Eilen meni Mina läpi, ajassa 21+ tuntia, keräily % taisi olla jotain 56%.
Pientä kritiikkiä täytyy näin aluksi antaa.
Tätä on ihan syystäkin sanottu vaikeaksi peliksi mutta vaikeustaso tuntui kyllä läpeensä hyvin epätasapainoiselta. Ekat pari tuntia ilman mitään suurempia avustavia tavaroita jne. tuntui haastavalta mutta kuitenkin sopivalta. Leveleiden ja parempien tavaroiden kanssa peli helpottui aika paljonkin. Alkua ja loppua lukuunottamatta suurinosa pomoista meni ensimmäisellä yrittämällä, kuolemia itse kentissä tuli satunnaisen niukasti. Loppu puolella (Astral Orrery jäi minulla viimeiseksi alueeksi sekä pelin varsinainen viimeinen dungeon) vaikeustaso taas pompahti huomattavasti, osa vihollisista tekee paljon enemmän lämää ja hyppelykohtaukset tehty paikoitellen erittäin pirullisiksi. Varmaan 99% pelin kuolemista tuli ihan loppupuolen hyppely kohtauksissa, sekä Astral Orreryn pomossa. Loppupomo tuntui kohtuulliselta ja keksin hyvän trinket yhdistelmän mikä tuntui jo hieman ylivoimaiselta (automaattinen vialien käyttö + extra plasmaa vihollisista + healthin hidas laskeminen + kaikki mahdolliset attack boostia lisäävät trinketit = hakata vaan ja imeä suurinosa iskuista....vähän piti toki väistellä). Ylipäänsä oikea trinket yhdistelmä tuntui olevan keskiössä pärjäämisen suhteen, level up systeemi tuntui sikäli vähän tarpeettomalta ratkaisulta, viholliset olisi voitu vain tehdä sopiviksi jo lähtökohtaisesti.
Oli jo ennakkoon tiedossa että tämä ei varsinaisesti ole Zelda peli vaikka selkeitä vaikutteita siitä on, sekä visuaalisesti että pelimekaanisesti. Pelillisesti tämä tuntuu enemmän suoraviivaisemmalta action platformerilta. Jotenkin silti koko ajan odotti että olisipa tämä ollut enemmän Zeldan kaltainen, eli sellaista seikkailun meininkiä ja vähemmän actionia, enemmän kunnon puzzle dungeoneja jne... dungeonit ja alueet tässä on käytännössä vain pieniä yhden ruudun puzzleja ja tasoloikintaa toinen toisensa perään. Kieltämättä loppu puolella tämä alkoi jo kyllästyttää. Koko maailma on täynnä salaisuuksia mutta jotenkin koko ajan Mina tuntui yllättävänkin suoraviivaiselta. Itsehän olen aika paska ja tyhmä puzzle peleissä, Zeldoissa joutuu aina vähintään jossain kohtaan katsomaan netistä apua mutta Minassa ei tarvinnut. Pakko mainita se että en löytänyt maailmankarttaa koko pelin aikana, oli pakko tarkistaa netistä eilen läpipeluun jälkeen että mistä hemmetistä se löytyy, heh. Noh, pienestähän se oli kiinni ja hieman tarkemmalla tutkimisella oikea kauppias olisi löytynyt helposti. Siitäkin huolimatta että pelasin tätä kartattomana, en kokenut että sitä olisi kaivannut.
Musiikkeja pakko kehua, Shovel Knightista tuttu Jake Kaufman on onnistunut luomaan upean soundtrackin jälleen kerran. Monta hyvää biisiä, jotka on jäänyt päähän soimaan (omat suosikki musat per alue, Bone Beach, Astral Orrery ja Coltrane Peak). SK soundtrack on myös niitä harvoja, jotka olen ihan ostanut digitaalisena kannatuksen vuoksi ja en ole koskaan aiemmin ostanut digitaalista musiikkia. Mina the Hollower OST menee varmasti myös ostoon.
En ihan noita super ylistäviä arvosanoja allekirjoita mutta mutta kritiikistä huolimatta oikein mainio ja sympaattinen peli, jonka parissa viihtyi.
