You Can See Everything, eli tuore dokumentti Elizabeth Holmesista – surullisenkuuluisan Theranos-terveyshuijausfirman perustajasta – oli kyllä elämys sanan varsinaisessa merkityksessä. Tässä ei enää käsitellä loppuun kaluttua Theranosta juuri lainkaan, vaan seurataan Holmesin viimeisiä vapauden päiviä perheensä kanssa ennen pitkän vankeusrangaistuksen alkua.
Dokumentin tekijäksi on jostain kumman syystä valikoitunut kanadalainen myötähäpeäkoomikko, Nathan Fielder, joka osoittautuu aivan täydelliseksi vastapariksi valheita tai "omaa totuuttaan" kirkkain silmin suoltavalle Holmesille ja tämän lähipiirille. Elokuvan aikana saa nauraa ja itkeä, valtaosan ajasta vähän molempia. Pulssi on jostain syystä koko ajan koholla ja elokuvaa seuraa istuimen reunalta typerä hymynkare naamalla. On todella vaikea punoa sanoiksi sitä mitä ne tunteet ovat joita tämä dokumentti minussa herätti.
Elokuvan esittämät kysymykset ovat äärettömän mielenkiintoisia, mutta vastaukset niihin pitää löytää oman pään sisältä. Osansa saa Holmesin lisäksi journalismi, viihdebisnes ja jopa dokumentaristi itse. Valmiita vastauksia on turha odottaa. Siitä ihan jännä dokumentti, että jos ennen luulin ymmärtäväni edes vähän mistä koko keississä on kyse, niin dokumentin jälkeen tuntuu etten erota enää edes oikeaa vasemmasta. Kaikki on vaan niin kummallista, mutta kai nämä ihmiset kuitenkin ovat kameran eteen ihan vapaaehtoisesti hankkiutuneet...