Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Elokuvasuosittelut ja muu leffakeskustelu

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ulukai
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ei nyt jotenkin nappaa tämän trailerin perusteella. Ei tästä olisi tarvinnut mitään uutta versiota tehdä.

 
BaDari sanoi:
Alkuperäinen on yksi rakkaimmista elokuvista itselleni ja alkuun ajattelin etten aio tukea tätä millään tavalla. Mutta näin trailerin, tuli kylmät väreet, iho meni kananlihalle ja karvat nousivat pystyyn. Aion katsoa tämän aivan varmana.
Klikkaa laajentaaksesi...
Joo, alkuperäinen on aivan mahtava elokuva mutta kyllähän noita mielellään toisenkin hyvän katsoisi vielä. Pitää vaan toivoa, että olisi paljon omaakin ideaa mutta kuitenkin hyvin toteutettuna. :)
 
Murdoc sanoi:
Joo, alkuperäinen on aivan mahtava elokuva mutta kyllähän noita mielellään toisenkin hyvän katsoisi vielä. Pitää vaan toivoa, että olisi paljon omaakin ideaa mutta kuitenkin hyvin toteutettuna. :)
Klikkaa laajentaaksesi...
Tämän tarkoitus on olla uusi filmatisointi siitä sarjakuvasta eikä remake Brandon Lee'n The Crow'sta eli siinä mielessäkin kiinnostaa nähdä mitä tästä tulee.

Alkuperäisen elokuvan ohjaaja, Alex Proyas, lähti heittämään vitsiä tästä uudesta leffasta:

Screenshot_20240314-204834_Facebook.jpg

Osallistui keskusteluun myös alkuperäisen elokuvan käsikirjoittanut, eräs splatterpunk-kirjallisuuden alkuperäisistä "kummisedistä", David J Schow.

Ja nähtävästi Proyas paljasti samalla suunnitelmat uudesta Dark City-elokuvasta:

Screenshot_20240314-205246_Facebook.jpg
 
Rocky III (1982)
Kakkonen se päättyi hivenen jopa yllättävissä merkeissä siinä mielessä nyrkkeilymatsi siinä tarjottiin, verrattuna muihin matseihin mitä on toistaiseksi tarjottu ja siinä tosiaan se loppu”mättö” oli suuruusluokaltaan ihan eri tasoa aiempiin kehissä vierailuihin sättä leffasarjassa..

..ja loppu ”vääntö” oli sellainen mitä ei ehkä olis etukäteen osannut arvata.

Kuitenkaan siellä kehässä oltu toistaiseksi suhteellisen vähän ja tuo toisen loppu oli oikeastaan eka kerta kun siellä hivnen pidempikin aika vietettiin ja sitten otettiin vähän sitä nyrkkeilyllistä puolta kans esiin, tai siis taktista elementtiä.

Tämä sitten oikeastaan tarjoaa nyt hivenen uusia naamoja mukaan, toki käytännössä kaikki vanhat tutut edelleen mukana.. toiset suuremmassa roolissa ja toiset pienemmässä.

Apollokin on hieman nyt muuttunut mies.. hävisi nyt siis mestaruustittelinsä kuitenkin.. se ei kuitenkaan saa miestä entistä tulisemmille hiilille syttymään vauhkoamisuhoamisensa kanssa. Vaan tunnustaapa hän lopulta että italialainen ori on nyt se kukkulan kuningas kyseisessä lajissa.

Leffahan alkaa taas pienellä muistelolla kakkosen loppumatsista ja tapahtumista. Kun Rocky teki sen koviakin kokoneen Adrianin kunniaksi omalla tavallaan.

Siitä sitten otetaan hivenen nyrkkeilykehistäkin kuvamatskua.. Rocky puolustaa useamman kerran kerran mestaruusvyötään onnistuneesti.. aina paikalla katsomossa on kuitenkin Clubber Lang (Ice-T) tuo mustamohikaani, joka takoo vakuuttavasti omissa peleissä vastustajia kanveesiin hurjalla tahdilal ja vannoo sen että Balboa tulee kohtaamaan voittajansa.

Rocky mania nousee aivan uudelle tasolla ja on mies saanut oman nimikkoflipperinsäkin pelihalleihin.. mies vierailee vähän siellä sun täällä kuten Muppett Showssa… aikoo matsata näytösmatsin hyväntekeväisyyteen vapaapainin suurta nimeä Hulk Hogania vastaan..

..samalla Paulie alkaa tuntea kaunaa Rockya kohtaan ja tuntee että Rocky on hänet täysin unohtanut ja hyljännyt ja menestys on sen hänelle tehnyt ja nyt hänen mielestään RBalboa on unohtanut juurensa ja ne tärkemmät ihmiset elämästään totaalisesti. Viinapullo on se mhin mies turavautuu, kun tunteistaan alkaa kertomaan ja niitä esittämään.

Miehen valmentaja piiskaa sen sijaan vanhaan entiseen & tuttuun malliinsa, ”raippa”huulillaan viuhuen kohti Rockyä kerta toisensa perään.. mies ei sanojaan säästele tälläkään kertaa, jotta Ori pysyisi täydessä terässä ja keskittyisi vain olennaiseen ja olemaan maailman paras nyrkeillijä eikä homma menis pelkästään humpuukin linjoilla. Vaan tummia pilviä alkaa hänellekin tulemaan sydämenreistailemisen muodossa.. miehen mielestä sivistyneisyys on se pahin uhka nyrkkeilijälle joka hänet turmioon vie lajissaan. Se on villiys joka uran elossa pitää, hänen mukaansa Rocky on tiellä turmioon ja hänkin on valmis omalta osaltaan hanskat tiskit viskaamaan.

Rockyhan sai toisessa leffassa myös pojan yhdessä Adrianin kanssa. Se aika pienelle roolille tässä kuitenkin jää mutta jonkin verran jo siitä vauvasta kuitenkin kasvanut. Ei kuitenkaan ihan täysin poikaakaan unohdeta mutta yllättävän vähän kuitenkin.

Nyt vietetään kehässä kertaheitolla reilusti enempi aikaa kuin kahdessa ensimmäisessä yhteensä. Kehässä pyörähdetään myös useampaan otteeseen.. sillä tavoin otetaan vähän askelia viihteelisempään suuntaukseen mitä niin sanottuun Hollywood viihteellistämiseen tulee.. onneksi kuitenkin hyvällä tavalla ja tosiaan nyt on siirrytty ajallisesti kasarin puolelle sieltä seitkyät luvulta (milloin leffa siis ilmestyi) niin sen kyllä huomaa..

..kaikki on hivenen värikkäämpää, suurellisempaa. Rocky on kuitenkin edelleen Rocky vaikka voissa paistais.

Urallaan italian ori on tullut siihen pisteeseen että uran lopettaminen olisi hänen mielestään hyvä juttu, mies sai juuri patsaankin jotta kotikaupunki häntä sillä tavoin kunnioittaa. Kaikki tuntuvat rakastavan, jopa palvovan miestä.

Clubber Lang kuitenkin saa öykkäripuheillaan Rockyssä vielä palon syttymään ja haasteen ottamaan vastaan joka ilmoille on heitetty. Rocky se ei tunnu eläkkeelle ja pääsevän vaikka yritys on kova. Vielä yhden kerran Rocky ilmoittaa ja saa kuin saakin myös valmentajansa päänsä käännettyä..

..Rockyn valmistautuminen on kuitenkin entistä show luontoisempaa ja tietyllä tavalla näennäistä pelleilyä. Kun yleisön lemmitty lellikki pitää olla kaikenlaista viihhdykettä ihmisille luomassa, toisaalla Lang taas viettää aikaansa asioiden ytimessä mitä valmistautumiseen itse matsiin tulee.

Clubberin pöykkärimäinen käytös nostattaa niskavilloja myös entisen mestarin Apollon suunnalla ja mies asettuukin hieman jopa yllättäen Rockyn taakse tätä tukemaan..

..itse matsissa kuitenkin pehmennyt Rocky joka on myös erittäin huolissaan Mickin (valmentajansa sydämen kestävyydestä) ottaa turpasaunan itselleen ja menettää mestaruuden.. matsissa jonka piti olla hänen uransa viimeinen.

Kaiken lisäksi sitten surullisesti miehen valmentaja ja peräänpotkija kaitsijan sydän pettää tuon turpasauna matsin jälkeen. Joten Rocky on tosissaan lähdettävä hakemaan nyt uutta suuntaa elämäänsä ja uralleen. Rocky aikoo kuitenkin Mickey poismenoa kunnioittaa sillä tavalla että aikoo vielä kerran olla se kaikkein paras ja anastaa mestaruusvyö takaisin..

..tässä kohti apuun rientää Apollo. Joka on valmis todellakin tukemaan että Rocky sieltä vielä nousis. Hän alkaa miestä valmentamaan jotta se tiikerinsilmä ja palo saataisiin palautettua Rockyyn joka hänet mestariksi asti lopulta nosti..

..erittäin haastavaa homma tulee olemaan ja Apollon avuksi lopulta rientää ”ruista ranteeseen” saanut Adrien joka todellakin avaa ärhäkkäästi suutansa pitäen upean palopuheen miehelleen siitä mistä mestarit syntyvät, mikä on se kaikista tärkein asia joka teki Rockysta sen suuren mestarin vailla vertaa.

Tosiaan Eye of the Tiger oli biisinä melkoinen täsmäpommi ! nousi kenties jopa itse mainioon Rocky tunnarinkin yläpuolelle tunnettavuudessa. Onhan se aivan pirun iskevä kappale ja taatusti nousi kertaheitolla monen niin sanotuksi treeenimusaksi.

Kyllä tässä edelleen on pohjalla kuitenkin se vakavampikin vire, joka kahdessa ekassa elokuvassa luotiin todella vahvasti. Mut on tässä ripaus sitten myös sitä viihteellistä kasariutta tuotu mukaan.. mihinkään juustoiselle linjalle ei kuitenkaan lähdetä reuhtomaan.. vaan tietyllä tavalla sillä kaidalla tiellä edelleen onneksi kuljetaan, sillain tämä on kiva mixaus sitä vanhaa ja ripauksellinen uutta.. vaikka pohjavire on sitä vanhaa ja tuttuakin tutumpaa mutta niin turvallista ja iskee kyllä katsojaan tämäkin erittäin hyvin :) ..

..lisätty ”showmaisuus” ei onneksi ole pelkästään päälle liimattua huttua ja kuorruketta, vaan se on saatu sisäistettyä myös osaksi tarinaa tarpeeksi hyvin jottei se tunnu sellaiselta irralliselta kokonaisuudelta joka on ollut pakko tehdä jotta kolmas osa vielä katsojansa mukaansa tempaisisi. Kyllä siellä mukana on myös niitä syvempiäkin asioita edelleen jotta pelkkää pintapuolista näytöstä elokuva ei pelkästään ole.
 
Rocky IV (1985)
Kolmas leffa päättyi sillain hitusen eritavalla että ei sinne mestaruusmatsin kehään päättynyt kuin silmänräpäyksessä..

..vaan vielä siihen loppuun tuli pieni pätkä kuinka Rocky ja Apollo ovat todellakin ystävystyneet ja äärimmäisen hyvää pataa keskenään nykyisin. Kunnioitus on se joka Apollolla on nyt todellakin Rockya kohtaan syttynyt ja sen laukaisi pitkälti Clubberin öykkäröinti kolmosessa.. sille todellakin haluttiin pistää stoppi ja se toi tämän parivaljakon yhteen.

Sillain aika erikoista että varsinaisesti vaikka ihan ok nuo itse nyrkkeilykohtaukset ovat kolmessa aiemmassa leffassa olleet niin silti elokuvien vinha vetovoima ei sillain ole ollut niiden varassa tai varsinaisesti niistä kummunnut vaan ne on enempikin olleet siinä sivussa pieni lisä..

..vaikka ne ikään kuin se kliimaksi aina siinä leffan lopussa on ollut jotta adrealiinit saatais virtaamaan katsojan suonissa lopputeksteihin, niin silti melkeinpä muistettavimmat jutut on siellä kehän ulkopuoleisia tapahtumia ja muualla ollut se sykkivä voima näissä..

..se on kenties se salaisuus mikä on tehnyt näistä niin mainioita kerta toisensa perään. Ne vilpittömät ihmiset jotka ovat nousseet keskiöön ja pystyneet lunastamaan katsojan mielenkiinnon kontolleen.

Toki kolmosen lopputaistossa oli mukana hippusen verran sitä tiukkatempoista kohellusmättöä (jollaiseksi nämä elokuvat varmaan etukäteen helposti lokeroisi)..

..tässä sitten eniten sitä viihteelliseen puoleen nojaavaa ”mättömeininkiä” luvassa, kun laitetaan tosiaan kylmän sodan meiningeissä siniset vastaan punaiset hanskat viuhumaan ja katsotaan kenelle sitä lukua tullaan laskemaan. Kyllähän noissa nyrkkeilyjutuissa on aina jotain pientä otettu myös sitä taktista puolta esiin aiemmissa elokuvissa etäisesti kylläkin, mutta silti ripaus kyllä.

Tässä kuitenkin lopun suuri turpakäräjöinti lähtee sitten siltäkin kantilta vähän omille urilleen, lähte sit kunnon mätkimismättölinjalle.. jossa todella paukutetaan kaveria oikein urakalla kerta toisensa perään ja vuorotellenkin ja tottakait pidemmän kaavan mukaan mehustellen.

Kylmä sota on vallannut maailman leffakankaan ulkopuolella (USA ja Neuvostoliitto) ja se jos mikä tästä elokuvasta paistaa läpi.. erityisesti mediamylläkkä kohtauksissa..

..neljättä osaahan se siis näitä jo pukkais ilmoille.. tämä näistä se kaikista kenties se ”mainos teevemäisin” ja sillain puhdas viihdyttävyys aspekti ekana huomioiden tehty. Tässä on myös liuta (useaan kertaan pitkin elokuvaa) sellaisia kuvakavalkadimontaaseja menneisyydestä joissaa muistoja palautetaan mieliin, musan pauhatessa tiukasti taustalla ja tukiesssa tunnelmaa niiltä osin.

Nyrkkeilyssä on koittamassa uudet ajat, kun vanhat patut joutuvat hiljalleen väistymään uusien tieltä. Idästä nousee suuri uhka, kun siellä on uusituin teknologisin avuin koutsattu superheppu tulossa valloittamaan maailman nyrkkeilykehät.

Alkaa taas perinteisellä viime leffan lopun taiston pikaisella kertauksella.. vaikka sitä ennen onkin USA:n värjäämä nyrkkeilyhanska kerinnyt ruudussa pyörähtääkin.

Skandinaaviuutta on tuotu tähän mukaan näyttelijöiden voimin. Voimanpesä ruotsista, Dolph Lundgren siis esittää armotonta ja täysin tunteetonta venäistä nyrkkeilytykkiä Ivan Dragoa. Miehen promoottorina toimii uhkea amatsooni suoraan tanskan maalta, Brigitte Nielsen. Tuo Dolppa muuten on melkoisessä järkälemäisessä kunnossa, siinä näyttää kehässä Stallone vieressä enempikin pieneltä pirpanalta hänen rinnallaan.

Leffasssa mukana olevan robotti on aika erikoinen veto ja suoranainen ”hörhellys” tuoda mukaan elokuvaan.. tämähän on kait siitä aikamoisesti uusitusta ja muokatusta uus versiosta sitten poistettu kokonaisuudessaan..

..tosiaan Rocky nyt viettelee läheistensä synttäreitä yhdessä lapsensa, vaimonsa sekä Paulien kera.. ja kutsuvieraana tosiaan tuo robotti joka tarjoilijana kans toimii kyseisissä pippaloissa, tietynlainen Rockyn oman lapsen leikkikaluhan tuo robotti tässä pitkälti on.

Rockyn eläessä rauhallista ja auvoista perhe-elämää alkaa tosiaan idän suunnalta kuulua kummia. Sieltä on tosiaan melkoisin metodein treenattu ”terminaattori” tulossa valloittamaan vallankin länsimaiset nyrkkeilykehät..

..kovasti haluaisivat legendan itsensä elikkäs Rockyn haastaa ja näyttää kuka on nykyään homman valtias.

Aivan tuosta vain tuo unelmien kohtaaminen ei toteudu mutta alkajaisiksi kuitenkin Apollo valjastetaan idän ja lännen kohtaamismatsiin, valkkautuen ottelijaksi lännen puolelta. Rocky ystävineen ei ole kovin innokas siitä ajatuksesta että Apollo vielä kertaalleen kehään nousis ja turhaan siltä osin enää vanhoilla päivillään omaa terveyttänsä alttiiksi laittaisi..

..Apollon suonissa kuitenkin edelleen ottelijan veri erittäin vahvasti virtaa ja miehen päätä ei sitten niin vain käännetäkän. Sisäinen oma fiilis on se tärkein ja sen mukaan elää, jotta tuntisi edelleen olevan elossa.. eikä jotain menneisyyden tomua vain ja näennäisesti enää olla tapetilla.

Tosiaan vanhat tyypit edelleen vahvasti läsnä… toki Mickey poistui joukosta edellisessä elokuvassa ja tässä nyt sitten tosiaan Apollon kohtalona kans tuo tummempi puoli kohdata elämästä joka väistämättömästi jokaisen kohdalle ennemmin tai myöhemmin tulee.. tällä kertaa siis kehässä ja tämän tylyn venäläisen käsitteltyssä.

Sekös siitä sitten kirjoittaa Rockyn tunteet pintaan kun hyvän ystävänsä menettää sinne kehään ja onhan se tietyllä tavalla palautettava taas marssijärjestys oikeaksi nyrkkeilymaailmassa ja Rockyn on vain yksinkertaisesti lyötävä tämä idän järkäle.. tällä kertaa hänen tukenaan on koko länsimainen maailma..

..itse otteluhan käydään Neuvostoliiton kotiperällä.. joten Dragolla siltä osin paikan päällä yleisö tukenaan.

”Pyhän kolminaisuuden” tässä tulee täydentämään musiikillisella iskevyydellä tässä täydentää Survivorin biisi nimeltään Burning Heart.. siis Eye of the Tigerin sekä Rockyn themen lisäksi :) joita katsoja saapi tämän leffan aikan ilahduttavasti kuulla :) Vince Di Cola todellakin onnistuu Soundtrackin osalta mahtavasti :) se puoli on enempikin kuin kuosissaan ja napsuu kohdilleen millintarkasti., on siel toki sitten takataskussa vielä vaikkapa No Easy Way Out biisin tapaisia tunnelmapaukkuja esiteltäväksi ja korvia hellimään..

..ja juu pauhaahan siellä ne kansallislaulutkin oikein tällä kertaa kun mitellään oman kansan puolesta eikä vain ja ainoastaan oman nimen puolesta sinen Hall of Fameen.

Tietyllä tavalla tämä elokuva on Rocky elokuvien joukossa osalle katsojista se viihdyttävin tuotos (mikä on paras on sitten aisa toki erikseen) mutta ei tämäkään onneksi mitään juustoista höttöä ole, vaikak kasari leffa onkin että sillä tavoin vielä on ne lapikkaat maassa kuitnkin pysyneet eikä ole ihan älyttömyyksiin lähdetty kuitenkaan ja ihan hitusen sitä ulkopuolistakin juttua saatu mukaan tuotua, vaikka ehdottomasti kiiltokuvamaisimmaksi näissä leffoissa on.

traileria alkuperäiseen...


--------------------

Tästä elokuvasta sitten tosiaan tehtiin se ihan uusi versiokin itsensä Sylvester Stallonen toimesta…
“After more than 35 years, director, writer and star Sylvester Stallone masterfully reshapes Rocky IV, delivering 40 minutes of never-before-seen footage.
The fight scenes are more intense, the music is more powerful and the drama is heightened as world heavyweight champion Rocky Balboa (Stallone) must defend his title once again, this time against his most formidable opponent: Ivan Drago (Dolph Lundgren).
From writer, director and star Sylvester Stallone, Rocky IV also features Brigitte Nielsen, Burt Young, Carl Weathers, Dolph Lundgren, Michael Pataki, Robert Doornick, Stu Nahan, Talia Shire and Tony Burton. Irwin Winkler and Robert Chartoff produced the original film, with Arthur Chobanian and James D. Brubaker serving as executive producers.”

Traileria tuohon uuteen visioon…
Rocky IV : Rocky vs. Drago – The Ultimate Director’s Cut (2021)
 
Viimeksi muokattu:
Rocky V (1990)
Tämä sitten täräytettiin heti ysärin alkajaisiksi pöytään..

..viidennen leffan yhteydessä käytännössä aina nousee aina pinnalle se että todella moni pitää tätä sarjan heikoimpana ilmestyksenä ja selkeästi nuivaantuneimmin tähän tunnutaan noin yleisesti suhtautuvan.

Perinteitä ei silti ole heitetty romukoppaan ainakaan kaikilta osin, jälleen kerran homma päräytetään käyntiin pienellä pätkällä edellisen leffan lopusta muisteloinnin merkeissä.

Ysärille siirtymisen huomaa siinä että on sillain vähän tummempi ja synkkämielisempi yleissävy tässä koko ajan läsnä.

Aivan heti kättelystä alkaen… Rocky on siis juuri CCCP tyyppien ”masiinan” päihittänyt ja on suihkussa ottelun jälkeen pukuhuoneessa.. miehen kädet vapisevat.. onko nyt aika tullut vihdoin ja viimein lopettaa kun terveyttä on vielä jonkisen verran jäljellä.. niin henkistä kuin fyysistä.

Kotiin palattua myös lehdistö nostaa tapetille ylipäätään nyrkkeilyn lajina ja mitä se tekee mahdollisesti ihmisen terveydelle.. onko kaikki sen arvoista ? Lehdistö janoaa Rockyltä kaikkea ja koetttaa puristaa hänestä mitään irti mutta vielä hän ei ole lopullista päästöstä tehnyt.

Kuvioihin aina silloin tällöin kuin tyhjästä ilmestyy myös vähän mystisen oloinen ”kuumakalle”, joka vaikuttaa olevan jokin mystinen bisnesheppu (Tony Burton) ja hänellä tuntuu olevan epätoivoisen pakottava kova vimma saada Rocky takaisin kehiin.. vaikka sillä uhalla että mies invalidisoituisi sen seurauksena. Mies kuitenkin itse kullekin aina tuntuu lupaavaan kuun taivaalta ja tähdet siihen kaupanpäälle jos vaan hänen sopimuksiansa hyväksyy ja messiin lähtee.

Tässä poika (jota näyttelee Sage Stallone) on taas jonkin verran kasvanut ja varttunut jo nuoren herran ikään vaikka vielä lapsi toki on koulunpenkillä päivät pitkät aikaansa kuluttaa..

..pojan rooli onkin tässä paljon suurempi ja yksi olennaisimmista henkilöistä hänestä kuoriutuu tähän elokuvaan ja tosiaan aiemmissa elokuvissa ollut ruutuaikaa heruu huikean paljon enemmän (todella monikertaisesti) kuin niissä aiemmissa yhteensä.. toki sitä kautta myös isukki Rocky pääsee vähän pinnalle pulpahtamaan.. iskä lapsi kohtauksia siis tässä kans luvassa ja sitä enemmän mitä pidemmälle elokuva etenee.. jopa mustasukkaisuus aspekti nousee vahvasti esille.

Elämä kun on kuljetellut ja riepotellut mutta siinä mielessä erään asian suhten ollaan taas palattu lähtöpisteeseen että rahaa tarvittais lisää ja elämisen kustannusten ylläpitämiseen ja siitä meinaa lievä orastava pula taas kerran olla näkyvissä .. joten lääkäreiden neuvoista, suositteluis ja pelotteluista huolimatta jotka Rockybn kuuroille korville tuntuvat kaikuvan .. sillä rahan takia mies on itsepintaisesti päättänyt vielä paluta sinne nyrkkeilykehään ottelemaan. Adrian sitä ehdottomasti vastustaa.. kun paha aivovamma vaarana tulla, jos pää vielä kovia lisäosumia tuppaa vastaanottamaan. Adrian ei haluaisi jäädä yksin poika kasvattamaan ja sillain rakastaan viereltänsä menettämään.

Ehkäpä tämä oli erityisesti sen nelosen jälkeen, aikamoisen raskasta purtavaa monelle sillä henkisellä tasolla tarinallisesti ja varsinkin aihepiirinsä takia. Hieman sellainen melankolinen (jopa asteen surumielinen) tummahkon puhuva yleisilme tämän päällä leijailee alusta loppuun..

..sellaiset todelliset toivonpilkahdukset ovat siellä piilossa odottamassa esiin astumistaan, toki niitä on ! .. sitten tosiaan Rockyn lapsi saa myös tosi (oikeasti yllättävän paljon) paljon tässä ruutuaikaa ja koulunpihallamaisemissa häneenkin tutustutaan ihan kunnolla leffan edetessä.

Tästä ehkä se kaikista punaisimman värinen lanka on nyt hitusen kadoksissa (ei kuitenkaan totaalisesti) ja aivan tarkkaan tämä ei oikein osaa päättää sitä asiaa mitä se lopulta oikeasti haluaa kertoa ja mihin keskittyä ! Nimittäin elokuvan edetessä asioita vaan tulee lisää lisää ja lisää loputtoman tuntuisen oloisesti… tuntuu että kaiken paljous ja rönsyily alkaa jo tietyllä tavalla tukahduttaa katsojaansa..

..vallankin alkupuolen muutama kohtaus on hivenen hitaita ja tylsiä sekä jutuissa vähän pompitaan sinne sun tänne mutta ei varsinaisesti sitten kuitenkaan pureudutaan kun seuraavaa juttua aletaan vääntämään ja loppua kohti tuota tahtia vaan kiihdytetään melkoisesti kun uusia juttuja pompsahtelee esiin melkoista tahtia !

Yksi todella monista lisäjuonteista jo aiemmin mainittujen lisäksi on tässä se että Rocky tosiaan salilla vähän valmentaa uusia tulijoita ja kaupunkiin nyt sitten tuli jokin uusi jannu Tommy Gunn jota esittää Tommy Morrison), johon sitten enempikin tutustutaan elokuvan edetessä ja sillain suht isoakin roolia lopulta ottaa elokuvassa itselleen..

..jätkä haluaa todella paljon että Rocky hänelle tilaisuuden antaisi tulla juuri hänen alaisuuteen kehittymään.. siinä samalla ja sivussa myös isyysjuttuja tulee kans tämän uuden tulokkaan kanssa ruodittua Rockyn perheen keskuudessa ja pinna kiristyy aikanaan useammallakin henkilöllä.. Rocky siis tälle uudelle tulokkaalle omasta kodistansa hetkellisesti majoituspaikkaa tarjoaa ja ikään kuin ”ottolapsekseen” ottaa…

..samalla Rockyn poika löytää mieleistä seuraa ja tytön koulusta, joka vaikuttaa aikamoisen kivalta tapaukselta.. sieltä muiden kiusaajien seasta erottuen..

..tässä siis lopulta sillain yllättävän monta rautaa tulessa yhtä aikaa, kun siitä alun hieman vetelähköstä startista kunnolla liikkeelle päästään..

Ai niin samaisella salilla muuten vanha spurgumainen ystävämme Paulie pitelee pientä kirpputoria pystyssä jotta jotain pientä hilua saisivat käyttöönsä.

Tämä kyllä poikkeaa monellakin tavalla ja hyvinkin paljon niistä kaikista aiemmista Rocky leffoista. Tämä on melkein jo kuin sellainen ”oma juttunsa” kuuluen kuitenkin sarjaan ihan olennaisena osana.

Tuttuja toki vilisee edelleen mukana, reippaastikin mutta erittäin paljon on nyt näitä töysin uusia tyyppejä..

..ilmoille heitetään myös kaiken muun monen jutun ohella sellainen jutska, että pystyykö melkoinen egoisti todellakin hyväksymään sen että hän tulee olemaan jonkun toisen nimen varjossa käytännössä ikuisesti kun niitä oikeita legendoja aletaan jalustalle nostamaan..

..tosiaan Rocky tässä siis menee sinne valmennuspuolelle (eikä itse niinkään ottele lopulta) kun tämä hänen uusi suojattinsa alkaa niittämään mainetta oikein kunnolla, vaan onko kaikki siltä miltä näyttää päälle päin, mitä kenties sieltä alta sitten vielä kuoriutuukaan !? ..

..sit kans jopa musiikillisesti tämä elokuva lähdetään enempikin jollekin räppäilylinjalle viipottamaan.

Olikohan tämän periaatteessa tarkoitus olla koko jutulle se joutsenlaulu ja lopullinen päätös .. on tässä vähän sellaista haikeutta myös ilmassa käyskentelemässä pitkin poikin leffaa. Toki paluu tämän ääreen itse Sylvesterin toimesta sitten tapahtui Rocky Balboa (2006) elokuva sitten tosiaan hieman pidemmän tauon jälkeen tehtiin…

…todella, todella erilainen Rocky leffa tämä Vitonen on joka tapauksessa on. Todellakin tällä kertaa homma rönsyilee melkoisesti suuntaan ja toiseen, moneenkin siis kerrallansa.

Ai niin joulu tässä kans ihan läsnä .. nelosessahan se neukkulandiassa ollut matsi oli 25.12. päivämäärällä oteltu. Tässä vitosessa kuitenkin jo oikein Joulupukki tulee kylään käymään Rockyn perheeseen ja lahjoja jaellaan jouluuseen äärellä.. ja juu kyllähän itse Pukille hörppy pullonsuusta maistuu kun hommat eivät ihan toivotulla tavalla menneet.
 
Viimeksi muokattu:
Perhosvaikutus (The Butterfly Effect) (2004)
”Muuta yksi asia, muuta kaikki”

Aika yllättävä tämä elokuva, siihen nähden erityisesti kun helposti olettaisi etukäteen että tämä voisi olla sellainen suht leppoisa teinileffa, vaan kun ei sitten olekaan.. siis jos/kun tekijöiden nimiä kahtelee ja miksei myös tietyllä tavalla tämän pohjimmaista ideaa sekä todella monia nuoria näyttelijöitä tässä.

Ashton Kutcher sekä Amy Smart tässä pääosissa ja heidät kannessa mainitaan. Toki vähintään yhtä arvokkaan painokkaasti pitäisi mainita heidän nuoremmat versionsa, kun tässä tätä kaveriporukkaa tosiaan näyttelee myös heidän nuorisoversionsa ja ajallisesti aika paljonkin tässä aikaa vietetään siellä nuoruuden puolella.

Jätkä on kärsinyt koko lapsuutensa pahoista muistikatkoksista ja käytännössä kaikki on hänen mielestään pyyhkiytynyt pois. Isompana hän kuitenkin hämmästyksekseen huomaa että pystyy matkaamaan ajassa taaksepäin, jotta voisi sieltä muuttaa asioita ja kenties saada aikaiseksi paremman tulevaisuuden, niin hänelle kuin hänen omalle ihastuksellensa jonka poika niin kovasti toivoisi saavan vierelleen kun siellä kiikkuskeinussa, kun tyttö tuossa poikien kaveriporukassa aikaansa vietti ja melkoisia vilperttejä olivatkin.. heille toodellakin tapahtui ja vaikka mitä ja kieltämättä normia rankempia juttuja, joidenka ei pitäisi lapsuuteen alkuunkaan kuulua..

..tosiaan isona seikkana on todella rajut jutut lapsuudesta ja menneisyydestä, kun niitä aletaan ”tonkimaan ja muuttelemaan” elokuvan aikaan.. ilmeisesti iskä on tätä päätyppiämme sekä tyttöä ja ”kolmatta poikaa” aika rankastikin kohdellut ja pedofilia jutskat tuossa nousevat ikään kuin pintaan ja vahvasti esille.. jonka takia menneisyys niin utuisen unohdettavalta tuntuu..

..eikä tuo ole ainoa rankka asia jonka menneisyydessä on joutunut kohtaamaan, ehei ei alkuunkaan. Todella kovia asioita otetaan tässä käsittelyyn jo edellä mainitun lisäksi.. huumeet, alituinen väkivalta ties missä muodossa, räjähteillä leikkiminen, itsemurha jne… ja todellakin jo hyvin nuorena tapauksiana kaikenlaista jopa sairasta kuten koiran polttamista elävältä nuotiolla ja sil viisiin.. vaikka kuinka vanhoja asioita tongitaan ja kaivellaan esiin ja niitä pahoja asioita koetetaan nyt sitten muutella paremmiksi.. niin aina se todellinen pahuus tuntuu lonkeronsa tavalla tai toisella heidän elämäänsä ulottavan, siltä ei yksinkertaisesti tunnu olevan pakokeinoa että sen saisi nujerrettua vaikka sitä koettais kuinka kitkeä ja valinnoilla saada ne lakaistua maton alle niin ei ne siellä pysy.. tavalla tai toisella ne aina tulevat sieltä esiin.

Tosiaankin asioiden rankkuuden tasolta tässä aletaan jo vahvasti hiissaamaan kohti vaikkapa Unelmien Sielunmessua.. joka ei sekään mikään todellakaan feel good aurinkoisen päivän leffa ole, ei todellakaan. Eikä sellainen ole tämäkään ! mutta yllättävän hyvä elokuva tämä ja sopivan raju. Jared Letosta tuli mieleen myös mainio Mr. Nobody elokuva, joka muistuttaa hitusen tätä leffaa vaikka aika eri tyylinen onkin niin on siinä myös samoja elementtejä tarjolla kuin tässä. Joka tapauksessa kaikki kolme leffaa ovat todella mainioita tapaukisia itse kukin.

Leffassa sitten tosiaan vedellään pakitellen useamman kerran sinne jopa suht nuoruuteen/lapsuuteen ja tapahtumiin jotka muokkaavat aivan täydellisesti erinäköisiksi tämän kaveriporukan elämän teitä, jokaisen heidän kohdallaan..

..muuttamalla noita kriittisiä yksittäisiä pieniä hetkiä, jonkun heidän elämästään vaikuttaa se aivan hirmuisesti heidän kaikkien elämää muuttaen.. heidän jokaisen elämä tulee siitä hetkestä lähtien muuttumaan aika totaalisesti erilailla eteneväksi.. käytännössä yhdellä pienellä suht olemattomankin tuntuisella muutoksella on aivan älyttömän isot seuraukset siellä myöhemmin miten elämänpolku tulee haarautumaan porukan kohdalla, oikeastaan kolme tyyppiä on tässä sitten siitä porukasta erityisesti keskiössä ja seurannassa..

..mutta onko sellaista yhteistä polkua olemassakaan, jossa kaikki sille omalle onnelliselle polulle päätyisivät, se tuntuu olevan täyttä utpoiaa kun realismi ja rajuu iskevät vasten kasvoja kerta toisensa perään.. vaikka mitä koettais päähenkilömme tehdä .. onko sitä oikeasti onnellista polkua olemassakaan !? aina jokin tuntuu joutuvan kärsivän todella rajusti.

Todella paljon parempi kuin mitä tältä olisi voinut saatika uskaltanut etukäteen odottaa. Sopivan rajua ja menee enempikin jo ajoittain jopa sellaisen ”jännärin” tasolle mutta silti siellä taustalla on vahvasti sellainen pohdiskelevuus ! entä jos nyt valkkasinkin väärin, entäpä jos olisin valinnut toisin.. millaista elämä nyt olisi.. miksi aina jolain menee jotkut asiat kuitenkin totaalisen päin helvettiä elämässä.

Tästä oli sitten erillisillä levyillä tarjolla niin Director’s Cut kuin Theatrical Version.. tuli nyt tuo Ohjaajan näkemys katseltua. Tiedä sitten kuinka paljon eroavat !? Ei kait noissa nyt se loppu kuitenkaan totaalisen eri ole sentään ? kun tuohon tosiaan kuvattu kaksi todella erilaista loppuosaa elokuvalla ja ne ainakin jossain bonuksissa kait kahteltavissa.

Trailer…
 
Viimeksi muokattu:
"Talk to Me" oli positiivinen yllätys. Idea tuntui sen verran hölmöltä etten odottanut kovinkaan kaksista elokuvaa ja oletin sen olevan jonlainen kauhukomedia. Kuinka väärässä olinkaan. Idea tuntui edelleen hölmöltä mutta huumori oli kaukana kun elokuva pääsi vauhtiin. Pari kohtausta oli niin häijyjä että mun piti kääntää katse pois ruudulta. Teki pahaa katsoa.
Se mikä teki elokuvasta niin tehokkaan oli hyvin kirjoitetut ja näytellyt henkilöt. Tuntui että asiat tapahtuivat oikeille ihmisille. Shokkivaikutus oli samanlainen kuin Hereditaryn "tiedätte kyllä mikä kohtaus".
Se täytyy sanoa että ei tässä klassikon aineksia ole. Yhden kerran katsottuna erittäin tehokas elokuva mutta uusintakatselu tuskin on tarpeen.
Suosittelen silti.

"The Night House" oli toinen elokuva josta luin paljon kehuja joten piti katsoa sekin. Noh, en tiedä mistä kehut tulee. Elokuva oli malliesimerkki siitä kun tekijöillä on halua ja intoa tehdä oikein "laadukasta" kauhuelokuvaa mutta ei kykyjä tehdä sitä. Käsikirjoitukseen on heitetty sekaan surun käsittelyä, mielen hajoamista ja sitten oli vielä joku paha henki mutta mistään ei osattu sanoa mitään järkevää. Tuloksena epäloogisuuksia jossa kohtausten teema/aihe muuttuu täysin satumanvaraisesti.
Esimerkki: Päähenkilö löytää kuolleen miehensä tavaroita tutkiessaan outoja kirjoja pahoista hengistä ja loitsuista. Hän lähtee kirjakauppaan/antikvariaattiin josta ne on ostettu kysyäkseen tietoa niistä ja mitä hänen edesmennyt miehensä niistä ehkä haki? Kaupassa hän näkee naisen josta oli nähnyt kuvan miehensä kännykässä joten elokuva unohtaa esittelemänsä mystiset kirjat kokonaan ja päättää keskittyä esittelemään päähenkilön mustasukkaisuutta. Elokuva ei kerro enää tämän jälkeen mitään niistä kirjoista.
Elokuvan alku oli kuitenkin suht kiinnostava mutta puolen tunnin kohdalla alkoi jo tuntua että kannattaako tätä edes katsoa. Ei olisi kannattanut. Oikeilla tekijöillä tuosta olisi varmasti saanut ihan hyvänkin elokuvan mutta nyt saatiin sekavaa sotkua joka ei osaa päättää mihin keskittyä.
 
Rocky Balboa (2006)
Juu kyl se vaan niin oli että Stallonen Sylvester vielä tekas paluun tämän sarjan pariin pidemmän tauon jälkeen, aivan kuten teki myös Rambon kohdalla oikein pariinkin kertaan sit.. harmi että Arska ei ottanut mallia siitä Conanin suhteen..

..toki tämä viimeinen Rockyn oma nimikkoleffa ! Sillä mies vielä hyppää vielä kahdessa ensimmäisessä Creed elokuvassa Rockyn pöksyihin, kun lähtee jelppimään Apollo Creedin poikaa.. eka ilmeisesti vähän kuin ekan Rocky leffan meininkiä ja kakkosessa sitten paluun tekee jopa Ivan Drago aivan Dolph Lundgrenin näyttelmänä ja tämän poika siinä kans ! joten lieneekö siinä vähän kutkutelua sitten nelosen suuntaan ..sitten ilmeisesti Stallone tuli riitoihin tekijöiden kanssa ja kolmenessa Creed elokuvassa ei sitten enää Rockyä nähdäkään.

Ajallisesti leffa ottaa sitten Vitosen jälkeen kunnon pompautuksen eteenpäin, aivan kuten meni sen tekemiseenkin.

Uusia valtiaita on tullut ja mennyt kehässä.. viimeisin kukkulan kuningas nyrkkeilykehissä on Mason Dixon (Antonia Tarver).

Hommelit nyrkkeilykehän tai salin sisäpuolella eivät kuitenkaan vuosiin ole enää Rocky Balboaa hetkauttaneet tuon taivaallista.. hän on enempikin riutunut surussa menetettyään rakkaan Adrianin.. sekä kamppailessaan oman päänuppinsa kanssa sisäisten demonien kanssa jotka menneisyydestä kumpuavat mielenpäälle nousemaan, olisiko niistä kuitenkin vielä pois pääsyä..

..vanha legendaarinen mestari on todellakin lajistaan väistynyt totaalisesti taka-allalle. Hän on pyöritellyt ravintolaa joka kantaa kunnioittavasti Adrianin nimeä. Toki nyrkkeily sillain vielä mielissä että hän viihdyttää ruokailijoita ja kertoilee nyrkkeilytarinoita ravintolassa vieraileville asiakkaille silloin tällöin. Aika on tosiaan rakkaasta jättänyt mutta suru kalvaa ja musertaa aika pahastikin Rockyn mielensyövereitä..

..Paulie on vielä kuvoissa ja rinnalla mukana. Rockyn pojan (jota tässä esittää Vilo Mentimiglia) kanssa tuntuu tulleen todella hivenen kylmät ja etäiset välit.. kumpikaan ei oikein ota toisesta selvää että missä nyt oikein mennään heidän välillään.

Poikkeuksellisesti leffa ei ala sillä että edellisen leffan loppua siinä kerrattais.. toki kehään mennään kun näytetään tosiaan uuden mestarin viimeisin höykkyytys vastustajaansa kohtaan.

Yleisö ei kuitenkaan tätä uutta mestaria ole ottanut lemmikikseen, vaan yleisesti ottaen he suorastaan vihaavat häntä.. miehen voittaessa he heittelevät sanoin kuvainnoillisesti ”tomaatteja” (jääpaloja) hänen niskaansa ja buuaavat sen mitä ääntä lähtee..

..heidän mielestään raskaansarjan nyrkkeilyn taso on romahtanut pohjamutiin ja kaiken kukkuraksi mestaria vain ylläpidetään sillä että hänelle annetaan totaalisen sekundaluokan vastustajia kerta toisensa perään.

Nykyajan humpuukkinen hölynpöly kuitenkin tulee tekemään tuttavuutta Rockyn kanssa.. nimittäin ESPN telkkukanava on tehnyt videopelin ! siinä matsataan nykyisen mestarin ja entisen mestarin välillä bittimaailmassa.. Rockyhan siinä on heti kansalaisten suosikki kun mies antaa vielä kaiken kukkuraksi köniin tälle nykuajan hallitsijalle niin kaikkihan siinä ovat aivan haltioissan. Tässähän nousee jopa itse videopelaaminen aikamoisen tapetille, mikä aika yllättävä juttu sinänsä ! joten ajanhermolla oltu tuolta osin.

Porukathan tuosta innostuvat kun Rocky näyttää taitonsa uudelle mestarille pelissä.. että mitäs jos vielä kerran kuitenkin !? ja kyllähän se homma sitten tuulta allensa sen verran ottaa että siitä oikea taisto kehissäkin vielä syntyy kaksikon välille.. jota yleisö etenkin vesikielellä kovastikin odottaa :) Yleisö suorastaan jo villiintyy kiimaisena ulvomaan pelkän tietsikkapeli matsin yhteenoton takia..

..kuinka tuota mehukasta tilaisuutta voisi jättää käyttämättä jos kaksikko saataisiin oikeastikin kehään vastakkain, niinpä.

Nostalgiaahan tämä tarjoaa oikein runsainkin mitoin ! tässä palataan muistelemaan menneitä asioita useampaankin otteeseen (ei kuitenkan liikaa) ja niitä upeita muistoja nousee väistämättä pintaan. Tässä voitaisi rysäyttää metsään oikein kunnolla mutta onneksi ei niin tehdä. Tässä se on ujutettu mainiosti osaksi tarinaa itsessään ja varsin vaivattomasti siihen uppoutuukin.. tässä sitä nostalgiaa on käytetty oikealla tavalla hyväksi.. se kunnioittaa mennyttä mutta samalla sen sitoen nykyisyyteen taitavasti.. tarjoten sopivan ripauksen niin uutta kuin vanhaa.

Eräskin aiemmassa elokuvassa todella pienessä roolissa pyörähtänyt henkilö nousee tässä aikamoiesti jalustalle ja todellakin hyppää mukaan menoon oikein kunnolla..

..kauttaaltaan nuo muisteloimiskohtaukset ovat tarpeeksi tunnelmallisia ja nostavat katsojallakin tunteita ja erityisesti niitä muistoja pintaan mitä on saanut kokea tämän elokuvasarjan aikana :)

Todellakin niille sanotaanko vaikkapas ihan puhtaille Rocky filmeille, niin sellainen päätös jonka Rocky itse ansaitsi jo pelkästään hahmona, onneksi Syltty vielä palasi tekemään tämän ! Todella hyvä ja vakuuttava lopetus upealle henkilöhahmolle, tässä leffassa kokonaisuutenaan homma pysyy hyvin hanskassa :) ei ole lähelläkään sitä sekametelisikiötä jollainen vitonen kaikkine rönsyilyneen oli. Mainiota että näin todellakin pääsi käymään, tästä kiittävät kaikki..

..niin ja kyllä olimahtava vielä kerran, oikein kunnolla päästä Bill Continkin tekemä loistava tunnariluritus kuulemaan tälläin hyvässä elokuvassa.. jotta sekin jää elää omaa elämäänsä katsojan muistoissa itse hahmon rinnalla, vaikka noin muutoin sillä puolella vähän turhan vaisusti kajahtaakin..

..tosiaan käsikirjoitus ja ohjaus ovat itsensä Sylvester Stallonen käsialaa.. kyllä vaan mies lopulta hahmonsa todellakin tunsi kuin omat taskunsa.
 
Tulipa nyt katsottua kaikki seitsemän Resident Evil elokuvaa kun sen kokoelman hommasin.

1-6 siis tämä Paul Anderson saaga ja 7 oli Welcome to the Raccoon City.

Andersonin elokuvista pidin juurikin sen verran kun muistelinkin. Kunhan niitä katsoo asenteella että tässä on otettu tiettyjä elementtejä sarjasta ja tehty niistä täysin oma juttunsa niin elokuvat toimii itselle suurimmaksi osaksi. Ainoastaan 5 osa on todella luokaton puolentoista tunnin räiskintä/räjähtely pätkä jossa ei ole järjen hiventäkään. Siinä ei mennä varmaan edes 5 min ettei olisi kaamea toiminta mähinä päällä ja siihen kyllästyy todella nopeasti, pidinkin elokuvaa sarjan RE 6.

Jos pitäisi järjestykseen laittaa niin se näyttäisi jotenkin tältä.

Afterlife
Exctinction
Final Chapter
Resident Evil
Apocalypse
Retribution


Sen jälkeen päätin katsoa vielä uudestaan sen Welcome to Raccoon City pätkän ja toisella kerralla se toimi paljon paremmin. Elokuvasta vaan puhuttiin kuinka se on todells uskollinen peleille niin siltä kantilta kun lähtee katsomaan niin tuli aika pettymys ekalla kerralla.

Nyt kun katsoin sen ihan omana elokuvanaan niin sen pahimmat ongelmat eivät olleet läheskään niin pahoja. Tämähön on aikamoinen sillisalaatti RE 1 ja 2 sekoitettuna yhteen, hahmot on jotkut totaalisen erilaisia kuin peleissä ja monstereita ei paljon nähdä zombeja lukuunottamatta. Sitten on tämä aivan käsittämätön facepalm Jill sandwitch vitsi.

Missä elokuva loistaa on sen tunnelma, toisin kuin Andersonin elokuvat joissa oli ripaus kauhutunnelmaa niin tämä pitää kyllä nyrkit valkoisena jännityksestä. Myös ympäristöt on todella hyvin jäljitelty peleistä. Juonikin on peleistä otettu mutta kuten sanoin niin se on outo mixi 1 ja 2, olisi ehkä toiminut paremmin jos elokuvat olisi eritelty ja annettu aikaa kasvaa tapahtumille ja hahmoille.

Maistui se silti hyvin ja tämä on varmaan kaikkein aliarvostetuin pätkä kaikista live action elokuvista.

Seuraavaksi pitäis kattoo kaikki animaatio pätkät jos ne jostain löytyy. Niistäkään en ole kaikkia edes nähnyt koskaan, ainakin se uusin on näkemättä.
 
En tiiä, että oliko jo täällä hehkutettu, mutta Gentleman-sarja on kaikille Guy Ritchien(ja miksei muillekin) must-see. En oo GOTin jälkeen ollu mistään muusta sarjasta näin innoissani. Tästä päästäänkin sitten pitkällä aasinsillalla Rebel Mooniin ja sen paskuuteen, erityisesti näyttelijäsuoritusten osalta. Huvittavaa, että gotissa samaa hahmoa näyttelevät tyypit vetävät leffan parhaimman ja paskimman suorituksen. Imo.

Pakko se oli loppuun kattoa, mutta hirveetä tuubaa alusta loppuun - vaikka kuinka Znyder selittikin Heavy Metalin olleen leffan esikuva(?). Se on muuten mahtava animaatio ja löytyy soittolistalta edelleen pari sen soundtrackin biisiä.
 
HideoMiyamoto sanoi:
Tulipa nyt katsottua kaikki seitsemän Resident Evil elokuvaa kun sen kokoelman hommasin.

1-6 siis tämä Paul Anderson saaga ja 7 oli Welcome to the Raccoon City.

Andersonin elokuvista pidin juurikin sen verran kun muistelinkin. Kunhan niitä katsoo asenteella että tässä on otettu tiettyjä elementtejä sarjasta ja tehty niistä täysin oma juttunsa niin elokuvat toimii itselle suurimmaksi osaksi. Ainoastaan 5 osa on todella luokaton puolentoista tunnin räiskintä/räjähtely pätkä jossa ei ole järjen hiventäkään. Siinä ei mennä varmaan edes 5 min ettei olisi kaamea toiminta mähinä päällä ja siihen kyllästyy todella nopeasti, pidinkin elokuvaa sarjan RE 6.

Jos pitäisi järjestykseen laittaa niin se näyttäisi jotenkin tältä.

Afterlife
Exctinction
Final Chapter
Resident Evil
Apocalypse
Retribution


Sen jälkeen päätin katsoa vielä uudestaan sen Welcome to Raccoon City pätkän ja toisella kerralla se toimi paljon paremmin. Elokuvasta vaan puhuttiin kuinka se on todells uskollinen peleille niin siltä kantilta kun lähtee katsomaan niin tuli aika pettymys ekalla kerralla.

Nyt kun katsoin sen ihan omana elokuvanaan niin sen pahimmat ongelmat eivät olleet läheskään niin pahoja. Tämähön on aikamoinen sillisalaatti RE 1 ja 2 sekoitettuna yhteen, hahmot on jotkut totaalisen erilaisia kuin peleissä ja monstereita ei paljon nähdä zombeja lukuunottamatta. Sitten on tämä aivan käsittämätön facepalm Jill sandwitch vitsi.

Missä elokuva loistaa on sen tunnelma, toisin kuin Andersonin elokuvat joissa oli ripaus kauhutunnelmaa niin tämä pitää kyllä nyrkit valkoisena jännityksestä. Myös ympäristöt on todella hyvin jäljitelty peleistä. Juonikin on peleistä otettu mutta kuten sanoin niin se on outo mixi 1 ja 2, olisi ehkä toiminut paremmin jos elokuvat olisi eritelty ja annettu aikaa kasvaa tapahtumille ja hahmoille.

Maistui se silti hyvin ja tämä on varmaan kaikkein aliarvostetuin pätkä kaikista live action elokuvista.

Seuraavaksi pitäis kattoo kaikki animaatio pätkät jos ne jostain löytyy. Niistäkään en ole kaikkia edes nähnyt koskaan, ainakin se uusin on näkemättä.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itsekin ostin tuon 4k kokoelman kun oli pienessä alessa. Odotan innolla että pääsen katsomaan nuo pitkästä aikaa :D
 
Creed (The Legacy of Rocky) (2015)
Philadelphia tuo nyrkkeilyn kota ja kehto, ainakin tässä tapauksessa siis.. siellähän se aikoinaan Rocky Balboa kohtasi Apollo Creedin ensimäistä kertaa.

Apollo kuoli kehään Ivan Dragon käsittelyssä, Rocky IV elokuvassa. Tämä elokuva kertookin Adonis Creed (Micheel B. Jordan) nimisestä hepusta, sukunimihän sen paljastaakin että kyseessä olis Apollon poika..

..poika ei koskaan isäänsä kerinnyt tutustua. Nyrkkeily hänelle on verenperintönä sieltä suunnalta kuitenkin tullut ja nyt olisi aika nokka suunnata kohti kaupunkia jossa se legenda nimeltä Rocky majaeilee pitäen yllä ravintolaa edes menneen vaimon kunniaksi.

Adonis on aikeissa pyytää Balboaa hänen valmentajakseen, koska mikäpä sen parempaa olisi kuin oppi itse suurelta mestarilta, joka tietää mitä se vaatii olla paras.

Vaikean ja rankan lapsuuden hoitolaitoksessa viettäneen Adoniksen peräänantamattomuus ja taistelutahto ovat jo pienestä lapsesta asti ollut erittäin vallitseva ja vahva luonteenpiirre.

Rocky näkee paljon niitä asioita mitä Apollo omasi ja miksi heistä lopulta hyvinkin läheiset ystävät tulivat.. silti Rockyn mieltä kalvaa myös se että siinä viimeisessä Apollon matsissa hänellä olisi ollut mahdollisuus pelastaa Apollo, heittämällä pyyhe kehään.. asiaahan kaikki muut siinä ympärillä vaativat mutta viimeine Apollon käsky/toivehan oli että pyyhettä ei heitetä kehään, tapahtui mitä tapahtui.. tuota Rocky sitten kunnioitti ja toteutti.. mutta sitä kautta mies sai myös melkoisen taakan itselleen selkäänsä kannettavaksi.. olisiko sittenkin ollut parempi pelastaa Apollo siinä tilanteessa.

Nyrkkeilykehän puolella välillä (harvakseltaan) pyörähdetään tässä toki nyrkkihipan merkeissä, vaikka ei sitä nyt lopulta kovinkaan paljoa tässä(kään) ole, enempi & pitkälti tässä siihen kehän ulkopuoliseen draamaan tukeudutaan.. ja itse matsailu on sellainen pieni lisä enempikin.

Tässä elokuvassa mitä tuollaiseen kokonaisuuteen tulee.. niin koko hommeli ottaa jo liian vakavasti itsensä ja sillain tietynlainen viimeinen silaus ja tunne pääjeppeemme jää syntymättä, ikävä kyllä aika pahastikin, ainakin omalla kohdallani siis..

..Rocky oli paljon valloittavampi tapaus jo heti ensi hetkestä asti, vaikka sekin suht jopa realistinen kuvaus oli kuitenkin. Rocky tuntui mieheltä jonka tarina ja elämä tempaisi katsojansa mukaan.. tässä tämä Adonis ei oikein herätä sillä tavalla tunteita katsojassaan, jotta hänestä heti kiinnostuisi ja seuraamaan mitä elämä hänelle seuraavaksi tuokaan tullessaan.

Nimenomaan ne henkilöhahmot jäävät tässä itsensä Rockyn varjoon todella pahasti ! tässä elokuvassa se kaikista mielenkiintoisin henkilö lopulta onkin sitten sivuhahmo elikkäs Rocky Balboa.. miehen nyrkkeilytossuja (hanskoista puhumattakaan) ei tässä pystytä täyttämään Apollon poitsulla..

..leffan onneksi Rocky on kutenkin tässä suht suuressa roolissa ja noin vielä vanhoillakin päivillä valmentajakin omaa kyllä karismaa sinänsä vaikka ei mieskään tässä pankkia pysty räjäyttämään.

Tietyllä tavalla tässä vähän myös sitä ”perintöä” ohitse mennen käsitellään.. tosi olemattomasti kuitenkin…

..perintö on siis tässä tapauksessa nimi (suku- sellainen).. sen tuomaa lisää nostatetta siellä valokeilojen keskellä ollessa vai onko se sittenkin painolasti ? kenties pientä pelkoa että tahriintuuko se entinen suuruus ja lajilegenda, jos/kun asioita alkaa sieltä menneisyydestä esille pulpahdella (tässä tapauksessa kenties Apollo isukin mahdolliset naisseikkailut aikoinaan).. odotuksia ja mielenkiintoahan se väkisinkin siellä median puolella nostattaa, vallankin ”keltaisen sivujen” suoltaessa juttujaan.

Tessa Thompson esittää tyttöä, jonka kanssa Adonis sitten alkaa pitelemän pidemmän päälle yhtä.. joten se romanttinen rakkauspuoli hoidellaan sillä tavalla leffaan mukaan, perinteistä mutta niinhän se oikeassa elämässäkin tuppaa olemaan.

Tässä muuten eräs vastustaja on Everton FC fani ja Goodison Parkilla heidän pelipaitansa päällä ollessa hänet esitellään katsojille. Jalkapalloilija Wayne Rooneyhan oli Evertonin kasvatti ja harrasti myös nyrkkeilyä nuoruudessaan.. onkohan tuo vähän kunnnianosoitusta sinne suuntaan viljeltynä. Niin ja tokihan tuo loppumatsi tässä leffassa, elikkäs kyseessä Keskisarjan MM-titteliin oikeuttava ottelu myös tuolla kyseisellä jalkapallostadionilla otellaan :)

Jos Rockyyn (elokuviin) verrataan, niin kyllähän tämä kokonaisuudessaan jättää tietyllä tapaa etäiseksi ja jopa kylmäksi katsojansa.. tietyllä tavalla tämä on hyvinkin kylmän kliininen elokuva. Teknisesti ”tyrmäävä” mutta sen sykkivän sydämen löytäminen teettää työtä tässä katsojalleen, eikä sitä välttämättä tai jopa todennäköisesti siltikään löydä ..

..sellaista todella totista torvensoittoa tämä on ja kun pituuttakin aikamoisen paljon, joten homma ikään kuin tukahtuu itseensä. Sellainen tietynsorttinen ”letkeys ja rentous” puuttuu tästä aikamoisen täysin, ei hommaa olisi tarvinnut läskiksi tietenkään heittää mutta ois sitä nyt vähän tarvittu ja kaivattu tähän..

..Rocky elokuvien tapauksessa se tunne ja ”sydämen syke” (hehku, lämpö, tunnelma) tuli kuin itsestään katsojalle ja suonissa virtasi napakkaasti, mikä nosti elokuvan heti aivan uusiin korkeuksiin.. niissä elokuvissa sellainen kokonaisvaltainen viehättävyys oltiin saatu todella hyvin aikaan, jota kautta elokuva eli ja hengitti.

Tämä elokuva on näennäisesti laadukas ja ihan hyvä mutta ei tästä oikeasti vastusta Rocky leffoille ole.

Tämähän sai aikamoisen paljonkin kehuja noin yleisesti kun ilmestyi ja sittemminkin.. sitä kautta ehkä itselleni jopa enempikin pettymys, kun tältä odotti niin paljon etukäteen sitten.. ei tämä sysihuono ole mutta ei itselleni läheskään niin hyvä kuin yleisesti hehkutetaan. Enempikin sellainen perusnyrkkeilyleffa.. se totaalinen kunnon iskevyys ja mukaansatempaavuus jää itseltäni tämän tahdissa uupumaan yllättävänkin mittavissa määrin.

Musiikin puolelta ei oikein itselle jäänyt mitään mieleen. Jotain siellä aina välillä taustalla soi mutta se siitä.. tunnelman kohottajiksi niistä ei oikein ollut.

Ai niin tässä myös selviää kumpi voitti sen kolmannen matsin Apollon ja Rockyn välillä, joka jäi Rocky III elokuvassa lopputekstien alkaessa näyttämättä tai sittemmin myös kertomatta mutta nyt kyl sekin selviää..

..Paulie on myös tässä jo maallisen vaelluksensa taaksensa jättänyt ja hänen hautakivensä on Adrianin vieressä.. käypä Rocky viemässä heille sinne hautakiville niin ruusun kuin viinapullon, ei hirmuisen montaa arvauskertaa vaadi että kumpi esine kummalle..

..Rockyn poika on vielä elossa, muuttanut toiseen kaupunkiin kuitenkin tyttöystävänsä kanssa ja harvemmin enää yhtyettä pitelevät..

..niin juu yhtenä lisäjuttuna tähän sitten tuodaan, nimittäin Rockyltä löydetään tässä syöpä.. asia joka laittaa erittäinkin todennäköisesti juttuja elämässä aivan eri tärkeysjärjestykseen ja ajatusmaailman järjestelee hyvinkin helposti täysin uusiksi ja ”mullin mallin” siellä mielen myllerryksen keskellä, siis verrattuna siihen mitä ennen sairastumista oli..

..tuollaisia asioita tässä myös selviää, jotta jopa ”puoliksi” tämä on kieltämättä myös niin sanotusti Rocky leffa.. sen verran mittavan suurta sivuroolia mies tässä vetää.

Tosiaan vielä toinen ja kolmaskin näitä tehtiin.. toista kohtaan erityisesti kiiinnostusta nostaa kun siinä mukana Dolph Lundgren näyttelemässä Ivan Dragoa ja kait hänen poikansakin sitten kehään astunee siinä leffassa. Myös Stallone taitaa olla kans mukana siinä mutta Kolmannessa sitten Rockya ei enää nähdä laisinkaan.
 
Viimeksi muokattu:
Creed II (2017)
Eppu leffa näistä Creedeistä taisi sen verran kuitenkin positiivista arviota kerätä itselleen ja suhteellisen suopean vastaanoton saada suurelta yleisöltä, vaikka meikäläinen ei ihan niin paljon sille lämmennytkään kuin mitä noin yleisesti tuntui vallan suopean kohtelun saavan niskoilleen..

..joten jatko ei vamastikaan se maailman suurin yllätys ollut.. tiedä sitten oliko tekijöillä jo etukäteen suunnitteilla tehdä näitä montakin !? vai mentiikö sen mukaan, oliko yleisö valmis ne omakseen napsimaan ja lisää sitten jos kansa niin katsomistilastoissa äänestäis.

Leffa alkaa Kiovasta ja Ukrainasta. Siellä Ivan Drago (Dolph Lundgren) on jollekin nyrkkeilijä jätkälle valmentajana.. siitä sitten aikanaan selviää että kyseessä on hänen poikansa Viktor Drago (Florian Munteanu joka on saksalainen näyttelijä mutta samalla myös oikeasti nyrkkeilijä tosielämässä). Idän suunnalla poika tekeekin kehässä melkoisen veristä palttua vastustajien nessuista ja kulkee voitosta voittoon kun vastustajien hammassuojat ilmoille lentelevät kun he tuppaavat tyrmättyinä tantereeseen tipahtelevan..

..melkoisen messevän paukkupamauksen ruudikkaissa nyrkeissään poika kyllä omaa ja muutoinkin aika jässikkä kokoluokaltaan, tietty karhumainen olemushan Viktorista ylipäätään huokuu. Mitä tuohon ilmansuuntaan tulee ja vanhoihin tuttuihin, niin on siellä myös Brigitte Nielsen kanssa tehnyt paluun rooliinsa, jota Rocky IV leffassa esitti.

Samalla lännessä Adonis Creed (Michel B. Jordan) jatkaa omaa voittokulkuaan, sen mestaruuden makuun päästyään ja ei kovin hevillä siitä suostu luopumaan ja onnistuneesti sitä puolustelee.. rakentaen siinä samalla omaa ”perintöään/identiteettiään” kuuluisan sukunimensä varjeluksessa, entistä suuremmaksi ja nimekkäämmäksi.. ja nimenomaan siltä kantilta ettei se vain olisi edesmenneen isukin varassa..

..valmentajahan hänellä jatkaa edelleen Rocky Balboa (Sylvester Stallone) ja rinnalla on tyttöystävä Bianca (Tessa Thompson) josta oma vaimokulta olisi kovasti mieli napsasta rinnalle elämää yhdessä tarpomaan. Mies luonnollisesti kovasti hermoileekin asian kanssa että saako sillä osastolla myöntävän vastauksen ja sitä kautta yksi lisäys hänen ”saavutuksiinsa” ja hymyn aiheeseen.

Ivan Drago on hivenen kaunaa kantava heppu nykyisin ja vallankin Rockya vastaan ! koska Rocky hänet (Rocky IV elokuvassa) niittasi kotiluolassaan ja sen jälkeen sukunimi Drago ei ole neukkulaisille merkinnyt paskakikkareen vertaa.. hän tuntee menettäneensä sinä hetkenä aivan kaiken..

..nyt hän on tullut oman poikansa kanssa tähtilippumaahan ja haluaa enemmän kuin mitään että heidän poikansa kohtaavat ja sitä kautta kosto olisi suloinen ! Toki Rockyn oma poika ei ole se nyrkkeiijä, vaan tosiaan hänen edesmenneen ystävänsä poika Adonis, elikkäs tuo Apollon poika joa RBalboa nyt sitten valmentaa.. iskä Dragon käsittelyssähän siis Apollo (Carl Weathers) henkensä aikoinaan menetti kehässä..

..tuolta osin siis Adonis on joutumassa melkoiseen tilanteeseen, jossa tunteet meinaavat nousta pintaan ja ottaa valtaa, vaikkei toki isäänsä ehtinyt koskaan tavata.

Samalla asiat eivät aivan yksissä tuumin Adoniksen ja Rockyn välillä kulje, joten heillä tietynlainen välirikko ja erkaantuminen tulee keskenään..

..oman kultasen kanssa kuitenkin hommat luistaneet sillä tavalla että perheenlisäystä olis luvassa.

Mikä tekee mestarista legendan ja ikimuistettavan !? Onhan nyrkkeilyssäkin tosiaan mestareita on ollut kautta aikain todella monia. Silti toiset heistä hyvin nopeasti ovat unholaan ihmisten mielistä haihtuneet, kun taas toiset tuntuvat elävän vielä legendana pitkän ajan poismenonsa jälkeenkin ihmisten puheissa sukupolvesta toiseen) päivästä toiseen ja näitä jälkimmäisiä tapauksiahan on yllättävän harva lopulta..

..hivenen tuota asiaa tässä nostetaan esille mutta olisi saanut oikeasti huomattavasti enempikin tätä puolta nostaa/tuoda tapetille. Tai no otetaan sitä toki tässä esille mutta ei ehkä saada sillä tavalla tuotua keskiköön, jotta se olis säväyttänyt katsojaa oikein kunnolla.. mikä olis saanut tästä elokuvasta paremman sillä silauksella ja tämän leffan osakkeita omalta osaltaan ehdottomasti nostattanut.

Pieni ylläri ehkä oli että ekan kerran tämä parivaljakko kohtaa jo ennen puoliväliä elokuvaa (mitä ajallisesti tulee elokuvan kestoon), jotta sitä puolta (kaksikon suurta kohtaamista) ei pantata sinne ihan leffan loppuun asti … ei kait vain historia toista itseään ja kansa pidätteleekin henkeään, sen suhteen mitä kehässä tapahtui..

..kyseiset tapahtumat tämän kertaisessa kehämittelössä uppoaa vallankin Rockyssa aikamoisen syvälle sieluun. Miehen on aika ottaa ohjakset käsiinsä ja tulla tekojensa puolesta siksi suureksi legendaksi ja osoittaa oman suuruutensa.. eikä tämä tarkoita sitä että mies mystisesti keinutuolista nousisi uudesaan kehään vaan nyt ovat muut seikat kyseessä. Jotka hänestä todellisen suuruuden tekee.

Siinä kun Adonis kokoilee omia ajatuksiaan ja elämäänsä koettaa pistää uudestaan järjestykseen, kun se tupannut viime aikoina vähän sieltä täältä rakoilemaan..

..kenet seuraavaksi haluaa kohdata, tuon saamansa ”rökityksensä” jälkeen, jottei mestaruus sekin karkaisi muualle jo pelkästään ottelemattomuuden takia.. samalla myös vauva syntyy perheeseen ja pienokaisella tuntuu olevan mahdollisia terveyshuolia, jotka sukurasitteena tullut ilmeisesti.. toki myös lapsen saaminen nostaa sitä pelkoa vielä entisestään itse kunkin puserossa (varsinkin läheisten), ettei vaan kehässä tapahtuisi jotain ikävää että heitä olisikin kolmen lisäksi enää kaksi sitten jäljellä, tietyt riskit kun kuitenkin aina olemassa jos kehään astuu..

..joten nuokin lisäseikat saa pääjeppemme ajatuksia vähän harhailemaan että mitäs nyt tässä seuraavaksi tehdään !? hyvät neuvot ovat nyt todella tarpeen, jotta homma taas oikeille uomillensa palaisi.

Lopussa toki sinä suurena huipennuksena on tällä kertaa siellä Idässä se todellinen pääottelu, suoranainen mahtiottelu tapahtuvan. Jota Adonis ei välttämättä itse niin vesikielellä odota, silti se hänen on pakko kohdata ! mutta maailma ympärille noin muutoin kyllä siitä kiinnostunut on, vaikkei tässä sitä sillain esille niin vahvasti tuoda tuota ympärillä olevan maailmaan intoa matsia kohtaan siis, varsinkaan jos verrataan niihin aiempiin elokuviin.

Tietyllä tavalla tässä on erityisesti yksittäisiä hetkiä, jotka olivat nappaavuudeltaan makoisampi kuin mitä ekassa oli..

..silti ei tämä tämä oikein kokonaisuudeltaan kuitenkaan sen yläpuolelle hirmuisesti pysty hivuttautumaan. Ehkäpä kuitenkin jopa paremmin tämän parissa kuitenkin itse lopulta viihdyin, juurikin niinä parhaimpina hetkinä jotka fiilistä ihan kunnolla jo nostattivat, vaikka aikamoisen harva taitaa tätä mielipidettä meikäläisen kanssa jakaa..

..silti oli se eka ihan kokonaisuudeltaan kuitenkin ehkä hieman tasaisempi tapaus, vallankin tarinalliselta puoleltaan.. toki tässä ehkä itselleni kuitenkin koskettavampia kohtauksia tarjolla parhaimmillaan.. ne muutamat huippuhetket tässä upposi itselleni tiukemmin kuin mitä siinä ekassa Creedissä, vaikka tässä oli sitten myös sitä laahausta ajoittain kans enempi, joka sitten taas vähän rokottaa verrattuna ekaan.

Katseltava elokuva, vähintäänkin kelpo sekä ajoittain jopa hyvä :) .. potentiaalia olisi ollut kuitenkin vieläkin parempaan olemassa.

FC Bayern surprises Creed II actor Florian Munteanu
“Florian Munteanu, a.k.a. Viktor Drago in the recent hit movie Creed II, visited FC Bayern's Bundesliga game against Hertha BSC at the Allianz Arena. We spoke to him about his role in the Sylvester Stallone franchise, his passion for FC Bayern and his great idol, Giovane Elber. Oh and there was a little surprise waiting for him...”


Sitten olis vielä jäljellä yksi ”näitä”, elikkäs Creed III jota ei kovinkaan suopeasti tunnuttu vastaanottavan, joten leffojen muodossa tämä sarja varmaan tyssännee tuohon osaan ja jatkoa sille sitten tuskin tulee.
 
Tuli katseltua viikonloppuna peräti kolme elokuvaa.

Tämän viestin kirvoitti Poor Things (2023). Oscar-voittaja uutuus, joka oli kyllä hämmentävä elokuva. Kuin uusittu versio Frankensteinista, mutta synkkyys oli korvattu mustalla komedialla ja lapsenomaisella uteliaisuudella. Yltäkylläisten värien käyttö oli sallittua - ainakin välillä. Elokuva oli samaan aikaan kammottava ja hauska. Emma Stone ansaitsi Oscar-pystinsä, eikä muutkaan näyttelijävalinnat huonoja olleet. Puvustus ja lavastus myös erittäin onnistunutta.

Seuraavaksi katseluvuorossa oli pienemmän budjetin trilleri, The Standoff at Sparrow Creek (2018). Elokuva kertoo entisestä poliisista, joka kuuluu laittomaan tai vähintäänkin hämärään asejärjestösoluun. Kun erään poliisin hautajaisissa ammuskellaan, katseet, epäilyt ja jopa todisteet kohdistuvat tähän paikalliseen asejärjestöön. Tästä alkaa "kuka sen teki" -kuulustelurumba asejärjestön jäsenien kesken. Poliisin puheille ei voi mennä, sillä järjestön toiminta ei ole ihan laillista. Vahvasti yhteen lokaatioon sijoittuva jännäri oli positiivinen yllätys niin tarinaltaan kuin tunnelmaltaan.

Kolmas viikonlopun elokuva oli vuosituhannen vaihteen avaruusjännäri, Supernova (2000). Kovilla näyttelijävalinnoilla, James Spader ja Angela Bassett etunenässä, kuorrutettu avaruuspelastusoperaatio on juuri niin kliseistä aikansa scifiä kuin olla ja voi. Niin kovin kökköä, mutta juuri siksi kiehtovaa katsottavaa. Jos pitäisi arvata, niin teemoja, tarinan käännekohtia ja kaikkea muuta on haettu tämän kaltaisten leffojen merkkipaaluista, kuten Alienista. Eihän Supernova yllä samoihin sfääreihin millään tavalla, mutta huonosta rahallisesta ja arvostelumenestyksestä huolimatta ainakin näin parikymmentä vuotta myöhemmin elokuva viihdytti.
 
Creed III (2023)
Ihmeen pitkään noiden parin ensimmäisen osan jälkeen tehtiin vasta tämä kolmas elokuva tähän tietynlaiseen spin-off sarjaan.

Tässä tosiaan Adonis on jo noussut sinne nyrkkeilykehien kukkulan kuninkaaksi ja paistattelee siellä korkeimmalla pallilla mitä voi saavuttaa nyrkkeilyssä..

..se on kuitenkin saanut jätkän lepsuuntumaan ja nykyään hänen kuntonsa ja motivaationsa harjoitteluun alkaa olemaan enempikin retuperällä kun hän on jo jäänyt laakeriseppeleille makoilemaan henkisellä tasolla ja tietyllä tavalla jo eläköitynyt mitä itse kehissä matsaamiseen enää tulee.

Luksuselämä maistuu Losissa, kun hän siellä vaimonsa ja kuulovammaisen lapsensa Amara (Mila Davis Kent) kanssa elämäänsä elelee päivä kerrallaan.. kyseinen lapsinäyttelijä on myös oikeastikin kuuro ja elokuvassa on myös viittomakielellä keskustelua.

Adonis on myös perustanut oman nyrkkeilytallinsa jossa auttelee mm. valmentajaa Tony Eversiä (Wood Harris.. sieltä on uusi lupaava nuori nousemassa kohti tähteyttä Felix Chavex (Jose Benavidez).. jolle on jo bookattuna matsi venäläistä Viktor Dragoa vastaan, jota näyttelee edelleen Florian Munteanu, joka siis saksalainen vaikka nimen perusteella puhtaasti olisin arvellut romanialaiseksi jalkapalloilijaksi.

Apajille tulla tupsahtaa Adoniksen menneisyydestä äkkiarvaamatta ja pölähtäen estradille saapuen, hänen lapsuuden ystävänsä Damian (Jonathan Majors).. kamu on ollut lusimassa viimeiset 18-vuotta. Adonis oli myös tuon illan tapahtumissa mukana ja kaveri onkin hivenen katkeroitunut (tosin sen alussa pitää vielä piilossa) hänelle ja sittemmin alkaa vaatimaan vähän kaikenlaista, vaikkapas että hänen pitää päästä tuosta vain MM-titteli otteluun..

..leffa itse asiassa alkaakin alussa suht mittavalla pätkällä juurikin noista lapsuuden/varhaisnuoruuden ajoista ja selviää mitä silloin oikein tapahtuikaan..

..nykyinen jätkien jälleen näkeminen nyt ei ole sieltä kaikista lämpimimmästä päästä muttei myöskään mitään totaalisen kylmäkiskoistakaan. Tosin vieraskoreus siitä sitten hyvinkin pikaiseen karsiutuu pois ja kaksikon ajatukset sekä teot alkavat risteämään koko ajan yhä pahemmin keskenään..

..lumivyöryn lailla ne huonommat asiat alkavat kertaantumaan ja kassautumaan toden teolla.. Adonis myös siellä perhe-elämässään alkaa kiukkuilemaan läheisilleen ja sielläkin suunnalla tulee sitä kautta arjesta huomattavasti karikkoisempaa. Kaiken lisäksi enempi tai vähempi tukena ja turvana ollut äiti, jonka kanssa erityisesti viime aikoina on vielä enemmän tullut läheisemmäksi (vaikka toki ollut kaikissa kolmessa leffassa mukana) on aika saattaa viimeiselle matkalleen, mikä ei sekään minään mielialan nostattaja toimi.

Lopulta ollaan siinä asetelmassa ja tilanteet ovat kehittyneet siihen pisteeseen että kaksikon on se viimeinen herruus ratkaistava siellä kehässä ja Adoniksen on käytännössä pakon sanelemana vielä kerran palattava kehään kunnioittaman Creed nimeä. Vanha mestari on haastettu öykkäröivällä, jopa halveeraavalla käytöksellä vielä kerran puolustamaan omaa nimeään, tällä kertaa siis haastajana ! jotta se sinne suurten joukkoon lopullisesti nousisi eikä kokisi inflaatiota ja häipyisi täysin unohduksiin jopa enemmänkin sitten halveksittuna muistona ihmisten mielissä.

Lopputaiston tauottua, hivenen yllättäen leffa ei katkeakaan kuin seinään heti voittajan ratkettua .. vaan siitäv vielä tovin ajan jatkuu.. eikä siinä kumpikaan ottelijoista varsinaisen polleaa poikaa ole, eikä kukkoilusta ole tietoakaan puolin ja toisin. Sillain tietyn rauhan kumpikin ilmeisesti nyt sai sinne sielunsa syövereihin kuin taikaiskusta napsahtaen.

Rocky Balboaa ei tässä elokuvassa enää nähdä, ei edes mainita. Ilmeisesti Sylvester Stallonella meni vähän tekijöiden kanssa sukset ristiin asioiden suhteen ja tässä hän on enää vain pelkästään tuottajana mukana.

Michael B. Jordan on näyttelijä, joka Adonis Creediä nyt kolmannen kerran näyttelee. Tällä kertaa hän tekee myös debyyttinsä ohjaajana kans, joten hän ohjaa itseään myös tämän elokuvan pääosassa siis..
..ohjaaja ja pääosan esittäjä sanoo ottaneensa vaikutuksia animeista.. ehkä ne hivenen nyrkkeilyosuuksista varsinkin näkyvätkin katsojalle asti. Japanissa myös oli ilmeisesti jokin (lyhyt)erillinen animaatio tämän yhteyteen, kun leffateatterissa siellä päin tämä filmi pyöri...
Creed 3 to include an anime short during Japanese cinema release
https://www.gamesradar.com/creed-3-...glbnY4-xkoMAxkc9AjCoXlq4WA5VWOVgpTeMXDXkDBYG8

Kehässä matsaillessa todellakin hiki-, sylki kuin veripisarat roiskuvat.. "läski" myös lätisee etenkin hidastetuissa lähikuvissa.. matsit ovat kyllä aika napakkaasti kuvattuja ja vähän erilaisista kuvakulmista kuin yleensä ajoittain iskut näyttävät tuntuvan vastaanottajissa.. ajoittain on myös vähän sellaista ikään kuin taiteellista pläjäytystä isketty kesken kaiken sekaan kans. Tässä ehkä hivenen enempi saatetaan siellä itse nyrkkeillessä sitä ruutuaikaa kuluttaa, kuin mitä aiemmissa on ollut.. toki hyvinkin draamapainotteinen edelleen on meno.

Kokonaisuudessaanhan tämä on taas kerran sellaista nykyajan kliinisen sliipattua viimeisen päälle ”tekniikka”hinkkaamista vimosen päälle.. kaikesta koetetaan tehdä väkipakolla, niin coolia kuin olla ja voi tuollain visuaalisessa valossa. Sellainen tieytty karheus, tietty rosoisuus olivat juuri ne tekijät jotka Rocky leffoista tekivät niin mainioita ja rakastettavia ja ne ovat hiottu pois.. lisäksi kun tarinallisestikaan ei ole näissä spin-offeissa samaa mukaansa tempaavaa otetta näissä kuin itse pääsarjassa.. vaikka ihan katsottavia nämä ovatkin, eipä siinä.

Räppiä se rämpytellään rimputellen sitten musaosastolla menemään jo kolmannen kerran… toki näissä Creed leffoissahan sen nyt siltä kantilta ymmärtää enemmän kuin hyvin, kun on tummaihoisen/tummaihoiset tässä päätähtösinä. Itselleni kuitenkin näissä kolmessa ainoastaan ne pienet hetket musiikillisesti jotka siis sytyttävät toden teolla ovat kun sitä aitoa ja alkuperäistä Rocky themeä siellä taustalla hivenen varovaisesti kelataan. Toista se oli Bill Contin aikana itse pääsarjassa.

Ihan jees elokuva tämä oli että ei kuitenkaan todellakaan mikään sukellus, sellaista keskivertoa peruskatseltavaa .. onko se sitten tarpeeksi ? no jaa.. nyrkkeilyn ystäville kyllä juu ja sillä silmällä tämän kahtelee mutta tiedä sitten noin muutoin että onko kovin isoja valtteja pöytään ladella itse lajin ystävien ulkopuolella.. kuitenkin se draamallinen osuus itsessään ei mitään erikoista tasoa ole.. mutta kun sen yhdistää tuollain nyrkkeilyyn niin siitä sillain hivenen enempi irti saa ja pystyy imasemaan itseensä. Toki onhan se tarina aikamoista reikäjuustoa monteltakin osin jos sitä alkaa oikeasti miettimään ja perkaamaan (jotta sellaista ei oikeastaan kestä juurikaan) ja paljon on juttuja tosiaan oikeastaan näissä kaikissa kolmessa Creed elokuvasta myös napsittu sieltä täältä pitkin erinäisiä Rocky elokuvia.

Leffa ei tainnut ihan niin hyvää vastaanottoa saada yleisöltä kuin aiemmat saivat tämän kolmannen leffan myötä, ei sitä nyt varsinaisesti kuitenkaan lynkätty ihan pystyyn että ei sen puolen. Saas nähdä tuleeko enää jatkoa !? kenties ei jos pitäis jotain arvella. Ellei sitten kuuro naisnyrkkeilijä sieltä Creedin suvusta tule tekemään yllättävää nousua vielä jonain päivänä.
 

Liitetiedostot

  • Creed3.jpg
    Creed3.jpg
    89,5 KB · Lukukerrat: 3
Zorron Naamio (The Mask of Zorro) (1998)
Seikkailuleffat olivat eläneet jo melkoisen pitkän tovin suhteellisen rutikuivaa aikaa, varsinkin mitä Hollywoodin suurempiin tuotantoihin, okei ehkäpä niitä vielä jollain tavalla vähän pienempinä projekteina saattoi ysärillä, enempi sellaisiana ”indie” henkisempinä tulla. Muttei ehkä sellaisia elokuvia jotka olisivat pulpsahtaneet oikein kunnolla ihmisten huulille ja siellä puheissä hetkeäkään pidempään pysyneet.

Zorro leffoissakin oli tovi jo edellisestä vierähtänyt ja vaikkapas kasarilla, elikkäs 1980-luvullakin oli lähinnä jokin vallan erikoisesti nimetty Zorro : The Gay Blade (1981) ilmestynyt.. erikoisesti nimetty elokuva näyttäis olevan musikaali-komedia ja näyttää olleen jopa tuossa kategoriassa ehdolla Golden Globessa miespääosan palkinnon saajaksi (George Hamilton). Kyseinen elokuva itse mainostaan olevan siis 1940-vuonna tehdylle todella hyvälle Zorro leffalle peräti jatkoa ! ja alkuteksteissä se leffa on omistettu Rouben Mamoulianille, sen 1940 luvan leffan ohjaajalle.. ”This film is dedicated to Rouben Mamoulian and the other great filmmakers whose past gives our future”.

Ekana tämän ohjaajaksi oltiin kyselty Robert Rodriguezia, studio kuitenkin päättä vetäytyä, kun siitä olisi tullut heidän mielestään liian väkivaltainen R-rating elokuva hänen käsissään. Joten sittemmin Martin Campbell päätettiin kutsua hätiin, olihan mies jo Bondin hetki sitten tuonut uudelleen päivänvaloon 007 Kultainen Silmä (1995) elokuvassa, tai no lähinnä tuonut Pierce Brosnanin tuohon kyseiseen rooliin ensimmäistä kertaa ja porukat keskimäärin olivat tuosta ihan pitäneet, toki vielä paljon myöhemmin hän tekisi uudemman kerran vielä isomman Bondin takaisin tulemisen kun toi Daniel Craigin tuohon rooliin Casino Royale (2006) mutta tuota vuotta aiemmin oli miestä myös tälle Zorrollensa tehnyt jatko-osan, Zorron Legenda (2005).

Tämän leffan tunnusbiisistä tuli muuten aivan massiivinen jättihitti radiokanavien soittolistoilla, myös musiikkivideo siitä suoranaisesti elokuvaa tukemaan tehtiin. Tina Arena & Marc Anthony - I Want to Spend My Lifetime Loving You”. Muuten tuota laulaja Marc Anthonya myös kaavailtiin yhdessä vaiheessa vahvastikin tuohon Zorron (Banderas) rooliin kans.. myös Andy Garcian ja Benicio Del Toron nimet vilahtelivat ilmassa.

Pääosaan napattiin sitten jonkisen verran jo nimeään ehättänyt tutuksi tuonut (Desperado), Antonio Banderas.. jolla kieltämättä geenitkin jo vähän tähän rooliin soveltuisivat, lisäksi mieheltä myös sen verran fyysisyyttä ja rämäpäisyyttä löytyi että halusi tehdä melkeinpä kaikki toimintakohtaukset itse mahdollisimman vähän stunttia tässä käyttäen. Legendaarinen miekkailunopettaja Bob Anderson, joka oli koulinut myös Errol Flynniä miekan käytön saloihin aikoinaan ja sen jälkeen lukemattomia näyttelijöitä, kehui että Banderas oli hänen lahjakkain miekkamiesoppilaansa sitten Flynnin.. lisäksi Banderas treenaili myös Espanjan Olympiajoukkueen kanssa peräti neljän kuukauden ajan, miekkailua siis.

..mukaan otettiin, ei tosin alkuperin ollut tarkoitus ja kovin korkealla listalla, myös todella kova nimi (Uhrilampaat) Anthony Hopkins, joka kinkkisistä selkävaivoistaan lopulta toipui sen verran (oli jo yhdessä vaiheessa ehättänyt kieltäytyä) että pystyi roolin tekemään ylipäätään, tässä siis jo hitusen vanhemmaksi ehättäny Don Diego de la Vega/Zorro joka kokenut aikoinaan kovia..hän kouluttaisi omalla tavallaan tämän uuden jatkansa sitten Alejandro Murrieta/Zorron sitten duuniinsa sopivaksi jannuksi..

..naispääosaan pestattiin walesilainen kaunotar Cathrine Zeta-Jones joka oli Hollywoodissa vielä melkoisen tuntematon nimi mutta tämä tulisi olemaan hänen läpimurtonsa siellä puolen valtamerta, toki oli tyyliin Mustanaamiossa (1996) esiintynyt pienemmässä roolissa mutta elokuva ei kovin tunnetuksi tullut. Kolumbialaisella laulajalle Shakira(lle) oli myös tätä Elenan roolia tajottu.

..tosiaan Hopkinsin sijaan tähän elokuvaan oltiin alun perin kaavailtu Raul Juliaa tuohon vanhan Zorron (Don Diego..) rooliin mutta hän kuoli. Myös Sir Sean Conneryä oltiin rooliin kysytty sittemmin ja hän oli kieltäytynyt, joten oli tehtävä melkoisia muutoksia ketä tuohon rooliin alun perin kaavailtiin ja tosiaan lopulta sen Hopkinsin siihen saivat kuin saivat. Muutoksista tekijöiden osalta puheen ollen niin tämän piti ohjata ja oli todellakin kaavailtu, Steven Spielberg mutta hän oli Pelastakaa Sotamies Ryan elokuvan kanssa niin työntäyteisissä merkeissä että tässä lopulta rooli jäi vain yhdeksi tuottajaksi.

Eleskellään vuodessa 1821, Zorro (Hopkins) menetti tyttärensä arkkivihollistyrannin huostaan Kuvernööri Don Rafael Montero (Stuart Wilson), kun jäi kiinni ja joutui vankilaan jossa on sittemmin istunut 20-vuotta tuomiotaan mutta on nykyään vapaa mies kun pääsee livistämään istunnoltaan.. pahis Montero ansaitsee saada näpäytyksen ja Zorro (Hopkins) päättää koulia itselleen jatkajansa ja oppipojaksi valkkautuu Alejandro (Banderas).. jotta Z-merkki edelleen viuhuisi ja kansa saisi oikeutta osakseen, kun muuten sitä ei tarjolla ole. Kaiken kukkuraksi pahis on pitänyt aikoinaan Zorron kiinni jäätyään tämän tytärtä kuin omana kasvattinaan, Elena (Catherine Zeta-Jones) ja pitäisihän tämä lapsena kaapattu mimmi saada takaisin oikealle puolelle ja sen oikean isukin huomaan samalla.

Leffan kelmi/pahisrintamalla jäädään vähän piippuun, ne eivät ole ehkä aivan tarpeeksi kusipäisesti esitettyjä tyyppejä, jotta katsoja heitä alkaisi todella rajusti vihaamaan ja janoamaan sitä hetkeä että kosto aikanaan koittaa, tavalla tai toisella heidän pitäisi syöpyä katsojan mieliin pysyvästi... tavalla tai toisella ! kaiken lisäksi elokuva on hitusen turhan pitkä ja kestää melkoinen tovi ennen kuin aina noihin pahis tilanteisiin päästään käsiksi kunnolla, niitä sais tulla tiiviimpää tahtia. Lance Henrikseniä myös kaavailtiin tuohon pääpahisrooliin, en tiedä olisiko hänkään sitä omalla karismallaan pystynyt viemään uusiin ulottuvuuksiin, tosin ei nämä nyt huonosti esiinnyt nykyisetkään että se siitä täysin kiikastais vain.

Kyllähän tästä sellainen oikein vanhan kulta-ajan seikkailuhenki jää valitettavasti hivenen uupumaan.. vaikka sitä on hivenen ilmassa. Jotta niissä leffoissa vahvasti henkivä seikkailufiilis on jo jäänyt menneisyyteen eikä nämä uudet tuulet kolahda niin lujaa vaikka tekisivät mitä, tuo henki jota ei valitettavasti oikein enää nykypäivänäkään saada enää luotua ja puhallettua ruudulta katsojaan asti..

..ei tämä kuitenkaan huono leffa ole ja tälläisenä ”uuden ajan” seikkailuelokuvana, joka pyrki tavoitella sitä vanhaakin tietyissä määrin, kuiteskin keskimääräistä parempi ja katsottavampi sekä paljon parempi kuin jatko-osansa sitten aikanaan..

..kyllä tälle hyväksyvää nyökyttelyä tätä kohtaan kuitenkin pystyi antamaan.. sillain myös tosi kiva fiilis että tälläinen ylipäätään ilmestyi ! vaikkei ollutkaan se ”superleffa” sitten kuitenkaan jota varovaisesti toivoi, elokuva joka olisi tullut täysin unohtuman seikkailuelämys (joita Kasarilla ja sitä aiemmin oltiin tehty useammankin leffan voimin) aivan sitä tästä ei kuitenkaan saatu ja sillain jotenkin vaikkapa se 007 Kultainen Silmä oli se, joka enempi meikäläiseen upposi joten siihen ”verrattuna” ja sen luomiin odotuksiin nähden tämä oli lievä pettymys itselleni..

..menetteli kun ei parempaakaan ole ”uudemmassa tarjonnassa” saatavilla, mutta menneisyyden helmille tämä ei pärjännyt. Hivenen puiseva, jolla ne ajoittaiset vauhdikkaammat hetkensä kans löytyy ja pientä kipinää ilmoille menneiden suuntaan saadaan kytemään siellä täällä mutta mihinkään täyteen roihuun asti sitä ei saada syttymään, olisi tosiaan lisäksi kaivannut vähän saksimista hivenen liian pitkä..

..ai niin ohjaaja oli muuten sitä mieltä että ruoskaa ei tässä elokuvassa oltaisi lainkaan käytetty, Anthony Hopkinsin mielestä se oli kuitenkin olennainen juttu Zorron välineistöä.. Anthony Hopkins itse treenasi kovasti ruoskan käyttöä ja temppuja sillä tekemään oma-alotteisesti, jotta saisi vakuutettua ohjaajana että otetaan se mukaan.

Jatko-osassahan tuli vasta seitsemän vuotta tämän jälkeen ! joka ei ole yhtä kelpo kuin tämä leffa, ätmä selvästi noista parempi. Siinä kuitenkin itse ohjaaja ja päänäyttelijät jatkoivat omissa rooleissansa..

..ohjaaja MCampbellille muuten tarjottiin 007 Kultainen Silmän jälkeen että olisi myös ohjannut sen seuraavankin Bondin elikkäs 007 Huominen Ei Koskaan Kuole (johon muuten tuossa tapauksessa oltais kaavailtu Sir Anthony Hopkinsia pääpahiksen rooliin), mutta siitä hän oli kieltäytynyt koska halusi tosiaan tehdä mieluummin tälle Zorrolle jatko-osan.

Extroja näyttäis kans olevan levyllä jonkisen verran, joten ne pitää toki katsella jossain välissä kans... Joissa toivottavasti olis vähän syvemänlaatuista siellä eikä sitä ihan perinteistä minipätkiä jossa kehutaan kaveria vaan pikaisesti.

Steven Spielberg Warned Antonio Banderas on ‘Zorro’ Set That CGI Would Replace Practical Filmmaking: ‘Things Are Going to Change Fast’
https://variety.com/2023/film/news/steven-spielberg-warned-antonio-banderas-zorror-action-movie-without-cgi-1235673354/?bclid=IwAR0ZuXX9TMTaxDbbt4Wu3Kell3w2JZ44OevgX-YYpMXpqnu8hoQKr9QzOfo

Marc Anthony, Tina Arena - I Want to Spend My Lifetime Loving You

Dragonslayer (1981) (Lohikäärmeentappaja)
Tässä elokuvassa taitais olla -käärme ja vieläpä lohi- sellainen.
Mutta mistä tuo Suomi nimi oikein tulee !? Dragon kun ei oikein kuulosta Salmonsnake’lta.

Onko näin ystävien kesken lohnarin pää sitten jotenkin lohikalan muotoinen ollut sanan suomentajan mielihuvituksessa !? vai onko Kallen Mätitähnaan jotenkin sekoittunut suuri määrä jalapenoa, tabascoa ja chiliä DNA muodossa josta on tämä mystinen otus muotoutunut tavalla tai toisella :)

Noh, nyt kun olemme syväanalysoineet Lohikäärmeiden koostumuksen, niin toinenkin ihmeellinen asia pulpahti pinnalle. Nimittäin tästä on tehty näköjään sarjistakin, siis tämän elokuvan lisäksi.

Leffalootan kannessa kun on teksti Disney, niin ei kyllä ollut ihan sellainen tämä mitä tältä olisin etukäteen osannut ja uskaltanut odottaa, nimittäin todella positiivinen yllätys tästä kuoriutui ! paljon enemmän ja parempaa kuin villeimmissä unelmissa osasi etukäteen uneksia tältä.

Pimeyttä ja tummuutta käytetään ajoittain taidokkaasti hyväksi, homma näyttää hyvältä ja siitä pääsääntöisesti saa selvääkin. Aika vähäsen näin ”synkkää pimeyttä” kuvataan.. soihdut loimuaa kauniisti ja jotain pientä valoa sieltä nurkasta kynttilöistä ja muista tulee. Fiilis on tuolta osin mainio !
..muutoinkin Disney leffaksi yllättävä, kun vertaa tusinaan muuhun vastaavaan. Tästä tulee vääjäämättömästi hyvällä tavalla mieleen Hiidenpata sieltä animaatioiden puolelta.. toki ei tässä nyt sentään mihinkään ihan täydellisen synkkyyden pauloihin sukkelleta päätä pahkaa vellomaan.

Sopivasti mukana menossa on niin seikkailun taikaa kuin leikkisyyttä sekä hyppysellinen humoristisuutta löytyy kans..
..yleisilme silti sillain vakava että hommaa ei täysin lekkeriksi heitetä kuitenkaan..
..lohikäärmeelle mm. tarjotaan vähän väliä nuoria neitosia uhrilahjoina, ja sehän ne tosiaan polttaa kylmän viileästi ! että ihan perinteistä Disney polkua ei nyt olla tallomassa tällä retkellä.

Yleisilme ja erituisesti se miltä asiat, esineet, ympäristö näyttävät miellyttää kyllä kovasti tässä.

Tuli on kuitenkin se juttu joka on tässä elokuvassa todellakin elementissään.. soihdut, nuotio jne… tuli näyttää vaan todella herkullisen upealta tässä, siitä jos mistä tämä elokuva loimuaa todellakin liekkeihinsä.

Alussa on velho ja hänen nuori oppipoikansa, porukka kylästä tulee pyytämään heiltä apua, lohikäärme kuulemma hitusen päänvaivaa aiheuttaa, eikä olisi pahitteeksi jos siitä eroon päästäisiin. Siitä se sitten lähtee vallan kiva seikkailu ! ..

..tässä kun tosiaan taikuutta myös jonkin verran ilmassa niin pääosin noi taikatemput näyttää sellaisilta luonnollisilta ja sitä kautta mainiosti istuu kuvaan.

Tarinakin saa kivasti lihaa luidensa ympärillä, jotta lohikäärmellä on mitä kärventää.

Tekijät itselleni täysin tuntemattomia ja niin myös näyttelijät ……. ohjaaja….. kuin musasta vastaava…….. tuohon nähden erittäin perfectoa priimaa jopa pukkas !

Jos pitäis valita että kattoisko vaikkapas Willowin tai Hobitti-trilogian vai tämän !? niin ei siitä tule edes mitään taistoa, tämä saa meikäläisen ääne tuosta vain osaksensa.

Tiedonmurusta elokuvan tekemisestä..
“To create the dragon fire, the special effects team used a pair of military-style flamethrowers.”
“Including the hydraulic forty-foot model, sixteen dragon puppets were used for the role of Vermithrax. Each was capable of flying, crawling, and breathing fire.”
“According to sculptor Bill Basso, who worked on the 2002 post-apocalyptic fantasy movie Reign of Fire, the dragons featured in the film were designed as updated versions of Vermithrax, being rendered more robust and dinosaur-like.”
“Twenty-five percent of the film's budget went into the special effects to bring Vermithrax to life.”
“Vermithrax is Guillermo del Toro's favorite movie dragon alongside Dragon Maleficent.”
“Neil Marshall praised Vermithrax as "easily one of the best dragons in films ever. The greatest screen dragon of all time," citing the creature's realism and sympathy.”
“This was the first movie to use go-motion, a variant of stop-motion animation, in which parts of the model (in this case, the dragon) were mechanized and the movement programmed by computer. During shooting, the computer moves the model while the camera is shooting, resulting in motion blur, which makes the animation more convincing.”
”Phil Tippett built a model for scenes in which Vermithrax was required to walk. Tippett did not want to use standard stop-motion animation techniques, and had his team build a dragon model which would move during each exposure rather than in between as was once the standard, the process named "go motion" by Tippett recorded the creature's movements in motion as a real animal would move, and remove the jerkiness which was common in prior stop motion films.”
”Ken Ralston was assigned to the flying scenes. He built a model with an articulated aluminium skeleton in order to give it a wide range of motion. Ralston shot films of birds flying in order to incorporate their movements into the model. As with the walking dragon, the flying model was filmed using go-motion techniques. The camera was programmed to tilt and move at various angles in order to convey the sensation of flight.”
“Some of the score by Alex North was music he'd originally composed for 2001 : Avaruusseikkailu (1968) that went unused.”
“The story has many familiar dragon motifs found throughout Western culture, in particular, "St. George and the Dragon", in which maiden sacrifices were made to appease a harassing dragon. St. George's tale also includes a sacrificial lottery resulting in the surprise condemnation of a Princess. St. George is also frequently depicted with a magic (blessed) lance or a sword.”
“This movie was mostly shot on-location in Wales. The final scene was shot in Skye, Scotland.”
“This movie was a co-production between Walt Disney Pictures and Paramount Pictures.”
“A comic book adaptation was published by Marvel, which has ties to both Paramount and Disney. Marvel and Paramount launched a joint venture comic imprint in the 1990s, and from 2008-11 Paramount was the main distributor of the Marvel Cinematic Universe. Disney has owned Marvel since 2009, and has distributed MCU films since 2012, including the acquisition of distribution rights to the films previously distributed by Paramount.”

“The DARKEST Disney Movie Ever Made? - DRAGONSLAYER (1981) Movie Review
“Dragonslayer is a 1981 fantasy film about a dragon named Vermithrax. This monster was created with Phil Tippett’s awesome go-motion special effects fresh off of Empire Strikes Back but way before Dragonheart with Sean Connery.””

Willow – Suuri Seikkailu (1988)
Ron Howard toimii ohjaajana ja George Lucas hääräilee siinä takapiruna kun tämä fantasiaseikkailu laitettiin kasarin loppupuolelle toteen. Vaikka Ron Howard oli jo aiemmin ohjannut mm. Cocoon sekä Splash! elokuvat oli näin puhdas fantasia jo hänellekin aivan uutta maaperää.

Varmaan jos leffasta on aikaa kun tämän on nähnyt niin todennäköisesti tästä suurin osa ihmisistä muistaa juurikin sen lyhytkasvuisen hepun pääosasta (Warwick Davies), joita varmaan jotkin ”kääpiöksikin” sanoivat, vaikka ei sellainen toki varsinaisesti ole.. elokuvassa on tuollainen lyhykasvuisten kylä jossa koko sakki on todella pienikokoista mutta ei heitäkään leffassa minään kääpiöinä puhuta. Toki näyttelijän nimeä eivät välttämättä kyllä kovinkaan monet varmaankaan muista pidemmän päälle sit, itse hänen muista töistään tulee lähinnä mieleen Leprechaunit ja siinä se pitkälti sit.. on se sit ilmeisesti myös ainakin Harry Pottereissa ja Narniassa kans ollut mukana.

Willow (Warwick Davies) löytää hylätyn tyttövauvan ajelehtimassa oman kotikylän rannasta, hiljalleen hänelle selviää että tuo lapsi tulee aikanaan päättämään pahan kuningattaren Bavmordan (Jean Marsh) hirmuvallan.. vähemmän yllättäen myös kuningatar on jo aikapäiviä sitten saanut asiasta vihiä ja ei kovin mielissään ole että ennustuksen mukaan vauva aikanaan hänen kohtaloksensa koituu, joten pitäisihän se estää ettei ennustus toteutuisi. Kuningatarta on avittamassa hänen oma armeijansa, jota johtaa hänen tyttärensä ja jokin kallokypäränaamarin omaava heppu..

..aikanaan ”mutkien kautta” Willow sitten liittoutuu pahankurisen miekkamiehen Madmartigan (Val Kilmer) kanssa jotta hänellä olisi edes hivenen tasaväkisemmät ja paremmat ”kortit hihassa” kun aikaan perinteinen hyvän ja pahan yhteenotto väistämättä koittaa. Val Kilmerin liehuletti, kasvot, ajoittainen puvustus tuo väistämättä mieleen Conanin, toki varsin pienillä lihaksilla ja muskeleilla varustettuna mutta silti.

Useamman kuin kerran tuli todella kovat Taru Sormusten Herra fiilikset tästä, hivenen juttuja muunneltuna mutta muutoin todella samankaltaisuuksia vilisi kauttaaltaan todella runsain määrin, vallankin alkupuolella pari kohtaustakin oli kuin ekasta TSH leffasta suoraan repästy, tai no kirjasta, ja sit Peter Jackson ne repässyt tästä tai jotain ! noh kaikki varmaan syvimmän pointtini tuosta irti sai. Toki se ensimmäinen TSH leffa on niin loistava että kyllähän tämä sille jää kaikessa selkeästi jälkeen, pahimmillaan tässä laahustellaan siitä valovuoden jäljestä..

..on tämäkin nyt ihan katsottava seikkailu on, tosin väljähtänyt tämä on ja alkuunkaan niin hyvä ja vallankaan mukaansa tempaava seikkailu kuin olisi toivonut tämän olevan. Suhteellisen pitkä pituuskaan ei tuossa puolessa juuri auta, kun pitkäveteisyys meinaa hiipiä aina ajoittain tässä puseroon ja sen vaara vaanii läsnä mitä pidemmälle leffa etenee, varsinkin keskiväli oli aika unettavaa.

Homma on pitkälti suht viatonta koko perheen viihdettä, toki muutama vähän tiukempi taisto ja örmiäinen ja sitä kautta hivenen ”tummaa sävyä” kans, jos ei nyt sentään Hiidenpadan edestä niin vähän samansuuntaista tummuutta tässä kuitenkin pohjalla on pyritty pitämään.. jotta ihan niille kaikkein pikkuruisemmille katsojille voi kyl olla muutama ihan jännittäväkin kohtaus/hahmo/otus tarjolla. Elikäs sinällään myös näennäisesti ainakin ”synkkyyttä” ripaus mukana (missäpä fantasia seikkailussa ei olis), mutta niissä ei vellota alkuunkaan ja ne ikään kuin ohitetaan olankohautuksella ja matka jatkuu sen siliän tien.. kepeyttä pyritään tuomaan myös melkeinpä tauottomalla ”huulen heitolla”, käytännössä joka väliin tokaistaan jotain yleensä hivenen tökeröä puujalkaa tulemaan..

..kokonaisuudesta siitäkin huolimatta jää jotenkin raskassoutuisuus mieleenpainuvasti, sellainen keveys ja soljuvuus jotenkin elokuvan etenemisestä puuttuu ajoittain oikeastaan totaalisestikin… kuten myös sellainen saumattomuus, joka veisi hommaa koko ajan helposti katsojalla eteenpäin suhteellisen pitkän kestonsa ajan.. tuo alkaa haraamaan väkisinkin katsojaa vastakaraan jossain vaiheessa elokuvaa.

Musiikista vastaa James Horner ja kyllähän se kuuluu että am(m)at(t)imies on asialla, sen kyllä kuulee tälläinen toivoton sävelkorvatonkin tosin tällä kertaa mitään unohtumatonta ei ole mutta perusvarmaa duunia mies puskee ilmaan, jotta hivenen vaisua nyt sit kuitenkin.

Budjetti oli aikoinaan dollareina 35miltsiä, joka oli suuri budjetti elokuvalle nuina päivinä.. ja kyllähän se näkyy edelleen tänäkin päivänä tästä elokuvasta. Puvustus on koetettu pistää viimeisen päälle kuntoon ja lavastusta vääntää kans niin paljon kuin vain pystyy. ILM (Indtrial Light and Magic vastasi sitten ”vaativammista” erikoistehosteista, ja se puoli onkin elokuvassa luonnollisesti on jo ikääntynyt ja sen kyllä erottaa heti. Kaikki mitä ei olla biteillä ruudulle velhoiltu näyttää edelleen näyttävältä, tässä kuitenkin on kolikolla se todella karu kääntöpuoli ja kun tosiaan tuohon aikaa tietsikalla väännetyt jutut olivat vielä aika täysin lapsen kengissään, ei nyt leffaa sentään pilaa mutta helpolla ne erottaa sieltä eikä sillain yleensä edukseen, sen verran räikeää on kontrasti. Tosin on sitä huomattavasti heikompaakin nähty vielä reilusti tämän jälkeenkin tuolla saralla, jopa neljännessä Indy leffassa ! Jos ottaa teko vuoden huomioon niin siihen aikaan ne ovat varmasti näyttäneet poikkeuksellisen hyvältä.

Menestystä ei kuitenkaan lippuluukuilla seurannut kovinkaan kummoisesti, enkä ihmettele kun tämän on katsonut. Olikohan tarkoitus että jos ois ollut menestys niin ois sitten jatkoa tähän tullut mutta kun ei tullut lippuluukuilla ja sitä kautta näkynyt kassassa niin jatkoista luovuttiin, vois hyvinkin luulla että tässä ois ollut sitten fantasia ”Star Wars” yritys Lucasilta kenties. Nythän tähän kait taitaa jonkin sorttinen TV-sarja sitten olla tulossa, tiedä sitten kuin uskollinen on tälle elokuvalle ?

Yritystä oli ja joissain pienissä asioissa ajoittain onnistuttiin mutta silti valitettavan ponneton ja väljähtänyt jälkimaku tästä jäi ja varsinkin puolen välin tienoilla oltiin vähän koko homman suhteen eksyksissä että kuinka katsoja saataisiin liimattua ruudun ääreen ilman vippaskonsteja ja pelkästään elokuvan lumoavalla voimalla.

Levyltä löytyy extroja…
Making of leffasta (24min)
Visuaaliset tehosteet (17min)
Warwick Davisin videopäiväkirja (10min)
..sit jotain muuta pientä vielä lisäksi..

10 Things You Didn't Know About Willow
 
Viimeksi muokattu:
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom