tomine11
Well-Known Member
Kolme Muskettisoturia : D’Artagnan (2023)
Bullet in the Head (1990)
John Woo se tykittelee siellä Honkkari ajoillaan tässä elokuvassa.. aika jolloin miehen ura oli jengoillaan todellakin ja aivan huippumatskua mies pukkasi pihalle, todella timanttisia elokuvia hänen ohjaaminaan.
Bullet balletin taitaja pistelee tässäkin parastaan ! The Killer (1989), Hardboiled (1992) ja tämä ovat aivan huikeita elokuvia ! myöskin Better Tomorrow I ja II (1986 ja 1987) ovat myös erittäin kelpo elokuvia.. kuten omalla tavallaan myös huumorileffa Once a Thief (1991).
Kolme nuorukaista.. Ben (Tony Leung), Frank (Jack Cheung) ja Paul (Waise Lee) joutuvat vahingon kautta hieman tukkanuottasille paikallisen jengin ja osittain myös poliisin kanssa Hong Kongin kaduilla. He päättävät lähteä lipettiin kotikaupungista kun tilanne alkaa heidän kannaltaan olemaan aikamoisen tukala..
..sitä ennen he tosiaan varsin leppoisan musan säestyksellä ovat mukavia juttuja yhdessä touhuilleet ja elämä vaikuttaa kaikin puolin hyvin reilassa olevan.. eräs heistä rakkauden huumassa on naimisiinkin menossa ja elämä on pelkkää hymyä ja iloa, sellainen todella raikas ja iloinen feel good fiilis on katsojaan saatu tässä elokuvan alussa luotua ! mutta se jos mikä tulee tämän elokuvan varrella muuttumaan ja aikamoisen totaalisesti sitten häränpyllyä siltä osin heittääkin..
..toki he sitten joutuvat vieläkin suurempaan kurimukseen vuoden 1967 Saigonissa. Kolmikosta Ben ja Frank ovat todella sydämellisiä ihmisiä eivätkä haluaisi tehdä pahaa kärpäsellekään.. Paulilla sen sijaan on huomattavasti enempi taipumusta tuijottaa vain omaan napaansa ja ajatella aina omaa parastaan, vaikka sitten muiden kustannuksella.
Tosiaan he ovat kuulleet että Vietnamissa voisi olla tarjolla helppoa rahaa, jos he siellä vähän salakujettaisivat tavaroita, eikä heitä paikalliset jengit ja virkavalta tunnistaisi joten siltä osin olisi helpompi heidän hengähtää samalla.. toisin kuin siellä Hong Kongin suunnalla.
Kuinka väärässä he kuitenkin oletuksensa kanssa voivat ollakaan.. sillä Vietnam ja sitä kautta Saigon on totaalisen kaaoksen kourissa. Kaduilla häröilee miten sattuu satunnaisia itsemurhapommittajia vailla päätä ja häntää toiminnassaan..
..sotilaatkin mellestävät kaduilla mielivaltaisesti ja aseiden turvin tekevät aivan mitä lystäävät, sääntöjä ja virkavaltaa ei juurikaan ole olemassa tässä kolossa sillä hetkellä .. sillain tietyllä tavalla viidakon laki siellä vallitsee.
Kolmikolla on edessään todella rankka reissu läpi ”elävän helvetin”.. jotta he ylipäätään siltä hengissä selviäisivät.. saatika siinä sivussa rikastuisivat..
..tällä reissulla he kohtaavat sen luokan karmeuksia (tai joutuvat henkensä pitimiksi tekemään) mitä ei voisi pahimmissa painajaisissaankaan unien muodossa nähdä, tällä kertaa ne ovat kuitenkin totisinta totta ja valveilla ollessa vieläpä hommat toteen käypi.
Elokuvassa on toimintaa, ihan suht reippaastikin kun sille linjalle aina silloin tällöin porhalletaan menemään ja sellaista missä John Woo on sitten parhaimmillaan & omimmillaan ohjaajan pallilla istuskellessaan ! ..
..pistooleja, konepistooleja, rynnäkkökivaääriä laulattaa oikeinkin kiivasta tahtia.. paukutuksen ja suuliekkien säestäessä rytmikkäästi.. ilma on suorastaan sakea ruudinkärystä johtuen ja hylsyjä tuotetaan valtoimenaan..
..onhan leffassa sitten tosiaan päällä sotatilanne (siellä Vietnamissa) mutta tämä ei sillain sotaan itseensä juurikaan keskity, vaan siellä paikallisten Vietnamilaisten arkielämään ja sen sodan sivuvaikutuksista sinne paikallisiin asukkaisiin.. jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti sodi itse. Siellä sitten on aseistusta porukoilla käytössä ja niillä sitten todellakin Räiskitään.
Ajoittain koettaa olla riipaisevan raastavaa draamallista puolta myös, nimittäin sitä ”seikkailu”puolta kanssa tässä löytyy kun porukka koettaa tilanteesta toiseen selviytyä.
Sota tuo koko kolmikon silmien eteen tilanteita joita he joutuvat kestämään ja selviytymään.. tilanteet ovat muutamissa kohdissa äärimmäisen rankkoja, eivätkä kaunista seurattavaa laisinkaan. Kestävätkö he, vai murtuuko joku tai peräti kaikki heistä ? jokainen heistä kohtaa sellaisia juttuja joidenkä äärellä he ovat hyvin lähellä lopullista murtumispistettä..
..kolmikko siis kulkee läpi sinällään riipaisevan raastavan raastinradan mitä henkiseen puoleen tulee. Toki kaiken räiskinnän ja paukuttelun keskellä se meinaa ajoittain jäädä vähän jopa varjoon. Nimittäin elokuva sisältää muutaman erittäin rankan kohtauksen.
Ajoittain täysin sanoinkuvaamaton hulluus on läsnä, vietteleekö se pääkolmikon pauloihinsa vai säilyykö heillä järki päässä tällä reissulla ? Säälimätön matka tässä on pojanklopeilla edessään, samoin kuin katsojalla siinä sivussa heitä seuratessa, kenties myötäeläessä.
Sillain varmaan vähän tässä jakaantuu ihan katsojakohtaisesti, kuinka syvästi noihin muutamaan henkisesti rankempaan juttuun tässä mukaan uppoutuu vai uppoutuuko sinänsä lainkaan.. osalla nimittäin saattaa turruttaa se melkoisen yletön räiskintä siellä ympärillä sitten tuolta draaman raastavuus puolelta sitä parasta terää jopa..
..vaikka se räiskintä on sitä hyvää Woo menoa ! niin en aivan täysin varma ole että sen tyylinen räiskintä on tälläisessä elokuvassa täysin omiaan kuitenkaan tai vallankaan niiden draamallisesti rankkojen tilanteiden ympärille kehystettynä. Tämä kuitenkin laittaa niin erilaisen tilanteen eteen nämä elokuvan henkilöt kuin missä muussa tahansa Woon räiskintä leffassa heidät on laitettu.
Musiikit eivät petä, hyvää ja laadukasta jälkeä mutta en ne kyllä sinne korkeimpia palkintopalleja yllä kutkuttelemaan.. mut kyllä ne sieltä keskivertomassasta edukseen kyllä pompsahtavat.
Erittäin tiivis, vahva ja väkevä elokuva, mikään osa-alue ei petä eikä ole toistaan heikompi. Itselleni kuitenkin se aivan ehdoton todellinen huippufilmi John Woolta on The Killer ! sitten Hong Kongin suunnalta näitä laatuteoksia useampikin.. Hollywoodin suunnalta lähinnä sit Face Off ja mikseipä myös Hard Target.
Once a Thief – Kerran Varas, Aina Varas (1991)
Vihdoin ja viimein sellainen suhteellisen mainio seikkailuleffa, niistä onkin ollut pulaa jo iät ja ajat ! Tässä on uuden ajan airuetta nyt sitten, sellaista uutukaista fiilistä ilmoilla mutta ihan hivenen myös pohjalla kuitenkin paistaa sellainen ehta ja mainio vanhan ajan seikkailuelokuva sieltä ollut tämän esikuvana kans..
..vaikka ei sitä magiaa, lumoavuutta ja fiilistä niistä saada enää tänä päivänä vangittua samalla tavalla, ei oikeastaan alkuunkaan, mitä aikoinaan saatiin tuolta osin purkitettua
Tämä elokuva, etukäteiskuulopuheiden mukaan voisi olla meikäläiselle sellainen joka todella iskis ja kunnolla. Kuulosti erittäin ja mikä mainiointa sitä se myös on.. tosin osittain. Ei se silti sitä magiaa pysty takaisin tuomaan joka aikoinaan näissä oli.
Näitähän on jonkisen verran ilmestynyt (siis uusia yrittelijöitä seikkailuleffoissa) mutta poikkeuksetta ovat olleet melkoisen kehnoja viritelmiä verrattuna niihin vanhempiin seikkailuihin. Jotenkin ne vaan ovat toinen toistaan hengettömämmän oloisia ja niistä puutuu lähes kaikki, erityisesti sieltä fiilis puolelta joka olennaisinta olis saada hehkumaan.
Piristävästi tämä elokuva on tehty pitkälti Euroopassa (Ranska, Belgia, Saksa, Espanja). Näyttelijöiden puolelta löytyy kiva sekoitus täkäläistä ja valtameren puolesta sikäläistä nimikettä.. Francois Civil, Vincent Cassel, Eva Green, Romain Duris, Fio Marmai… Ohjauksesta vastaa Martin Bourboulon.
Suhteellisen hyvä sekoitus sitä pientä seikkailufiilistä, sitten huumoria sekä toimintaa tähän nyt yhteen koottu. Visuaalinen yleisilme on sillain kivan realistisesti tehty että elokuva näyttää ”likaiselta” juuri oikealla tavalla, ihmiset heidän vaatetus pölyn peittämää, mutaiset kadut. Tummanpuhuvuuttakin löytyy jo maailmasta itsestään tässä, jotta mikään eskarin iltasatu tämä ei ole niin sanotusti..
...tulee muuten tuosta naamaiskohtauksesta mileen hitusen Withcer III pelien maailmasta, vaikka tässä tosiaan värimaailma onkin hailakan haaleata kokonaisuudessaan, mutta "ilman värejä" silti vahvasti tulee huomattavasti värikkäämmästä pelimaailmasta mieleen, toki vain lähinnä tuo kohtaus sitten...
..aiempiin versioihin verrattua, joita lukemattomia on leffojen muodossa tehty aikojen saatossa. Niin tässä on huomattavasti tummempi yleissävy. Monesti niissä on huumoria ollut todella, todella paljon ! todella monesti sellaisia veikeitäkin veijarointeja olleet mutta tässä tuo puoli jätetään hitusen vähemmälle ja taka-alalle.. vaikka huumorinripausta on tässäkin kyllä mukana, niin ei läheskään siinä määrin kuorrutettuna yltäkylläisesti kuin näissä yleensä on tupannut olemaan.
Tuotantoarvot ovat kohdillaan.. visuaalisesti todella kaunista ja näyttävää katsottavaa, vaikka värit tässä tietyllä tavalla kateissa ovatkin.. silti ”silmiä hivelevää” matskua parhaimmillaan tässä tarjolla..
..elokuva on tehty lisäksi hyvin pitkälti ns. ”vanhan ajan tekniikoin” ja sitä kautta päälleliimatut tietsikkaefektit on pyritty jättämään minimiin ja sen kyllä näkee tästä elokuvasta positiivisella tavalla
Taistelukohtauksista saadaan todella näyttäviä ja mukaansatempaavia kun ne vaikuttavat, näyttävät ja tuntuvat aidoilta.. sitä kautta niihin tulee itsestään se kunnollinen jännittävyys mukaan tehokkaalla tavalla ! ja nyt on tosaiaan vielä tyylikkyyttä sopivassa suhteessa siihen mukaan saatu ladattua.
Tarinallisesti D’Artagnan (Francois Civil) matkustaa Pariisiin koska haluaa liittyä legendaaristen muskettisotureiden riveihin. Siellä suunnalla hovissa onkin melkoista juonittelua ja pöhinämäistä kuhinaa menossa (tietynlaista valtataistelun meininkiä, jossa vaikkapa toisten toisten selkäänpuukotus on vallan arkipäivää), joten väkisinkin sankarimme (nelikko) joutuu siihen soppaan mukaan lusikoimaan väen väkisingin..
..silti elokuva varsinkin pidemmän päälle edetessään keskittyy enemmän ja enemmän toiminnalliseen puoleen kuin mitä draamalliseen kieroiluun, vaikka kyllä sitäkin katsojalle tarjotaan.
Onneksemme noissa taistelukohtauksissa on todellakin tarjolla terästä, ruutia ja sitä munaa kunnon asenteen muodossa oikein mainiosti katettuna. Niihin on panostettu ja ne todellakin tehdään tosissaan mutta ei kuiteskaan liian yrmeästi suu mutrulla vääntäen vaikka niissä aina tosi kyseessä. Vinhaa vimmaa niistä kuitenkin löytyy ! erittäinkin hyvä tasapaino niissä saatu loihdittua.
Se mikä muissa jutuissa kenties ”voitetaan” nykyään, niin silti siinä varsinaisessa puhtaan ehtaassa seikkailufiiliksessä kuitenkin vielä/edelleenkin ”hävitään” ja siltä osin että se puoli ei niiden vanhojen meininkien rinnalle edelleenkään pysty yltämään.. silti tosiaan edes ripauksen kuitenkin sitä tarjoaa.
Vuosihan josta elokuvassa liikkeelle lähdetään on 1627, joten ihan eilisen teeren pojista tässä ei ole kyse. Niin toki kun Ranskaan sijoittuu elokuva, niin elokuva on myös puhuttu Ranskaksi, se tuo todella kivasti autenttista fiilistä lisää
Ei tämä niiden upeiden vanhan ajan seikkailujen tasolle kuitenkaan siinä fiilispuolessa edelleenkään yllä.. eikä mikään enää tule yltämäänkään, ne kulta-ajat siellä puolella ovat ohitse ja sille ei mahda mitään. Kuitenkin tälläin, sanotaanko nyt sitten nykyaikaisin (2000->luvun) elkein varusteltuna kiilailee niiden kärkipäähän ehdottomasti.
Elokuvahan on kaksiosainen ja toisen osan (elokuvan) nimi on Kolme Muskettisoturia : Milady (2023). Toimiihan tämä ihan yksittäisenä ja omana teoksenaankin katsoa.. silti kuitenkin vähän jää fiilis kaivertamaan että tämä nyt oli vain puolittainen tarinan tynkä ja ehdottomasti mielenkiinto sitä toista osaa kohtaan tämä elokuva herättää mikä sinällään hyvä. Jatkossa kuitenkin jo nimen ja trailerin perusteella itse Eva Green sitten nostetaan entistä suurempaan rooliin ja jalustalle, kelpaahan se.
..vaikka ei sitä magiaa, lumoavuutta ja fiilistä niistä saada enää tänä päivänä vangittua samalla tavalla, ei oikeastaan alkuunkaan, mitä aikoinaan saatiin tuolta osin purkitettua
Tämä elokuva, etukäteiskuulopuheiden mukaan voisi olla meikäläiselle sellainen joka todella iskis ja kunnolla. Kuulosti erittäin ja mikä mainiointa sitä se myös on.. tosin osittain. Ei se silti sitä magiaa pysty takaisin tuomaan joka aikoinaan näissä oli.
Näitähän on jonkisen verran ilmestynyt (siis uusia yrittelijöitä seikkailuleffoissa) mutta poikkeuksetta ovat olleet melkoisen kehnoja viritelmiä verrattuna niihin vanhempiin seikkailuihin. Jotenkin ne vaan ovat toinen toistaan hengettömämmän oloisia ja niistä puutuu lähes kaikki, erityisesti sieltä fiilis puolelta joka olennaisinta olis saada hehkumaan.
Piristävästi tämä elokuva on tehty pitkälti Euroopassa (Ranska, Belgia, Saksa, Espanja). Näyttelijöiden puolelta löytyy kiva sekoitus täkäläistä ja valtameren puolesta sikäläistä nimikettä.. Francois Civil, Vincent Cassel, Eva Green, Romain Duris, Fio Marmai… Ohjauksesta vastaa Martin Bourboulon.
Suhteellisen hyvä sekoitus sitä pientä seikkailufiilistä, sitten huumoria sekä toimintaa tähän nyt yhteen koottu. Visuaalinen yleisilme on sillain kivan realistisesti tehty että elokuva näyttää ”likaiselta” juuri oikealla tavalla, ihmiset heidän vaatetus pölyn peittämää, mutaiset kadut. Tummanpuhuvuuttakin löytyy jo maailmasta itsestään tässä, jotta mikään eskarin iltasatu tämä ei ole niin sanotusti..
...tulee muuten tuosta naamaiskohtauksesta mileen hitusen Withcer III pelien maailmasta, vaikka tässä tosiaan värimaailma onkin hailakan haaleata kokonaisuudessaan, mutta "ilman värejä" silti vahvasti tulee huomattavasti värikkäämmästä pelimaailmasta mieleen, toki vain lähinnä tuo kohtaus sitten...
..aiempiin versioihin verrattua, joita lukemattomia on leffojen muodossa tehty aikojen saatossa. Niin tässä on huomattavasti tummempi yleissävy. Monesti niissä on huumoria ollut todella, todella paljon ! todella monesti sellaisia veikeitäkin veijarointeja olleet mutta tässä tuo puoli jätetään hitusen vähemmälle ja taka-alalle.. vaikka huumorinripausta on tässäkin kyllä mukana, niin ei läheskään siinä määrin kuorrutettuna yltäkylläisesti kuin näissä yleensä on tupannut olemaan.
Tuotantoarvot ovat kohdillaan.. visuaalisesti todella kaunista ja näyttävää katsottavaa, vaikka värit tässä tietyllä tavalla kateissa ovatkin.. silti ”silmiä hivelevää” matskua parhaimmillaan tässä tarjolla..
..elokuva on tehty lisäksi hyvin pitkälti ns. ”vanhan ajan tekniikoin” ja sitä kautta päälleliimatut tietsikkaefektit on pyritty jättämään minimiin ja sen kyllä näkee tästä elokuvasta positiivisella tavalla
Taistelukohtauksista saadaan todella näyttäviä ja mukaansatempaavia kun ne vaikuttavat, näyttävät ja tuntuvat aidoilta.. sitä kautta niihin tulee itsestään se kunnollinen jännittävyys mukaan tehokkaalla tavalla ! ja nyt on tosaiaan vielä tyylikkyyttä sopivassa suhteessa siihen mukaan saatu ladattua.
Tarinallisesti D’Artagnan (Francois Civil) matkustaa Pariisiin koska haluaa liittyä legendaaristen muskettisotureiden riveihin. Siellä suunnalla hovissa onkin melkoista juonittelua ja pöhinämäistä kuhinaa menossa (tietynlaista valtataistelun meininkiä, jossa vaikkapa toisten toisten selkäänpuukotus on vallan arkipäivää), joten väkisinkin sankarimme (nelikko) joutuu siihen soppaan mukaan lusikoimaan väen väkisingin..
..silti elokuva varsinkin pidemmän päälle edetessään keskittyy enemmän ja enemmän toiminnalliseen puoleen kuin mitä draamalliseen kieroiluun, vaikka kyllä sitäkin katsojalle tarjotaan.
Onneksemme noissa taistelukohtauksissa on todellakin tarjolla terästä, ruutia ja sitä munaa kunnon asenteen muodossa oikein mainiosti katettuna. Niihin on panostettu ja ne todellakin tehdään tosissaan mutta ei kuiteskaan liian yrmeästi suu mutrulla vääntäen vaikka niissä aina tosi kyseessä. Vinhaa vimmaa niistä kuitenkin löytyy ! erittäinkin hyvä tasapaino niissä saatu loihdittua.
Se mikä muissa jutuissa kenties ”voitetaan” nykyään, niin silti siinä varsinaisessa puhtaan ehtaassa seikkailufiiliksessä kuitenkin vielä/edelleenkin ”hävitään” ja siltä osin että se puoli ei niiden vanhojen meininkien rinnalle edelleenkään pysty yltämään.. silti tosiaan edes ripauksen kuitenkin sitä tarjoaa.
Vuosihan josta elokuvassa liikkeelle lähdetään on 1627, joten ihan eilisen teeren pojista tässä ei ole kyse. Niin toki kun Ranskaan sijoittuu elokuva, niin elokuva on myös puhuttu Ranskaksi, se tuo todella kivasti autenttista fiilistä lisää
Ei tämä niiden upeiden vanhan ajan seikkailujen tasolle kuitenkaan siinä fiilispuolessa edelleenkään yllä.. eikä mikään enää tule yltämäänkään, ne kulta-ajat siellä puolella ovat ohitse ja sille ei mahda mitään. Kuitenkin tälläin, sanotaanko nyt sitten nykyaikaisin (2000->luvun) elkein varusteltuna kiilailee niiden kärkipäähän ehdottomasti.
Elokuvahan on kaksiosainen ja toisen osan (elokuvan) nimi on Kolme Muskettisoturia : Milady (2023). Toimiihan tämä ihan yksittäisenä ja omana teoksenaankin katsoa.. silti kuitenkin vähän jää fiilis kaivertamaan että tämä nyt oli vain puolittainen tarinan tynkä ja ehdottomasti mielenkiinto sitä toista osaa kohtaan tämä elokuva herättää mikä sinällään hyvä. Jatkossa kuitenkin jo nimen ja trailerin perusteella itse Eva Green sitten nostetaan entistä suurempaan rooliin ja jalustalle, kelpaahan se.
Bullet in the Head (1990)
John Woo se tykittelee siellä Honkkari ajoillaan tässä elokuvassa.. aika jolloin miehen ura oli jengoillaan todellakin ja aivan huippumatskua mies pukkasi pihalle, todella timanttisia elokuvia hänen ohjaaminaan.
Bullet balletin taitaja pistelee tässäkin parastaan ! The Killer (1989), Hardboiled (1992) ja tämä ovat aivan huikeita elokuvia ! myöskin Better Tomorrow I ja II (1986 ja 1987) ovat myös erittäin kelpo elokuvia.. kuten omalla tavallaan myös huumorileffa Once a Thief (1991).
Kolme nuorukaista.. Ben (Tony Leung), Frank (Jack Cheung) ja Paul (Waise Lee) joutuvat vahingon kautta hieman tukkanuottasille paikallisen jengin ja osittain myös poliisin kanssa Hong Kongin kaduilla. He päättävät lähteä lipettiin kotikaupungista kun tilanne alkaa heidän kannaltaan olemaan aikamoisen tukala..
..sitä ennen he tosiaan varsin leppoisan musan säestyksellä ovat mukavia juttuja yhdessä touhuilleet ja elämä vaikuttaa kaikin puolin hyvin reilassa olevan.. eräs heistä rakkauden huumassa on naimisiinkin menossa ja elämä on pelkkää hymyä ja iloa, sellainen todella raikas ja iloinen feel good fiilis on katsojaan saatu tässä elokuvan alussa luotua ! mutta se jos mikä tulee tämän elokuvan varrella muuttumaan ja aikamoisen totaalisesti sitten häränpyllyä siltä osin heittääkin..
..toki he sitten joutuvat vieläkin suurempaan kurimukseen vuoden 1967 Saigonissa. Kolmikosta Ben ja Frank ovat todella sydämellisiä ihmisiä eivätkä haluaisi tehdä pahaa kärpäsellekään.. Paulilla sen sijaan on huomattavasti enempi taipumusta tuijottaa vain omaan napaansa ja ajatella aina omaa parastaan, vaikka sitten muiden kustannuksella.
Tosiaan he ovat kuulleet että Vietnamissa voisi olla tarjolla helppoa rahaa, jos he siellä vähän salakujettaisivat tavaroita, eikä heitä paikalliset jengit ja virkavalta tunnistaisi joten siltä osin olisi helpompi heidän hengähtää samalla.. toisin kuin siellä Hong Kongin suunnalla.
Kuinka väärässä he kuitenkin oletuksensa kanssa voivat ollakaan.. sillä Vietnam ja sitä kautta Saigon on totaalisen kaaoksen kourissa. Kaduilla häröilee miten sattuu satunnaisia itsemurhapommittajia vailla päätä ja häntää toiminnassaan..
..sotilaatkin mellestävät kaduilla mielivaltaisesti ja aseiden turvin tekevät aivan mitä lystäävät, sääntöjä ja virkavaltaa ei juurikaan ole olemassa tässä kolossa sillä hetkellä .. sillain tietyllä tavalla viidakon laki siellä vallitsee.
Kolmikolla on edessään todella rankka reissu läpi ”elävän helvetin”.. jotta he ylipäätään siltä hengissä selviäisivät.. saatika siinä sivussa rikastuisivat..
..tällä reissulla he kohtaavat sen luokan karmeuksia (tai joutuvat henkensä pitimiksi tekemään) mitä ei voisi pahimmissa painajaisissaankaan unien muodossa nähdä, tällä kertaa ne ovat kuitenkin totisinta totta ja valveilla ollessa vieläpä hommat toteen käypi.
Elokuvassa on toimintaa, ihan suht reippaastikin kun sille linjalle aina silloin tällöin porhalletaan menemään ja sellaista missä John Woo on sitten parhaimmillaan & omimmillaan ohjaajan pallilla istuskellessaan ! ..
..pistooleja, konepistooleja, rynnäkkökivaääriä laulattaa oikeinkin kiivasta tahtia.. paukutuksen ja suuliekkien säestäessä rytmikkäästi.. ilma on suorastaan sakea ruudinkärystä johtuen ja hylsyjä tuotetaan valtoimenaan..
..onhan leffassa sitten tosiaan päällä sotatilanne (siellä Vietnamissa) mutta tämä ei sillain sotaan itseensä juurikaan keskity, vaan siellä paikallisten Vietnamilaisten arkielämään ja sen sodan sivuvaikutuksista sinne paikallisiin asukkaisiin.. jotka eivät kuitenkaan varsinaisesti sodi itse. Siellä sitten on aseistusta porukoilla käytössä ja niillä sitten todellakin Räiskitään.
Ajoittain koettaa olla riipaisevan raastavaa draamallista puolta myös, nimittäin sitä ”seikkailu”puolta kanssa tässä löytyy kun porukka koettaa tilanteesta toiseen selviytyä.
Sota tuo koko kolmikon silmien eteen tilanteita joita he joutuvat kestämään ja selviytymään.. tilanteet ovat muutamissa kohdissa äärimmäisen rankkoja, eivätkä kaunista seurattavaa laisinkaan. Kestävätkö he, vai murtuuko joku tai peräti kaikki heistä ? jokainen heistä kohtaa sellaisia juttuja joidenkä äärellä he ovat hyvin lähellä lopullista murtumispistettä..
..kolmikko siis kulkee läpi sinällään riipaisevan raastavan raastinradan mitä henkiseen puoleen tulee. Toki kaiken räiskinnän ja paukuttelun keskellä se meinaa ajoittain jäädä vähän jopa varjoon. Nimittäin elokuva sisältää muutaman erittäin rankan kohtauksen.
Ajoittain täysin sanoinkuvaamaton hulluus on läsnä, vietteleekö se pääkolmikon pauloihinsa vai säilyykö heillä järki päässä tällä reissulla ? Säälimätön matka tässä on pojanklopeilla edessään, samoin kuin katsojalla siinä sivussa heitä seuratessa, kenties myötäeläessä.
Sillain varmaan vähän tässä jakaantuu ihan katsojakohtaisesti, kuinka syvästi noihin muutamaan henkisesti rankempaan juttuun tässä mukaan uppoutuu vai uppoutuuko sinänsä lainkaan.. osalla nimittäin saattaa turruttaa se melkoisen yletön räiskintä siellä ympärillä sitten tuolta draaman raastavuus puolelta sitä parasta terää jopa..
..vaikka se räiskintä on sitä hyvää Woo menoa ! niin en aivan täysin varma ole että sen tyylinen räiskintä on tälläisessä elokuvassa täysin omiaan kuitenkaan tai vallankaan niiden draamallisesti rankkojen tilanteiden ympärille kehystettynä. Tämä kuitenkin laittaa niin erilaisen tilanteen eteen nämä elokuvan henkilöt kuin missä muussa tahansa Woon räiskintä leffassa heidät on laitettu.
Musiikit eivät petä, hyvää ja laadukasta jälkeä mutta en ne kyllä sinne korkeimpia palkintopalleja yllä kutkuttelemaan.. mut kyllä ne sieltä keskivertomassasta edukseen kyllä pompsahtavat.
Erittäin tiivis, vahva ja väkevä elokuva, mikään osa-alue ei petä eikä ole toistaan heikompi. Itselleni kuitenkin se aivan ehdoton todellinen huippufilmi John Woolta on The Killer ! sitten Hong Kongin suunnalta näitä laatuteoksia useampikin.. Hollywoodin suunnalta lähinnä sit Face Off ja mikseipä myös Hard Target.
Once a Thief – Kerran Varas, Aina Varas (1991)
Hitusen, eikä vain hitusen, hilpeämpää John Woota mihin oltiin noina ”honkkaripäivinä” totuttu. Toki lienee omalta osalta sekin laittanut lusikkansa soppaan kun tämä näyttäis olevan suoraan niin sanotusti teevee-elokuvaksi merkattu tuotos.
Selkeästi kepeämpi kokonaisuus tässä siis kyseessä kun taidevarkaat päättävät kääriä hihansa ja ryhtyä tositoimiin. Alussa vipelletään Ranskan maalla ja siellähän sitä pöllittävää riittää jos missä. Tosiaan ajoittain tässä ratsastetaan hyvinkin pitkälti sit huumorinvarjolla.
Tässä on kolmikko (kaksi poikaa ja tyttö.. Chow Yun-Fat, Leslie Cheung, Cherie Chung), jotka ovat lapsesta asti olleet yhdessä ja heidät on opetettu ”rötöstelemään” vähän Robin Hoodmaisesti, elikkäs vaikka köyhille mummoille pöllimään leipää jotka näkevät nälkää. Kumpikin pojankoltiaisesti tuntuu olevan hyvinkin ihastuneita samalla tähän tyttöön ja yrittävät se pienimuotoiseen kujeiluun peittää kun eivät uskalla sitä aivan suoranaisesti hänelle mennä täräyttämään. Nyt vähän isompina he ovat keskenään vallan velmuja elämäntapahöppänöitä joita ei huominen paljon tunnu rasittavan. Pääasia että elämästä nauttii täysin siemauksin ja ilolla uuden päivän vastaan ottaa. Mitä noihin näyttelijöihin lisäksi tulee niin tässä on myös jonkinverran myös länsimaalaisia näyttelijöitä kuten Sandrine Holt, Ican Sergei…
Ajoittain hommasta tulee jo mieleen hyvinkin paljon Uncharted meininki, vallankin eräs kohtaus jossa taulua säilytetään aika ”mielenkiintoisessa paikassa”.. vaikka toki Jake Speed elokuva on vieläkin enempi Kartoittamatonta niin kyllä tässäkin niitä viboja on ilmassa muutamaankin otteeseen. Tokihan tässä myös on jo enteitä ja ei liene sattumaa että Woo palkattiin Hollywoodissa sitten MI2:sen ohjaajaksi, kyllähän tässä eräs kohtaus tai parikin kohtaus hyvinkin Mission Impossible tyylisiä ovat, ei käy kiistäminen.
Tässä ei sitten aseet laula juurikaan, jos verrataan edellisiin tai aiempiin John Woo pätkiin. Suoranaista toimintaakin on suorastaan yllättävän vähän.. hieman sellainen puhtaasti veijarimainen seikkailu fiilis tosiaan ja runsaalla hienovaraisella huumorilla tuotettu. Tosi paljon tulee Hudson Hawk mieleen mutta huumori ei ole tässä aivan niin päätöntä ja ylitsevedettyä kuin siiinä..
..toki on tässä yksi pidempi räiskintäjaksokin, tosin mihinkään Hardboiled menoon ei lähdetä mutta kyllä siinä länsimaiset paukuttelut ovat taas ihmeissään tuosta tulituksen määrästä ja siitä että kohtauksella on oiekeasti kestoa.. myös autoja tuodaan siinä hyvin honkkarimaisesti mukaan ..
..okei on siellä muutama pienempikin sitten välipaloina. Lopputaisto on sitten ripaus Jackie Chania (keskeliäisyyttä), Woomaisuutta (ripaus sitä paukuttelua) sekä erikoinen pläjäys huumorilla paketoituna noi kaksi edellistä.
Tällä elokuvalla on lievä identiteettikriisi, tämä ei oikein tiedä millainen elokuva tämä lopulta halauaisi olla. Okei koko perheelle tarkoitettu kevyt huumoripainotteinen toimintaseikkailu kenties.. tällä tavoin kuitenkin jokaisella suunnalla ja osa-alueella (genrellä, joita tässä riittää) homma jää vähän joka suunnassa puolitiehen.
Jos vaikkapas Harboiledia mainostettiin ”luotibalettina” niin tätä voisi jollain tavalla kutsua ”pyörätuolibaletiksi”, ai miksikö, noh elokuvan katsomalla se taatusti selviää !
Selkeästi kepeämpi kokonaisuus tässä siis kyseessä kun taidevarkaat päättävät kääriä hihansa ja ryhtyä tositoimiin. Alussa vipelletään Ranskan maalla ja siellähän sitä pöllittävää riittää jos missä. Tosiaan ajoittain tässä ratsastetaan hyvinkin pitkälti sit huumorinvarjolla.
Tässä on kolmikko (kaksi poikaa ja tyttö.. Chow Yun-Fat, Leslie Cheung, Cherie Chung), jotka ovat lapsesta asti olleet yhdessä ja heidät on opetettu ”rötöstelemään” vähän Robin Hoodmaisesti, elikkäs vaikka köyhille mummoille pöllimään leipää jotka näkevät nälkää. Kumpikin pojankoltiaisesti tuntuu olevan hyvinkin ihastuneita samalla tähän tyttöön ja yrittävät se pienimuotoiseen kujeiluun peittää kun eivät uskalla sitä aivan suoranaisesti hänelle mennä täräyttämään. Nyt vähän isompina he ovat keskenään vallan velmuja elämäntapahöppänöitä joita ei huominen paljon tunnu rasittavan. Pääasia että elämästä nauttii täysin siemauksin ja ilolla uuden päivän vastaan ottaa. Mitä noihin näyttelijöihin lisäksi tulee niin tässä on myös jonkinverran myös länsimaalaisia näyttelijöitä kuten Sandrine Holt, Ican Sergei…
Ajoittain hommasta tulee jo mieleen hyvinkin paljon Uncharted meininki, vallankin eräs kohtaus jossa taulua säilytetään aika ”mielenkiintoisessa paikassa”.. vaikka toki Jake Speed elokuva on vieläkin enempi Kartoittamatonta niin kyllä tässäkin niitä viboja on ilmassa muutamaankin otteeseen. Tokihan tässä myös on jo enteitä ja ei liene sattumaa että Woo palkattiin Hollywoodissa sitten MI2:sen ohjaajaksi, kyllähän tässä eräs kohtaus tai parikin kohtaus hyvinkin Mission Impossible tyylisiä ovat, ei käy kiistäminen.
Tässä ei sitten aseet laula juurikaan, jos verrataan edellisiin tai aiempiin John Woo pätkiin. Suoranaista toimintaakin on suorastaan yllättävän vähän.. hieman sellainen puhtaasti veijarimainen seikkailu fiilis tosiaan ja runsaalla hienovaraisella huumorilla tuotettu. Tosi paljon tulee Hudson Hawk mieleen mutta huumori ei ole tässä aivan niin päätöntä ja ylitsevedettyä kuin siiinä..
..toki on tässä yksi pidempi räiskintäjaksokin, tosin mihinkään Hardboiled menoon ei lähdetä mutta kyllä siinä länsimaiset paukuttelut ovat taas ihmeissään tuosta tulituksen määrästä ja siitä että kohtauksella on oiekeasti kestoa.. myös autoja tuodaan siinä hyvin honkkarimaisesti mukaan ..
..okei on siellä muutama pienempikin sitten välipaloina. Lopputaisto on sitten ripaus Jackie Chania (keskeliäisyyttä), Woomaisuutta (ripaus sitä paukuttelua) sekä erikoinen pläjäys huumorilla paketoituna noi kaksi edellistä.
Tällä elokuvalla on lievä identiteettikriisi, tämä ei oikein tiedä millainen elokuva tämä lopulta halauaisi olla. Okei koko perheelle tarkoitettu kevyt huumoripainotteinen toimintaseikkailu kenties.. tällä tavoin kuitenkin jokaisella suunnalla ja osa-alueella (genrellä, joita tässä riittää) homma jää vähän joka suunnassa puolitiehen.
Jos vaikkapas Harboiledia mainostettiin ”luotibalettina” niin tätä voisi jollain tavalla kutsua ”pyörätuolibaletiksi”, ai miksikö, noh elokuvan katsomalla se taatusti selviää !
