Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Siitä:
Thread 'Läpipelatut pelit vuonna 2025' https://forum.konsolifin.net/threads/lapipelatut-pelit-vuonna-2025.103541/
Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
GOTY: Vuoden peli 2025 - kerro omat valintasi
- Viestiketjun aloittaja JTahti
- Aloituspäivämäärä
Thread 'Läpipelatut pelit vuonna 2025' https://forum.konsolifin.net/threads/lapipelatut-pelit-vuonna-2025.103541/
Murdoc
Well-Known Member
Hämmentävän moni on kutsunut tätä surkeaksi pelivuodeksi. Itelle varsinkin loppuvuosi on ollut ihan älyttömän hyvä pelien osalta. Tälle vuotta on tullut uutta Doomia, KCD2, Clair Obscur 33, Donkey, Silksong, Hades 2, Hell is Us, Silent Hill F, BF6, AC Shadows, Cronos, Arc Raiders, Ghost of Yotei, uusin Dying Light, Roadcraft, Eriksholm, Death Stranding 2 ja tähän päälle uusi konsoli Switch 2 muodossa. Varmasti listalta vielä puuttuukin vaikka ja mitä mitä unohtui mutta mielestäni ihan pirun hyvä pelivuosi takana. Siihen vielä sitten ainakin Metroid vajaan kk päästä.
Vaikea on tehdä mitään järjestyslistaa itellä mutta vuoden aivan ehdoton ykkönen on kyllä Arc Raiders! Aivan käsittämättömän hyvä PvPvE peli mitää tulee kyllä pelailtua pitkälle tulevaisuuteen. Aika näyttää onko tuosta vielä haastajaksi omaan kaikkien aikojen MP:n Hunt Showdownin paikalle.
Vaikea on tehdä mitään järjestyslistaa itellä mutta vuoden aivan ehdoton ykkönen on kyllä Arc Raiders! Aivan käsittämättömän hyvä PvPvE peli mitää tulee kyllä pelailtua pitkälle tulevaisuuteen. Aika näyttää onko tuosta vielä haastajaksi omaan kaikkien aikojen MP:n Hunt Showdownin paikalle.
Ippenator
Well-Known Member
Samat sanat kuin edellä, eli mielestäni aivan tajuttoman kova pelivuosi ollut! Melkoista huippupelien tykitystä todellakin! Paremmaksi en saa kuin sen vuoden, jolloin Elden Ring ilmestyi, koska se on edelleen yksinkertaisesti kaikkien aikojen peli minulle, eikä kilpailijaa ole kovin lähelläkään. Tuona vuonna jo pelkästään Elden Ring olisi tehnyt kyseisestä vuodesta parhaan pelivuoden ikinä. Tänä vuonna on joka tapauksessa ollut valtava määrä todella kovia pelejä, joten ohessa sitten tarkempaa listaa mielestäni parhaista:
1. En nyt pysty ainakaan vielä ratkaisemaan kolmen pelin välillä mikä näistä olisi se paras:
Kingdom Come Deliverance 2. Säästelin huikean paljon odottamaani peliä tarkoituksella loppuvuoteen, ja onhan se ollut todella hyvä alkuvaiheiden vaikeuden kanssa hammasten kiristelyn jälkeen. Roolipelaamista niin parhaimmillaan, kuin voi olla, ja tekninen toteutuskin on ottanut merkittävät askeleet eteenpäin ykköseen nähden. KCD2 on itse asiassa minulla vielä kesken, mutta kyllä se jo nyt erottuu selkeästi vuoden parhaaksi peliksi seuraavien pelien kanssa.
Tainted Grail: Fall of Avalon. Oli minulle todellinen yllättäjä. Loistavasti toteutettu roolipeli hieman Elder Scrolls-pelien hengessä, mutta itselleni muinaisen Camelotin aikojen seikkailut, tarinat ja tunnelma kolahtivat vielä paremmin kuin Elder Scrollseissa. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen toimivat myöskin mahtavasti.
Wuchang: Fallen Feathers. Toinen huippuyllättäjä itselleni. Tämäkin nousi kertaheitolla kaikkien aikojen pelisuosikkieni joukkoon. Soulsborne- tyyppisissä peleissäkin nousi heti Elden Ringin jälkeen kamppailemaan tasaisesti Bloodbornen sekä Dark Souls 3:n kanssa toiseksi parhaimman Soulsborne-pelin tittelistä. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen ovat Wuchangissa totaalista parhautta, sekä lisäksi pelissä on huikean hienot itämaisen mytologian tunnelmat ja ympäristöt.
4. Donkey Kong Bananza. Erinomaisen hauska ja kivan näköinen peli, jossa hieman kuitenkin tuo hajottamismekaniikka alkaa ehkä toistaa itseään. Huomasin, että taukoja kannatti pitää pelistä hetkittäin, niin sitten maistui paremmin. Pelattavuus toki on pelissä huippuluokkkaa, ja muutenkin peli on taattua Nintendon huippulaatua.
5. Split Fiction. Ei ihan sellaiseksi hitiksi muodostunut poikani kanssa yhdessä pelatessa, mitä saman kehittäjän aikaisempi It Takes Two meille oli, mutta oli Split Fictionissakin toki mielikuvitusta ja hauskat hetkensä. Hieman peli oli kuitenkin pelattavuudeltaan ajoittain turhauttavampi, kuin edeltäjänsä meille tuntui olleen, ja lisäksi tarina oli jonkin sortin pettymys. Mieleenpainuvia elämyksiä Split Fictionissakin toki sai, joten vahvasti plus-merkkinen peli tämäkin oli.
Enempää en pelejä laita nyt järjestykseen, vaikka lukuisia muitakin hyviä pelejä tuli pelattua tämän vuoden aikana. Monien kehumaa Hades II:ta en ole pelannut, koska sitä ei vielä pleikkarille tai boksille ole saanut, enkä muilla alustoilla kyseistä peliä haluaisi pelata. Lisäksi ykköseen tuli myöskin alkuinnostuksen jälkeen totaalisesti hyydyttyä, kun alkoi niin pahasti toistamaan sitä samaa rumbaa ja konseptia. Epäilen, että tästä syystä ei olisi kakkonenkaan minulle mikään vuoden peli, vaikka olisin sen ehtinyt tänä vuonna pelata läpi.
Sen myös totean, että monien jumaloima Clair Obscur: Expedition 33 ei minulle mikään mestariteos ollut. Pelimaailma oli jotenkin kovin itseään toistava, ja suurin turnoff itselleni oli toki osittain pakotettu parry-mekaniikka. Se kun ei missään peleissä maistu minulle alkuunkaan, vaikka pelissä olisi sitten muuten hyviä asioita, kuten Clair Obscurissa esim. tunnelma toki oli. Clair Obcscur jäi kuitenkin lopulta minulle kesken aika loppupuolelle. Saatan jatkaa vielä joskus loppuunkin, mutta ei pelissä missään tapauksessa ole minkäänlaisia vuoden pelin elementtejä itselleni.
1. En nyt pysty ainakaan vielä ratkaisemaan kolmen pelin välillä mikä näistä olisi se paras:
Kingdom Come Deliverance 2. Säästelin huikean paljon odottamaani peliä tarkoituksella loppuvuoteen, ja onhan se ollut todella hyvä alkuvaiheiden vaikeuden kanssa hammasten kiristelyn jälkeen. Roolipelaamista niin parhaimmillaan, kuin voi olla, ja tekninen toteutuskin on ottanut merkittävät askeleet eteenpäin ykköseen nähden. KCD2 on itse asiassa minulla vielä kesken, mutta kyllä se jo nyt erottuu selkeästi vuoden parhaaksi peliksi seuraavien pelien kanssa.
Tainted Grail: Fall of Avalon. Oli minulle todellinen yllättäjä. Loistavasti toteutettu roolipeli hieman Elder Scrolls-pelien hengessä, mutta itselleni muinaisen Camelotin aikojen seikkailut, tarinat ja tunnelma kolahtivat vielä paremmin kuin Elder Scrollseissa. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen toimivat myöskin mahtavasti.
Wuchang: Fallen Feathers. Toinen huippuyllättäjä itselleni. Tämäkin nousi kertaheitolla kaikkien aikojen pelisuosikkieni joukkoon. Soulsborne- tyyppisissä peleissäkin nousi heti Elden Ringin jälkeen kamppailemaan tasaisesti Bloodbornen sekä Dark Souls 3:n kanssa toiseksi parhaimman Soulsborne-pelin tittelistä. Pelimekaniikat ja hahmon kehittäminen ovat Wuchangissa totaalista parhautta, sekä lisäksi pelissä on huikean hienot itämaisen mytologian tunnelmat ja ympäristöt.
4. Donkey Kong Bananza. Erinomaisen hauska ja kivan näköinen peli, jossa hieman kuitenkin tuo hajottamismekaniikka alkaa ehkä toistaa itseään. Huomasin, että taukoja kannatti pitää pelistä hetkittäin, niin sitten maistui paremmin. Pelattavuus toki on pelissä huippuluokkkaa, ja muutenkin peli on taattua Nintendon huippulaatua.
5. Split Fiction. Ei ihan sellaiseksi hitiksi muodostunut poikani kanssa yhdessä pelatessa, mitä saman kehittäjän aikaisempi It Takes Two meille oli, mutta oli Split Fictionissakin toki mielikuvitusta ja hauskat hetkensä. Hieman peli oli kuitenkin pelattavuudeltaan ajoittain turhauttavampi, kuin edeltäjänsä meille tuntui olleen, ja lisäksi tarina oli jonkin sortin pettymys. Mieleenpainuvia elämyksiä Split Fictionissakin toki sai, joten vahvasti plus-merkkinen peli tämäkin oli.
Enempää en pelejä laita nyt järjestykseen, vaikka lukuisia muitakin hyviä pelejä tuli pelattua tämän vuoden aikana. Monien kehumaa Hades II:ta en ole pelannut, koska sitä ei vielä pleikkarille tai boksille ole saanut, enkä muilla alustoilla kyseistä peliä haluaisi pelata. Lisäksi ykköseen tuli myöskin alkuinnostuksen jälkeen totaalisesti hyydyttyä, kun alkoi niin pahasti toistamaan sitä samaa rumbaa ja konseptia. Epäilen, että tästä syystä ei olisi kakkonenkaan minulle mikään vuoden peli, vaikka olisin sen ehtinyt tänä vuonna pelata läpi.
Sen myös totean, että monien jumaloima Clair Obscur: Expedition 33 ei minulle mikään mestariteos ollut. Pelimaailma oli jotenkin kovin itseään toistava, ja suurin turnoff itselleni oli toki osittain pakotettu parry-mekaniikka. Se kun ei missään peleissä maistu minulle alkuunkaan, vaikka pelissä olisi sitten muuten hyviä asioita, kuten Clair Obscurissa esim. tunnelma toki oli. Clair Obcscur jäi kuitenkin lopulta minulle kesken aika loppupuolelle. Saatan jatkaa vielä joskus loppuunkin, mutta ei pelissä missään tapauksessa ole minkäänlaisia vuoden pelin elementtejä itselleni.
Viimeksi muokattu:
DarkAges
Well-Known Member
Ohhoh!! Pitää hommata ASAP!!
nedruska
Well-Known Member
Vuottahan on vielä jäljellä, mutta laitetaas tämänhetkistä listaa. Tänä vuonna on tullut pelattua aika paljon vanhempia pelejä, mutta kyllä pelattavaksi on ehtinyt myös muutama loistava tän vuoden julkaisu. Ja täytyy sanoa että mun mielestä tämä vuosi on ollut loistava pelivuosi. Kaikkea kiinnostavaa en ole ehtinyt vielä pelaamaankaan. Eli tässä nyt vaan tän vuoden peleistä tän hetkinen oma lista:
1. Hollow Knight Silksong
Loistava jatko-osa yhdelle kaikkien aikojen lempipeleistäni. Vaikka tässä oli tehty itselle muutamia epämieluisia pelillisiä valintoja (mm. juoksut pomoihin) niin oli tämä silti kyllä aivan loistava. Ja useissa asioissa tämä oli parempi kuin Hollow Knight. Varmasti pelailen tän vielä toistamiseenkin läpi joskus.
2. Xenoblade Chronicles X: Definite Edition
En koskaan omistanut Wii U:ta ja suurena Xenoblade fanina todellakin toivotin tämän siis tervetulleeksi Switchille/Switch2:lle. Ja kyllähän tän parissa tulikin sitten viihdyttyä kolminumeroinen määrä tunteja. Tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan ole lemppari Xenoblade vaan mun silmissä ainakin 3 ja 1 menee tän ohi heittämällä (mutta ne ovatkin yksiä kaikkien aikojen lemppari pelejäni). Mutta loistava peli kuitenkin ja tän pelin maailman tutkiminen oli todella koukuttavaa.
3. Donkey Kong Bananza
Tosi toimiva 3D tasohyppely sillä twitstillä että kaikki on tuhottavissa. Ei yllä mun listoilla Mario Odysseyn tasolle, mutta on kyllä ylsi parhaista 3D tasohyppeilyistä kuitenkin.
1. Hollow Knight Silksong
Loistava jatko-osa yhdelle kaikkien aikojen lempipeleistäni. Vaikka tässä oli tehty itselle muutamia epämieluisia pelillisiä valintoja (mm. juoksut pomoihin) niin oli tämä silti kyllä aivan loistava. Ja useissa asioissa tämä oli parempi kuin Hollow Knight. Varmasti pelailen tän vielä toistamiseenkin läpi joskus.
2. Xenoblade Chronicles X: Definite Edition
En koskaan omistanut Wii U:ta ja suurena Xenoblade fanina todellakin toivotin tämän siis tervetulleeksi Switchille/Switch2:lle. Ja kyllähän tän parissa tulikin sitten viihdyttyä kolminumeroinen määrä tunteja. Tämä ei missään tapauksessa kuitenkaan ole lemppari Xenoblade vaan mun silmissä ainakin 3 ja 1 menee tän ohi heittämällä (mutta ne ovatkin yksiä kaikkien aikojen lemppari pelejäni). Mutta loistava peli kuitenkin ja tän pelin maailman tutkiminen oli todella koukuttavaa.
3. Donkey Kong Bananza
Tosi toimiva 3D tasohyppely sillä twitstillä että kaikki on tuhottavissa. Ei yllä mun listoilla Mario Odysseyn tasolle, mutta on kyllä ylsi parhaista 3D tasohyppeilyistä kuitenkin.
1. Clair Obscur Expedition 33. Ylivoimainen ja yksi kaikkien aikojen lempipeleistäni. Musiikit soi edelleen säännöllisesti vaikka läpipeluusta on jo pitkä aika. Tarina, tunnelma, musiikit, pelattavuus 5/5.
2. Split Fiction. Samaa kuin It takes two, mutta vielä lisäkierroksilla. Aivan loistava peli ja onneksi jatkavat samanlaisten pelien tekemistä myös jatkossa. Jonain toisena vuonna (kuten viime) tämä olisi ollut selvä ykkönen, mutta nyt jäi toiseksi.
3. ARC Riders. Vasta parikymmentä tuntia takana, mutta on vakuuttanut pelattavuudella ja tunnelmalla. Tulee varmasti viihdyttyä tämän parissa pitkälle kevääseen.
2. Split Fiction. Samaa kuin It takes two, mutta vielä lisäkierroksilla. Aivan loistava peli ja onneksi jatkavat samanlaisten pelien tekemistä myös jatkossa. Jonain toisena vuonna (kuten viime) tämä olisi ollut selvä ykkönen, mutta nyt jäi toiseksi.
3. ARC Riders. Vasta parikymmentä tuntia takana, mutta on vakuuttanut pelattavuudella ja tunnelmalla. Tulee varmasti viihdyttyä tämän parissa pitkälle kevääseen.