Vastaus: Nintendo Switch
Olen itse omistanut jokaisen Nintendo-kotikonsolin (ollen 80-luvun alussa syntynyt). Switchkin ehti olla jo ennakkotilauksessa (Ranskan Amazonin huippuhinnalla 299 Euroa, johon tosin kyllä tuli päälle hitusen lisää ja vajaan kympin toimitukset), mutta peruin sen. Hinta ei sinänsä ole tarpeettoman kova (ps. yli 350 Euron hinnat), mutta suurimmaksi ongelmaksi näkisin juuri Wiitä ja etenkin Wii U:ta piinanneen ongelman eli pelien vähyyden. Juu, kyllähän niitä pelijulkaisuja Switchille jo on ja juu, ei Pleikkarillekaan ole yleensä ollut julkaisussa mieletöntä määrää peliä. Switchin kohdalla homma kuitenkin menee varmasti monelle (kuten minulle) niin, että jo ilmoitetuista peleistä vain Zelda ja Mario, jota pitää odottaa vajaa vuosi, kiinnostaa. Tietenkin siellä on ilmoitettu mukaan monta kovaa yhteistyökumppania aina Arkham-pelisarjaa julkaissutta Warneria myöten, mutta käsittääkseni homma meni Wii U:nkin kohdalla niin, että alussa oli monta kovan luokan yhteistyökumppania, mutta niitä pelejä ei sitten lopulta kuulunutkaan kamalasti ja homma kuivui kasaan. Näin pelkään käyvän myös Switchin kohdalla ja jos nyt ko. konsolin ostaisin, niin homma voisi hyvinkin mennä siihen, että Zeldan läpipeluun jälkeen seuraava peliostos (varsinkin kun 1-2 Switch -minipelipläjäys on suht. ylihinnoiteltu) on Mario, mikä tarkoittaa sitä, että Switch jää pölyttymään ps. satunnaiset retroilut aika moneksi kuukaudeksi.
Toki Switch tulee ostettua jossain vaiheessa (Marion ja Zeldan lisäksi olen aina pitänyt Nintendon tarjoamasta laadusta, innovaatiosta, pelattavuudesta sekä siitä, että retropelejäkin pystyy pelaamaan), mutta vasta siinä vaiheessa kun sillä 300 eurolla alkaa saamaan konsolin + pelin (mikä tarkoittanee sitä, että viimeistään Amazonin Black Friday -diileistä tilaus lähtee menemään). Tuolloin on myös paremmassa asemassa lisävarusteiden laajuuden ja mahdollisten (toki Nintendo kohdalla epätodennäköisten) lastentautien välttämisen suhteen.
PS. En ole koskaan halunnut ostaa PS:ää tai XBOX:ia, sillä minusta juuri Nintendon ideologia siitä, että pelattavuus ja hauskuus on ykkösasia. Toisaalta, vähemmät tehot yleensä kääntyvät myös pienemmäksi käyntiääneksi (esim. PS3 kävi aikoinaan jo kotona, mutten pystynyt elämään sen melun kanssa). Siinä tosin olen samaa mieltä, että Nintendo on muuttunut hieman turhan lapsekkaaksi pelien juonen ja ulkokuoren suhteen. Jos muistelee millaisia pelejä Nintendolla oli esim. 80- ja 90-luvuilla, niin kyllä siellä oli aika kova prosentti erittäin vahvalla aikuisteemalla tehtyjä pelejä. Nykyään ei tule edes mieleen, mikä Nintendon peli olisi tällainen, jos unohdetaan Wiin ja Wii U:n harvat sellaiset pelit, jotka julkaistiin myös PS:lle ja XBOX:lle.