Vastarannan kiisket: toimituksella on sanottavanaan muutamia massasta eroavia näkemyksiä juuri sinun lempipelistäsi

[Ulukai]

Kaikki eivät voi pitää kaikesta.

Joskus vain käy niin, että jokin kehuttu julkaisu ei vain osu omaan makuhermoon. Se ei ole väärin, eikä se ole syy puida nyrkkiä. Eihän? Oheisissa teksteissä toimituksemme jäsenet nimittäin kertovat massasta eroavat mielipiteensä liittyen useampiin kehuttuihin peleihin liittyen, unohtamatta tietenkään syystä tai toisesta aliarvostettuja nimikkeitä.

Huomatkaa siis, että mielipiteet kuvastavat vain kirjoittajien henkilökohtaisia mielipiteitä.

Jaakko Herranen

Ei, en ole muuttanut mieltäni yhtään miksikään Control-pelin suhteen – en vaikka 2/5-arvosteluni mainittiin YLE:n uutisessa ainoana nihkeilynä, ja tunnun edelleenkin olevan (oikean) mielipiteeni kanssa aikalailla yksin. Pelissä ei vain ollut oikein muuta hyvää kuin vinksahtanut tunnelma, tyylikäs taidesuunnittelu, Alan Wake -viittaukset ja Martti Suosalo. Pelillisesti kyseessä on puolivillainen tekele, jonka pariin palasin kertaalleen jokunen kuukausi läpipeluun jälkeen – fiilikset olivat edelleen puistattavat! Ja kyllä, Quantum Break on paljon Controlia parempi. Mutta hei, arvostelu ei kuitenkaan herättänyt KonsoliFINin foorumilla suuresti vastustusta, pikemminkin päinvastoin. Kiitos ymmärryksestä, oi mahtavat lukijat!

Aivan pakko mainita myös se ylivoimaisesti paras Final Fantasy -sarjan osa, eli Final Fantasy VIII (kyllä, kahdeksan). Squall-jörrikän ja iki-ihanan Rinoan kohtalo on kauneinta mitä peleissä on koskaan nähty. Ei siinä parjatussa taikasysteemissäkään ole yhtään mitään vikaa, päinvastoin.

Petri Kataja

Tästä voi tulla huutoa, mutta on kaksi kehuttua ja suosittua peliä, joista en perusta käytännössä lainkaan.

Niistä ensimmäinen on NieR: Automata. Ostin kyseisen rellestyksen alennuksesta, koska muut sivustomme ylläpidon jäsenet sitä suosittelivat. Harmillisesti en vain koskaan saanut kiinni siitä, mikä tekee tuotoksesta niin hyvän ja upean. Toki ylipitkä intro-osuus vailla tallennusmahdollisuutta vähän latisti tunnelmaa, mutta se ei ole juurisyynä pettymykseeni. Mikään ei vain missään kohdin iskenyt, ollut erityisen hauskaa tai nostattanut sen suurempia tunteita. Musiikki oli kyllä parhaimmillaan mainiota. Ei vain omia makunystyröitäni kutkuttanut.

Toinen itselleni hieman yllättävämpi nimike on Horizon Zero Dawn. Olin juuri pelannut loppuun The Legend of Zelda: Breath of the Wildin, yhden männävuosien suosikeistani, mitä seurasi kohtuullisen pian Horizon. En tiedä oliko edeltävällä tuotoksella jotain tekemistä asian kanssa, mutta en onnistunut innostumaan tuotoksen ahtaammasta maailmasta ja sen asuttamista mekaanisista otuksista. Toisin kuin NieR: Automatan, pelasin kyllä Aloyn matkan loppuun asti, kiitos mielenkiintoisen tarinan. Lisäksi myös muutamat sivutehtävät olivat hyvin kirjoitettuja, joten ne kolusin mieluusti, mutta loppupeleissä kyseessä oli itselleni vain ihan ok -tason kokemus, eikä yksi parhaista peleistä ikinä, jollaiseksi olen sitä kuullut kutsuttavan. Taistelu ei innostanut, "luolastojen" koluaminen tuntui liian työläältä ja kokonaisuus ei vain tässäkään tapauksessa onnistunut natsaamaan syystä tai toisesta.

Onneksi kaikkien ei ole tarpeen pitää joka asiasta.

Risto Karinkanta

Kaikki Deus Exit ovat hyviä pelejä. Ja tarkoitan siis kaikki, mukaan lukien väärinymmärretyt Invisible War ja The Fall. Ensinnäkin Invisible War oli toki huonompi kuin alkuperäinen Deus Ex, mutta sen juoni tavoittaa sarjan tunnelman upeasti. Ongelmana on se, että teos on optimoitu alkuperäiselle Xboxille, jonka tehot eivät riittäneet suurien maailmojen piirtämiseen. Tämän johdosta kentät ovat erilaisia putkia ja käytäviä, mikä on pettymys verrattuna kolme vuotta vanhemman ensimmäisen Deus Exin suuriin ja avoimiin kenttiin. KonsoliFIN on toki ymmärtänyt juonen olevan grafiikkaa tärkeämpi ja antoi pelille neljä tähteä.

Deus Ex: The Fall oli taasen täysin väärinymmärretty teos, sillä se oli mobiilipeli, ja sellaiseksi mainio. Virhe tapahtui siinä, että peli portattiin lähes sellaisenaan PC:lle, eikä mobiilille optimoitua peliä saa usein toimimaan hyvin suuremmilla alustoilla – varsinkin kun kyseessä on ammuskelupeli. Kuvaavaa onkin, että mobiilipelillä on Metacriticissä 25 pistettä enemmän kuin PC-versiolla.

Puhutaanpa sitten hetki elektronisesta urheilusta, eli sähkösähellyksestä näin herrasmiesten kesken. Melkein kaikki e-sportsit on liian nopeaa sekoilua, joita on todella vaikeaa seurata ainakaan ilman pätevää selostajaa. Näin shakkiotteluita kiehtovina pitävänä katsojana useimmissa peleissä tapahtuu yksinkertaisesti liian paljon, liian nopeasti. Siedettävimpiä pelejä ovat hitaampaan pelinrakennukseen perustuvat pelit, kuten CS:GO. Ja pliis, toivottavasti Rocket Arena ei breikkaa esportsissa, sillä pahempaa sähellysammuskelua ei taida löytyä.

Useiden pelilistausten mukaan Red Dead Redemption 2 on maailman paras peli. RDR2 on kaunis ja laaja kuin mikä, mutta se on toivottoman hidastempoinen peli, jonka rytmitys on aivan kummallinen. Kenenköhän idea on ollut käynnistää peli parituntisella lumessa tarpomiselle, kysynpä vain? En minä halunnut villin lännen simulaattoria jossa hevoseni kuolee törmäämällä kiveen, vaan voimafantasian villistä lännestä. Jälleen kerran KonsoliFIN on käsittänyt tämän asian, sillä arvosteluissaan Jyri ja Tommi ovat antaneet pelille vain neljä tähteä niin PS4-arvostelussa kuin PC-arvostelussa. Minä nokitan antamalla 3 tähteä ja jään odottamaan GTA 6:n julkaisua!

Petri Leskinen

Final Fantasy on pelisarja, jonka hienoutta en ymmärrä. Varmaan osittain epäselvän nimeämisen ja numeroinnin takia. Anteeksi.

A-P Kuutila

Olen aika usein eri mieltä muiden peliarvostelijoiden kanssa. Skyrim on mielestäni parhaimmillaankin vain keskinkertainen ja ensimmäinen Mass Effect oli aivan hirveää kakkelia. Jopa Half-Life 2 on mielestäni reilusti yliarvostettu ja Halo 2 tuntui uusintarundilla melko puuduttavalta kokemukselta. Halo 5:n pariin en varmaan palaa enää koskaan. Sama pätee Dark Soulsiin ja tusinaan muita nimikkeitä. Vielä erityismaininta remastereille, joista enemmistö saisi jäädä tekemättä. Minun onkin rehellisesti myönnettävä, että varsin moni arvostelumenestys on jäänyt osaltani kesken tai niistä on jäänyt erittäin paha maku pelihermoon. Olen vastarannan kiiski ja ylpeä siitä.

Toni Turunen

Tunkekaa se GTA V ja muut sarjan pelit hanuriinne. Olen aina ollut peleissä se ryhmän support-hahmo, lääkintämies ja tietopankki, pahoja asioita tai niihin viittaavia juttuja en tykkää peleissä tehdä. Elämäni turhimpia ostoksia. Korea on kuin hääkakku ja avointa maailmaa piisaa, ei kolahda muutamista valonpilkahduksista huolimatta yhtään. Ketään ei kiinnosta miten hieno kaara sulla on alla, ja miten monta miljoonaa olet käyttänyt sen tuunaukseen. Kasino on törkeää houkuttelua uhkapelien maailmaan, ja pystyypä siellä jopa pelaamaan oikeasti. Päivän ilmaiswheeli vai mikä onnenpyörä onkaan suorastaan pakottaa käymään siellä. Ihmisen luolamiesvaistot ovat strong in the world, kun tällaista jätettä julkaistaan. Tai ehkä juuri siksi.

Tarja P-K

Mietin hiki päässä, mistä pelistä voisin valittaa. Luulin keksineeni Stardew Valleyn olevan se minun kiisken aihioni, mutta sitten menin ja pelasin sitä eilen vanhan ystäväni kanssa. Itse asiassa oli oikein hauskaa, vaikkei söpö farmaussimulaattori ollutkaan mikään vuosisadan mestariteos. Minä en yksinkertaisesti vihaa mitään peliä. En inhoa enkä halveksu. Jos jokin nimike ei kiinnosta tai miellytä, jätän sen vain pelaamatta. Tänne siis kaikki pelit ja alustat, minulla riittää sympatiaa. Ja jos ei riitä, teen jotain muuta.

Joonatan Itkonen

Olen jo aiemmin valittanut siitä etteivät avoimen maailman pelit ole uudistuneet mihinkään vuosikausiin, joten turha sitä tässä on toistaa. Sen sijaan keskitytään tällä kertaa isompaan asiaan mistä kukaan ei tahdo pahemmin puhua: pelikulttuuri ei ole edistynyt mihinkään kymmenessä vuodessa ja vika on pelaajien.

Ei mikään yksittäinen peli voi toimia ukkosenjohdattimena, kun kenttä on tulvillaan ongelmia. Pelaajat ovat jääneet jumiin hyväksymään toinen toistaan kalliimpia mutta mielikuvituksettomia pelejä vuodesta toiseen, eikä kukaan ole vaivautunut odottamaan parempaa. Tähän vaikuttaa myös ihmisten haluttomuus tutkia suurempia kysymyksiä pelien ympärillä, kuten miksi Call of Duty on sarjana niin vastenmielinen värväystyökalu yhdysvaltojen armeijalle. Tai vaikkapa miksi Gamergaten kaltainen kuona sai jatkua niin pitkään, että siitä tuli osa äärioikeiston propagandakoneistoa. Pelaajat tyytyvät tappelemaan keskenään siitä kumman pelikone on nätimpi tai saa muutaman freimin enemmän täysin hyödyttömissä testeissä, sen sijaan että kyseenalaistaisivat pelifirmojen tavan tuottaa toinen toistaan samanlaisia tuotteita kohtelemalla työvoimaa entistä surkeammin.

Indiepuolella tilanne on parempi ja varsinkin uudet kyvyt tuottavat joka vuosi kiinnostavia ja haastavia kokemuksia, joita valtavirta tuntuu välttelevän hanakasti. Kun erinomainen Gone Home julkaistiin pari vuotta sitten vastaanotto oli suorastaan vihamielinen. Muutos ei ole koskaan ollut pelaajien vahvuuksia.

Jotta juttu ei jäisi täysin negatiiviseksi niin voidaan todeta jotain hyvää tähän loppuun. Microsoft ja Sony ovat molemmat alkaneet panostaa in-house tuotannoissa enemmän vähemmistöjen tuottamiin peleihin ja The Last of Us Part II (kauheasta tuotannosta huolimatta) on yksi parhaiten myytyjä PlayStation 4 -pelejä ikinä. Näistä on hyvä lähteä kääntämään laivaa kohti parempaa seuraavan sukupolven saapuessa vuoden lopulla.

Olli Ouninkorpi

Harva tiedostaa, että Animal Crossing: New Horizons on äärimmäisen sisältököyhä ja monilta osin ruman laiskasti tehty peli. Ja sisältöpäivitykset ovat olleet suhteessa vielä köyhempiä kuin varsinainen pääpeli.

Nyt kun faktat on saatu pois alta, voimme siirtyä pohtimaan sitä, miksi pelistä lopulta tuli niin valtavan suosittu. No koska korona ja kiva ulkoasu. Ymmärrän sen täysin.

Ulkoasun lisäksi ainoa kunnolla kehuja ansaitseva ominaisuus on saaren muokkaaminen. Muilta osin lajityypin sisältä löytyy monia tekeleitä, jotka vievät Animal Crossingia kaikilla mittapuilla.

Mahtaa muita pelifirmoja harmittaa. Niitä kun on maailmanhistorian aikana pelin genrestä riippumatta haukuttu lukuisia kertoja vähäisen sisällön väkinäisestä pitkittämisestä keinotekoisilla rajoituksilla. Eli samasta asiasta, mistä Nintendo saa nyt vuolaasti kehuja.

Olisi ehkä kannattanut rakentaa firmalleen harmiton ja pehmeä imago sekä suunnitella joukko söpöjä maskotteja.

Lue juttu sivustolla...

 

[Ulukai]

Saatiin toimituksen kesken jo vähän väittelyäkin aikaan tämän jutun julkaisun jälkeen. Kohta tulee potkut kaikille

 

[Ippenator]

Tarja P-K:n suhtautuminen aiheeseen on kyllä hieno ja kunnioitettava. Itse en siihen ainakaan täysin pysty millään. No, en ehkä itsekään kovin monia pelejä sinänsä vihaa, mutta varsin moni peli on ollut silti mielestäni yliarvostettu, ja aliarvostettuja helmiäkin löytyy omaan makuuni taas vastaavasti varsin paljon.

Yhtä asiaa en kuitenkaan yleensä peleissä voi sietää, ja se on sellainen propagandan ja sormea heristelevän agendan väkisin esiin tuominen peleihin (erityisesti manipuloivin keinoin), jota on alettu nykyaikana valitettavasti tehdä jopa trendikkyyden nimissä. Dontnodille nyökkään tässä asiassa kuitenkin vahvasti kyllä ja Naughty Dogille vastaavasti jyrkkä EI! Myös politiikan peleihin tuominen on minusta aika surkea juttu. Itse ainakin haluan pelini viihteenä enkä ainakaan ensisijaisesti minään kannanottotarinointina. No toki sekin voidaan tehdä tyylillä juuri kuten Dontnod tekee, esim. antamalla myös pelaajan tehdä itse valintoja eikä syöttämällä kaikkea väkisin pelaajalle.

Mielenkiintoisia näkemyksiä ja kommentteja oli toki muullakin toimituksen väellä:

RDR 2 on kyllä muuten todellakin ollut hirvittävän hidastempoinen ja en kyllä millään ole jäänyt siihen mitenkään koukkuun. Varmaan pitäisi vain jatkaa pidemmälle, mutta kun ei vain innosta tuon todella tahmean, hitaan ja aikaa vievän kulkemisen takia.

Ja kun nyt pelasin kesällä Mass Effect-trilogian toistamiseen läpi (tällä kertaa PC:n sijasta Xbonella), niin täytyy kyllä myöntää, että olihan tuo Mass Effect ykkönen aivan hirveää kakkelia. Jäi tosin ensimmäiselläkin kerralla yhdessä kohtaa peräti vuodeksi tauolle, kun alkoi jotenkin kunnolla tympimään. Nyt tuntui melkein kaikin puolin varsin surkealta tekeleeltä, kun vastaavasti 2 ja 3 iskivät edelleen lähes kuin miljoona volttia.

Halo 2 tympi vastaavasti itseäni jo ajoittain ensimmäisellä pelikerralla PC:llä, ja nyt viime aikoina Xbonella pelatessani on tympimisaste lähes kaksinkertaistunut ja peli on toistaiseksi jäänyt kesken. Viime aikoina pelaamani Halo Reach, 3, 4 ja 5 ovat kaikki tuntuneet valtavasti paremmilta peleiltä.

Ellun GTA V-viha kyllä hieman nauratti nyt väistämättä, kun Ellun hyvin tuntien tiedän, että viihtyy verisillä taistelukentillä ja rankat kauhupelitkin ovat aika lähellä herran sydäntä. Itse en varsinaisesti pidä noita GTA:n kuvioita oikeastaan noita edellä mainittuja mitenkään pahempina. No, en mitään näitä sinänsä paheksu nimenomaan peleissä. Viihdettä ne vain kuitenkin ovat, ja niillä ei kyllä ole mitään yhteyttä todelliseen elämään ainakaan minun maailmankuvassani. Mutta toki näitä asioita voidaan ajatella myöskin varsin toisen tyyppisesti. Eikä siinä mitään, arvostusta täältä Ellunkin suuntaan. Hyviä ja perusteellisia arvosteluja olet tehnyt, ja mukavaa peliseuraa olet silloin ollut kun samoissa peleissä on oltu.

Oli sinänsä hauska jutunaihe teiltä, ja mukavaa lukea jokaiselta joitakin ehkä yleisistä mielipiteistä paljonkin poikkeavia ajatuksia pelimaailmasta. Kiitos muutenkin mielenkiintoisista jutuista sekä kattavista ja ajantasaisista päivityksistä pelimaailman kiinnostavimmista peleistä ja ilmiöistä.

 

[Eliminaattori]

Tarkoitus oli saada nimenomaan pientä räiskettä aikaan hieman tavanomaisesta poikkeavalla lähestymistavalla omaan kirjoitustapaan nähden, kuten pyrin tekemään osuuttani rustatessa. Ja vieläpä GTA:n kaltaiseen suurpelisarjaan, joka koskettanee useita pelaajia ainakin jollain tasolla. Asiallinen vastaus puree kuitenkin vielä sitäkin paremmin sen sijaan, että mielipiteeni olisi kyseenalaistettu ja olisi voinut seurata jonkinasteista sapelinkalinaa. Asiallisuudesta siis kiitos Ipelle.

 

[pelle]

" Harva tiedostaa, että Animal Crossing: New Horizons on äärimmäisen sisältököyhä ja monilta osin ruman laiskasti tehty peli. Ja sisältöpäivitykset ovat olleet suhteessa vielä köyhempiä kuin varsinainen pääpeli. "

Tämä on oikeasti niin totta ja vaikka gamefaqs foorumia lukiessa huomaa, että jos joku peliä tästä kritisoi niin ei mene kovin montaa minuuttia kun joku on jo kysymässä, että oletko jo kerännyt kaikki kalat, fossiilit tai hyönteiset.
Ei tuo ole mitään sisältöä.

Minultakin puuttui yksi fossiili ja kolme viikkoa joka perkeleen päivä kaivoin ne esille ja vein Blathersille joka taas kerran totesi "lol nope" ja käski suksimaan kuuseen.
Sitten lopulta aurinko ja kuu oli sopivassa asennossa ja se puuttuva fossiili löytyi.
Jos tuo on muka sisältöä niin yhtä paljon sisältöä tarjoaa k-kaupan hedelmäpeli jos siitä yrittää voittaa pääpotin.

Olen myös sitä mieltä, että mikään muu ns. tripla A julkaisu ei tuhlaa pelaajan aikaa yhtä tehokkaasti kuin animal crossing.
Haluatko vaihtaa kolmen talon sijaintia? Odota kolme päivää, koska voit siirtää yhden talon kerrallaan.
Haluatko jonkun tietyn syksyisen DIY ohjeen? Käynnistä peli joka päivä ja ammu ilmapalloja alas niin ehkä saat sen.
Ai sulla on kurpitsat kasvamassa halloween kamoja varten, no kastele ne joka päivä tai muuten saat yhden kurpitsan kolmen sijasta.

Tuo oikeasti on kuin pahainen mobiilipeli, mutta kuten jutussa sanottiin niin animal crossingiin tuo keinotekoinen rajoittaminen ei jostain syystä kritiikkinä päde.

Oikeasti tuo on vielä pahempi.
Mun edellinen mobiilipeli kokemus on gameloftin my little pony viiden vuoden takaa joka nimestään huolimatta on isometrisestä kuvakulmasta kuvattu kaupunki (no oikeastaan kylä) rakentelu.
Kaikessa tietenkin on ajastin jonka voi ohittaa premium valuutalla, mutta ajastimen pituus riippuu rakennuksesta.
Yleensä niissä kestää 1-2 tuntia ja mitä kalliimpi niin sitä pidempään siinä kestää.
Animal crossingissa saat odottaa seuraavaan päivään ellet siirrä koneen kelloa.
Toisaalta AC vuorokausi vaihtuu viideltä aamulla joten jos vaikka rakennat sillan 4:45 niin täytyy odottaa vain vartti.

Animal crossingissa ei voi usein tehdä mitään kun odottelee, koska ainakin omalla kohdalla on aika vaikeaa päättää mitä talon ympärille laittaa jos se talo ei ole siinä, kun taas gameloftin paskassa free to play lisenssi tuotoksessa voi pelata minipelejä joilla voi kehittää hahmoja ja mitä parempi hahmo on niin sitä enemmän se tienaa kun sen laittaa vaikka leipomoon töihin.
Rakennuksia löytyy vaikka kuinka monta erilaista kuten myös koristeita kuten suihkulähteitä, penkkejä, puita, teitä ja vaikka mitä.
Erona tosin on se, että tuossa ne voi ostaa kun taas AC pakottaa random elementin pelaajalle ja mulla meni kymmeniä tunteja kunnes sain ihan perus puiston penkin. Thank you RNGesus.

Olen pelannut animal crossingia 200 tuntia ja tälläkin hetkellä pelaaminen on sitä, että käynnistän pelin, kerään oksat, kastelen kurpitsat, kerään pullon jossa on taas kerran turha DIY, ostan karkin, hakkaan rahapuun ja istutan uuden.
Toistan kolme viimeistä kohtaa vielä kahdella muulla hahmolla ja tämä vain sen takia, että ilmeisesti noilla karkeilla tekee jotain 31. päivä kun on halloween tapahtuma ja kurpitsoja on pakko kastella, että niitä saa enemmän ja voi tehdä koristeita.
Talvea odotan vain sen takia, että saan viimein jätski kioskille myös jätskiä tarjolle jos RNGesus suo.

Nyt varmaan joku ajattelee, että miksi pelaan jos se kerran on niin paska.
No koska se ei ole paska. Se on vaan täysin yliarvostettu peli jossa on paljon asioita jotka joku gameloftin vuosia vanha mobiilipelikin tekee paremmin.
Tykkään myös saarestani ja haluan koristella sen halloween teemaan sopivasti joten pakko se on tuota grindausta jaksaa vielä pari päivää vaikka en siitä nautikaan.

 

[Omenanraato]

Aamulento Menkijärvi-Kauhava

 

[JLunen]

Herrasen kanssa samaa mieltä, että paras FF on VIII. Tarina, tunnelma, unohtumattomat musiikit, Triple Triad, GF:t, monet hyvät hahmot... ai että. Ja junctionit toimii itselle myös, vaikka saahan oikeita taikoja hamstraamalla pelin aivan liian helpoksi skaalautuvista vihuista huolimatta. Yleensä skaalatuvat vihut ovatkin itselle miinus, mutta tässä ei kuitenkaan häirinnyt. Ehkäpä johtui juuri tuosta junctioneiden abusaamisesta

Samalla täytynee sanoa, että pelattuani hiljattain Quantum Breakin ensimmäistä kertaa läpi, on se Controlia parempi. Juoni on kiinnostavampi ja pitää paremmin otteessaan, kun peli on kerrontapainotteisempi ja kulkee tiukemmassa putkessa. Control oli kuitenkin hyvä peli ja Ultimate edition tulee mentyä läpi aikanaan.

 

[Dragonfly]

Samalla täytynee sanoa, että pelattuani hiljattain Quantum Breakin ensimmäistä kertaa läpi, on se Controlia parempi. Juoni on kiinnostavampi ja pitää paremmin otteessaan, kun peli on kerrontapainotteisempi ja kulkee tiukemmassa putkessa. Control oli kuitenkin hyvä peli ja Ultimate edition tulee mentyä läpi aikanaan.

Onko Alan Wake jo pelattu? Jos ei, niin se seuraavaksi pelaukseen. On mielestäni näistä Remedyn tuoreemmista peleistä paras. Sitten Quantum Break ja sitten Control. Kahden edellisen perusteella tuntuu, että sinulla on saman suuntainen pelimaku, joten ehdottomasti Alan Wakella iso suositus. Löytyy varmasti halvalla vaikka mistä, mutta on myös Xbox Game Passissa.

 

[JLunen]

Onko Alan Wake jo pelattu? Jos ei, niin se seuraavaksi pelaukseen. On mielestäni näistä Remedyn tuoreemmista peleistä paras. Sitten Quantum Break ja sitten Control. Kahden edellisen perusteella tuntuu, että sinulla on saman suuntainen pelimaku, joten ehdottomasti Alan Wakella iso suositus. Löytyy varmasti halvalla vaikka mistä, mutta on myös Xbox Game Passissa.

Joo, Alan Wakesta löytyy collector's edition, kolmesti menty läpi ja Alan Wake Files luettu. Vielä kun Twin Peaksia sekä Kingiä ja muuta kauhukirjallisuutta tullut diggailtua, niin olihan se "nappiosuma". Max Payne 2 on itsellä vielä kokematta, se pitäisi ehdottomasti mennä läpi joskus tulevaisuudessa...

Mielenkiinnolla kyllä odottelen Remedyn seuraavaa

 

[Ulukai]

Kun kerran Quantum Breakista on puhe: muuttuuko peli jossain kohdin erilaiseksi/mielenkiintoisemmaksi? Meinaan siis, että itselle tuo ei oikein lähtenyt, joskin olen vasta aika alussa, jossain kuivatelakalla pomppimassa. Tällä hetkellä ei tee mieli jatkaa laisin, vaikka siis Controlin pelasin DLC-seteistä lähtien läpi ja Alan Wake oli oikein mainio. Mietin tässä, että pitäisikö vaan koettaa purra hammasta ja taistella etiäpäin. Ne välissä olevat näytellyt pätkät eivät myöskään ajatuksena innosta istumaan ja töllöttämään niitä.

 

[JLunen]

Kun kerran Quantum Breakista on puhe: muuttuuko peli jossain kohdin erilaiseksi/mielenkiintoisemmaksi? Meinaan siis, että itselle tuo ei oikein lähtenyt, joskin olen vasta aika alussa, jossain kuivatelakalla pomppimassa. Tällä hetkellä ei tee mieli jatkaa laisin, vaikka siis Controlin pelasin DLC-seteistä lähtien läpi ja Alan Wake oli oikein mainio. Mietin tässä, että pitäisikö vaan koettaa purra hammasta ja taistella etiäpäin. Ne välissä olevat näytellyt pätkät eivät myöskään ajatuksena innosta istumaan ja töllöttämään niitä.

Itse en ehkä uskalla sitten kuitenkaan suositella, kuin ehkä kohtuullisella varauksella, minulle kun upposi suht hyvin heti alusta alkaen. Pidin myös noista näytellyistä jaksoista, vaikka olisivat ne voineet parempiakin olla.

Spoileri: Pientä spoileria, jos ei ole pelannut peliä varttia kauempaa, tai ei tiedä juonen asetelmasta mitään.

Aikamatkustus on juonellisesti toteutettu harvinaisen hyvin, eli sen logiikassa ei ole isoja, heti silmiinpistäviä aukkoja. Juoni käy kyllä mielenkiintoisemmaksi edetessään. Useampi vastaantuleva tapahtuma on siinä määrin aluksi epäselvä, että mikä/kuka sen aiheutti ja miksi. Näihin sitten saadaan juonen edetessä vastauksia, joten se piti itseni ainakin hyvin kiinnostuneena. Jopa siinä määrin, että piti hankkia se romaanikin myös, mutta en ole ehtinyt vielä sitä aloittamaan.

Taistelussa on Wakea enemmän variaatiota ja se on rytmitetty mielestäni suht hyvin tutkimisen/juonen edistämisen kanssa, mutta toisaalta sitä on lopulta aika vähän. Peli on myös kokonaisuudessaan varsin lyhyt, joten taistelua ei ihan hirveästi ehdi yhdellä läpimenokerralla tulla, mutta jos haluaa toisella läpimenokerralla tehdä valinnat toisin, on paketin tiiveys sinänsä tervetullut asia (+tarinakin pysyy hyvin kasassa). Silloin sitä taisteluakin tulee sitten tuplaten ja se ei ole vielä (toivottavasti) ekalla kierroksella ehtinyt puuduttaa.

 

[Dragonfly]

Lisätään vielä @JLunen viestiin, että ainakin minun mielestä taistelu/toiminta oli siistimpää ja hauskempaa pelata kuin Controlin vastaava. Ja kuten yllä jo sanottiin, niin aikamatkustuksen ympärillä pyörivä tarina oli vaan tosi mielenkiintoinen.

 

[Ulukai]

Ehkä koetan Quantumin parissa sitten vielä jatkaa, mutta ehkä skippailen kuitenkin ne jaksot siitä välistä. Tai pikakelailen. Jos kerta on lyhyt peli!

 

[JLunen]

Sanotaan vielä tuosta pituudesta, että jos tykkää kaikki sähköpostit yms viestit lukea kuten itse tein, niin sitten peliaika varmaan tuplaantuu... Tuota luettavaa/kuunneltavaa kun tuntuisi olevan ehkä jopa enemmän kuin Controlissa, suhteessa varsinaiseen pelaamiseen.