkästää tarina osaa pelistä.
+ Peli rullaa todella sujuvasti.
Ilma on jatkuvasti sakeana pirstaloituneita rakennelmia, lyijyä, laseria ja muuta kuolonsädettä eikä visuaalinen loisto kyykkää kertaakaan.
+ Kontrollit.
Sam hoitaa kiitämisen tasoja pitkin, väistelemisen sekä ampumisen täsmälleen kuten käsketään ja milloin käsketään.
+ Robotit ja niiden massatuhoaminen.
Jotakin piti keksiä täytteeksi.. . No ei, on se oikeasti hauskaa.
- Pelin lyhyt kesto.
Hardilla läpipeluu kesti noin 6 tuntia ja 30 minuuttia. Ja en nimittäin lukeudu lainkaan niihin pelaajiin jotka kiirehtivät pelin läpi. Tarinan ja haastavuuden suhteen peli loppuu juuri silloin kun homma alkaa oikeasti rullaamaan kunnolla. Tuon läpipeluu ajan puitteissa kerkesin noin suorituskeskeisessä mielessä jopa hioa suoritustani muutamassa keskivälin kentässäkin ja kuolla sen kiljoona kertaa. Pitäisi säätää laki joka kieltää alle 10 tuntia kestävien pelien markkinoille tuomisen.
- Käytännössä peli ei sisällä minkäänlaista päähahmon kykyjen ja taitojen kehitystä.
Myös niinkin oleellisen jutun, kuin asearsenaalin hankkiminen ja kehittäminen on myöskin erittäin minimaallisessa roolissa. Siis miten tällainen moka on päässyt tapahtumaan Shinji Mikamilla? Onko mies päättänyt joku päivä ihan tuosta noin vain, että nyt sitten tämän projektin kohdalla pojat ja tytöt rikotaan omaa sekä muiden pelinteko kaavaa oikein kunnolla ja tosissaan. Kaikki vähänkään turhalta haiskahtava ulos ikkunasta vaan.
- Putkessa mennään.
Ei tässä mitään hiekkalaatikkopeliä ole kaivattukaan, mutta edes ihan pienoisen pieni ympäristön tutkimisen mahdollistaminen ja/tai reittien vaihtoehtoisuus olisi tehnyt pelille gutaa. Peli nimittäin on täynnä vaikka minkäasteista näkymätöntä seinää ja muuta pelisuunnittelijoiden keksimää ihme rajoitusta. Kokonaisuus ja ennen kaikkea pelaaja pysyy tietysti näin hyvin pelintekijöiden haluamassa tiukassa karsinassa, jotta se pelissä nähtävä ilotulitus on ylipäätään mahdollista. Tästä vain ikävän selvästi kärsivät muut pelin osa-alueet. Olisiko vaikka vuoden kestävä lisäkehitys aika tehnyt pelille hyvää tässäkin jutussa?
Kaikki muuhan Vanquishissa toimii vähintäänkin hyvin paitsi juoni ja dialogi, jotka ovat parhammillaan turhanpäiväisiä ja pahimmillaan (ja siis yleensä) täyttä paskaa.
On sitä pahempaakin tekstitystä tullut nautittua Mikamin tähdittämien pelien parissa, enkä edes luokittelisi kyseisiä ilmaisun lahjakkuutta huokuvien teoksien sanallista ja ei niin sanallista viestintää paskaksi. Ainahan sitä totta kai olisi toivetta huomattavasti paremmasta noin yleensäkin, mutta kyllä ne oikeat viat ovat tähän asti löytyneet jostain muualta. Jos niitä on ollut sitten lainkaan mainitsemiseksi asti.
