Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Siitä:
Thread 'Läpipelatut pelit vuonna 2025' https://forum.konsolifin.net/threads/lapipelatut-pelit-vuonna-2025.103541/
GOTY: Vuoden peli 2025 - kerro omat valintasi
- Viestiketjun aloittaja JTahti
- Aloituspäivämäärä
Thread 'Läpipelatut pelit vuonna 2025' https://forum.konsolifin.net/threads/lapipelatut-pelit-vuonna-2025.103541/
Murdoc
Well-Known Member
Hämmentävän moni on kutsunut tätä surkeaksi pelivuodeksi. Itelle varsinkin loppuvuosi on ollut ihan älyttömän hyvä pelien osalta. Tälle vuotta on tullut uutta Doomia, KCD2, Clair Obscur 33, Donkey, Silksong, Hades 2, Hell is Us, Silent Hill F, BF6, AC Shadows, Cronos, Arc Raiders, Ghost of Yotei, uusin Dying Light, Roadcraft, Eriksholm, Death Stranding 2 ja tähän päälle uusi konsoli Switch 2 muodossa. Varmasti listalta vielä puuttuukin vaikka ja mitä mitä unohtui mutta mielestäni ihan pirun hyvä pelivuosi takana. Siihen vielä sitten ainakin Metroid vajaan kk päästä.
Vaikea on tehdä mitään järjestyslistaa itellä mutta vuoden aivan ehdoton ykkönen on kyllä Arc Raiders! Aivan käsittämättömän hyvä PvPvE peli mitää tulee kyllä pelailtua pitkälle tulevaisuuteen. Aika näyttää onko tuosta vielä haastajaksi omaan kaikkien aikojen MP:n Hunt Showdownin paikalle.
Vaikea on tehdä mitään järjestyslistaa itellä mutta vuoden aivan ehdoton ykkönen on kyllä Arc Raiders! Aivan käsittämättömän hyvä PvPvE peli mitää tulee kyllä pelailtua pitkälle tulevaisuuteen. Aika näyttää onko tuosta vielä haastajaksi omaan kaikkien aikojen MP:n Hunt Showdownin paikalle.
Ippenator
Well-Known Member
Samat sanat kuin edellä, eli mielestäni aivan tajuttoman kova pelivuosi ollut! Melkoista huippupelien tykitystä todellakin! Paremmaksi en saa kuin sen vuoden, jolloin Elden Ring ilmestyi, koska se on edelleen yksinkertaisesti kaikkien aikojen peli minulle, eikä kilpailijaa ole kovin lähelläkään. Tuona vuonna jo pelkästään Elden Ring olisi tehnyt kyseisestä vuodesta parhaan pelivuoden ikinä. Tänä vuonna on joka tapauksessa ollut valtava määrä todella kovia pelejä, joten ohessa sitten tarkempaa listaa mielestäni parhaista:
1. En nyt pysty ainakaan vielä ratkaisemaan kolmen pelin välillä mikä näistä olisi se paras:
Kingdom Come Deliverance 2. Säästelin huikean paljon odottamaani peliä tarkoituksella loppuvuoteen, ja onhan se ollut todella hyvä alkuvaiheiden vaikeuden kanssa hammasten kiristelyn jälkeen. Roolipelaamista niin parhaimmillaan, kuin voi olla, ja tekninen toteutuskin on ottanut merkittävät askeleet eteenpäin ykköseen nähden. KCD2 on itse asiassa minulla vielä kesken, mutta kyllä se jo nyt erottuu selkeästi vuoden parhaaksi peliksi seuraavien pelien kanssa.
Tainted Grail: Fall of Avalon. Oli minulle todellinen yllättäjä. Loistavasti toteutettu roolipeli hieman Elder Scrolls-pelien hengessä, mutta itselleni muinaisen Camelotin aikojen seikkailut, tarinat ja tunnelma kolahtivat vielä paremmin kuin Elder Scrollseissa. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen toimivat myöskin mahtavasti.
Wuchang: Fallen Feathers. Toinen huippuyllättäjä itselleni. Tämäkin nousi kertaheitolla kaikkien aikojen pelisuosikkieni joukkoon. Soulsborne- tyyppisissä peleissäkin nousi heti Elden Ringin jälkeen kamppailemaan tasaisesti Bloodbornen sekä Dark Souls 3:n kanssa toiseksi parhaimman Soulsborne-pelin tittelistä. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen ovat Wuchangissa totaalista parhautta, sekä lisäksi pelissä on huikean hienot itämaisen mytologian tunnelmat ja ympäristöt.
4. Donkey Kong Bananza. Erinomaisen hauska ja kivan näköinen peli, jossa hieman kuitenkin tuo hajottamismekaniikka alkaa ehkä toistaa itseään. Huomasin, että taukoja kannatti pitää pelistä hetkittäin, niin sitten maistui paremmin. Pelattavuus toki on pelissä huippuluokkkaa, ja muutenkin peli on taattua Nintendon huippulaatua.
5. Split Fiction. Ei ihan sellaiseksi hitiksi muodostunut poikani kanssa yhdessä pelatessa, mitä saman kehittäjän aikaisempi It Takes Two meille oli, mutta oli Split Fictionissakin toki mielikuvitusta ja hauskat hetkensä. Hieman peli oli kuitenkin pelattavuudeltaan ajoittain turhauttavampi, kuin edeltäjänsä meille tuntui olleen, ja lisäksi tarina oli jonkin sortin pettymys. Mieleenpainuvia elämyksiä Split Fictionissakin toki sai, joten vahvasti plus-merkkinen peli tämäkin oli.
Enempää en pelejä laita nyt järjestykseen, vaikka lukuisia muitakin hyviä pelejä tuli pelattua tämän vuoden aikana. Monien kehumaa Hades II:ta en ole pelannut, koska sitä ei vielä pleikkarille tai boksille ole saanut, enkä muilla alustoilla kyseistä peliä haluaisi pelata. Lisäksi ykköseen tuli myöskin alkuinnostuksen jälkeen totaalisesti hyydyttyä, kun alkoi niin pahasti toistamaan sitä samaa rumbaa ja konseptia. Epäilen, että tästä syystä ei olisi kakkonenkaan minulle mikään vuoden peli, vaikka olisin sen ehtinyt tänä vuonna pelata läpi.
Sen myös totean, että monien jumaloima Clair Obscur: Expedition 33 ei minulle mikään mestariteos ollut. Pelimaailma oli jotenkin kovin itseään toistava, ja suurin turnoff itselleni oli toki osittain pakotettu parry-mekaniikka. Se kun ei missään peleissä maistu minulle alkuunkaan, vaikka pelissä olisi sitten muuten hyviä asioita, kuten Clair Obscurissa esim. tunnelma toki oli. Clair Obcscur jäi kuitenkin lopulta minulle kesken aika loppupuolelle. Saatan jatkaa vielä joskus loppuunkin, mutta ei pelissä missään tapauksessa ole minkäänlaisia vuoden pelin elementtejä itselleni.
1. En nyt pysty ainakaan vielä ratkaisemaan kolmen pelin välillä mikä näistä olisi se paras:
Kingdom Come Deliverance 2. Säästelin huikean paljon odottamaani peliä tarkoituksella loppuvuoteen, ja onhan se ollut todella hyvä alkuvaiheiden vaikeuden kanssa hammasten kiristelyn jälkeen. Roolipelaamista niin parhaimmillaan, kuin voi olla, ja tekninen toteutuskin on ottanut merkittävät askeleet eteenpäin ykköseen nähden. KCD2 on itse asiassa minulla vielä kesken, mutta kyllä se jo nyt erottuu selkeästi vuoden parhaaksi peliksi seuraavien pelien kanssa.
Tainted Grail: Fall of Avalon. Oli minulle todellinen yllättäjä. Loistavasti toteutettu roolipeli hieman Elder Scrolls-pelien hengessä, mutta itselleni muinaisen Camelotin aikojen seikkailut, tarinat ja tunnelma kolahtivat vielä paremmin kuin Elder Scrollseissa. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen toimivat myöskin mahtavasti.
Wuchang: Fallen Feathers. Toinen huippuyllättäjä itselleni. Tämäkin nousi kertaheitolla kaikkien aikojen pelisuosikkieni joukkoon. Soulsborne- tyyppisissä peleissäkin nousi heti Elden Ringin jälkeen kamppailemaan tasaisesti Bloodbornen sekä Dark Souls 3:n kanssa toiseksi parhaimman Soulsborne-pelin tittelistä. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen ovat Wuchangissa totaalista parhautta, sekä lisäksi pelissä on huikean hienot itämaisen mytologian tunnelmat ja ympäristöt.
4. Donkey Kong Bananza. Erinomaisen hauska ja kivan näköinen peli, jossa hieman kuitenkin tuo hajottamismekaniikka alkaa ehkä toistaa itseään. Huomasin, että taukoja kannatti pitää pelistä hetkittäin, niin sitten maistui paremmin. Pelattavuus toki on pelissä huippuluokkkaa, ja muutenkin peli on taattua Nintendon huippulaatua.
5. Split Fiction. Ei ihan sellaiseksi hitiksi muodostunut poikani kanssa yhdessä pelatessa, mitä saman kehittäjän aikaisempi It Takes Two meille oli, mutta oli Split Fictionissakin toki mielikuvitusta ja hauskat hetkensä. Hieman peli oli kuitenkin pelattavuudeltaan ajoittain turhauttavampi, kuin edeltäjänsä meille tuntui olleen, ja lisäksi tarina oli jonkin sortin pettymys. Mieleenpainuvia elämyksiä Split Fictionissakin toki sai, joten vahvasti plus-merkkinen peli tämäkin oli.
Enempää en pelejä laita nyt järjestykseen, vaikka lukuisia muitakin hyviä pelejä tuli pelattua tämän vuoden aikana. Monien kehumaa Hades II:ta en ole pelannut, koska sitä ei vielä pleikkarille tai boksille ole saanut, enkä muilla alustoilla kyseistä peliä haluaisi pelata. Lisäksi ykköseen tuli myöskin alkuinnostuksen jälkeen totaalisesti hyydyttyä, kun alkoi niin pahasti toistamaan sitä samaa rumbaa ja konseptia. Epäilen, että tästä syystä ei olisi kakkonenkaan minulle mikään vuoden peli, vaikka olisin sen ehtinyt tänä vuonna pelata läpi.
Sen myös totean, että monien jumaloima Clair Obscur: Expedition 33 ei minulle mikään mestariteos ollut. Pelimaailma oli jotenkin kovin itseään toistava, ja suurin turnoff itselleni oli toki osittain pakotettu parry-mekaniikka. Se kun ei missään peleissä maistu minulle alkuunkaan, vaikka pelissä olisi sitten muuten hyviä asioita, kuten Clair Obscurissa esim. tunnelma toki oli. Clair Obcscur jäi kuitenkin lopulta minulle kesken aika loppupuolelle. Saatan jatkaa vielä joskus loppuunkin, mutta ei pelissä missään tapauksessa ole minkäänlaisia vuoden pelin elementtejä itselleni.
Viimeksi muokattu:
DarkAges
Well-Known Member
Ohhoh!! Pitää hommata ASAP!!
nedruska
Well-Known Member
Vuottahan on vielä jäljellä, mutta laitetaas tämänhetkistä listaa. Tänä vuonna on tullut pelattua aika paljon vanhempia pelejä, mutta kyllä pelattavaksi on ehtinyt myös muutama loistava tän vuoden julkaisu. Ja täytyy sanoa että mun mielestä tämä vuosi on ollut loistava pelivuosi. Kaikkea kiinnostavaa en ole ehtinyt vielä pelaamaankaan. Eli tässä nyt vaan tän vuoden peleistä tän hetkinen oma lista:
1. Hollow Knight Silksong
Loistava jatko-osa yhdelle kaikkien aikojen lempipeleistäni. Vaikka tässä oli tehty itselle muutamia epämieluisia pelillisiä valintoja (mm. juoksut pomoihin) niin oli tämä silti kyllä aivan loistava. Ja useissa asioissa tämä oli parempi kuin Hollow Knight. Varmasti pelailen tän vielä toistamiseenkin läpi joskus.
2. Xenoblade Chronicles X: Definite Edition
En koskaan omistanut Wii U:ta ja suurena Xenoblade fanina todellakin toivotin tämän siis tervetulleeksi Switchille/Switch2:lle. Ja kyllähän tän parissa tulikin sitten viihdyttyä kolminumeroinen määrä tunteja. Tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan ole lemppari Xenoblade vaan mun silmissä ainakin 3 ja 1 menee tän ohi heittämällä (mutta ne ovatkin yksiä kaikkien aikojen lemppari pelejäni). Mutta loistava peli kuitenkin ja tän pelin maailman tutkiminen oli todella koukuttavaa.
3. Donkey Kong Bananza
Tosi toimiva 3D tasohyppely sillä twitstillä että kaikki on tuhottavissa. Ei yllä mun listoilla Mario Odysseyn tasolle, mutta on kyllä ylsi parhaista 3D tasohyppeilyistä kuitenkin.
1. Hollow Knight Silksong
Loistava jatko-osa yhdelle kaikkien aikojen lempipeleistäni. Vaikka tässä oli tehty itselle muutamia epämieluisia pelillisiä valintoja (mm. juoksut pomoihin) niin oli tämä silti kyllä aivan loistava. Ja useissa asioissa tämä oli parempi kuin Hollow Knight. Varmasti pelailen tän vielä toistamiseenkin läpi joskus.
2. Xenoblade Chronicles X: Definite Edition
En koskaan omistanut Wii U:ta ja suurena Xenoblade fanina todellakin toivotin tämän siis tervetulleeksi Switchille/Switch2:lle. Ja kyllähän tän parissa tulikin sitten viihdyttyä kolminumeroinen määrä tunteja. Tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan ole lemppari Xenoblade vaan mun silmissä ainakin 3 ja 1 menee tän ohi heittämällä (mutta ne ovatkin yksiä kaikkien aikojen lemppari pelejäni). Mutta loistava peli kuitenkin ja tän pelin maailman tutkiminen oli todella koukuttavaa.
3. Donkey Kong Bananza
Tosi toimiva 3D tasohyppely sillä twitstillä että kaikki on tuhottavissa. Ei yllä mun listoilla Mario Odysseyn tasolle, mutta on kyllä ylsi parhaista 3D tasohyppeilyistä kuitenkin.
1. Clair Obscur Expedition 33. Ylivoimainen ja yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni. Musiikit soi edelleen säännöllisesti vaikka läpipeluusta on jo pitkä aika. Tarina, tunnelma, musiikit, pelattavuus 5/5.
2. Split Fiction. Samaa kuin It takes two, mutta vielä lisäkierroksilla. Aivan loistava peli ja onneksi jatkavat samanlaisten pelien tekemistä myös jatkossa. Jonain toisena vuonna (kuten viime) tämä olisi ollut selvä ykkönen, mutta nyt jäi toiseksi.
3. ARC Riders. Vasta parikymmentä tuntia takana, mutta on vakuuttanut pelattavuudella ja tunnelmalla. Tulee varmasti viihdyttyä tämän parissa pitkälle kevääseen.
2. Split Fiction. Samaa kuin It takes two, mutta vielä lisäkierroksilla. Aivan loistava peli ja onneksi jatkavat samanlaisten pelien tekemistä myös jatkossa. Jonain toisena vuonna (kuten viime) tämä olisi ollut selvä ykkönen, mutta nyt jäi toiseksi.
3. ARC Riders. Vasta parikymmentä tuntia takana, mutta on vakuuttanut pelattavuudella ja tunnelmalla. Tulee varmasti viihdyttyä tämän parissa pitkälle kevääseen.
Tämän vuoden paras peli palkinto menee hieman yllättäen pelille, jolta en kauheasti odottanut mitään.
Paras peli palkinto: Dispatch.
Tässäpä peli hyvien tarinoiden ystäville. Itse pelimekaniikka ei kummoinen ole, mutta tämä on vähän kuin hyvää animaatiota katsoisi valintojen kanssa. Valinnat johtavat tarinaa hahmojen suhteen eri suuntiin ja peli on näytelty rautaisella ammattitaidolla. Ainoastaan strategia osuudet eivät ihan samalle tasolle muun pelin kanssa pääse, mutta niihinkin tottuu. Vahva suositus.
Muut pelit eivät omalla listalla päässeet lähellekään tätä joten en niitä tähän laita.
Paras peli palkinto: Dispatch.
Tässäpä peli hyvien tarinoiden ystäville. Itse pelimekaniikka ei kummoinen ole, mutta tämä on vähän kuin hyvää animaatiota katsoisi valintojen kanssa. Valinnat johtavat tarinaa hahmojen suhteen eri suuntiin ja peli on näytelty rautaisella ammattitaidolla. Ainoastaan strategia osuudet eivät ihan samalle tasolle muun pelin kanssa pääse, mutta niihinkin tottuu. Vahva suositus.
Muut pelit eivät omalla listalla päässeet lähellekään tätä joten en niitä tähän laita.
Kirai
KonsoliFIN Alumni
Ihan hyvä pelivuosi on ollut tämä, mutta vain kaksi peliä voin tähän listata.
1. Clair Obscur Expedition 33
- yksi parhaista peleistä pitkiin aikoihin, joka todella liimasi hanurin penkkiin ja iski sieluun ja sydämeen.
2. Arc Raiders
- ollut todella viihdyttävä ja yllättävä peli itselleni. Ei pitänyt tätä edes hankkia, mutta oon tyytyväinen et tuli tämä ostettua.
Kunniamaininta:
Blue Prince
- oli lopulta liian kova pala mun aivoille, mut viihdyin kyllä ne muutamat tunnit tämän parissa.
1. Clair Obscur Expedition 33
- yksi parhaista peleistä pitkiin aikoihin, joka todella liimasi hanurin penkkiin ja iski sieluun ja sydämeen.
2. Arc Raiders
- ollut todella viihdyttävä ja yllättävä peli itselleni. Ei pitänyt tätä edes hankkia, mutta oon tyytyväinen et tuli tämä ostettua.
Kunniamaininta:
Blue Prince
- oli lopulta liian kova pala mun aivoille, mut viihdyin kyllä ne muutamat tunnit tämän parissa.
Kokisvirta
Active Member
Hyvä pelivuosi oli tämäkin, ei siitä mihinkään pääse. Muutamia varmoja hittejä jatko-osien muodossa, mutta myös mukavia ylläreitä takavasemmalta. Oma top-3 lista, sekä muutamat maininnat siihen päälle:
1. Clair Obscur Expedition 33
Ei tätä vain voi ohittaa. Paperilla kaikkea muuta kun omaa suosikkigenreä, mutta mitä vielä! Pari traileria pohjille ja kaikki hype ja ylistyssanat arvioista siihen päälle, niin pakkohan se oli kaupan kautta käydä tämä hakemassa. Kymmenien tuntien jälkeen peli läpi ja alusta loppuun kyllä sellaista 9,5 / 10 matskua.
2. Kingdom Come Deliverance 2
Ensimmäinen osa jäi kesken, koska oli vain liian raskas pelata sekä buginen. Kakkososaan oli ladattu odotuksia ja sieltähän tuli juuri sitä mitä pitikin. Kaikinpuolin viimeistellympi ja yksinkertaisesti parempi peli kuin ensimmäinen. Huikeaa tarinankerrontaa sekä hahmoja ja valtavirrasta poikkeavaa ropetusta, joka ei varmasti kaikelle massalle maistu. 9+ / 10 arvosanaksi.
3. Battlefield 6
Joku vuosi sitten nostin Diablo 4:sen listoille ja nyt BF6 hyvinkin samasta syystä. Sarjan / tekijän alamäen jälkeen tämä uusin osa nostaa kyllä tasoa huimasti ja tähän tulee aikaa käytettyä vuosien varrella vielä paljon. Taitaa mittarissa olla jo 120h+ eli heittämällä vuoden isoin luku. Kertoo pelin laadusta, eikä loppua meinaa näkyä. Sisältöä varmasti tulee tasaista tahtia, joten eiköhän tämä moninpeliräiskinnän tittelin vie pitkäksi aikaa. Huomiona sanottava, että yhtä vajaa kaikki Call of Dutyt on tullut ostettua vuodesta 2007 alkaen, mutta nyt uusin Black Ops 7 jää bäfän jalkoihin, eikä mitään halua sitä alkaa pelaamaan. 9 / 10
Silent Hill F
Loistava yksinpeli ja sopivasti uudistettu pitkäikäistä sarjaa. Väkisinkin vertaa SH2 remakeen ja ei tämä uusi osa ihan samanlaiseksi klassikoksi nouse. Ehkei sitten kuitenkaan niin pelottava ja ahdistava vaan hiukan enempi sellaista survival horroria. 9 / 10 silti.
Split Fiction
Kaikinpuolin mahtava peli ja eipä oikein negatiivista sanottavaa löydy. Silti ei asiaa kärkisijoille? Ehkä tuo co-op konsepti vain on se syy ja pelit jäävät monesti kertakäyttökamaksi. Pelimekaniikat hipoo täydellisyyttä, mutta ehkä tarina ja aihe ei itselle ihan napakymppi sitten myöskään ollut. 8,5 / 10.
Ghost of Yotei
Tsushima on yksi modernien pelien suosikkini ja jatko-osaa olen hautonut pitkään. Vasta muutama tunti alla, joten en uskalla tätä vielä mihinkään nostaa. Vaikuttaa kyllä mielettömän hyvälle ja eiköhän tämän paikka omissa papereissa tuolla top-3:ssa ole. Eipä keksi pyörää uudestaan, mutta jokainen osa-alue toimii ja peliä tekisi mieli pelata kokoajan. Se jos joku on hyvän pelin merkki.
Hades 2
Death Stranding 2 On The Beach
Donkey Kong Bananza
Mario Kart World
GOTY 2025
1. Clair Obscur Expedition 33
Ei tätä vain voi ohittaa. Paperilla kaikkea muuta kun omaa suosikkigenreä, mutta mitä vielä! Pari traileria pohjille ja kaikki hype ja ylistyssanat arvioista siihen päälle, niin pakkohan se oli kaupan kautta käydä tämä hakemassa. Kymmenien tuntien jälkeen peli läpi ja alusta loppuun kyllä sellaista 9,5 / 10 matskua.
2. Kingdom Come Deliverance 2
Ensimmäinen osa jäi kesken, koska oli vain liian raskas pelata sekä buginen. Kakkososaan oli ladattu odotuksia ja sieltähän tuli juuri sitä mitä pitikin. Kaikinpuolin viimeistellympi ja yksinkertaisesti parempi peli kuin ensimmäinen. Huikeaa tarinankerrontaa sekä hahmoja ja valtavirrasta poikkeavaa ropetusta, joka ei varmasti kaikelle massalle maistu. 9+ / 10 arvosanaksi.
3. Battlefield 6
Joku vuosi sitten nostin Diablo 4:sen listoille ja nyt BF6 hyvinkin samasta syystä. Sarjan / tekijän alamäen jälkeen tämä uusin osa nostaa kyllä tasoa huimasti ja tähän tulee aikaa käytettyä vuosien varrella vielä paljon. Taitaa mittarissa olla jo 120h+ eli heittämällä vuoden isoin luku. Kertoo pelin laadusta, eikä loppua meinaa näkyä. Sisältöä varmasti tulee tasaista tahtia, joten eiköhän tämä moninpeliräiskinnän tittelin vie pitkäksi aikaa. Huomiona sanottava, että yhtä vajaa kaikki Call of Dutyt on tullut ostettua vuodesta 2007 alkaen, mutta nyt uusin Black Ops 7 jää bäfän jalkoihin, eikä mitään halua sitä alkaa pelaamaan. 9 / 10
Lähellä top-3:sta
Silent Hill F
Loistava yksinpeli ja sopivasti uudistettu pitkäikäistä sarjaa. Väkisinkin vertaa SH2 remakeen ja ei tämä uusi osa ihan samanlaiseksi klassikoksi nouse. Ehkei sitten kuitenkaan niin pelottava ja ahdistava vaan hiukan enempi sellaista survival horroria. 9 / 10 silti.
Split Fiction
Kaikinpuolin mahtava peli ja eipä oikein negatiivista sanottavaa löydy. Silti ei asiaa kärkisijoille? Ehkä tuo co-op konsepti vain on se syy ja pelit jäävät monesti kertakäyttökamaksi. Pelimekaniikat hipoo täydellisyyttä, mutta ehkä tarina ja aihe ei itselle ihan napakymppi sitten myöskään ollut. 8,5 / 10.
Muita huomionarvoisia mainintoja:
Ghost of Yotei
Tsushima on yksi modernien pelien suosikkini ja jatko-osaa olen hautonut pitkään. Vasta muutama tunti alla, joten en uskalla tätä vielä mihinkään nostaa. Vaikuttaa kyllä mielettömän hyvälle ja eiköhän tämän paikka omissa papereissa tuolla top-3:ssa ole. Eipä keksi pyörää uudestaan, mutta jokainen osa-alue toimii ja peliä tekisi mieli pelata kokoajan. Se jos joku on hyvän pelin merkki.
Pelaamatta olevat, jotka hyvinkin voisi nousta top-3:seen:
Hades 2
Death Stranding 2 On The Beach
Donkey Kong Bananza
Mario Kart World
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Puntaroin, että kirjoitanko tähän ketjuun tänä vuonna ollenkaan. On niin monta potentiaalista Vuoden peli -ehdokasta tältä vuodelta pelaamatta, että otanta tuntuu liian suppealta.
Ajattelin kuitenkin, että voittaja olisi joka tapauksessa sama pelaisin sitten kuinka monta tämän vuoden peliä tahansa, joten tällä mennään.
Vuoden peli: Clair Obscur Expedition 33
Ei pelkästään tämän vuoden paras peli, vaan kisailee ihan täysillä sukupolven parhaan pelin tittelistä Elden Ringin ja kumppaneiden kanssa.
Koskettava tarina, upea taidesuunnittelu, onnistuneet pelimekaniikat ja mahtava maailma tutkittavana.
Huikea peli.
Muut palkintosijat:
South of Midnight
Äärimmäisen sympaattinen seikkailu. Kuten Expedition 33:ssa, myös South of Midnightissa taidesuunnittelu on napakymppi. Vuoden parhaat musiikit. Toiminnan, tasohyppelyn ja kevyen pulmanratkonnan kombinaatio vaan toimii.
Avowed
Monipuolinen roolipeli hienolla maailmalla ja monipuolisella taistelulla. Juoni ja valintojen merkitys myös isosti plussalla. Oli virkistävää pelata näin "perinteistä" miekka ja kilpi -roolipeliä.
Tämän vuoden remasterit ja remaket ansaitsevat erityismaininnan. Gears of War Reloaded, Oblivion Remastered ja Ninja Gaiden 2 Black. Kaikki jo alkuperäisinä versioina hienoja pelejä ja uusioversioina edelleen imua pelaamiseen on valtavasti. Pelitunneissa mitattuna Oblivion ja Gears of War ovat eniten pelaamiani pelejä tänä vuonna.
Hirveästi on kuitenkin potentiaalisia palkintosijoille pyrkyreitä tältä vuodelta pelaamatta. Muun muassa Ninja Gaiden 4, The Outer Worlds 2, Doom the Dark Ages, Kingdom Come 2, Silent Hill F, Donkey Kong Bananza, Hell is Us ja Blue Prince ovat kaikki nähdyn ja luetun perusteella sellaisia, että saattaisivat kolahtaa omaan makuun kuin tuhat volttia.
Varmaan tulee ensi vuonnakin purettua paljon backlogia, joten tämä vuoden peli äänestys on tosi hankala. Otanta vaan jää liian pieneksi.
Ajattelin kuitenkin, että voittaja olisi joka tapauksessa sama pelaisin sitten kuinka monta tämän vuoden peliä tahansa, joten tällä mennään.
Vuoden peli: Clair Obscur Expedition 33
Ei pelkästään tämän vuoden paras peli, vaan kisailee ihan täysillä sukupolven parhaan pelin tittelistä Elden Ringin ja kumppaneiden kanssa.
Koskettava tarina, upea taidesuunnittelu, onnistuneet pelimekaniikat ja mahtava maailma tutkittavana.
Huikea peli.
Muut palkintosijat:
South of Midnight
Äärimmäisen sympaattinen seikkailu. Kuten Expedition 33:ssa, myös South of Midnightissa taidesuunnittelu on napakymppi. Vuoden parhaat musiikit. Toiminnan, tasohyppelyn ja kevyen pulmanratkonnan kombinaatio vaan toimii.
Avowed
Monipuolinen roolipeli hienolla maailmalla ja monipuolisella taistelulla. Juoni ja valintojen merkitys myös isosti plussalla. Oli virkistävää pelata näin "perinteistä" miekka ja kilpi -roolipeliä.
Tämän vuoden remasterit ja remaket ansaitsevat erityismaininnan. Gears of War Reloaded, Oblivion Remastered ja Ninja Gaiden 2 Black. Kaikki jo alkuperäisinä versioina hienoja pelejä ja uusioversioina edelleen imua pelaamiseen on valtavasti. Pelitunneissa mitattuna Oblivion ja Gears of War ovat eniten pelaamiani pelejä tänä vuonna.
Hirveästi on kuitenkin potentiaalisia palkintosijoille pyrkyreitä tältä vuodelta pelaamatta. Muun muassa Ninja Gaiden 4, The Outer Worlds 2, Doom the Dark Ages, Kingdom Come 2, Silent Hill F, Donkey Kong Bananza, Hell is Us ja Blue Prince ovat kaikki nähdyn ja luetun perusteella sellaisia, että saattaisivat kolahtaa omaan makuun kuin tuhat volttia.
Varmaan tulee ensi vuonnakin purettua paljon backlogia, joten tämä vuoden peli äänestys on tosi hankala. Otanta vaan jää liian pieneksi.
Viimeksi muokattu:
