Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Kingdom Come: Deliverance (2018) - pelti kiinni keskiajalla!

Luin joutessani koko edeltävän ketjun ja hymähytti, kuinka tiivistin kommentillani useiden muidenkin fiiliksiä vuodelta 2018. Hyvä, että minäkin pääsin viimeinkin nauttimaan tästä ohi menneestä helmestä.

Juustotusvinkit kävivät järkeensä! Runtilla ei toden totta ole kypärää, joten pari onnistunutta tuikkausta silmienväliin riitti tainnuttamaan pedon, vaikka mun Henryllä on kynäniskan "lihakset" ja aseena ruosteinen rimpulamiekka. Kerrassaan mahtavaa pelisuunnittelua, että pomovastustaja ei kestä sen enempää kuritusta kuin rivivastustajat.
 
Haluaisin tähänkin myös tutustua, mutta pleikkarin 30fps vaan työntää minua pois. Ei enää oikein pysty pelaamaan noin alhaisella FPS:llä.
 
Työstin loppua kohden paikoin jo hampaat irvessä Kingdom Come Deliverance ykkösen maaliin, jotta saan Henryn tarinan kaluttua ennen kuin kakkososa julkaistaan. Olin ymmärtänyt, että kakkonen jatkuu niin suoraan ykkösestä, että en edes uskaltanut katsoa kakkosen trailereita, previkoita tai arvioita. Eihän tällaisessa kelloa vastaan pelaamisessa tosin ole mitään järkeä. Kovin harvaa peliä pitää päästä korkkaamaan heti julkaisupäivänä. Ykkösen loppuessa koin saaneeni sellaisen yliannostuksen keskiaikaisen Böömin maaseutua, joten voisin hyvillä mielillä odottaa alelaariaikaa.

Olin ammoin testannut peliä game pässin kautta ja sittemmin ostanut koko paketin delsuineen. Sen verran peli oli jäänyt kutkuttelemaan, vaikka alussa maailma ja pelimekaniikka on surutta Henryä vastaan. Nyt kakkosen julkaisun lähestyessä piti pyyhkiä pölyt vanhasta sotaratsusta (sic!).

Tuttuun tapaan plussat ja miinukset:

+ Immersiivinen keskiaikakuvaus on vertaansa vailla. Kerrankin on maltettu unohtaa ne iänikuiset lohikäärmeet ja tulipallotaiat.

+ Maailma, tehtävät ja sivuhahmot on rakkaudella tarinankerrottu. Witcher 3 asetti riman korkealle aikuisessa tarinassaan ja KCD 1 yltää samalle tasolle. Iloitsin huomatessani, että sivutehtävienkään juonenkäänteet eivät jää valjuiksi verrattuna pääjuoneen. Vapaaehtoinen ryyppyreissu Uzhitzin papin kanssa oli kerrassaan ikimuistoinen.

+ Olen lukenut vastikään Sapkowskin hussilaistrilogiaa ja oli kiva tunnistaa samoja oikean historian elementtejä ja henkilöitä tästä tarinasta.

+ Kerrankin roolipelissä saa kasvaa hahmon mukana. Kyläsepän poika ei osaa lukea ennen kuin joku häntä opettaa. Ensimmäiset miekkailut ovat tuskallista sähellystä ja pelottavia kokemuksia siinä missä lopussa niitetään isompia vastustajajoukkoja. Vähän se on tosin tunnotonta sähellystä silloinkin ja edelleen voi kuolema korjata vuotavaan haavaan.


+/- Series X:llä lataustauot olivat sentään historiaa, mutta 30 fps ruudunpäivitys oli paikoin myrkkyä. Puskamallinnus oli kestänyt yllättävän hienosti aikaa. Hahmomallit eivät niinkään.


- Pakkohan se on ihmetellä (ja ihastella) pelistudion tinkimätöntä visiota. Pelissä mennään usein immersio pelinautinnon edellä. Kaikki on alussa tuskallisen hankalaa: tiirikointi, jousiammunta, hiipiminen... Henryä pitää syöttää ja nukuttaa. Kas kun ei tortuttaa. Ryppyotsaisen tallennusmekaniikan hyväksyin siinä vaiheessa, kun jouduin nöyrtymään vankilaan puoliviattoman vahinkomurhan jäljiltä. Jossain muussa pelissä olisin suosiolla ladannut edellisen tallennuksen. Mutta näin minun tarinani piti tällä kertaa mennä. Pelinautintoa söi myös kelloruudun tuijotus: nukkuminen, tehtävän odottelu ja pikamatkustus vei varmaan toista tuntia reaaliaikaa läpipeluun aikana. Immersio kuitenkin pelasti paljon: en muista toista peliä, jossa suostuisin kitkemään yrttipenkkiä rikkaruoho kerrallaan tai kokkaamaan koko armeijalle pervitiinijuomat tulevaan piiritystaisteluun.


Tekisi mieli antaa pelille täydet viisi tähteä immersiivisen interaktiivisesta keskiaikakuvauksesta mainiolla tarinalla, mutta pakkohan tuosta pelinautintokitsaudesta on yksi tähti nipistää. 4/5 ja ehta videopeliklassikkostatus.

Luulin malttaneeni siirtää paluuta Böömiin tuonnemmas peliähkyn vuoksi, mutta arvioiden perusteella siellähän on näemmä ehta mestaripala tuloillaan, joten poikkeuksellisesti ennakkotilasin pelin vielä näin julkaisun aattona, jotta pääsen heti huomenna ensimmäisten joukossa selvittämään miten Henrylle käy Otto von Bergow'n linnassa!

(Edelleenkään en saa kuvia enää lisättyä viesteihini, joten kuvakaappaukset jäävät nyt puuttumaan.)
 
Nyt on peli ennakkoladattu Steamiin ja 18:00 pääsee pelaamaan. Loisto homma että sai noin hyvät arvostelut.

Ensimmäistä osaa aloittivat tekemään 11 henkilön voimin ja tässä 2 osassa tiimin koko on noin 250 henkilöä, että kyllä tuokin varmasti näkyy, ja mitä optimointiin tulee niin ovat olleet tuon Cryenginen kimpussa jo vuodesta 2011 kun alkoivat tekemään 1 osaa, että pitäis olla moottorin metkut hyvin hallussa ja kyllähän se jotain kertoo että peli pyörii hyvin myös Steam deckilla.

Jos ei ole ykkösosaa pelannut niin tuossa on "virallinen" kertausvideo.



Ylen Totta, tarua ja videopelejä ohjelmassa oli ensimmäisen pelin historiakuvausta ja miekkailua arvioimassa keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio.
areena.yle.fi

K1, J3: KINGDOM COME: DELIVERANCE - böömiläinen ritariseikkailu | Totta, tarua ja videopelejä

Sepänpoika Henry ajautuu 1400-luvun alussa keskelle Böömin valtapolitiikkaa. Pelin historiakuvausta arvioi keskiajan tutkija Jaakko Tahkokallio.
areena.yle.fi areena.yle.fi
 
Viimeksi muokattu:
Mun ei todellakaan ollut tarkoitus tätä ensimmäistä osaa pelata ennen kakkosta, mutta joskus sai epic gamesista ilmaiseksi (jäi silloin täysin kokeilematta) ja ajattelin nyt kuitenkin asennella. Koko aamupäivä on tullut pelattua ja voi pojat olen koukussa :D pakko se on silti valitettavasti iltavuoroon raahautua :confused:
 
Sama täällä, ei ollut tarkoitus pelata ekaa osaa koskaan, ei edes tokaa osaa koska ei vaan nappaa tällainen aikakausi. No kauhea hype tokan osan ympärillä ja katsoin vähän ekan osan lets playtä niin vaikuttaahan se jollain tavalla kiehtovalta. Pistin pelin Epicistä valumaan kun sen sieltä tosiaan saa joten katsotaan miten ukon käy.

Toka osa on varmasti aluksi buginen niin massiivisena pelinä joten on hyvä antaa sille aikaa kypsyä ja kun on ollut vähän tylsää pelata samoja vanhoja pelejä uudestaan niin otetaan tämä nyt peluuseen. Witcher 3 on hyvin lähellä tätä peliä teemaltaan ja se ei ole itselle auennut koskaan joten sen takia vähän vieroksunut tätä sarjaa.

Nyt on hyvää aikaa testata että ehkä olinkin väärässä ?
 
Haha, minäkin pistin ykkösen Royal-editionin tilaukseen vaikka kakkosen ketjussa sanottiin ettei ole pakollinen pelattava kakkosta ajatellen. Tässä varmaan käy taas niin että tuo jatko-osa tulee ostettua joskus ja jää odottelemaan vuoroaan kun ei ykkösen ja muiden pelien parista pääse "ikinä" sinne asti.

Tässä viehätti videoiden kautta ehkä se, että mainittiin samankaltaisuuksia Witcheriin ja sellaista peliä ehkä nyt kaipaisi. Sekinhän osasi olla alussa aika armoton ennen kuin pääsi sisään. Kakkonen siis, ykkönen jäi välistä koska pelaamiseni ei tue pc:tä. Eikä haittaa yhtään että puuttuu yliluonnollinen, sillä jokainen pelihän tuntuu olevan sitä että maanläheisenäkin alkaneet teokset päätyy taisteluun ufoja, mörköjä, outoja olentoja tai ties mitä vastaan. Katso vaikka esimerkit Tomb Raider ja Uncharted. Sitten näiden lisäksi on pelit, joissa on alusta lähtien magiat, lohikäärmeet ja muut mukana. Maanläheisenä pysyvät pelit lienevät poikkeus?

Vähän toki pelottaa pelin ärsyttävän oloinen tallennussysteemi, joka ei sovi yhteen tällaisen täydelliseen suoritukseen pyrkivän pelaajan kanssa. Saati kun aikaa ei huvittaisi tuhlata, niin useamman tunnin etenemisen menettäminen ei kauheasti innosta jos se johtuu vain tallennussysteemin "realistisuudesta".

Mutta annetaan mahdollisuus. Jos jatko-osaa ja sen kehuja ei olisi tullut, niin tuskin olisin ykköstäkään hankkinut kun tähänkin asti sen on sivuuttanut. Ehkä tämä on jotain FOMOa sitten: vielä ehtii mukaan ennen kuin on vaikka Yakuzan tapaan liikaa pelattavaa että haluaisi urakkaan ryhtyä.
 
Tulihan se nyt aloiteltua ja päällimmäinen fiilis pelistä on "Voi pyhä jysäys kun tarina ja tarinankerronta on loistavasti tehty" tämä oli ajatukseni pelatessa. Myös ääninäyttely ja dialogi on aivan parhaiden mestariteosten tasoa, täysin halolla päähän lyöty miten hyvin peli on tehty.

Sen vähän mitä pelattavuutta on nähnyt niin onhan tässä menty realismi edellä niin vaikka vielä ei ole mikään asia nostanut päätään mikä ärsyttäisi voin nähdä että pakotettu syöminen ja tallennus systeemi voivat alkaa nostaa päätään jossain vaiheessa. Mitä katsoin niin modejahan peliin on paljon millä saa noita ärsyttäviä ominaisauuksia pois mutta yritän nyt ainakin alkuun pelata ilman. Peli tekee autotallennuksia aina silloin tällöin, nukkuessa tallentaa, viinaa voi kantaa mukana 10kpl joilla voi tallentaa missä vaan ja sitten on vielä yksi quit and save tallennus. joten onhan noita keinoja millä tallentaa mutta silti sen rajoittaminen tuntuu vähän ällöltä.

Graaffisesti peli on todella upean näköinen ja latasin vielä HD tesktuurit ja äänet peliin, en tiedä miten paljon parantavat mutta onpahan ladattu. VIelä kun tämä pyörii hyvin ilman mitään DLSS/FSR tai feikkiframe juttuja näin hyvin niin on mukavan virkistävää pelata peliä ihan natiivina. Ainakin alkuun tekninen puoli on ollut erinomainen, katsotaan tuleeko myöhemmin raskaamapaa ympäristöä.

En odottanut paljon mutta tähän asti peli on kyllä imaissut mukaansa ja tarina on ollut aivan huikea mitä sen 2 ja puoli tuntia ehti tossa pelaamaan.
 
Niin kuin tuossa edellä mainitsin, tämä porukka on vääntänyt enemmän ja vähemmän tuon Cryenginen kanssa jo vuodesta 2011.
Kyse ei todellakaan ole mistään UE5 rävellyksestä. Tässä puhutaan tekijätiimistä joka tuntee moottorin kuin omat taskunsa.

Pystyy olettamamaan että tämä pyörii kuin lähes unelma.
 
Tuo nälkä on sellainen asia, että aluksi se on vahvasti esillä ja samoin väsymys. Sitten, kun pääsee pelissä pidemmälle niin se menee oikeastaan toiseen suuntaan ja ei saa oikein syödä mitään sekä nukkuakin pitää vähän väkisin, jos ei nyt välttämättä halua omalla hahmolla tehdä joitakin asioita öisin.

En ainakaan suosittele ottamaan mitään niitä nälkä perkkejä ja muutenkaan ihan pakko ei ole niitä perkkejä aina heti käyttää, vaan niitä voi jättää odottamaan parempaa hetkeä. Osassa perkeissä mitä alkupelissä aukeaa, voi olla sellaisia asioita mitä ei halua omalle hahmolle tai joissain niissä on myös ikäviä miinuspuolia mukana.

Omasta mielestäni se isoin ongelma pelissä oli tasapaino eri systeemeissä. Mm. Syöminen, nukkuminen, taistelu, tiirikointi ja hiipiminen. Aluksi ne on törkeä vaikeita ja sitten tietyn pisteen jälkeen ne on jo aivan liian helppoa.

Esim. tiirikointi mahdotonta aluksi, mutta jo lvl4 ja aukeaa vaikeat lukotkin yhtäkkiä. Samaten taistelu, kun sai ase kykyjä sinne noin 8 levelille niin Henry olikin jo sitten supersotilas. Ainoastaan Cumanit tarjosi enää taistelua, kaikki muut juoksee jo Henryn varjoakin karkuun.

Toivottavasti jatko-osa on parantunut pelin systeemien tasapainoa. Mutta vain oikeasti hienosäätänyt niitä, koska ei niissä muuta vikaa ollut. Olisi kuitenkin hyvä säilyttää sitä haastetta pelin keskivaiheella myös ja miksei myös pelin lopussa.

Huikea peli kyllä KCD1, täytyisi koittaa vielä hoittaa seikkailut loppuun asti. Syksyllä tuli 100h hetkessä ja peli koukutti pirusti, mutta nyt se on ollut tauolla. Witcher 3 uudelleenpeluu vähän varastanut huomiota viime aikoina.
 
Ac3way sanoi:
Tuo nälkä on sellainen asia, että aluksi se on vahvasti esillä ja samoin väsymys. Sitten, kun pääsee pelissä pidemmälle niin se menee oikeastaan toiseen suuntaan ja ei saa oikein syödä mitään sekä nukkuakin pitää vähän väkisin, jos ei nyt välttämättä halua omalla hahmolla tehdä joitakin asioita öisin.

En ainakaan suosittele ottamaan mitään niitä nälkä perkkejä ja muutenkaan ihan pakko ei ole niitä perkkejä aina heti käyttää, vaan niitä voi jättää odottamaan parempaa hetkeä. Osassa perkeissä mitä alkupelissä aukeaa, voi olla sellaisia asioita mitä ei halua omalle hahmolle tai joissain niissä on myös ikäviä miinuspuolia mukana.

Omasta mielestäni se isoin ongelma pelissä oli tasapaino eri systeemeissä. Mm. Syöminen, nukkuminen, taistelu, tiirikointi ja hiipiminen. Aluksi ne on törkeä vaikeita ja sitten tietyn pisteen jälkeen ne on jo aivan liian helppoa.

Esim. tiirikointi mahdotonta aluksi, mutta jo lvl4 ja aukeaa vaikeat lukotkin yhtäkkiä. Samaten taistelu, kun sai ase kykyjä sinne noin 8 levelille niin Henry olikin jo sitten supersotilas. Ainoastaan Cumanit tarjosi enää taistelua, kaikki muut juoksee jo Henryn varjoakin karkuun.

Toivottavasti jatko-osa on parantunut pelin systeemien tasapainoa. Mutta vain oikeasti hienosäätänyt niitä, koska ei niissä muuta vikaa ollut. Olisi kuitenkin hyvä säilyttää sitä haastetta pelin keskivaiheella myös ja miksei myös pelin lopussa.

Huikea peli kyllä KCD1, täytyisi koittaa vielä hoittaa seikkailut loppuun asti. Syksyllä tuli 100h hetkessä ja peli koukutti pirusti, mutta nyt se on ollut tauolla. Witcher 3 uudelleenpeluu vähän varastanut huomiota viime aikoina.
Klikkaa laajentaaksesi...
Itse koin tuon kuvaamasi kehityspolun aivan loistavana ykkösessä. Alussa oli kieltämättä jonkin aikaa turhauttavan hankalaa lähes kaikki tekeminen, mutta riittävällä treenaamisella hahmo kehittyy, ja pelistä tulee tosiaan jossain vaiheessa suorastaan voimafantasiaa, mikä on ah niin ihanaa ja palkitsevaa juurikin tuollaisen rähmäkäpälänä olon jälkeen.

Muutenkin pidän siitä, että roolipeleissä on mahdollista saada hahmoa grindaamalla hyvinkin vahvaksi, mutta sitä grindausta ei sitten kuitenkaan ole pakko tehdä, jos haluaa pelissään pitää enemmän haastetta. Itse en kovaa haastetta varsinaisilta roolipeleiltä kaipaa, kuin juuri tuollaisen ykkösen kehityspolun mukaisesti. Fromsoftin pelit saavat sitten olla vaikeita alusta loppuun, mutta ne ovatkin sitten ihan oma juttunsa.
 
Viimeksi muokattu:
Ippenator sanoi:
Itse koin tuon kuvaamasi kehityspolun aivan loistavana ykkösessä. Alussa oli kieltämättä jonkin aikaa turhauttavan hankalaa lähes kaikki tekeminen, mutta riittävällä treenaamisella hahmo kehittyy, ja pelistä tulee tosiaan jossain vaiheessa suorastaan voimafantasiaa, mikä on ah niin ihanaa ja palkitsevaa juurikin tuollaisen rähmäkäpälänä olon jälkeen.

Muutenkin pidän siitä, että roolipeleissä on mahdollista saada hahmona grindaamalla hyvinkin vahvaksi, mutta sitä grindausta ei sitten kuitenkaan ole pakko tehdä, jos haluaa pelissään pitää enemmän haastetta. Itse en kovaa haastetta varsinaisilta roolipeleiltä kaipaa, kuin juuri tuollaisen ykkösen kehityspolun mukaisesti. Fromsoftin pelit saavat sitten olla vaikeita alusta loppuun, mutta ne ovatkin sitten ihan oma juttunsa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Täysin samaa mieltä. Olen joissakin roolipeleissä ihmetellytkin, että miksi ihmeessä tässä edes on hahmonkehitystä kun kaikki kasvavat sinun kanssa samassa suhteessa. Tason 1 hahmolla lähijoen rapu on ihan yhtä paha kuin tasolla 50.
 
Huttu sanoi:
Täysin samaa mieltä. Olen joissakin roolipeleissä ihmetellytkin, että miksi ihmeessä tässä edes on hahmonkehitystä kun kaikki kasvavat sinun kanssa samassa suhteessa. Tason 1 hahmolla lähijoen rapu on ihan yhtä paha kuin tasolla 50.
Klikkaa laajentaaksesi...

Jep tämä isosti. Isoimmat tai ainakin tunnetuimmat epäonnistujat tässä on ES Oblivion ja vielä pahempana FF8 jossa riviviholliset vaikeutui mitä isompi levelinen olet koska ne saa isompia boosteja statseihin.
 
Ippenator sanoi:
Itse koin tuon kuvaamasi kehityspolun aivan loistavana ykkösessä. Alussa oli kieltämättä jonkin aikaa turhauttavan hankalaa lähes kaikki tekeminen, mutta riittävällä treenaamisella hahmo kehittyy, ja pelistä tulee tosiaan jossain vaiheessa suorastaan voimafantasiaa, mikä on ah niin ihanaa ja palkitsevaa juurikin tuollaisen rähmäkäpälänä olon jälkeen.

Muutenkin pidän siitä, että roolipeleissä on mahdollista saada hahmona grindaamalla hyvinkin vahvaksi, mutta sitä grindausta ei sitten kuitenkaan ole pakko tehdä, jos haluaa pelissään pitää enemmän haastetta. Itse en kovaa haastetta varsinaisilta roolipeleiltä kaipaa, kuin juuri tuollaisen ykkösen kehityspolun mukaisesti. Fromsoftin pelit saavat sitten olla vaikeita alusta loppuun, mutta ne ovatkin sitten ihan oma juttunsa.
Klikkaa laajentaaksesi...
Olen samaa mieltä, mutta ainakin omassa kokemuksessa se muutos tapahtui aivan liian aikaisin ja jyrkästi. Se tasapaino kehityksessä ei ollut kunnossa. Mitä tekee 10+ leveleillä, jos hahmo on jo nyt liian hyvä.
 
Ac3way sanoi:
Olen samaa mieltä, mutta ainakin omassa kokemuksessa se muutos tapahtui aivan liian aikaisin ja jyrkästi. Se tasapaino kehityksessä ei ollut kunnossa. Mitä tekee 10+ leveleillä, jos hahmo on jo nyt liian hyvä.
Klikkaa laajentaaksesi...
No juu, kyllä se varmaan liian aikaisin siinä olisi voinut tulla itsellänikin, mutta pelasin alussa aika pitkään kuin hönöläinen, enkä tajunnut pitkään aikaan mennä sitä taistelua treenaamaan aktiivisesti, joten meni pitkään ennen kuin se ukkoni alkoi kunnolla kehittyä. Sitten kun meninkin sinne treenipaikkaan ja aloin treenaamaan huolella, niin ei siinä sitten enää kieltämättä kovin kauaa mennyt, kun Henry olikin jo Ukko ylijumala! :D
 
Peleissähän yleensäkin nuo nälkä-, jano- ja muut vastaavat on turhia ja ärsyttäviä nimenomaan sen takia että ne ei lopulta ole kuin mittareita, joita ylläpitää tai kehittää tappiin, jonka jälkeen ne unohtuvat kokonaan. Toki ne tuovat pelin alkuun sen fiiliksen että on ihan surkea ukko ja aloittelija mutta koko systeemi jää usein turhaksi ennemmin tai myöhemmin.

Toisaalta esimerkiksi Subnauticassa oli myös ihan vastaava homma mutta silti kyllä suosittelisin pelaamaan ne päällä. Aika pian ne saa optimoitua peleille tyypillisesti eli tehtyä sellaisen farmin että ruoka ja juoma ei lopu ikinä mutta siinä alussa se tuo peliin kyllä ihan eri tavalla fiilistä selviytymisestä. Voi kuitenkin kysyä että onko keskiaikaisen elämän tarkoitus olla ihan niin kauheaa selviytymistä että pitää ruoka- ja juomapalkki pitää jatkuvasti tietyllä tasolla? Mielestäni riittäisi että asia tulisi jotenkin tehtävissä esille, esimerkiksi viljelemällä tai hankkimalla ruokaa itselle ja/tai perheelle sen sijaan että ylläpidetään jotain pelimäisiä mittareita tai palkkeja.

Mutta noita enemmän ärsyttää minuakin se jos vihulaiset skaalautuu hahmon mukana. Koko hahmon kehitys tuntuu turhalta kun ei tule sitä mitä vaikka soulseissa että alussa hankaluuksia aiheuttavat rivivihut alkavat kaatua yhdelle lyönnillä. Silti niissä on tarjolla aina myös haastetta kovempien mörköjen muodossa, mikä on ainakin meikäläiselle se maistuvin tapa toteuttaa hahmon kehitys sekä haaste: sopivassa suhteessa voimafantasiaa ja pysyvää haastetta. Toisaalta soulseissa on aina ollut myös se että rivivihujenkaan kanssa ei voi täysin leikkiä, sillä äkkiä tulee ikävässä tilanteessa turpaan vaikka olisi millä tasolla. Ja se on juuri oikein noin.
 
Tuohon syömiseen liittyen annan vinkin, että kuivamuonat ovat parhaita, sillä ne ei mene pilalle ja lihapatoja löytyy yleensä jokaisesta asutuksesta, niin niitä kannattaa myös hyödyntää. Niistä saa jostain syystä syödä mahansa täyteen ilmaiseksi.

Kauppiailla on myös usein myynnissä kirjoja, jota kautta saat kehitettyä jotain taitoja. Tällä tavalla aika ei mene "hukkaan" jos täytyy skipata eteenpäin, vaan voit käyttää luppoajan hyödyksi lukemalla. Itse usein ennen nukkumista luin tunnin tai pari. Tämä tietysti edellyttää, että Henry oppii lukemaan.. :D.
 
Mossy sanoi:
Tuohon syömiseen liittyen annan vinkin, että kuivamuonat ovat parhaita, sillä ne ei mene pilalle ja lihapatoja löytyy yleensä jokaisesta asutuksesta, niin niitä kannattaa myös hyödyntää. Niistä saa jostain syystä syödä mahansa täyteen ilmaiseksi.

Kauppiailla on myös usein myynnissä kirjoja, jota kautta saat kehitettyä jotain taitoja. Tällä tavalla aika ei mene "hukkaan" jos täytyy skipata eteenpäin, vaan voit käyttää luppoajan hyödyksi lukemalla. Itse usein ennen nukkumista luin tunnin tai pari. Tämä tietysti edellyttää, että Henry oppii lukemaan.. :D.
Klikkaa laajentaaksesi...
Tuo hyvä muistutus, Henry kannattaa opettaa lukemaan, hyvä vinkki monille varmaan :)
 
Sinun täytyy kirjautua tai rekisteröityä voidaksesi vastata.
Ylös Bottom