Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Pelien remasterit/remaket hyvä vai huono asia?

Pelien remasterit/remaket hyvä vai huono asia?

  • Hyvä

    Äänet: 74 50,0%
  • Huono

    Äänet: 14 9,5%
  • Ei niitä ole pakko ostaa, niin ihan sama jos tulee

    Äänet: 60 40,5%

  • Äänestäjiä yhteensä
    148
Toki remaket vie enemmän aikaa, mutta kyllähän nyt vaikka nuo Resident Evil 2 ja 3 remaket ja se Final Fantasy VII ovat käytännössä ihan uusia AAA-pelejä, enkä oikein osaa nähdä minään menetyksenä ettei vaikka tuon RE2:n sijasta julkaistu samoilla mekaniikoilla toimivaa uutta RE8:aa jollain uudella höpöhöpö-juonella.


No jos nyt heittää vain jonkun tuollaisen kommentin että remaket on peliteollisuuden syöpä koska vievät resurssit pois muista peleistä ilman mitään lähteitä tai perusteluja niin kyllähän se tosiaan melko hedelmätöntä on.

Minä en ainakaan tiedä miten eri pelifirmat käyttävät mahdollisia voittojaan, ja epäilen että siihen olisi jotain yhtä vastausta mikä joka tilanteessa pitää paikkansa. Tuo toki kuulostaa ihan järkevältä ettei julkaista montaa peliä samaan aikaan, mutten usko tuonkaan nyt loppupelissä mitään isoja hidastuksia uusien pelien julkaisulle aiheuttavan.


Final Fantasyt taitaa olla pc:ltä käännetty ja ainakin Castlevania Symphony of the Night PSP-portti, ehkä joissain kokoelmissa (Mega Man X?) saattaa olla ihan PS1-versioitakin, mutta ainakin todella vähän noita löytyy.

Saattaa kuulostaa vähän pilkun viilaamiselta, mutta esim. Final Fantasy VII on ymmärtääkseni alkuperäistä paremmalla resoluutiolla ja joillain pikku lisäyksillä kuten pelin nopeuttaminen ym. Eli juurikin tuollainen "remake" tai "remasteri" mikä on vain hyvä että on julkaistu PS4:llekin.


PS3:lle noita tosiaan taisi olla enemmän, mutta näissäkin pitää kikkailla jenkkitili tehden ja storekrediittejä metsästäen jollei halua pelata hitaampia euroversioita joita suurin osa noista on. Aika paljon mukavampi pelata jotain paremmalla resoluutiolla ja oikealla pelinopeudella toteutettua remasteria.


Tuosta olen ihan samaa mieltä että aiemmista sukupolvista löytyy paljon hyviä pelejä; itsekin toisessa ketjussa toivoin PS5:een PS3-yhteensopivuutta, sehän se paras vaihtoehto olisi että vanhat pelit toimisivat uusilla koneilla.
Hyvää keskustelua, vaikkei toki kaikesta ollakaan samaa mieltä. Arvostan kuitenkin tämän kaltaista keskustelua ja argumentointia, joten kiitos sinulle siitä. Pitäisikö muuten vaikka moden toimesta siirtää tämä keskustelu näiden remakejen osalta tuohon ketjuun, joka tänään asialle onkin luotu? Pahoitteluni, että tuli vietyä keskustelua liikaa off-topiciin tässä ketjussa minun toimestani.
 
Niin kauan kun nämä remaket ovat RE2, Shadow of the Colossus tai FF7 tasoisia niin itseäni ei haittaa yhtään, että niitä tehdään. Päinvastoin. Koen nämä remaket eräänlaisina intohimo-projekteina ja kunnianosoituksina alkuperäisille peleille. Se on varmaa, että jokainen joka näitä projekteja lähtee johtamaan, haluaa tehdä kunniaa alkuperäisteokselle eikä sylkeä sen haudalle.

Tietenkin suosin mieluummin uusia pelejä ja tarinoita ylitse remake-pelien, mutta valehtelisin jos väittäisin ettenkö nauttisi näistä huippuluokan remakeista lähes yhtä paljon kuin uusistakin peleistä. Esimerkiksi FF7 on loistava esimerkki teoksesta jossa on edelleen säilytetty alkuperäisen pelin taika mutta myös uskallettu tuoda tarinaan ja hahmoihin lisää syvyyttä mikä jossakin määrin puuttui alkuperäisestä nyt kun jälkikäteen tarkastelee ja vertailee kuinka paljon hahmoja kehitetään nykypäivän peleissä verrattuna 1990-luvun tuotoksiin. Toki FF7 saa myös erityissiunauksen siinä mielessä, että sen alkuperäisen pelin isä on tässä remakessakin samassa roolissa päättämässä asioista.

Useinhan näitä remakeja tehdään B-tiimin voimin ja toinen tiimi suunnittelee uutta IP/jatko-osaa jolloin nämä remaket eivät juurikaan haittaa uusien tuotoksien valmistumista.

Remasterit paremmalla resoluutiolla ja FPS:llä on sitten asia erikseen. Varsinkin jos näistä peleistä pyydetään täyttä hintaa (TLOU). Toivon mukaan ensi genissä tämmöinen rahastus on mennyttä BC:n takia.
 
Kyllähän pieni idealisti sisälläni on näitä vastaan ja toivoisi ettei peliteollisuus seuraisi Hollywoodia, jonka ainoa tehtävä tänä päivänä tuntuu olevan keksiä, miten myydä meille kunnon kuluttajiksi kasvaneille kolmekymppisille kaikki lapsuudensuosikkimme uusissa paketeissa. Sama idealisti kaipaa aikoja, jolloin pelikonsolit ja pelit tuntuivat ottavan käsittämättömiä harppauksia, mitä vasten tuntuu todella surkuhupaisalta ajatukselta ostaa uusi konsoli, jolla voi pelata paitsi jatko-osia niin samoja vanhoja pelejä uudelleenpaketoituna.

Mutta tämä idealisti ei ole aina äänessä ja olen minä maksanut rahaakin remakeista/remastereista, eli Link's Awakening (Switch), Metal Gear Solid (Gamecube) ja Shadow of Colossus (PS3) -uusversiosta, kun en ollut aiemmin kyseisiä pelejä pelannut kuin pieniä pätkiä. Tämän lisäksi olen nauttinut mm. Grim Fandangon ja Resident Evilin uusioversioista, joten äh ihan sama. En minä jaksa tästä trendistä olla vahvasti mieltä suuntaan tai toiseen. Tosin vanhoja toimivia konsoleita löytyy taloudesta niin olen tottunut palaamaan "vanhoihin hyviin aikoihin" ihan alkuperäismuodossa, enkä uusina versioina.
 
Tulikin tämän aiheen innoittamana muutama päivä sitten tutkittua omaa vanhojen pelien kokoelmaa kaappien perällä ja törmäsin siellä lukuisiin PS2-peleihin, (joista osaa teki heti mieli alkaa pelata, kuten mm. LOTR Return of the King, Silent Hill-kokoelma, Viewtiful Joe, Champions of Norrath ja Freedom Fighters) sekä muovikassissa olleeseen PS2 slim-laitteeseen.

Siitä heti virittelemään yllättävän pienikokoista konsolia olkkariin, kunnes harmikseni tajusin, ettei laite pysty lukemaan pelilevyjä. Polte jäi päälle, joten ei muuta kuin tilaamaan VPD:stä saman tien käytetty PS2 slim-konsoli, jonka sitten sain sopivasti viikonlopuksi.

Ai että mitä nautintoa oli päästä pelaamaan LOTR: Return of the Kingiä eilen! Grafiikat olivat toki jopa kehnompia kuin muistinkaan, ja vanhoille telkkareille suunniteltu laite ei myöskään täytä nykyaikaisen telkkarin kuvaruutua lähellekään täysiin mittoihin. Mutta siitä huolimatta pelaaminen on ollut yhtä nautintoa, eivätkä nuo mainitut puutteet ole haitanneet minua pätkääkään.

En malta odottaa, kun päästään poikani (suuri LOTR-fani isänsä tavoin) kanssa keskiviikkona pelaamaan LOTR: Return of the Kingiä sekä Champions of Norrathia co-oppina!

Tämä kokemus sen kuin vain vahvistaa minulle sitä kuinka remaket ja remasterit ovat ainakin itselleni täysin turhia. Jos haluan pelata jotakin klassikkoa, jota en ole ennen syystä tai toisesta aiemmin pelannut, niin hankin mielelläni vaikka kohtuuhintaan käytetyn konsolin, että pääsen pelaamaan kyseisiä pelejä nimenomaan alkuperäisinä. Alkuperäisessä pelissä kun on aina se alkuperäinen tunnelma ja ”sielu” pelistä.

Toki tunnistan, että näillä seikoilla ei monille ole paskan vertaa merkitystä, mikä näkyykin remakejen/remastereiden varsin suuressa suosiossa. Itselleni homma toimii kuitenkin nimenomaan kuvailemallani tavalla ja suosittelen vastaavia kuvioita muillekin samanhenkisille.

Ja nyt sitten peliliikkeisiin katsastamaan mitä itselleni ennestään pelaamattomia PS2-aarteita sieltä vielä löytyykään. Hinnatkaan eivät varmasti päätä huimaa. Ai, että kun alkoikin taas kuumottamaan!
 
Viimeksi muokattu:
Tulikin tämän aiheen innoittamana muutama päivä sitten tutkittua omaa vanhojen pelien kokoelmaa kaappien perällä ja törmäsin siellä lukuisiin PS2-peleihin, (joista osaa teki heti mieli alkaa pelata, mm LOTR Return of the King, Silent Hill-kokoelma, Viewtiful Joe, Champions of Norrath ja Freedom Fighters) sekä muovikassissa olleeseen PS2 slim-laitteeseen.

Siitä heti virittelemään yllättävän pienikokoista konsolia olkkariin, kunnes harmikseni tajusin, ettei laite pysty lukemaan pelilevyjä. Polte jäi päälle, joten ei muuta kuin tilaamaan VPD:stä saman tien käytetty PS2 slim-konsoli, jonka sitten sain sopivasti viikonlopuksi.

Ai että mitä nautintoa oli päästä pelaamaan LOTR: Return of the Kingiä eilen! Grafiikat olivat toki jopa kehnompia kuin muistinkaan, ja vanhoille telkkareille suunniteltu laite ei myöskään täytä nykyaikaisen telkkarin kuvaruutua lähellekään täysiin mittoihin. Mutta siitä huolimatta pelaaminen on ollut yhtä nautintoa, eivätkä nuo mainitut puutteet ole haitanneet minua pätkääkään.

En malta odottaa, kun päästään poikani (suuri LOTR-fani isänsä tavoin) kanssa keskiviikkona pelaamaan LOTR: Return of the Kingiä sekä Champions of Norrathia co-oppina!

Tämä kokemus sen kuin vain vahvistaa minulle sitä kuinka remaket ja remasterit ovat ainakin itselleni täysin turhia. Jos haluan pelata jotakin klassikkoa, jota en ole ennen syystä tai toisesta aiemmin pelannut, niin hankin mielelläni vaikka kohtuuhintaan käytetyn konsolin, että pääsen pelaamaan kyseisiä pelejä nimenomaan alkuperäisinä. Alkuperäisessä pelissä kun on aina se alkuperäinen tunnelma ja ”sielu” pelistä.

Toki tunnistan, että näillä seikoilla ei monille ole paskan vertaa merkitystä, mikä näkyykin remakejen/remastereiden varsin suuressa suosiossa. Itselleni homma toimii kuitenkin nimenomaan kuvailemallani tavalla ja suosittelen vastaavia kuvioita muillekin samanhenkisille.

Ja nyt sitten peliliikkeisiin katsastamaan mitä itselleni ennestään pelaamattomia PS2-aarteita sieltä vielä löytyykään. Hinnatkaan eivät varmasti päätä huimaa. Ai, että kun alkoikin taas kuumottamaan!
Mitäs näillä jutuilla on tekemistä remaster pelien kanssa ?
 
Mitäs näillä jutuilla on tekemistä remaster pelien kanssa ?
Ei voi mitään jos et ymmärtänyt. Selkeän pointinhan tuossa nimenomaan totesin juuri remakeihin tai remasterointeihin liittyen. Ei tämän ketjun tarkoitus ole käsittääkseni vain hymistellä remakejen ja remastereiden erinomaisuutta tai keskustella vain nimenomaan tietyistä remake- tai remaster-peleistä, vaan ylipäätään keskustella kyseisten tuotosten tarpeellisuudesta. Itse toin esiin syitä, joiden vuoksi koen remaket ja remasterit täysin turhiksi. Jos et kuitenkaan sitä ymmärtänyt, niin ei voi mitään - ja life goes on...
 
Ei voi mitään jos et ymmärtänyt. Selkeän pointinhan tuossa nimenomaan totesin juuri remakeihin tai remasterointeihin liittyen. Ei tämän ketjun tarkoitus ole käsittääkseni vain hymistellä remakejen ja remastereiden erinomaisuutta tai keskustella vain nimenomaan tietyistä remake- tai remaster-peleistä, vaan ylipäätään keskustella kyseisten tuotosten tarpeellisuudesta. Itse toin esiin syitä, joiden vuoksi koen remaket ja remasterit täysin turhiksi. Jos et kuitenkaan sitä ymmärtänyt, niin ei voi mitään - ja life goes on...
Esim tämäkin olisi ollut järkevämpi ketju jossa keskustella vanhoista peleistä joita on halunnut pelata

 
Esim tämäkin olisi ollut järkevämpi ketju jossa keskustella vanhoista peleistä joita on halunnut pelata

Ja edelleen, arvon nettipoliisi, tarkoitukseni ei ollut sinänsä kirjoittaa ensisijaisesti backlogini purusta, vaan siitä miksi mielestäni remaket ja remasterit eivät ole tarpeellisia, sekä samalla havainnollistaa ajankohtaisella esimerkillä, miksi juuri näin ajattelen. Suosittelen sinulle sisälukutaidon harjoittelemista lämpimästi.
 
Ketjun otsikossakin lukee "hyvä vai huono asia", joten kaikenlainen keskustelu kuuluu tänne. Turhaa valitusta siis että olisi muka väärä ketju.

Minä pidän enemmän remastereista ja remakeista. Shadow of the Colossus paras esimerkki pelistä, joka oikeasti pääsi potentiaaliinsa vasta remaken kautta. Samoin RE2 remake on todella mahtava peli vaikka voisi sanoa, että se on jopa eri peli kuin alkuperäinen, jolloin olisi syytä pelata myös se originaali vaikka vain vertailun vuoksi.

Pääosin kuitenkin jätän ne alkuperäiset pelaamatta jos on remake/remaster saatavilla. Ei tarvitse kaivaa esille tai ostaa vanhoja laitteita vaan jo kytketyillä vehkeillä voi pelata niitä pelejä vieläpä parannettuina. Ei ehkä alkuperäinen kokemus mutta useimmiten se on muutenkin huonompi vaihtoehto, joten ei ole mitään syytä edes pelata sitä.

Kokemus noin pelin ulkopuolellakin on parantunut ohjaimia (jotka eivät mm. ole langallisia) ja käyttöjärjestelmiä myöten, joten ei kyllä tee pätkääkään mieli kaivaa vaikkapa X360:stä tai PS2:sta kaapin perukoilta jos peli on tarjolla myös nykylaitteille. PS3 on kytkettynä bluray-laitteena, joten sillä voi jotain pelailla jos haluaa mutta sieltäkin (onneksi) suurin osa peleistä on portattu PS4:lle. Lisäksi Onella voi pelata ilmaiseksi suurta osaa X360-peleistä jos pelilevy löytyy tai pelin on ostanut diginä.

Sanoisin myös että suurin osa alkuaikojen 3D-peleistä on ihan hirveän näköisiä ja usein tuntuisiakin, joten sieltä todellakin tarvitaan remakeja eikä pelkät remasterit riitä. 2D-pelit on vanhentuneet paljon paremmin ja niitä voisin kuvitellakin pelaavani alkuperäisinä, joten paljon on myös kiinni pelistäkin (esim. Wind Waker menisi varmasti hyvin nykyäänkin alkuperäisenä). Mieluummin kuitenkin pelaan nykyisillä, jo kytketyillä laitteilla helppouden takia.

Mikäli pitää retrokonsoleita kytkettyinä ja haluaa nimenomaan retroilla niin mikäpä siinä. Minä pelaan mieluummin kaiken mahdollisen paranneltuna versiona jos sellaiseen mahdollisuus annetaan ja samalla säästän vaivaa kun ei tarvitse miettiä mihin kaapista kaivetun konsolin saa edes mahtumaan.
 
Juu, siis sen takia tein tämän ketjun, että tänne voi postailla kaikenlaisia mielipiteitä ja kyllä toi @Ippenator postaus tänne omasta mielestä kuuluu.

En tiedä miksi, mutta näköjään @PuppetMaster näkyy ketjun tekijänä, no eipä tuo niin vakava asia ole :D
 
Pitänee hieman kyllä tarkentaa vielä omaa mielipidettäni aiheeseen. Eli eniten olen vastaan noita jatkuvasti julkaistavia remakeja. Niissä muutetaan usein aivan liikaa siitä alkuperäisestä mestariteoksesta ja sitten kuitenkin pääjuoni on se sama. Tunnelmaa muutetaan kuitenkin liikaa alkuperäisestä, kun hahmot ja grafiikat tehdään niin toisella tavalla. Ennemmin ottaisin sen uuden pelin samasta sarjasta niillä uusilla grafiikoilla.

Remasterit ovat sitten itsellenikin paremmin perusteltavissa, koska niihin ei sinänsä hukata valtavasti resursseja, ja niihin liittyvät parannukset ovat lähinnä parannuksia resoluutioon, FPS:ään tai pelin ohjattavuuden ja mekaniikan viilauksia, jotka parantavat pelattavuutta. Näillä ei kuitenkaan sörkitä pois mitään olennaisia asioita, kuten hahmoja tai alueita pois pelistä, kuten remakeissa niin kovin usein vaikuttaa olevan tapana.

Syy miksi kuitenkin saatan vierastaa myös remasteroituja versioita ainakin suht pitkään niiden julkaisusta on se, että niiden lähtöhinta on niihin käytettyihin pienempiin resursseihin nähden usein varsin törkeällä tasolla. Remasterit ovat siis poikkeuksetta olleet minulle sellaisia alle kolmenkympin hankintoja alelaarista, kun hinnat sitten jossain vaiheessa ovat sille tasolle tippuneet. Paras ratkaisu on toki taaksepäin yhteensopivuus, joka toivottavasti on sekä Sonyn että Microsoftin uusissa konsoleissa mahdollisimman pitkälle taaksepäin.
 
Viimeksi muokattu:
Mun mielestä hyvä asia. Ostin vasta PS4:lle Last of Us ja Tomb Raider pelit. Jos noita ei olisi saanu PS4:lle niin todennäköisesti olisi jääny pelaamatta nuo pelit vaikka multa myös PS3 löytyy. Uncharted peleihin tuli myös tutustuttua vasta viime aikoina kun sai ilmaiseksi nuo 3 ensimmäistä osaa PS4:lle. Resident Evil pelejä en myöskään pelannu ennen Resident Evil 2 remakea ja se on mun yksi suosikki pelejä. Crashit ja Spyrot tuli ostettua myös PS4:lle vaikka pelasin niitä jo PS1:llä.
 
Vaikuttaa siltä, että remasterointeja vastaan ei oikein voi taistella. Niinpä näinpä ollen tehtiin toimituksen kanssa juttu niistä peleistä, jotka haluaisimme nähdä uusioversioina. Jos kerran pakko niitä pelejä on remasteroida. Mukana toki yksi vastarannan kiiski, kuten olla pitääkin.

 
Saa pelillä olla itselle aika iso "nostalgia" arvo, että tulee edes jonkun pelin remasteria harkittua, aika kun tuppaa kultaan muistot. Tietty sit löytyy niitä pelejä esim. FF7 jolle nyt oli todella iso tilaus. Diablo 2 remasteria odottelen joka nyt taitaa ihan aikuisten oikeesti olla tuloillaan, toivottavasti saatais vie konsoleillekin, mut tämä taitaa jäädä haaveeksi. No periaatteessa ei nämä remake/remasteret pelit nyt ole ainakaan multa pois, ehkä näitä kun tehdään niin tehtäs si kunnolla.
 
Keneltäkään ei löydy rakkautta tuossa jutussa kahdesti mainitulle Goemonille? Johan on :D
 
Keneltäkään ei löydy rakkautta tuossa jutussa kahdesti mainitulle Goemonille? Johan on :D
Nyt täytyy sanoa, että vaikka mielestäni minulla on melkoisen hyvät tiedot peleistä ihan tuonne Mattelin ja Atarin kultavuosiin asti, niin tämän kohdalla lyö kyllä valitettavasti tyhjää. Nimi on kyllä tuttu, mutta mitään muuta en sitten muistakaan. Millainen peli olikaan kyseessä, pystytkö vähän valaisemaan pimennossa olevaa?

Vaikka sinänsä olenkin yleisesti aika remake-vastainen (en niinkään remaster-vastainen silti), niin myönnän, että olisi kihelmöivää saada joskus pelata remakeja Konamin MSX-aikojen huippupeleistä, kuten Knightmare, Maze of Galious (Knightmare II), Penguin Adventure sekä F1 Spirit. Toki Konamin nykyisen alennustilan tietäen on kai turha toivoa, että tekisivät enää ylipäätään mitään järkevää pelituotantoa konsoleille...
 
Ylös Bottom