Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Vuoden 2023 kovimmat pettymykset (Ei muuta keskustelua/väittelyä)

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja HideoMiyamoto
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

HideoMiyamoto

Well-Known Member
Aloitetaan sillä että jokaisella on omat mieleipiteensä ja jos joku ei pidä sinun lempipelistä sen kävijän kimppuun ei tarvitse hyökätä. Kertokaa vain mikä ei lunastanut odotuksia ja miksi, jättäkää muu toisarvoiseksi. Toki voi lueskella muiden mielipiteita jos kestää kritiikin.

1. Final Fantasy XVI

Monet varmasti tietävät että olen varmasti yksi kovimmista FF faneista foorumeilla ja sarjan parissa on vietettty tuhansia tunteja. Sen takia tämä peli oli odotuslistan kärjessä ja kun pääsin maaliin asti en voinut tuntea kuin pettyneeni peliin. Jos otettaisiin pelkät hahmot, tarina,maailma, niin tämä on top 5 parhaat FF pelit listalla, mutta kun siihen lyödään pelin ontohko taistelusyteemi sekä jäätävän puuduttava sivutekeminen ja tyhjä maailma niin kokonaisuus on kaikkea muuta kuin top 5 peli. FF XVI on kirjaimellisesti FF XIV yksinpeli muodossa ja se mikä toimii MMO pelissä ei toimi yksinpelissä. Lisäosiakin on luvattu mutta oikeastaan mitään mielenkiintoa niitä kohtaan ei ole ja se kertoo jo paljon.

2. Starfield

Tämä peli saapui kovalla ryminällä ja perus Todd Howard ylistyksellä. Kun osaa katsoa Howardin juttujen läpi tiesi asettaa omat odotukset sille tasolle ettei kaiken pidä olettaa olevan tiptop tasoa. Vaikka alussa peli veikin mukanaan niin reilun 30h jälkeen mielenkiinto vain katosi ja ei ole tehnyt mieli pelin pariin takaisin. Tässä on paljon osasia jotka loksahtavat kohdalleen, mutta kun pelatessa kokoajan meittii että Fallout 3.4 ja Oblivion ovat parempia pelejä niin ei tämä pienistä palasista koostuva maailma vaan tunnu samalta kuin muiden Bethesda pelien tutkiminen, se ei vaan tunnu eheältä kokonaisuudelta. Peli ei ole missään nimessä huono, se ei vaan pääse samalle tasolle läheskään kuin parhaat Bethesda roolipelit.

3. Forza Motorsport

Rikkinäisenä raakileena julkaistu peli jonka alta paistaa menevä ajopeli. Siinä on vaan niin paljon teknisiä ongelmia ja bugeja että peli on lähes pelikelvoton. Tätä varmasti tullaan patchaamaan mutta tällä hetkellä en voi suositella kenellekkään.

4. Baldurs Gate 3

Niin paljon hehkutettiin ennakkoon että tässä on seuraava messias peli ja arvostelut kehui maasta taivaisiin. Lopulta alta paljastui mielenkiintoisilla hahmoila, tarinalla ja maailmalla varustettu tympeähkö noppapeli joka ei toiminut itselle ollenkaan. Itse tykkään siitä että saan kehittää hahmoja ja niiden arvot määrittävät pelin tuloksen, tässä sen tuloksen määritti tuuri mitä numeroita nopat heittää, hyi.

5. Modern Warfare 3 kampanja

Mielenkiintoisella tarinalla varustettu äärettömän keskinkertainen kampanja jota oli selkeästi kiiressä pidennetty puuduttavilla open zone tehtävillä jotka eivät tarjonneet mitään muuta kuin MP boteilla.

Paljon vaihtelin pelien järjestystä mutta nämä on ne suurimmat pettymykset kuin katsoo miten paljon niihin kohdistui odotuksia. Paljon oli kikkareita tälle vuodelle myös mutta ei niihin kohdistunut mitään odotuksia joten ei ne voi tuottaa pettymystäkään.
 
Viimeksi muokattu:
Pikmin 4 ja kunnon moninpelin puuttuminen.
Tätä oli fantastisen Pikmin 3 Deluxen jälkeen odotettu kuin kuuta nousevaa, olihan kyseessä yksi kaikkien aikojen parhaista saman sohvan moninpeleistä. Ja sitten Nintendolla päätetään, että uusimpaan osaan ei tehdä kunnon yhteispelitilaa. Zeldan jälkeen odotetuin peli valahti sellaiselle ”ostan alelaarista”-tasolle jo ennen julkaisupäivää.
 
Kun selaan läpi tänä vuonna pelaamiani pelejä, niin en löydä kovin pahoja pettymyksiä. Mutta toki sieltä löytyy jokunen sellainen, joilta joko odotin jotain muuta kuin mitä lopulta olivat tai sitten joku muu juttu ei vain natsannut ihan täysillä.

1. Redfall
Pelasin pelin läpi kahdesti ja varsinkin cooppikokemuksesta tykkäsin, joten ei nyt mikään niin suuri pettymys, mutta samaan aikaan pelistä näkyy tietyt ongelmat kilometrien päähän. Toki ovat päivityksillä tätä korjanneet ja varmasti jos nyt hyppää pelin pariin se on teknisesti paljon eheämpi kokemus kuin julkaisussa.

2. Ghostwire Tokyo
Peli ei ole varsinaisesti huono, mutta ehkä omat odotukset vaan olivat liian korkealla. Komean näköisen Tokion takaa ei lopulta löytynyt tarpeeksi imua tutkia mitään ekstraa. Onni onnettomuudessa että peli oli vain reilu kymmentuntinen.
 
Olen aika jumiutunut genreihin, joista tiedän että tulee tykättyä niin aika vähän tulee nykyään pettymyksiä pelien suhteen. Nyt kuitenkin tänä vuonna tuli lähdettyä jonkin verran hypeen mukaan ja sen seurauksena voikin nostaa yhden pelin selkeäksi pettymykseksi:

Starfield
En ole yhdestäkään Bethesdan pelistä tähän mennessä tykännyt, mutta jotenkin uskoin ennen julkaisua kaikkeen siihen uskomattomaan hypeen, jota netissä näki. Olin kuitenkin varuillani enkä olisi tätä todennäköisesti edes kokeillut ellei olisi tullut Gamepassiin. Julkaisu (tai no, early access) sitten tuli ja alkoi tietoa tihkumaan siitä minkälainen peli oikeasti oli ja osa odotuksista murskattiin jo heti kättelyssä. Päätin kuitenkin pelille antaa mahdollisuuden ja Starfield onnistui vielä ne pienetkin kiinnostuksen rippeet tuhoamaan erittäin nopeasti. Loppujen lopuksi fiilis mikä pelistä jäi oli että tässä ihan tarkoituksella oli kaikesta tehty hieman ärsyttävää. Pelissä oli jonkin verran hauskojakin asioita, mutta ärsyttävät ja aikaa tuhlaavat ratkaisut jättivät hyvät puolet erittäin pahasti varjoonsa.

Niin harvoin sitä tulee lähdettyä internetin hypeen mukaan minkään aiheen suhteen, mutta tässä tuli taas uusi karvas opetus että hype on vain hypeä ja todellinen tuote harvoin yltää samoihin sfääreihin.
 
Aloitetaan sillä että jokaisella on omat mieleipiteensä ja jos joku ei pidä sinun lempipelistä sen kävijän kimppuun ei tarvitse hyökätä. Kertokaa vain mikä ei lunastanut odotuksia ja miksi, jättäkää muu toisarvoiseksi. Toki voi lueskella muiden mielipiteita jos kestää kritiikin.

1. Final Fantasy XVI

Monet varmasti tietävät että olen varmasti yksi kovimmista FF faneista foorumeilla ja sarjan parissa on vietettty tuhansia tunteja. Sen takia tämä peli oli odotuslistan kärjessä ja kun pääsin maaliin asti en voinut tuntea kuin pettyneeni peliin. Jos otettaisiin pelkät hahmot, tarina,maailma, niin tämä on top 5 parhaat FF pelit listalla, mutta kun siihen lyödään pelin ontohko taistelusyteemi sekä jäätävän puuduttava sivutekeminen ja tyhjä maailma niin kokonaisuus on kaikkea muuta kuin top 5 peli. FF XVI on kirjaimellisesti FF XIV yksinpeli muodossa ja se mikä toimii MMO pelissä ei toimi yksinpelissä. Lisäosiakin on luvattu mutta oikeastaan mitään mielenkiintoa niitä kohtaan ei ole ja se kertoo jo paljon.

...
Aamen tälle. Eikoneiden nostaminen tarinan keskiöön oli fanien märkä päiväuni, mutta muutoin erittäin unohdettava peli.

Ainoa lohtu on, että ensi vuonna julkaistaan FF rebirth, joka toivottavasti nostaa sarjan taas ansaitsemaansa loistoon
 
Pettymyksiä on jälleen kerran helpompi listata kuin onnistumisia, liekö vaan tää suomalainen mentaliteetti?

1. Final Fantasy XVI
- Kaikkiin ennakko-odotuksiin, hypeen ja visuaalisuuteen nähden tämä on äärettömän iso pettymys itselleni, ja peli jäikin lopulta kesken. Pelissä on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta liian paljon negatiivisia juttuja, jotka vei peli-iloa. Vaisu taistelusysteemi, ylipitkät ja puuduttavat iso mörkö -taistelut, olematon sivutekeminen ja seikkailumahdollisuus.. ei vain lähtenyt.

2. Fire Emblem: Engage
- Tähänkin oli ladattu suuria odotuksia mainion Three Housesin jälkeen, mutta pettymys oli kohtalona. Todella vaisu ja tylsä tarina, ei mitään koukkua hahmojen kehitykseen tai kehittämiseen, ennalta-arvattavat juonenkäänteet, surkuhupaisat ääninäyttelijät... ja epätasapainoinen vaikeustaso.

3. Lords of The Fallen
-
Vaikka tämä on vielä kesken kaiken muun peliruuhkan alla, niin on tämä silti pienoinen pettymys ollut. Todella rasittava keinotekoinen vaikeus paistaa kilometrien päähän, ja en oo kyllä saanu oikein mitään koukutusta peliin, vaikka paljon hyviäkin juttuja pelistä löytyy.

4. Diablo 4
- Todella suuri pettymys.

5. Hogwarts Legacy
- Alkuhuuman laskeuduttua alta paljastuikin perinteinen tylsä ubisoftmainen peli isoine ongelmineen. Parasta pelissä on Hogwartsin linna ja luudalla lentäminen. Siihen se sitten lopulta jäikin. Ihan kiva tutkia maailmaa, mutta kyllä tässä vähän potentiaalia nyt hukattiin. Tarina on myös melko heikko.
 
Mulla on kaikki 2023 pelit ollut 10/10 100/100 masterpiece metacritic must play! Mut oikeesti, emmää nyt keksi/tuu mieleen mitää pettymyksiä. Tai noh mikä nyt on pettymys? Ohan niitä että sen alkurakkauden jälkeen se huuma hieman laskee mutta ei se tarkoita mun kirjoissa pettymystä.

:p
 
1. Redfall
Peli on toki nykyään päivitysten jälkeen ihan ok peli. Ei siltikään mikään varsinainen huippupeli, jota siitä kuitenkin joskus aikoinaan ihan tosissani odotin. Julkaisukunnossaan oli kuitenkin todella anteeksiantamattoman huonossa kunnossa, ja itseäni harmittaa vielä sinänsä hyvien päivitysten jälkeen se, ettei co-op-peliksi tehdyllä pelillä ole matchmaking-toimintoa edes lukuisien päivitysten jälkeen. Anteeksiantamatonta hönöilyä Arkanelta!

2. Final Fantasy XVI
Suoraviivaista parin napin rämpytystä ja muutenkin hiton simppeliä ja yksiulotteista pelaamista alusta loppuun. Tai siis oletan, että loppuun asti, kun loppuvaiheiden lähellä jäi kesken, eikä kyllä yhtään huvita jatkaa loppuun. Roolipelin irvikuva, ja kaikkea muuta, kuin mitä olen Final Fantasy-peleiltä tottunut odottamaan. Melkein tekisi mieli laittaa tämä sittenkin vuoden suurimmaksi pettymykseksi, mutta pysyköön nyt Redfall sitten kuitenkin ykkössijalla, kun oli aivan uskomattoman kökkö julkaisussaan.

3. Alan Wake 2
Vähän ankaraa arvostella peliä ensimmäisen viiden tunnin perusteella, mutta valitettavasti tämä peli on melkein kaiken osalta heti alkuunsa itselleni luotaantyöntävä. Maailma on sellainen pienten putkien haulikolla kartalle ammuttu kokoelma (yritetty toki naamioida avoimen maailman peliksi siinä surkeasti epäonnistuen), jossa liikkuminen on vähän väliä niin keinotekoista, että alkaa ärsyttää tuo pelimaailman jatkuvasti aiheuttama immersion tappaminen.

Hahmojen ohjaaminen on tönkköä ja onnettoman hankalaa. Hahmoilla on myös uskomattoman typerät ja tönköt persoonallisudet, ja ne höpisevät aivan käsittämätöntä tuubaa, ihan totisen näköisinä. Jos tuo on parodiaa ja sen on tarkoitus olla hauskaa, niin ei kyllä toimi sellaisenakaan. Toki Koskelan veljesten överijutut ovat ainakin semihauskoja, mutta tuntuu siltä, että niistäkin tulen saamaan overdosen, jos pystyn pelin jatkamaan joskus vielä loppuun.

Kaiken lisäksi pelin tarina vaikuttaa olevan epäjohdonmukaisuuksia täynnä olevaa sekavaa (muka)kauhusalkkarimenoa, jossa ilmeisesti
halutaan apinoida Twin Peaksia ja sen sinänsä onnistuneen vinksahtanutta maailmaa, mutta epäonnistutaan siinä pahasti. Kultistit kaivavat muutamassa sekunnissa veitsillä uhriltaan sydämen rinnasta siten, että rintakehän kohdalla on ammottava aukko, ja sitten sitä sydäntä etsitään poliisin uskomattoman ahaa-elämyksen takia pimeästä metsästä, ja sitten kun se löytyy erään mökin rikkinäisestä pakastearkusta, niin se laitetaan jonkin noitamökin mainoskyltissä olevan noitahahmon rintakehän kohdalla ammottavaan aukkoon, jotta päästään ilmeisesti johonkin toiseen ulottuvuuteen. Siis ei saatana, miten typerää huttua!!! Ja tätä peliä lukuisat kriitikot ja pelaajat kehuvat erinomaisesti kirjoitetuksi mestariteokseksi! Ei hyvää päivää! Lopetan tähän, ennen kuin alan oikeasti hermostumaan... :D

4. Street Fighter 6
Ei kyllä pitäisi meikäläisen ostaa mätkintäpelejä koskaan julkaisussa. Tämä peli sen viimeistään minulle opetti. Innostuin pelin saamista erinomaisista arvosteluista, kunnes sitten pelasin peliä ja totesin sen täysin samaksi Street Fighter-hahmojen kierrätykseksi, mitä nämä pelit ovat jo vuosikymmenien ajan olleet. Vieläpä tuo yksinpelin muka innovatiivinen uusi ilmenemismuoto oli todella tympeän ja sekavan oloinen, eikä tätä peliä ikävä kyllä motivoi itseäni tällä hetkellä oikein mikään sitä pelaamaan.
 
Viimeksi muokattu:
Diablo IV tulee ainoana mieleen, sinällään toimiva peli kaikinpuolin enkä huonoksi voi haukkua, mutta joku tässä on mikä puuttuu edellisiin osiin verratuna. Saattaa vain olla että on tullut kasvettua ulos näistä loottaus peleistä. En iso fani ole tuolle yhdelle isolle kartalle ja tuntuu että tarina ei liiku mihinkään. Tokihan se näissä ei se tärkein ole, mutta aikaisemmissa peleissä ne upeat cutscenet actien välissä oli kiva palkinto ison bossin jälkeen, tässä taas tuntuu että peli on jatkuvaa haahuilua paikasta toiseen.
 
Alan Wake 2 jo ihan sen fyysisen version puuttumisen takia.

Need For Speed Unbound vaikka se julkaistiinkin 2022 puolella niin ostin sen ps5 tänä vuonna. Kaksi tuntia sitä jaksoi sen hirveän ajomallinnuksen kanssa kunnes lähti hyllyyn pölyttymään.
 
Olin tulossa kirjoittamaan samaa kuin ylempänä eli:

1. Alan Wake II, fyysisen version puuttumisen vuoksi.

Olin ihan hiton innoissani pelin jatko-osasta ja googlettelin hyvissä ajoin spessuversioita. Olin valmis maksamaan reilummin siitä että saan erikoisversion niin kovasti odottamastani pelistä. Sitten nähdään videoita ja peli näyttää vielä niin paljon paremmalta mitä osasin kuvitellakaan. Mutta peliä ei vain ilmesty ennakkotilattavaksi sitten mistään ja milloinkaan. Kunnes jostain sitten tulee eteen uutinen että tekevät vain diginä. Voiko enää korkeampaa pudota. Voiko enempää pettyä? Tai no voi, varmaan joku sairaus tai läheisen kuolema voi olla melkoisen ikävä juttu, mutta jos nyt pysytään pelien parissa niin en niiden maailmassa keksi pahempaa pettymystä edes vuosikymmenien ajalta. Alennuksia - tai sitä mahdollista fyysistä versiota - odotellessa.

PS. Itse asiassa ei olisi tarvinnut olla edes Alan Wake II, koska mikä tahansa Remedyn peli kiinnostaa. Ennakkotilasin nimittäin myös Controlin. Luotto studioon on siis vahva mutta diginä ei vain pysty.

2. Toisena tulee Shadow Gambit. Sama syy kuin yllä.

Peli olisi lähtenyt ennakkotilaukseen samalla tapaa kuin Alan Wake II. Mutta ei fyysistä - ei ostoa. Ikävämpi homma pienelle studiolle mutta aiemmat pelinsäkin on fyysisenä tulleet, joten ei se selvästikään mahdotonta olisi ollut. Alennuksista sitten vasta tämäkin pakko ostaa.

Bonusmainintana Baldur's Gate 3. Sama syy kuin yllä olevat.

En ollut alunperin pelistä kiinnostunut. Ei ole oma genre vaikka roolipelit onkin mieluisia. BG3 tuntui kuitenkin "liian" kovalta tapaukselta sellaiselle, jonka roolipelaaminen on Mass Effectiä, Cyberpunkia ja Witcheriä. Mutta kaikki kehut ja hehkutukset saivat innostumaan. Olin valmis antamaan pelille mahdollisuuden. Mutta mitä? Peliä ei löydy konsoleille? Jaa, tulee varmaan myöhemmin. Jaha, no tulihan se, mutta diginä. No se oli sitten siinä. Alennuksia odottelemaan.

Minun pettymykseni vuodelta 2023 siis tiivistyvät digital onlyyn.

Jossain vaiheessa lienee pakko joko lopettaa pelaaminen tai hypätä samaan kelkkaan. Luultavasti en voi muuta kuin mennä virran mukana mutta aika näyttää millä tapaa: onko pelien hinnat laskeneet, kuten digisanansaattajat toivovat ja julistavat, vai onko meininki sama tai pahempi, eli 80 euroa on minimi? Luultavasti tapauskohtaisesti tulee osteltua osa jopa suoraan julkaisussa (jos sattuu olemaan vaikka jotain julkaisualeja ja tarpeeksi kiinnostava teos) tai sitten odottelen entistäkin
 
Nämä kaksi nyt tuli ekana mieleen pettymyksinä.

Starfield lässähti alkuinnostuksen jälkeen ihan totaalisesti ja tuo 1000 planeettaa homma pilasi omalla kohdalla pelin kokonaan, kun ei tuommoinen vain tuntunut yhtä hyvältä, kuin semmoisen yhden ison maailman tutkiminen. Bugejakin löytyi paljon omalla kohdalla ja todella hitaasti ovat tuota peliä päivitelleet.

Hogwarts Legacy tämäkin lässähti alun jälkeen, kun lähdettiin tutkimaan isoa pelimaailmaa, niin siihen jäi oma pelaaminen. Ei tuon ison tylsän maailman tutkiminen ollut yhtä hauskaa, kuin linnan tutkiminen. Mua ei olisi haitannut yhtään jos pelin olisi ollut pienempi kooltaan, niin ehkä olisi jaksanutkin pelata loppuun.
 
Starfield oli kaikkien aikojen lässähdys. Varmaan hyvä peli on tai en tiiä, sillä poistin pelin pari minuuttia hahmonluonnin jälkeen. Eli se lässähdys tässä on 30fps. Ei kiitos tuollaista käppää vuonna 2023.
 
Fire Emblem: Engage

Taisi olla omissa kirjoissa vuoden ainokainen pettymys nimenomaan peleistä, jotka olen ostanut ja jolle olin asettanut jonkinlaisia odotuksia.

Tai no tulee mieleen vielä:

Light Brigade

Jotenkin haksahdin tähän VR-peliin kun sitä kovasti kehuttiin joillain palstoilla ja peli kuulosti siltä että sen täytyy olla omaan makuun. Vaan eipä ollut, täyttä duudelsonia koko peli.
 
Konsoliversioina.

Starfield ( rummutettu boxin kovimmaksi yksinoikeudeksi ja tehtiin melkein nälkävuoden verran ja saatiin ulostettua 30 fps pökäle. Täysin pc llä pelattava tämä.)

WRC 23 ( ei psvr2 tukea ja konsoliversiot aican hemmetin bugisia, nykii ja stutteroi ja näyttääkin paskemmalta kuin aiemmat dirt rallyt...itselleni suurin pettymys kun oli suuret suuret haaveet että saadaan kunnon konsoli vr ralli peli. Ehkä asia korjautuu tulevissa versioissa ..jää nähtäväksi.)
 
Tiedän että tämä on epäsuosittu mielipide mutta sanon silti: Baldur's Gate 3. Ihan ok peli mutta pettymys se silti oli. Ei ansaitsisi nimeä Baldur's Gate.
 
Hogwarts Legacy: Alkuinnostuksen jälkeen huomasin, että täähän on Ubimainen tylsähkö avoimen maailman peli. Jo ajatus siitä että peliä pitäisi jatkaa, uuvuttaa valmiiksi.

Se että Game Passiin tuli venäläisten tekemä peli, ei ole edes tullu mieleen, että sen lataisin. Ei vaan mun moraalilla pysty.

Ghostwire: Tokyo: Vaikuttaa paperilla mielenkiintoiselta, mutta toteutus tökkii itsellä niin paljon ettei vaan jaksa. Onneks kuuluu GP:hen.

Redfall: Oli julkaisussa niin huonossa kunnossa kera max. 30fps:n, ettei oikeen kehuja voi antaa. Pelinä menetteli, mutta jonkin ajan kuluttua rupes toistamaan pahasti itseään. Pitää vielä testata peliä 60fps:llä.

Remnant 2: Itse peli on ihan ok. Pettymys on yllättävän huono suorituskyky ja 720p Performance-tilassa. Syynä varmaankin UE5.

Starfield: Tämä kuuluu vuoden peleihin, mutta 30fps ja se ettei yllä Laskeuma 4:n ja Taivasvanteen tasolle, niin ovat pettymyksiä.

Lies of P: Soulslike-genren ystävänä odotin peliltä paljon. Saatiin keskinkertainen peli, joka onneksi paranee loppua kohden. Odotin vaan enemmän.

Armored Core VI: Fires of Rubicon: Oon yleensä FromSoftwaren peleistä tykännyt (siitä nimimerkkini), mutta tää ei lähteny. Ei taida mun genreä mecha-pelit olla. Toinen syy hirvittävän monimutkaiset painikkeet ilman esteettömyysasetuksia. Harvoin japanilaiset pelit kovin kummoisia ovat esteettömyyttä ajatellen, mutta vaikeusaste ja se ettei kaikkia painikkeita aina pysty painamaan, muuttaa homman lähes mahdottomaksi. Ei oo todellakaan väistä-lyö peli tämä. Varmasti jossain vaiheessa palaan tähän, kun pelaan parit muuta peliä läpi.

Eiköhän siinä ollu kaikki.
 
Ylös Bottom