Siis pakko sanoa, että olet sitkeä sissi. Itse olisin jo vaihtanut peliä aikoja sitten.
On useampi kokemus että kun jaksanut puskea eteenpäin, niin peli onkin paljastunut oikein loistavaksi. Tätä on kehuttu, joten pakkohan tässä on jossain vaiheessa jotain hyvää olla. Plus olen maininnut jo useamman hyvänkin puolen mutta porukka alkoi inttämään vastaan juuri tuosta tiirikoinnista, niin sen ympärillä on nyt pyöritty.
En yhäkään tykkää yhtään tällaisesta "peli on hyvä kun pelaa ensin parikymmentä tuntia"-menosta mutta tarinan osalta haluan vielä jatkaa tätä eteenpäin. Tiirikointia ja varastelua en ole edes pelatessani erityisemmin painostanut mutta täällä homma on mennyt siitä inttämiseksi.
Tämä kyseinen peli nyt ei vaan taida sopia sinulle. Ja kuten varmaan huomaat arvosteluistakin (sekä mielipiteistä) suurimmalla osalla väestä ei ole ollut näin pahoja ongelmia tämän pelin kanssa kuin sinulla. Eli yleensä se tarkoittaa että sinä nyt tässä jotain väärin teet, ei peli eikä sen tekijät.
En puhuisi vielä tässä vaiheessa että koko peli ei olisi minulle jos kyse on ollut yksittäisistä pelimekaniikoista, joista täälläkin on usein mainittu että "ei ole pakko tehdä". Pelillä myös on ehkä pääosin positiivinen vastaanotto mutta jos menet katsomaan opasvideoita vaikka siitä tiirikoinnista niin aika iso massa on täysin samaa mieltä kanssani. Suurimman osan ongelmattomuus johtuu mielestäni siitä että porukka ei joko tiirikoi tai nostaa tasoja niin paljon (eli grindaa, mistä en keinotekoisena hommana kauheasti välitä) että homma menee sujuvammin. Steamissä myös helppo olla positiivinen koska pelaajat pc:llä ja tiirikointi tehty selvästi hiiri+näppis-yhdistelmälle, huomaahan sen sokeakin.
Melko outoa kyllä tämä puolustelu paskalle systeemille. Onko paljon samaa näkemystä vaikka Condordista? Pelaajat ei vain osanneet innostua pelistä? Tai Bubsy 3D oli oikeasti paras tasohyppely ikinä, porukka ei vain osannut pelata. Voisiko nyt vain olla että tuo tiirikointi ei ole paras mahdollinen homman toteutus ja se vieläpä on jäänyt optimoimatta ohjainta käyttäville pelaajille?
Itse ostin tämän aikoinaan julkaisussa, mätöin menemään, rakastin. Kehitin Henrystä varkaan. Nyt kun toinen osa julkaistiin, halusin kokea tämän ensimmäisen osan vielä kerran, kaikkien lisärien kanssa. Kokemus oli vielä parempi kuin ensimmäisellä kerralla. Ja molemmilla kerroilla tein Henrystä varkaan (helpoin pelityyli, saa helposti rahaa, helppo opettaa Henrylle uusia kykyjä). En missään kohtaa kiristellyt hampaitani, kironnut tai muutakaan. Mitä taas teen aina jos kokeilen Souls-pelejä. Mitkä eivät ole lainkaan minua ja verenpainettani varten.
Joten, näin vinkkinä, vaihda pelityyliäsi tai peliä.
Joten, näin vinkkinäsi siis: pelaa ensin kerran niin toinen kerta on helpompi? Ylläri. Kyllä itselläkin menee pelit yleensä melko sulavasti kun tietää mistä on kyse jne.
Pelityyliä olen jo vaihtanut mutta samaa tulee vastaan joka puolella
pelin alussa. Minusta tuntuu että monet ei ymmärrä että tämä kritiikki koskee juuri tuota noob-Henrya ja tilannetta jossa ei osaa mitään. Peli rajoittaa vapauttaa alussa ihan hitosti eikä tuo minusta houkuttele kauheasti pelin maailmaa tutkimaan vaan nimenomaan grindaamaan jossain turvasatamassa kykyjä ettei kuole joka nurkalla.
Alkaa kyllä menemään kohtuu koomisen puolelle, anteeks
Ehkä tää peli ei vaan ole sun juttu? Se alun vankila on skriptattu kuolema jos "feilaat".
Tiedän kyllä että se oli skriptattu mutta silti typerä juttu sekin kun kovasti vapautta mainostetaan. Sitten myöhemmin tulee toinen kohta, jossa piti hävitä taistelu jotta juoni meni eteenpäin. Onko se sitä mainostettua vapautta? Alku on nimenomaan hyvinkin ohjattua menoa, josta poikkeaminen johtaa erittäin todennäköisesti game overiin. Eikä se ole pelaajan vika.
Valitat koska peli tekee pelimäisiä asioita? No pitäiskö Henryn olla heti joku superäijä? Kaveri on elänyt koko ikänsä pikkukylässä eikä koskaan kuvitellut matkaavansa mihinkään, niin ei tietenkään osaa mitään. Eihä se osaa edes lukea ellet mene opettelemaan.
Tämähän on oikein toimiva ja loistava idea teoriassa, sen toteutus tässä vain on perseestä. Homma on tehty paljon miellyttävämmin, sujuvammin ja tyydyttävämmin monissa muissa peleissä. Niissäkin saa mennä yrittämään huonoilla kyvyillä vaikka ja mitä mutta ero on se, että se yrittäminenkin on yleensä silti hauskaa eikä mitään kömpelön apinan ohjaamista.
Tässä tuntuu ettei mitään kannata edes yrittää ennen kuin on tasoja sen verran että pystyy niitä asioita tekemään. Onko sellainen pelaaminen sitten jollain lailla hauskaa? Pitäisikö jatkossa aloittaa pelit vaikka vauvana, opetella kävelemään, puhumaan jne. jossa menisi aikaa semmoinen 20-30 tuntia, jonka jälkeen varsinainen peli alkaa? Tuota se käytännössä tässä jo on.
Tässä pelissä voi tehdä asioita haluamassaan järjestyksessä, joku voi lähteä vaikka tekemään juttuja joista tietyt kyvyt kasvaa ja pärjääkin skillcheckeissä tiekkö?
Niin? Ei tuo ole mitenkään uutta peleissä ja samaa voi tehdä pääosassa vastaavia elementtejä sisältävistä teoksissa. Ja "tiekkö", että niissä homma toimii ja on sujuvaa ja miellyttävää. Tuo itse asia ei haittaa, se on vain niin paskasti tehty tässä.
Sä itseasias tolla valituksella vaan demoat et miten paljon erilaisia juttuja täs tapahtuu ja usko pois, kaikesta selviää.
Totta. Erilaisia asioita, jotka kaikki johtavat siihen ettei mitään pysty tekemään. Mistään ei selviä, koska tulee kuolema joka suunnasta.
En mä kyl tiedä jaksaako täst nyt enää vääntää, ei tunnu etenevän mihinkään. Kovin on paha mieli ku peli onkin vähän enemmän vaativampi.
Niin, no en tajua miksi aloit vääntämään kun eihän tuossa ole mitään epäselvyyttä. Olet myös ymmärtänyt väärin: ei minua haittaa vaativat pelit jos se haaste, vaikeustaso tai muu on reilua. Tässä haaskataan pelaajan aikaa. Netti ohjeita myöten neuvoo että pitää ensin käytännössä grindata tasoja että peli on sujuva.
Sanoit että bruteforcetin tiirikointia, minä sanoin että harjoittelin. Eli miten liikutetaan niitä perkeleen tatteja jotta se onnistuu ihan ilman perkkejä. Tietenkään ilman perkkejä ei ole isoja mahkuja avata edes medium lukkoa enkä koskaan niin olettanutkaan, ja mediumia vaikeammasta tulee kaiketi automaattinen fail alussa.
Tarkoitin bruteforcella sitä että ei ole pakko onnistua että levelit nousee. Sinä harjoittelit eli nostelit leveleitä, mikä tapahtuu myös kämmimällä. Vai meinasitko tosiaan että sait lukon toisensa perään auki ja levelit vain nousi?
Tämä peli vaan vaatii sen oman tyylinsä pelata. Pitää hyväksyä että Henry on kohtuu hönö, ja se pitää hissuksiin muuttaa vahvuudeksi. Kyllä se siitä lähtee.
Olen tiennyt ja tajunnut tämän jo pelin alusta lähtien mutta käytännössä se tie hönöstä osaajaksi on ihan hiton turhauttava, tylsä ja tympeä. Ei yhtään sellaista pelaamista, minkä parissa kokisi viihtyvänsä. Sellaista mekaanista suorittamista leveleiden perässä.
On tässä siis paljon hyvääkin: keskusteluista pidän ja tykkään nostaa ja keskittyä sen parantamiseen. Se toimii järkevästi ja siinä ei haittaa että alussa ei onnistu. Tiirikoinnissa vai ottaa päähän että kukaan - edes pelihahmo - voi olla noin tumpelo mitä pelin hahmo alussa on. Samoin se tympii, miten paljon peli pistää taisteluita hahmon eteen ennen kuin on saanut kykyä juurikaan kehitettyä. Vasta nousin sairaalapediltä ja pelkän keskustelun takia sain turpiin niin pahasti että energiat nollissa ja "pää vähän kipiä". Tuossa keskustelussa ei pystynyt aloittamisen jälkeen pääsemään edes pois tilanteesta ilman että joutui taisteluun. Että sellaista vapautta siinäkin kohtaa. Kyllähän tuota nyt luulisi voivan vain luovuttaa ja sanoa että "forgive me" tai "ok, bye" mutta ei.
Pelissä on siis paljon potentiaalia, sellaista hajua että "tässä voi olla jotain hyvääkin" mutta sitten on tuollaista jatkuvasti vastassa, ainakin tässä alussa (pääsin vasta sairaspediltä ekan ison kylän portin sisään).
En muista pystyykö alkemiaa tekeen ilman et osaa lukea, mut jos pystyy niin tee parit pullot. Apoteekkarilt voi ostaa ainekset halval, tee muutamat helpot pullot ja myy. Siit rahaa hitosti.
Tässäkin on taas se tuttu neuvo: tee sitä ja tätä. Mutta et voi vain tehdä, koska sitä ennen pitää treenata sitä hommaa. Ja se maksaa. Eli tee sitä ja tätä että saat rahaa että voit treenata sen ja tämän tekemistä, jotta saat rahaa, mutta et voi tehdä koska ei ole rahaa jne.
Sit ku on rahaa, osta pysyvä huone tavernasta, saat siit tukikohdan. Sitte ala miettii mitä teet. Ei kannata varastella ennen kun on huone tavernas ja varastoarkku nimittäin varastettua kamaa ei voi myydä pariin päivään. Joten jos varastat ni laita arkkuun oottelee et savu hälvenee.
Juu, nämäkin tiedän. Olen jo myynyt varastettua kamaa ja pitänyt alusta lähtien ne piilossa. Myllärin tehtävien parissa olen ekat toipumishetket siis viettänyt.
Sä saat käyttää kaikkia keinoja hyväkses. Löydät rosvoleirin? Meetkö sinne ammattitappajien keskelle rähisee ja kuolemaan vai ootatko puskassa että nukahtavat? Putsaatko niiden arkut yöllä (taskusta avain ensin) vai viillätkö kurkut auki ja keräät kamat taskuun. Muistaakseni oli joku jatkuva tehtävä kans et bsndiittitapost ssi rahaa ku vei todisteet.
No joopa joo. Mitenkäs se leiriin pääseminen/päätyminen? Siinä matkalla voi tulla kuolemaa ja taistelua jo sen verran että mitään leirejä ei tule löytämään. Jo pelkkä pikamatkustus oli melkein kuolemaksi ja ne pari hevosta on alussa viety tosiaan juonen perusteella pois.
Mä en viitsi edes pikamatkustaa tässä kun se on niin pirun hidasta koko härdelli. Plus mä tykkään mailmasta niin paljon että se on vaan ilo ratsastella siellä ja törmäillä kaikennäköiseen pölhöilyyn. Plus ratsain ehtii todellakin väistää ne väijytykset jos ei huvita myllyttää.
Eipä ole hevosta koska jonkin päähänpiston vuoksi Henry/pelin juoni on niitä jo kaksi hävittänyt. Totta kai minulla olisi heppa alla jos sellaisen jostain olisin saanut pitääkseni asti.
Piskistä on oikeasti apua tappeluissa kun kerää sille vaan oikeet perkit. Komeen näköstä ku täyteen sotisopaan pukeutunu jäbä ryntää karkuun ja Mutt juoksee perään ja kaataa sen vesikauhuisen rakin raivolla. Mutt oppii myös metsästämään joten jos ei itse viitsi niin koira asialle.
Koira on toki ollut heti mukana kun sen vain sai mutta treenaus vasta alussa eikä siitä ole sen vuoksi apua vielä ollut.
Ja ne snapsit oikeesti. Niitä saa ihan älyttömät läjät kun vaan keräilee yrtit ja käy tekemässä. Mä savetan itse AINA kun vähän jotain vilahtaa sellaista mikä viittaa mahdolliseen tappeluksen alkuun, päivitän kamoja tai jotakin muuta mielenkiintoista tapahtuu. Ja JOS pikamatkustan niin tietty ennen sitä. Ei ole kertaakaan mennyt tuntia saatikka kahta hukkaan.
Nämä on näitä neuvoja. Vähän kuin soulseissa: gitgud, ei se sen ihmeempää ole, sen kun pelaat. Varmaan helppo neuvoa kun takana on kolminumeroisia tunteja peliä eikä tästä alun tuskasta ole minkäänlaista muistoa jäljellä. Ei tässä alussa oikeasti voi noin vain mennä ja tehdä asioita sillä useimmiten ukkeli on liian uuno että mikään onnistuisi. Tekisin mielelläni juomia jos olisi paikka missä tehdä ja tietäisi missä niitä mahtaa olla, plus vielä osaaminen juominen tekoon. Ei se siis ole mitään "sen kun käy tekemässä".
Taas tuntuu että porukka vähän vähättelee tätä pelin alkua. Enkä ihmettele jos omasta aloittamisesta on mahdollisesti vuosia tai peliä on kirjoitusvaiheessa takana hirveä määrä tunteja.
Mitä tiirikointiin tulee niin kyllä sen ihan oikeasti oppii. Vähän täälläkin ihmettelen että miten se on noin vaikean oloista.
Miten se voi olla helppoa? Muuten kuin tasojen noustessa ja perkkejä saatua? Ohjaimella pelatessa se vain on todella "kiikkerän" ja epävarman oloista vaikka miten varovaisesti yrittää pitää "makeapistettä" kohdallaan ja pyörittää lukkoa tasaiseen tahtiin. Teoria on hallussa täysin mutta käytöntö on se, että tiirikka ottaa loparit ennen kuin lukko ehtii pyörähtää tarpeeksi.
Näistä peleistä saa mun mielestä eniten irti kun ottaa sellaisen zen-asenteen. Bethesda aina mainostaa sitä "elä elämää toisessa mailmassa tms" Mun mielestä näissä KCD peleissä se lause vasta saa lihaa luitten ympärille. Tietysti jos aika on vähissä niin voi tunntua hankalalta
Ottaisin toki ja se onnistuukin kun kaikki on ok mutta sitten tulee vaikka keskustelu, josta ei pääse kuin nyrkkitaisteluun tai pikamatkustamisen keskeyttää rosvojoukko, joka ampuu nuolia naamaan. Vaikea olla zen siinä kohtaa.
Ja vielä lopuksi. Se treenaminen kannattaa. Ihan turha mistään varsinaisesta grindaamisesta puhua. Miekkataidotkin nostin itse hyvin nopeasti sille tasolle että jo pärjää.
Tiedän että se kannattaa. Se on käytännössä vaatimus jos pelissä haluaa yhtään enemmän asioita pystyä tekemään. Se vain on tympeän, tylsän ja työlään oloista hommaa, mikä on minulle käytännössä sama kuin grindaisi jossain pelissä alun rottia että pääsee ekan kunnollisen vihollisen kanssa yhtään mitään yrittämään.
Varmasti paranee kun jaksaa painaa mutta tämä alku on ihan helvetin turhauttava.
---
Minun puolestani voidaan olla jatkamatta inttämistä. Varmaan parempi että pelailen hetken enemmän ja raportoin sitten lisää, jonka jälkeen voidaan inttääkin lisää, jos tarvetta?
Jos haluaa niin voi tosiaan vaan tyhjätä porukan taskut avaimista ja mennä niillä tyhjää kaikki.
