Cuphead - ammuskelua 30-luvun piirrettyjen tyyliin

[shamaniac]

Menihän se hiton lohhari sitten. Kakkosvaihe alkaa jo olemaan ihan ok vaikka yhä se on melko ikävän paljon myös tuuristakin kiinni - kuten ehkä osaltaan koko peli. Ei siitä mitään A-arvosanaa vielä tietysti tullut ja olin tyytyväinen että pääsi vain läpi ja eteenpäin.

Kolmannella alueella olen nyt ja siellä tuli vastaan sitten pari pomoa, joiden nimiin törmäsin kun googlettelin tuota lohharia. Näistä oli mainittu tyyliin "odota kun se tulee" mutta robotti oli todella hauska ja sopivan haastava vastus, josta napsahti melko vaivatta A-arvosana. Mehiläinen oli turhan sekava mutta kyllä siihenkin oli selkeät kuvionsa ja taktiikkansa, joiden avulla se A tupsahti.

Enemmän nyt noita robotin tyylisiä reilun tuntuisia juttuja ja vähemmän lohharin kolmannen vaiheen sontaa. Vähän on myös jotkin Juokse & Ammu -kentät alkaneet tympimään kun pitää niin täydellisesti pelata että tuon A:n niistä saa. Erityisesti parryjen saamisessa tuntuu usein olevan hakemista.

Ihan jees pelihän tämä on mutta vähän on silti myös sellainen olo että "tässäkö tämä nyt on"? Muistan kun pelistä aikanaan puhuttiin ja ehkä hypetettiinkin. Sitten peli on tällainen ihan jees, jonka isoin juttu on tuo grafiikka-tyyli ja ehkä vähemmän nähty peligenre.

Pomotaistot tässä on parasta sisältöä ja nuo juoksuammuskelut tuntuu vähän sellaisilta että pitänyt tehdä tasohyppelykenttiä ilman että osataan kunnollisia tasohyppelykenttiä tehdä. Tai en tiedä, jotenkin noista jää vain sellainen olo että sillä vihollislaumalla kompensoidaan niitä kenttiä tai jotain.

 

[shamaniac]

Nyt on pelailtu lopputeksteihin asti ja vain siitä perhanan lohharista en saanut A-arvosanaa. Yllätyin miten kahdesta viimeisestä sain heti ensimmäisellä läpäisyllä A:n, sillä odotin että joutuisin niitä tahkoamaan uusiksi. Paras ja hauskin kenttä oli ehkäpä toiseksi viimeinen, jossa oli hauska käänne kenttärakenteessa.

Hauskimpia pomoja taas oli ehkäpä robotti. Cala Maria oli myös hauska paitsi viimeinen vaihe sillä on ihan hirveä. Tuota oli paljon että pomo oli muuten hyvällä tavalla haastava mutta sitten oli joku "haista pylly"-vaihe jossain kohtaa. Lohhari parhaita esimerkkejä siitä.

Yllättäen tuossa toiseksi viimeisessä kentässä oli parhaimpia taisteluita, sillä niissä oli sopivassa suhteessa haastetta ja reiluutta, niin ettei ärsyttänyt tai tuntunut epäreilulta vaikka kuoli ja joutui ottamaan uusiksi. Loppupomo oli myös asiallinen eikä edes viimeinen vaihe tuntunut liian tuuripohjaiselta.

Aikaa meni joko 14 tai 16 tuntia, en muista kumpi se oli. Jos olisi vain halunnut päästä lopputeksteihin ilman arvosanojen hinkkausta, niin kyllä tuosta voisi varmaan ainakin puolet ottaa pois.

Seuraavaksi sitten extreme-vaikeustaso testiin ja kun (tai jos) on kaikki emopelin trophyt kerätty niin lisärin kimppuun.

Itselle nämä on ehkä keskivertoa helpompia kun tulee pelattua niin paljon tasohyppelyitä ja esim. Prince of Persia, Hollow Knight, Orit ja muut on lempipelejä. Genressä tullut vaikeuden suhteen seiniä eteen lähinnä Celestessä ihan lopussa (ihan naurettavia ne viimeiset kentät) ja Meat Boyssa, jossa vaaditaan jo melko varhain niin tarkkaa ajoitusta ja osumista että en edes halunnut opetella enempää. Joku rajakin pitää kuitenkin haasteessa olla.

Kyllä tämä Cuphead silti haastavimpien ja samalla huonolla tapaa vaikeiden pelien joukkoon menee, ainakin jos/kun hakee parempia arvosanoja. Peli on siis huonolla tapaa vaikea siksi että siinä on niin järkyttävästi sattumanvaraisuutta ja ihan puhtaita epäreiluuksia. Jos sattuu hyvä tuuri niin tulee helpot pomon liikkeet (& ilmassa lentävät kamat) ja jos ei, niin tuntuu ettei ole mitään järkeä koko pelissä.

Toki jos Cuphead olisi kuin Gradius tai muut klassiset pelit, jotka voi käytännössä opetella ulkoa, niin vähentäisihän se uusiksipeluuarvoa.

Paras verrokki Cupheadille voisi muuten olla vanhat Megamanit. Niissä on vastaavasti ärsyttäviä ja epäreiluja kohtia mutta tietämällä vihujen ja pomojen liikkeet pääsee pitkälle.

 

[shamaniac]

Nonni. Ensimmäisestä pomosta tulikin arvosanaksi S. Homma siis toimii, eikö? No ei todellakaan, sillä jo toinen pomo laittoi sellaiset "haista paska"-setit tulemaan ettei mitään järkeä. Jos aiemmin ajatteli että pelissä on paljon sattumanvaraisuutta ja epäreiluutta niin ei kannata kyllä kauheasti lähteä extreme-vaikeustasolla peliä pelaamaan.

Tässäkin sammakko-pomossa on sama juttu kuin niin monessa muussa pelin taistelussa: joku niin epäreilu vaihe, ettei hommassa ole enää mitään mieltä. Sammakoiden itsensä kanssa vielä pärjää mutta ei enää kassakoneen koska sen tempaukset menee vähintään tuplatahdilla ja ne oli nopeita jo normaalillakin pelattaessa.

Toki näitä ei tarvitsisi kuin läpäistä mutta meni kyllä maku täysin koko pelistä. Meinasin heittää jo koko levyn koteloon häpeämään mutta muistin että lisäri on kuitenkin pelaamatta. Toivon että siellä olisi enemmän peruspelin meininkiä eikä mitään "lisärissä kaikki on extremeä"-meininkiä.

Jos aiemmin ajattelin että peli olisi vähintään 7/10, jopa 8/10 ja isoin ongelma ajoittainen epäreiluus/satunnaisuus, niin nyt tämän viimeisimmän testauksen perusteella tiputtaisin nuo arvosanat vähintään yhdellä. En pystyisi siis Cupheadille enää antamaan kuin korkeintaan 7/10.

Niin ja omista reflekseistäkään tuo ei ole niinkään kiinni vaan enemmän siitä että kuppipää ei liiku tarpeeksi vikkelään. Jos olisi Orin tapainen syöksy joka suuntaan niin noitakin sammakoiden nyrkkejä ja muita pystyisi ihan vaivatta väistelemään. Lisäksi täytyy muistaa mainita että pelin "parryaminen" käytännössä tuplahypyllä on typerimpiä tapoja parryttaa ikinä. Se ei vain toimi tarpeeksi luotettavasti, varsinkaan jos pitää parryta ylhäältä tulee esinettä.

 

[shamaniac]

No joooo-oh. Tuon viimeisimmän viestin jälkeen kävin taas testailemassa ja menihän nuo extreme-sammakot sitten läpi. Sen jälkeen meni yksi tai kaksi extreme-pomoa taas nopsasti ja siihen johonkin Hilda-pomoon lentsikalla taisin jäädä. Sekään ei vaikuttanut yhtään pahalta, joten eiköhän se mene kun taas ehtii pelailemaan.

Näköjään tässä siis hyvin paljon vaihtelee vaikeustaso (extremelläkin) pomosta toiseen ja sitten on sitä että joku yksi vaihe pilaa koko kokemuksen.