Haluaisin hieman jakaa omaa mielipidettä tämän hetken konsoleihin. Itse omistan Wiin, PS3 40gb, PS2, XBOX, DS ja peli-PC. X360 kokemukset ovat omia, joskin ei (vielä) omana konsolina. Ottakaa vielä huomioon että näkökulmat ovat pelaamista harrastavan hemmon aivoituksia eivätkä todellakaan suu vaahdossa kirjoitettua fanipojan avautumista. Oman näkemykseni mukaan konsoli pitää hankkia lähtökohtaisesti omaa käyttöä ajatellen ja yksinoikeuspelit tai sellaisena mainostaminen on kuluttajan kiusaamista ja sellaista touhua pitäisi jokaisen pelaajan vastustaa.
Wii
Wiitä on kehuskeltu tämän konsolisodan voittajaksi ja totiseksi "jokamiehenkoneeksi", jolla jokainen osaa ja tykkää pelata. Ohjaus on ah, niin vallankumouksellista, laite pieni ja söpö kuten myös sen pelit. Kuitenkin, kone on yhden tempun poni johon kukaan pelivalmistajista ei jaksa uskoa. Hienot tasapainolaudat ja ohjaussysteemit jaksavat viihdyttää parin kuukauden ajan mutta jäävät sitten yksinkertaisesti hyllylle. Teräväpiirron, kiintolevyn ja pelivalikoiman puute ovat ne syyt, minkä takia wiin hankinnan jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, pitää hankkia jokin "perinteisimmistä" pelikonsoleista. Laitteen menestystä selitän tavisten heräämisellä. Ensimmäistä pelikonetta itkevät penskat haluaisivat jonkin, pitkän harkinnan sekä pelikaupan sedän selostuksen jälkeen mamma ja pappa päätyvät siihen halvimpaan* ja jännimpään vaihtoehtoon. Sen jälkeen wiiwirus tartuttaa ystävät ja tuttavat jotka pääsevät fiilistelemään illan tai parin ajan Sportsia tai jopa Fittiä. Konsoli hankitaan, ollaan innoissaan pari kuukautta ja sitten iskee lapiolla naamaan todellisuuden peikko. Tavikset eivät myöskään halua sijoittaa 60-70 euroa yhteen peliin, joten hankintalistalle pääsevät vain 30-40 hintaluokan party, play, fun, family, sonic tai muilla varoittavilla liitteillä varustetut kurapelit. Sanomattakin selvää, etteivät ne yhden kokeilukerran jälkeen kannusta ostamaan yhtäkään lisää.
Alan harrastajat jotka Wiin ovat jo hankkineet, varmasti ovat läpikäyneet nämä surulliset vaiheet koneen omistajana, mutta heränneet huomaamaan että laitteen pelien parhaimmisto (Super Mario Galaxy, Mario Kart, World of Goo yms..) puoltavat varmasti konsolin hankintaa. Mutta onko näissä riittävästi? Pystynkö hyvällä mielellä heilutella kapulaa karkkimaassa hyppiessä sillä aikaa kun tehokonsolien omistajat hakkaavat läpi Call of Dutya, GTA:ta, Fallouttia, Mass Effectiä, Haloa, sun muita jeesuspelejä?
Nintendo DS
DS on tämän hetken ainoa varteenotettava käsikonsoli. Kosketusnäyttö toimii, kikkailut toimii ja niitä käytetään hyvin hyödyksi myös peleissä. Laitteen heikkous lähes ainoastaan japanilaisten pelitalojen tuki. Pelien ongelma on sama kuin edellä mainitulla wiillä. Taas saa tavis olla tarkkana peliä ostaessa, sillä DS:n pelivalikoimassa on timantteja paskan seassa (melkein) yhtä harvassa kuin Playstation kakkosessa. Tästä laitteesta ei oikeastaan pahaa sanottavaa ole.
PlayStation 3
Päivän jären konsoli jo kokonsakin puolesta. PS3 on mielestäni ensimmäinen oikea kodin viihdekeskus, siinä on kiintolevy, netti, sujuva yhteistyö pc:n kanssa, hyvä pelivalikoima ja tietenkin Blu-Ray. Konsolisodan (eli myynnin) peränpitäjän paikkaa lämmittelevä PS3 ei vielä ole voittanut sijaansa tavallisen sukankuluttajan sydämestä. Syynä on vain ja ainoastaan hinta. Halvimmatkin pleikkarit ovat tämän päivän pelilaitteista kalleimpia, osti sen mistä tahansa. Vielä kun lisätään tähän monelta puuttuva uusi HD televisio, tulee paketille väistämättäkin hintaa. Toki pelaaminen onnistuu myös vanhalta kunnon putkitelevisiolta, mikä on kuitenkin omasta mielestäni lähinnä masokismia ja rahan tuhlausta. PS3 ei ole tehnyt mitään erityisen huonosti, laitteen hinta/hyötysuhdetta ei vain ole saatu tavallisen kuluttajan tajuntaan. Taviksen, jonka käsitys viihteestä ja elokuvista on TV:n sitcomit ja maanantaileffat, järki sanoo seis kun pelikoneesta pyydetään 450 euroa. Eikä ihme.
Vaikka omat juureni ovat syvällä PC-pelaamisessa, ja sen tuomissa eduissa, ei PS3 hienot ominaisuudet ratkaisseet ostopäätöstä. TV ruudulla surffaus on typerää tihrustamista vaikka käytössä olisikin hiiri+näppis, ruutu vain on liian kaukana. USB-liitännän monikäyttöisyys houkuttaa, mutta taaskin käytän mieluummin ulkoista kiintolevyä, kuuntelen musiikkia, katson kuvia ja leffoja mieluummin tietokoneelta. Kiintolevyn vaihtaminen on toki houkuttava mahdollisuus, mutta kone on pelaamiseen, joten miksi vaihtaa suurempaan? Omistan tällä hetkellä 11 PS3 peliä, eikä tila ole vielä loppunut. Demotkaan eivät ole niin korvaamattomia etteikö niitä poistaisi. Yleisesti ottaen en kiihotu laitteesta jos sen yksi ominaisuus on "voi asentaa Linuxin" joten tuonkin (mahtavan) ominaisuuden kuittaa 97 % laitteen hankkijoista olankohautuksella. Vaikka pelitalot tuntuvat vihaavan PS3 pelaajia ja peliensä ostajia suosimalla parhaan lisäsisällön menevän X360- ja PC-puolen kavereille, on laitteen valikoima tässä asiassa kuitenkin kohtuullinen. Taas taviksiin vetoavia nimikkeitä löytyy singstarin ja buzzien muodossa, mutta ostopäätökset tehdään helpoiksi "oikeiden pelien" osalta myös rahakkailla mainoskampanjoilla. Esimerkkinä otattekoon Little Big Planet, jonka mainontaa näki jopa suomessa TV:ssä asti mainoksina ja muuna piilosälänä. Peli myi hyvin ja konettakin meni kaupaksi. Vaikka se onkin hauskaa räpeltämistä pariksi illaksi, mutta tällaisen vanhan pelimiehen näkökulmasta älytön ja turha lelu. Pelaajien luoma sisältö my ass.
Oman PS3 ostin noin vuosi sitten työssäkäyvän opiskelijan budjetista, lommon se teki lompsaan, mutta päivääkään en ole katunut.
PlayStation 2
Aikoinani olin vihainen pleikkari kakkoselle. Kone oli alitehoinen rousku ja teknisesti parempi xbox porskutti mielessäni kirkkaana voittoon, koska uskoin ihmiskuntaan ja järjen voittavan yhteisön paineen (peer pressure). Toisin kävi. PS2 muistetaan varmasti historian legendaarisempana konsolina ja laitteena, joka esitteli pelaamisen suurelle yleisölle. Olen PS2:lle vihainen enää siitä, että se myy vieläkin ja näin hidastaa uuden konsolipolven pelikehitystä. Tavallisen tallaajan ykköskone on yhä PS2, halpa ja luotettava pelikonsoli, jolle on rutkasti pelejä ja käyttäjäkuntaa. Lisäksi kavereillakin on se.
Nyt myynnissä oleva konsolipaketti on bundlattu monissa paikoissa singstar suomirokkia -karaoke "pelin" kanssa. Hyvä sinänsä että kone myy ja pelaaminen tulee ihmisille tutuksi että varteenotettavaksi viihdemuodoksi, mutta haluammeko sen tulevaisuuden olevan oikeasti kännikaraokea, muovikitaroita ja viiden pennin tietovisaa? Näiden viihteellisyyttä en buzzin ja guitar heron omistajana kiistä, mutta kuitenkin...
PSP
PSP:n suunnittelijat ovat yrittäneet ympätä liikaa ominaisuuksia liian pieneen ja isoon tilaan. Oikeasti, kuka hemmetti haluaa katsoa elokuvaa 3,5" tuuman näytöltä? Sen ymmärrän, että matkalla haluaa tappaa pari tuntia leffan parissa mutta kuka siitä on valmis maksamaan maltaita, varsinkin kun leffa on ja pysyy sillä yhdellä lätyllä. Entä kuka haluaa kanniskella Nokian Communicatorin kokoista (isompikin) MP3 soitinta mukanaan? Lisäksi laitteen jatkuva parantelu on kuluttajalle kuin märän pyyhkeen läiskimistä naamalle. Peleissä sentään on onnistuttu, mutta kunnollisten tai ostamisen arvoisten laskemiseen riittää kahden käden sormet. Henkilökohtaisesti en keksi yhtään järkevää syytä PSP:n olemassaololle.
XBOX 360
Puhtaasti uuden sukupolven pelaamiseen XBOX 360 on paras valinta. Tarkennettakoon vielä että puhtaasti pelaamiseen. Tilanne toki voisi olla toinen, jos helvetissä olisi lämpö laskenut ja HD-DVD voittanut teräväpiirtokisan. Hiustenhalkojat ovat todistaneet boxin pelien olevan muutaman pikselin parempaa ja tarkempaa peliviihdettä kuin PS3:n vastaavien. Kuten nykyajan trendi on, Xboxikin on muuttunut hieman elinikänsä aikana, vanhoja malleja vaivaava RROD-syndrooma on pikkuhiljaa historiaa ja pölynimurikin jäävät desibeleissä toiseksi.
Microsoft on ainoana konsolivalmistajana täysin sisäistänyt sen, mihin suuntaan pelaaminen on kehittymässä. Konsolin verkkopeliominaisuudet häviävät ainoastaan PC:lle eivätkä sillekään enään niin pahasti. Lisäksi kauppapaikalla on hyvät läjät keveitä pikkupelejä ajantappoon ja demojakin löytyy. Kolikon kääntöpuolella rallattelee vanha kunnon Micro$$$oft. Kaikella on hintalappu ja ellen paremmin tietäisi, väittäisin että ohjaimet ja konsolin lisälaitteet ovat huonosti suunniteltuja. Toisin on, laskekaapa, paljonko tulisi maksamaan xboxin virittäminen lisäpalikoineen sekä muine varusteineen samaan kuntoon kuin kilpailijansa PS3 löytyy paketista. Nettipelaamisessa toki huomaa maksullisen ja maksuttoman palvelun erot.
Xboxin pelivalikoima on tällä hetkellä se parempi, nyt puhutaan siis peleistä, ei edellä mainituista muovipalikkaohjainkikkailuista. Suurelle osalle löytyy maksullista ja maksutonta lisäsisältöä. Vaikka alkupuheessa jo mainitsinkin, tällainen suosiminen tekee hallaa koko peliteollisuudelle ja on törkeää tavallista kuluttajaa kohtaan.
PC
Myyn työkseni koneita ja konsoleita. Vaikka duuni on jo hieman kovattanut pintaani ihmisten "no tää on ihan hyvä" suhtautumiseen, niin sattuu se aina yhtä paljon kun perhe tulee hakemaan tietokonetta ja tarvekartoituksen yhteydessä todetaan että siitä ei mitään pelikonetta sitten tule. Kirkassilmäiset piltit kasvavat siis ilman mitään järkevää kannustetta oppia tulevaisuuden työkalustaan. Monelle olen yrittänyt vaivihkaa ujuttaa ajatusta että siinähän sitä käyttöä oppii kun tappelee pelin toimimaan, ja englannintaitokin karttuu kun ei pelata pelkkää crash banidicoottia suomeksi dubattuna. Monelle vanhemmalle tulee yllätyksenä se, että tietokoneista ymmärtävä nuori on nykyään kovempi peluri työmarkkinoilla kuin suzuki PV:tä virittelevä ikätoverinsa.
Kalliiksihan pelaaminen tietokoneella tulee, eikä koskaan ole niin hyvää tai valmista pakettia että sillä saman vuoden joulun uutuuspelejä asetuksen pohjassa vetelisi. Täyspainoiseen pelikokemukseen tarvitsee hiiri + näppis yhdistelmää ja aivonystyröitä vaivaavaa strategiaa. Asiasta voi ja saakin olla montaa mieltä, mutta 3D räiskinnässä padilla tähtäily on hiirinäppikseen verrattuna yhtä mutkatonta ja luonnollista kuin jumbojetin ohjaaminen auton ratilla.
Uudesta konsolipolvesta sen verran, että näillä aineksilla voitetaan:
1. Käytä halpoja pelilevyjä.
2. Piratismi pitää olla tavalla tai toisella mahdollista. Mitä helpompi tapa, sitä parempi.
3. Laitteen pitää olla saman sukupolven vastaavista teknisesti heikoin.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näillä tempuilla on ennenkin pärjätty.
Lisäilen juttua kun tulee mieleen.
Keskustelua
*no muutama kuukausi sitten oli vielä halvempi
Wii
Wiitä on kehuskeltu tämän konsolisodan voittajaksi ja totiseksi "jokamiehenkoneeksi", jolla jokainen osaa ja tykkää pelata. Ohjaus on ah, niin vallankumouksellista, laite pieni ja söpö kuten myös sen pelit. Kuitenkin, kone on yhden tempun poni johon kukaan pelivalmistajista ei jaksa uskoa. Hienot tasapainolaudat ja ohjaussysteemit jaksavat viihdyttää parin kuukauden ajan mutta jäävät sitten yksinkertaisesti hyllylle. Teräväpiirron, kiintolevyn ja pelivalikoiman puute ovat ne syyt, minkä takia wiin hankinnan jälkeen, ennemmin tai myöhemmin, pitää hankkia jokin "perinteisimmistä" pelikonsoleista. Laitteen menestystä selitän tavisten heräämisellä. Ensimmäistä pelikonetta itkevät penskat haluaisivat jonkin, pitkän harkinnan sekä pelikaupan sedän selostuksen jälkeen mamma ja pappa päätyvät siihen halvimpaan* ja jännimpään vaihtoehtoon. Sen jälkeen wiiwirus tartuttaa ystävät ja tuttavat jotka pääsevät fiilistelemään illan tai parin ajan Sportsia tai jopa Fittiä. Konsoli hankitaan, ollaan innoissaan pari kuukautta ja sitten iskee lapiolla naamaan todellisuuden peikko. Tavikset eivät myöskään halua sijoittaa 60-70 euroa yhteen peliin, joten hankintalistalle pääsevät vain 30-40 hintaluokan party, play, fun, family, sonic tai muilla varoittavilla liitteillä varustetut kurapelit. Sanomattakin selvää, etteivät ne yhden kokeilukerran jälkeen kannusta ostamaan yhtäkään lisää.
Alan harrastajat jotka Wiin ovat jo hankkineet, varmasti ovat läpikäyneet nämä surulliset vaiheet koneen omistajana, mutta heränneet huomaamaan että laitteen pelien parhaimmisto (Super Mario Galaxy, Mario Kart, World of Goo yms..) puoltavat varmasti konsolin hankintaa. Mutta onko näissä riittävästi? Pystynkö hyvällä mielellä heilutella kapulaa karkkimaassa hyppiessä sillä aikaa kun tehokonsolien omistajat hakkaavat läpi Call of Dutya, GTA:ta, Fallouttia, Mass Effectiä, Haloa, sun muita jeesuspelejä?
Nintendo DS
DS on tämän hetken ainoa varteenotettava käsikonsoli. Kosketusnäyttö toimii, kikkailut toimii ja niitä käytetään hyvin hyödyksi myös peleissä. Laitteen heikkous lähes ainoastaan japanilaisten pelitalojen tuki. Pelien ongelma on sama kuin edellä mainitulla wiillä. Taas saa tavis olla tarkkana peliä ostaessa, sillä DS:n pelivalikoimassa on timantteja paskan seassa (melkein) yhtä harvassa kuin Playstation kakkosessa. Tästä laitteesta ei oikeastaan pahaa sanottavaa ole.
PlayStation 3
Päivän jären konsoli jo kokonsakin puolesta. PS3 on mielestäni ensimmäinen oikea kodin viihdekeskus, siinä on kiintolevy, netti, sujuva yhteistyö pc:n kanssa, hyvä pelivalikoima ja tietenkin Blu-Ray. Konsolisodan (eli myynnin) peränpitäjän paikkaa lämmittelevä PS3 ei vielä ole voittanut sijaansa tavallisen sukankuluttajan sydämestä. Syynä on vain ja ainoastaan hinta. Halvimmatkin pleikkarit ovat tämän päivän pelilaitteista kalleimpia, osti sen mistä tahansa. Vielä kun lisätään tähän monelta puuttuva uusi HD televisio, tulee paketille väistämättäkin hintaa. Toki pelaaminen onnistuu myös vanhalta kunnon putkitelevisiolta, mikä on kuitenkin omasta mielestäni lähinnä masokismia ja rahan tuhlausta. PS3 ei ole tehnyt mitään erityisen huonosti, laitteen hinta/hyötysuhdetta ei vain ole saatu tavallisen kuluttajan tajuntaan. Taviksen, jonka käsitys viihteestä ja elokuvista on TV:n sitcomit ja maanantaileffat, järki sanoo seis kun pelikoneesta pyydetään 450 euroa. Eikä ihme.
Vaikka omat juureni ovat syvällä PC-pelaamisessa, ja sen tuomissa eduissa, ei PS3 hienot ominaisuudet ratkaisseet ostopäätöstä. TV ruudulla surffaus on typerää tihrustamista vaikka käytössä olisikin hiiri+näppis, ruutu vain on liian kaukana. USB-liitännän monikäyttöisyys houkuttaa, mutta taaskin käytän mieluummin ulkoista kiintolevyä, kuuntelen musiikkia, katson kuvia ja leffoja mieluummin tietokoneelta. Kiintolevyn vaihtaminen on toki houkuttava mahdollisuus, mutta kone on pelaamiseen, joten miksi vaihtaa suurempaan? Omistan tällä hetkellä 11 PS3 peliä, eikä tila ole vielä loppunut. Demotkaan eivät ole niin korvaamattomia etteikö niitä poistaisi. Yleisesti ottaen en kiihotu laitteesta jos sen yksi ominaisuus on "voi asentaa Linuxin" joten tuonkin (mahtavan) ominaisuuden kuittaa 97 % laitteen hankkijoista olankohautuksella. Vaikka pelitalot tuntuvat vihaavan PS3 pelaajia ja peliensä ostajia suosimalla parhaan lisäsisällön menevän X360- ja PC-puolen kavereille, on laitteen valikoima tässä asiassa kuitenkin kohtuullinen. Taas taviksiin vetoavia nimikkeitä löytyy singstarin ja buzzien muodossa, mutta ostopäätökset tehdään helpoiksi "oikeiden pelien" osalta myös rahakkailla mainoskampanjoilla. Esimerkkinä otattekoon Little Big Planet, jonka mainontaa näki jopa suomessa TV:ssä asti mainoksina ja muuna piilosälänä. Peli myi hyvin ja konettakin meni kaupaksi. Vaikka se onkin hauskaa räpeltämistä pariksi illaksi, mutta tällaisen vanhan pelimiehen näkökulmasta älytön ja turha lelu. Pelaajien luoma sisältö my ass.
Oman PS3 ostin noin vuosi sitten työssäkäyvän opiskelijan budjetista, lommon se teki lompsaan, mutta päivääkään en ole katunut.
PlayStation 2
Aikoinani olin vihainen pleikkari kakkoselle. Kone oli alitehoinen rousku ja teknisesti parempi xbox porskutti mielessäni kirkkaana voittoon, koska uskoin ihmiskuntaan ja järjen voittavan yhteisön paineen (peer pressure). Toisin kävi. PS2 muistetaan varmasti historian legendaarisempana konsolina ja laitteena, joka esitteli pelaamisen suurelle yleisölle. Olen PS2:lle vihainen enää siitä, että se myy vieläkin ja näin hidastaa uuden konsolipolven pelikehitystä. Tavallisen tallaajan ykköskone on yhä PS2, halpa ja luotettava pelikonsoli, jolle on rutkasti pelejä ja käyttäjäkuntaa. Lisäksi kavereillakin on se.
Nyt myynnissä oleva konsolipaketti on bundlattu monissa paikoissa singstar suomirokkia -karaoke "pelin" kanssa. Hyvä sinänsä että kone myy ja pelaaminen tulee ihmisille tutuksi että varteenotettavaksi viihdemuodoksi, mutta haluammeko sen tulevaisuuden olevan oikeasti kännikaraokea, muovikitaroita ja viiden pennin tietovisaa? Näiden viihteellisyyttä en buzzin ja guitar heron omistajana kiistä, mutta kuitenkin...
PSP
PSP:n suunnittelijat ovat yrittäneet ympätä liikaa ominaisuuksia liian pieneen ja isoon tilaan. Oikeasti, kuka hemmetti haluaa katsoa elokuvaa 3,5" tuuman näytöltä? Sen ymmärrän, että matkalla haluaa tappaa pari tuntia leffan parissa mutta kuka siitä on valmis maksamaan maltaita, varsinkin kun leffa on ja pysyy sillä yhdellä lätyllä. Entä kuka haluaa kanniskella Nokian Communicatorin kokoista (isompikin) MP3 soitinta mukanaan? Lisäksi laitteen jatkuva parantelu on kuluttajalle kuin märän pyyhkeen läiskimistä naamalle. Peleissä sentään on onnistuttu, mutta kunnollisten tai ostamisen arvoisten laskemiseen riittää kahden käden sormet. Henkilökohtaisesti en keksi yhtään järkevää syytä PSP:n olemassaololle.
XBOX 360
Puhtaasti uuden sukupolven pelaamiseen XBOX 360 on paras valinta. Tarkennettakoon vielä että puhtaasti pelaamiseen. Tilanne toki voisi olla toinen, jos helvetissä olisi lämpö laskenut ja HD-DVD voittanut teräväpiirtokisan. Hiustenhalkojat ovat todistaneet boxin pelien olevan muutaman pikselin parempaa ja tarkempaa peliviihdettä kuin PS3:n vastaavien. Kuten nykyajan trendi on, Xboxikin on muuttunut hieman elinikänsä aikana, vanhoja malleja vaivaava RROD-syndrooma on pikkuhiljaa historiaa ja pölynimurikin jäävät desibeleissä toiseksi.
Microsoft on ainoana konsolivalmistajana täysin sisäistänyt sen, mihin suuntaan pelaaminen on kehittymässä. Konsolin verkkopeliominaisuudet häviävät ainoastaan PC:lle eivätkä sillekään enään niin pahasti. Lisäksi kauppapaikalla on hyvät läjät keveitä pikkupelejä ajantappoon ja demojakin löytyy. Kolikon kääntöpuolella rallattelee vanha kunnon Micro$$$oft. Kaikella on hintalappu ja ellen paremmin tietäisi, väittäisin että ohjaimet ja konsolin lisälaitteet ovat huonosti suunniteltuja. Toisin on, laskekaapa, paljonko tulisi maksamaan xboxin virittäminen lisäpalikoineen sekä muine varusteineen samaan kuntoon kuin kilpailijansa PS3 löytyy paketista. Nettipelaamisessa toki huomaa maksullisen ja maksuttoman palvelun erot.
Xboxin pelivalikoima on tällä hetkellä se parempi, nyt puhutaan siis peleistä, ei edellä mainituista muovipalikkaohjainkikkailuista. Suurelle osalle löytyy maksullista ja maksutonta lisäsisältöä. Vaikka alkupuheessa jo mainitsinkin, tällainen suosiminen tekee hallaa koko peliteollisuudelle ja on törkeää tavallista kuluttajaa kohtaan.
PC
Myyn työkseni koneita ja konsoleita. Vaikka duuni on jo hieman kovattanut pintaani ihmisten "no tää on ihan hyvä" suhtautumiseen, niin sattuu se aina yhtä paljon kun perhe tulee hakemaan tietokonetta ja tarvekartoituksen yhteydessä todetaan että siitä ei mitään pelikonetta sitten tule. Kirkassilmäiset piltit kasvavat siis ilman mitään järkevää kannustetta oppia tulevaisuuden työkalustaan. Monelle olen yrittänyt vaivihkaa ujuttaa ajatusta että siinähän sitä käyttöä oppii kun tappelee pelin toimimaan, ja englannintaitokin karttuu kun ei pelata pelkkää crash banidicoottia suomeksi dubattuna. Monelle vanhemmalle tulee yllätyksenä se, että tietokoneista ymmärtävä nuori on nykyään kovempi peluri työmarkkinoilla kuin suzuki PV:tä virittelevä ikätoverinsa.
Kalliiksihan pelaaminen tietokoneella tulee, eikä koskaan ole niin hyvää tai valmista pakettia että sillä saman vuoden joulun uutuuspelejä asetuksen pohjassa vetelisi. Täyspainoiseen pelikokemukseen tarvitsee hiiri + näppis yhdistelmää ja aivonystyröitä vaivaavaa strategiaa. Asiasta voi ja saakin olla montaa mieltä, mutta 3D räiskinnässä padilla tähtäily on hiirinäppikseen verrattuna yhtä mutkatonta ja luonnollista kuin jumbojetin ohjaaminen auton ratilla.
Uudesta konsolipolvesta sen verran, että näillä aineksilla voitetaan:
1. Käytä halpoja pelilevyjä.
2. Piratismi pitää olla tavalla tai toisella mahdollista. Mitä helpompi tapa, sitä parempi.
3. Laitteen pitää olla saman sukupolven vastaavista teknisesti heikoin.
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta näillä tempuilla on ennenkin pärjätty.
Lisäilen juttua kun tulee mieleen.
Keskustelua
*no muutama kuukausi sitten oli vielä halvempi
Viimeksi muokannut moderaattori:
