Yritin tarkoittaa tämän ja Soulssien eroa grindaamisella, että tässä tekemällä asioita ja välillä erilaisia lähestymistapoja kehitystä tapahtuu huomaamatta niin ettei tarvitse tehdä samoja asioita uudelleen. Vaikka menisi Elden Ringissä netin perusteella ns. Optimaalisen järjestyksen, tulee siinä välissä grindata samoja vihuja uudelleen jotta saa nostettua leveliä pärjätäkseen. Se ei minusta ole kivaa pelaamista vaan keinotekoista estämistä. Toki en myös ole paras pelaaja tuontyyppisissä peleissä.Pelasitko konsolilla? Ja jos, niin puhutko yleisesti pelistä vai alusta, sillä uskon kyllä että tuo levelöinnin myötä helpottuu mutta alussa tuo on mitä on. Eikä itse mekaniikka erityisen hyvä ole muutenkaan. Sen kyllä ymmärtää mutta tiirikka hajoaa niin vähästä ja nopeasti että ymmärrys ei auta kun lukkoa ei ehdi aukaista.
Nyt sain kolme arkkua auki samassa paikassa ja yksi tiirikka meni rikki. Voisi siis sanoa että jollain tasolla jo hallitsen tuon mutta sanon yhä että tuo on ihan paskaa vaikka sen paremmin osaakin. Silti niitä hajoaa. Tärkeintä tuntuu olevan olla nopea ettei tiirikka ota liikaa "damagea" koska sitä ei tunnu voivan mitenkään välttää.
Olen eri mieltä jo alun perusteella. Jos et vaikka halua tapella, niin pitäähän siinä esim. puhumis-taitoa sitten olla. Ja niin edelleen. Karkuun juokseminenkaan ei aina auta.
Tehtävien valintakaan ei auta koska ainakin alun perusteella voi vastaan tulla ihan mitä vain. Mikä on siis ihan hyväkin yleisesti ottaen että ei ole kaikki ilmiselvää mutta kun se yhdistetään siihen, että voi olla liian tumpelo hahmo tehtävään, niin on äkkiä paska tilanne edessä.
Edetessähän sitä voi sitten olla mestari kaikessa tai ainakin tarpeeksi monessa asiassa, joten en yhtään epäile etteikö peli paranisi sen kautta.
Minusta nimenomaan tuntuu että tässä pitää kehittää pakosta taitoja ja soulseissa voi vain pelata, josta taas tulee valuuttaa, jolla voi kehittää hahmoa. Voihan senkin tietysti grindaukseksi kokea mutta minusta se on taas on luonnollista kehittymistä ja etenemistä.
Yritin ajatella lukkoa rikki, ei auttanut. Samoin yritin ajatella taistelussa vihuja maahan mutta kuolin itse. Ei auttanut.
Kirjoittamasi tyyppisissä tehtävissä on se ongelma että voi tulla seinä vastaan kun ei hahmon kyvyt riitä. Vaikea siis ajatella, harkita ja valita kun ei tiedä mitä on luvassa.
Ai väitätkö tosissasi ettei kestävämpi lukko muka auta helpommissakin lukoissa? Minun ongelmani on juuri se että tiirikka ehtii hajota ennen kuin saa pyöritettyä lukon auki.
No tässä on varmasti jo iso syy sille, miksi et ole kokenut asiaa ehkä niin isona ongelmana. Myllärin luonahan saa heti ekan tasonnousun tuossa harjoittelussa. En tiedä paljonko vaikuttaa mutta sain 3 lukkoa auki siellä haudankaivajalla sen jälkeen ja vain yksi tiirikka hajosi. Ja silti tuo on minusta ihan tuskaa vaikka niitä jo useampi tuli avattua. Tuntuu että se on tuuria eikä taitoa. Hommasta ei saa mitään tyydytystä tai tunnetta että osaisi sitä oikeasti vaikka tulokset kertoo että homma jo sujuu paremmin.
Niin mutta jos ongelma on siinä että tiirikkaa hajoaa ennen kuin on vatkannut tarpeeksi, niin minusta se on kiinni tiirikan kestosta.
En kyllä ymmärrä miten tuota pelimekaniikkaa voi kukaan millään lailla puolustaa.
Toiseen kommenttiin:
Jos tulee seinä vastaan From softwaren pelissä. Pitää mennä muualle pääasiassa. Asiaa harvoin voi ratkaista muulla tavalla ellei ole superpelaaja. Tässä voi ilmeisesti muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. En tosin ole niitä kohdannut, joten en osaa sanoa. Ainoa tällainen oli taistelu jos ei ollut harjoitellut saadakseen master strikea. Teki asiasta huomattavasti vaikeampaa. Se oli musta erikoinen ja heikko suunnitteluratkaisu. Peli vaatii kyllä välillä erinomaisesta keskittymiskykyä, sillä hahmot antavat usein sellaisia vinkkejä, mite et voi lukea enää jälkeen. Sikäli armoton
Isonkin leirin saa kyllä tyhjäksi kun ei kävele sekaan päivällä.
Mutta kuten molemmat totesimme. Eri tyypeille on eri pelejä.