Tuo on niin musertava tilanne ja tunne. Läheisen karvapallon poismeno sattuu niin paljon sieluun, oli sitten koira tai kissa. Sama lainalaisuus siinä on läsnä kun läheisen ystävän, tai sukulaisen menetyksessä ja siltä se myös tuntuu. Varsinkin koiran kanssa kun "kaikki" on koettu yhdessä vauvasta vaariin ja toinen on ihan perheenjäsen ja aivan uniikki molemminpuoleinen luottamus ja rakkaus läsnä. Tätä ei sellaiset ihmiset voi käsittää, joilla ei ole koskaan ollut hyvin läheistä karvapalloystävää. Onhan tuo ihan siellä kamalimmat callit top listoilla kärjessä, joita joutuu tekemään. Mutta välillä se on vain välttämätöntä, jos toinen on kärsimyksissä. Oli teillä hyvin pitkä ja hyvä aika yhdessä ja molemmat varmasti siitä kiitollisia, muistot jää! Tuo töpsöttelyn äänen puuttuminen on kyllä outo. Ei siihen auta muu kuin aika, voimia suruun.