Death Stranding 2: On The Beach

[HideoMiyamoto]

PC:lle tulossa.

Death Stranding 2: On the Beach - ESRB

Death Stranding 2: On the Beach - Mature 17+ - Death Stranding 2: On the Beach is rated M for Mature 17+ by the ESRB with Blood and Gore, Partial Nudity, Strong Language, and Violence.

www.esrb.org

 

[Hulikopteri]

Peli saapui postissa, mutta en ole heti aloittamassa.

Kysyn jo etukäteen, että kuinka tärkeä olisi ykkönen pelata ennen tätä, vai selviääkö pelkällä recapilla?

 

[Strooper12]

Peli saapui postissa, mutta en ole heti aloittamassa.

Kysyn jo etukäteen, että kuinka tärkeä olisi ykkönen pelata ennen tätä, vai selviääkö pelkällä recapilla?

Kyllä recapillä pärjää mielestäni vallan mainiosti. Onnittelut hyvästä pelivalinnasta.

 

[Hulikopteri]

Kyllä recapillä pärjää mielestäni vallan mainiosti. Onnittelut hyvästä pelivalinnasta.

Hieno homma ja kiitos Ensi vuonna alkaa tämän tykitys myös

 

[wopsu]

Niin, kuten jokaisessa pelissä minkä tarina vähän niinku jatkuu, ois hyvä jos olis pelannut ekan, mutta ku ajatuksella kattoo suht kattavan recapin ni kyllä silläkin pärjää jo!

Tämä taas niitä harvinaisia pelejä jonka aion pelata toisen kerran läpi, harmi kun ei ole ng+, olis kiva heti alusta alkaen leikkiä kaikilla vempaimilla

 

[Ac3way]

Mukavahan se on jouluna kuskata paketteja ja viedä hyvää joulumieltä Australiaan. On siinä samalla myös joitain teitä rakennettu.

Samppa se toivottelee muille iloisia joulupyhiä, kun touchpadista painaa ja prepperit siellä joulua viettävät tonttulakit päässä.

Varmaan kohta taas tulee joku kultanaamari pilamaan kaikkien joulun, kun pitäisi jatkaa tarinaa pitkästä aikaa ja mennä Hartmanin labraan.

 

[shamaniac]

Eilen alkoi tuntua ettei minulla välttämättä riitä kärsivällisyys, taidot tai into platinoida Shinobi: Art of Vengeancea, joten nappasin pidempään mielessä pyörineen Death Stranding 2:n kotelon käteen ja levyn koneeseen asentumaan.

Itsellä on aina enemmän tai vähemmän ongelma päättää että minkä pelin sitä seuraavaksi aloittaa ja DS2 oli listan kärjessä jo pidempään. Aloittamista viivästytti lähinnä se, että tiesin ettei peli sitten ihan heti tule olemaan ohi. Samoin se, että vaikka sitä oli kehuttu, niin ykkönen ei omalla kohdalla oikein ikinä lähtenyt. Se oli enemmänkin kokemus, kuin peli, jota olisin innoissani pelannut. Jatko-osan saamat kehut olivat silti mielessä niin vahvana että ne painoivat vaakakupissa enemmän kuin ykkösestä jääneet fiilikset.

Peliin päästessä tulikin niitä harvoja hetkiä, kun ihan käytännössä loksahtaa suu auki: miten tämä voi näyttää näin realistiselta?! No, toki alku oli varmasti osittain myös videota (vai oliko?) mutta kun pelattava osuus alkoi ja pääsi liikuttamaan kameraa, ei voinut kuin ihmetellä.

Olihan ensimmäisessäkin nimenomaan maisemat realistisia mutta en muista että ne olisivat näin säväyttäneet.

Hirveän pitkälle en ehtinyt mutta myös tarinallisesti homma kiinnostaa, ainakin nyt alussa, todella paljon. Kojimalla on vähän peleissään tapana lähteä rönsyilemään, jonka takia se kiinnostus voi laskea, mutta ainakin lähtökohta on kiinnostava. Joskin eipä se toisaalta ole sen ihmeellisempi kuin aiemmin: kulje paikasta toiseen kamojen kanssa ja yhdistä paikkoja.

Jotain tässä on kuitenkin heti paremmin tehty (tai olen itse jotenkin eri asenteella/fiiliksellä), sillä nyt tuolla maailmassa pelkkä samoilu tuntui kiinnostavalta. Koin myös, sen vähän perusteella mitä pelasin, että maailma vaikuttaisi mielenkiintoisemmalta kuin ykkösessä. Jo ensimmäinen raunioalue näyttää mielenkiintoisemmalta kuin ne jotenkin geneeriset alueet, joita ykkösestä on mieleen jäänyt.

Ensimmäisestä testistä jäi erittäin kova himo päästä jatkamaan. Tallennus jäi kohtaan, jossa voin joko kiertää tai kohdata ensimmäiset vihulaiset. Josta päästäänkin tallennukseen ja ensimmäiseen pieneen kritiikkiin. Vapaa tallennus on tosi iso plussa mutta siinä on myös rajoitus, joka on sinänsä täysin ok: vaarallisessa tilanteessa ei voi tallentaa. Ihan ok minulle mutta olisi kiva saada joku merkki, milloin on tarpeeksi kaukana vaarapaikasta, jotta ei tarvitsisi jatkuvasti käydä valikossa katsomassa että onko tallennusmahdollisuus auennut. Ei iso juttu silloin kun on aikaa pelata ja rauhassa mennä alueelle, jossa voi tallentaa mutta kiireessä, kun pitäisi saada peli tallennettua ja lopetettua, tuntui vähän ärsyttävältä.

Tätä olisi nyt kuitenkin edessä lähemmäs 100 tuntia ellei enemmänkin. Saa nähdä miten kiinnostus lopulta kestää. Nyt into on kuitenkin kova.

Tässä ilmeisesti myös toimii sosiaaliset hommat ilman PS+:aa? Jostain muistelen näin lukeneeni. Siitä kyllä iso plussa, joskin näinhän se pitäisi aina olla että jos yksinpelissä on jotain sosiaalista, mikä ei ole varsinainen moninpeli, niin "nettipelaaminen" toimisi silti. Soulseissa esimerkiksi pitäisi olla ne muiden ihmisten merkit ainakin näkyvillä ilman yhteyttä. Tosin ehkä sitten myös se että parempi väki (plussalaiset) voisi hyökkiä kimppuun ja saisi näitä apuun mutta itse ei voisi hyökätä tai mennä auttamaan. Jos nettipelaamisen on kerran yhä pakko olla maksullista. Voisivat erottaa nettipelaamisen ilmaiseksi ja kaikki muut hommat olisi maksun takana.

 

[shamaniac]

Eipä siinä kauaa kestänyt kun alkoi kyseenalaistamaan pelin loopin. Jos sitä tulee herkästi kritisoitua pelien yhdentekeviä fetch-questeja, tyyliin "hae 10 keppiä", niin tässä sitä tehdään ihan käytännössä koko ajan.

Pelatessa siis aloin vain miettimään että onko tässä oikeasti mitään järkeä. Palkinto on vain joku statsiruutu, joka kertoo miten tasot kasvaa. No, toki merkittävääkin edistystä ohessa tulee, sillä pääsin ajelemaan tri-cruiserilla, mikä olikin hetken hauskaa. Kunnes tajusi että homma ei oikeastaan eroa juurikaan siitä kun vaikka Assassin's Creedissä ratsastaa maisemissa ja painaa X kun haluaa poimia risuja kyytiin. Sitten niitä kamoja kuljetetaan paikasta toiseen ja niitä ilmestyy tai on jatkuvasti joka puolella. Tätä kertaa XXX.

Hiippailuakin testasin, koska tykkään stealth-pelailusta, mutta ei tässä oikein pysty, ehdi tai kannata alkaa sitä tekemään. Liian työlästä. Kamat pitää ensin lyödä johonkin helvetin postilaatikkoon jne. Muutenkin pelissä on ihan liikaa välivideoita asioiden välissä, joita saa olla jatkuvasti skippaamassa sen sijaan että voisi vain heittää koko repun kerralla pois ja taas kerralla takaisin selkään. Ilman välivideota, kiitos.

Ja se ärsyttävin homma on samaa kuin ekassa: pakotetut pomotaistelut on ihan samanlaista tervanjuontia (no heh heh) kuin ekassa. Ei niissä ole ainakaan ekan taistelun perusteella mitään hauskaa. Niin ja siis S-rankkeja on tullut ihan kaikesta, joten kyse ei ole siitä etten osaisi. Ei vain saa oikein mitään ihmeempää iloa irti.

Kaikki kanssakäyminen hahmojen kanssa on myös sitä samaa holohommaa. "Ai, nämä tavarat, en uskonut että enää näkisin niitä". Samoja purkitettuja lauseita ilman merkityksellistä kanssakäymistä tai juonta. Ihan sitä samaa luokkaa mitä peleihin laitetaan että saadaan täytettä. Ihmettelen myös että mitä helvetin tornadoita pelissä pyörii kun kaikkien tyyppien kamat on jatkuvasti ympäri maita ja mantua: yhden keikan kun saa tehtyä niin samalta tyypiltä on aiemmin kuljetun reitin varressa joku uusi kama lojumassa.

No, on tässä plussiakin. Tarina tuntuisi etenevän nopeammin, sillä sitä tuntuu tulevan ainakin ekassa osiossa jokaisen (pää)roudauksen jälkeen. Ja se on ainakin vielä mielenkiintoista.

Ehkä tässä voi sitten todeta sen mitä usein toitotetaan: jätä sivuhommat pois ja pelaa päätarina. Tuo neuvohan tosin samalla alleviivaa ja myöntää sen, että (tässäkin) pelissä on täysin yhdentekevää sisältöä. Kysyn taas tämänkin kohdalla usein kysymäni kysymyksen: miksi? Onko ihmiset oikeasti saatu tykkäämään (ja vaatimaan) tällaisesta yhdentekevästä hommasta, josta saa "palkinnoksi" vain jonkin tasonnousun?

Onneksi maisemat tuntuvat ainakin alussa tarjoavan vaihtelua, joten on tässä myös vielä paljon asioita, joiden vuoksi peliä jatkaa. On vain myös ensimmäisen pelin ongelmatkin mukana, sillä ihan samaahan tämä yhä on, ainakin niiden asioiden osalta, jotka jo aiemmin häiritsi.

Muistin samalla että ykkönenkin oli osaltani vain lähinnä suorittamista: pelata peli läpi, että näkee mistä on kyse. Eli ns. kokemus. Kyllä sinne hyvääkin sekaan mahtuu mutta saa pahasti kyseenalaistamaan että onko tässä - tai pelien vastaavissa tehtävissä yleisesti - mitään syytä käyttää aikaansa tällaiseen.

PS. Musiikkihetket on hienoja ja niissä toivoisi saavan koko UI:n pois. Niissä kohdin tekee mieli hidastella ja fiilistellä. Se toinen ääripää on sitten sitä roudausta ja ajelua edestakaisin tai tervassa pomojen naamaan ampumista.

Valituksesta huolimatta menen ilolla katsomaan mitä ensimmäisen alueen jälkeen eteen tarjoutuu. Luultavasti paljon samaa mutta ehkä siinä ohessa runsaasti jotain tuoretta ja maistuvaakin.

 

[Remeded]

Eipä siinä kauaa kestänyt kun alkoi kyseenalaistamaan pelin loopin. Jos sitä tulee herkästi kritisoitua pelien yhdentekeviä fetch-questeja, tyyliin "hae 10 keppiä", niin tässä sitä tehdään ihan käytännössä koko ajan.

Pelatessa siis aloin vain miettimään että onko tässä oikeasti mitään järkeä. Palkinto on vain joku statsiruutu, joka kertoo miten tasot kasvaa. No, toki merkittävääkin edistystä ohessa tulee, sillä pääsin ajelemaan tri-cruiserilla, mikä olikin hetken hauskaa. Kunnes tajusi että homma ei oikeastaan eroa juurikaan siitä kun vaikka Assassin's Creedissä ratsastaa maisemissa ja painaa X kun haluaa poimia risuja kyytiin. Sitten niitä kamoja kuljetetaan paikasta toiseen ja niitä ilmestyy tai on jatkuvasti joka puolella. Tätä kertaa XXX.

Hiippailuakin testasin, koska tykkään stealth-pelailusta, mutta ei tässä oikein pysty, ehdi tai kannata alkaa sitä tekemään. Liian työlästä. Kamat pitää ensin lyödä johonkin helvetin postilaatikkoon jne. Muutenkin pelissä on ihan liikaa välivideoita asioiden välissä, joita saa olla jatkuvasti skippaamassa sen sijaan että voisi vain heittää koko repun kerralla pois ja taas kerralla takaisin selkään. Ilman välivideota, kiitos.

Ja se ärsyttävin homma on samaa kuin ekassa: pakotetut pomotaistelut on ihan samanlaista tervanjuontia (no heh heh) kuin ekassa. Ei niissä ole ainakaan ekan taistelun perusteella mitään hauskaa. Niin ja siis S-rankkeja on tullut ihan kaikesta, joten kyse ei ole siitä etten osaisi. Ei vain saa oikein mitään ihmeempää iloa irti.

Kaikki kanssakäyminen hahmojen kanssa on myös sitä samaa holohommaa. "Ai, nämä tavarat, en uskonut että enää näkisin niitä". Samoja purkitettuja lauseita ilman merkityksellistä kanssakäymistä tai juonta. Ihan sitä samaa luokkaa mitä peleihin laitetaan että saadaan täytettä. Ihmettelen myös että mitä helvetin tornadoita pelissä pyörii kun kaikkien tyyppien kamat on jatkuvasti ympäri maita ja mantua: yhden keikan kun saa tehtyä niin samalta tyypiltä on aiemmin kuljetun reitin varressa joku uusi kama lojumassa.

No, on tässä plussiakin. Tarina tuntuisi etenevän nopeammin, sillä sitä tuntuu tulevan ainakin ekassa osiossa jokaisen (pää)roudauksen jälkeen. Ja se on ainakin vielä mielenkiintoista.

Ehkä tässä voi sitten todeta sen mitä usein toitotetaan: jätä sivuhommat pois ja pelaa päätarina. Tuo neuvohan tosin samalla alleviivaa ja myöntää sen, että (tässäkin) pelissä on täysin yhdentekevää sisältöä. Kysyn taas tämänkin kohdalla usein kysymäni kysymyksen: miksi? Onko ihmiset oikeasti saatu tykkäämään (ja vaatimaan) tällaisesta yhdentekevästä hommasta, josta saa "palkinnoksi" vain jonkin tasonnousun?

Onneksi maisemat tuntuvat ainakin alussa tarjoavan vaihtelua, joten on tässä myös vielä paljon asioita, joiden vuoksi peliä jatkaa. On vain myös ensimmäisen pelin ongelmatkin mukana, sillä ihan samaahan tämä yhä on, ainakin niiden asioiden osalta, jotka jo aiemmin häiritsi.

Muistin samalla että ykkönenkin oli osaltani vain lähinnä suorittamista: pelata peli läpi, että näkee mistä on kyse. Eli ns. kokemus. Kyllä sinne hyvääkin sekaan mahtuu mutta saa pahasti kyseenalaistamaan että onko tässä - tai pelien vastaavissa tehtävissä yleisesti - mitään syytä käyttää aikaansa tällaiseen.

PS. Musiikkihetket on hienoja ja niissä toivoisi saavan koko UI:n pois. Niissä kohdin tekee mieli hidastella ja fiilistellä. Se toinen ääripää on sitten sitä roudausta ja ajelua edestakaisin tai tervassa pomojen naamaan ampumista.

Valituksesta huolimatta menen ilolla katsomaan mitä ensimmäisen alueen jälkeen eteen tarjoutuu. Luultavasti paljon samaa mutta ehkä siinä ohessa runsaasti jotain tuoretta ja maistuvaakin.

Paljon tekstiä, josta olen samaa mieltä mutta samalla myös täysin eri mieltä Tästä nyt on aikaa kun tän pelasin, kyllä tämä on tätä ns. Postinjakaja simulaattori, yksinkertainen gameplay loop, mutta jostain syystä tämä upposi meikäläiselle x100 kertaa enemmän kun eka osa, osittain siksi että reittien rakentelu oli helpompaa. Mitä tähän nyt sanois, joskus todella yksinkertainen ja "wau, en ois uskonut että näen enää näitä kalsareita jotka hukkasin 10v sitten" olivat minulle suuri elämys, ja kyllä jaksoin tehää kaikkea tätä samaa x1000 kertaa ja samalla rakentaa kaikki tiet ym junaraiteet ja ziplinet valmiiksi ja vielä platinaa ja pelikellossa lähemmäs 500h.

Niin ja ne peukut, kyllä niihin jäin koukkuun. Jos tätä peliä pitäs jolleki selittää niin tämähän kuulostaa maailman tylsimmältä ja itseään toistavalta peliltä, mitä se onkin, mutta miksi tämä tylsä itseään toistava peli oli meikäläiselle kesän suurin hitti? En tiie, kaikki nyt kokee pelit eri tavalla ja varmaa jotenkin vaikuttaa sen hetken fiilis myös siihen, joskus vähemmän on enemmän.

 

[Strooper12]

Eipä siinä kauaa kestänyt kun alkoi kyseenalaistamaan pelin loopin. Jos sitä tulee herkästi kritisoitua pelien yhdentekeviä fetch-questeja, tyyliin "hae 10 keppiä", niin tässä sitä tehdään ihan käytännössä koko ajan.

Pelatessa siis aloin vain miettimään että onko tässä oikeasti mitään järkeä. Palkinto on vain joku statsiruutu, joka kertoo miten tasot kasvaa. No, toki merkittävääkin edistystä ohessa tulee, sillä pääsin ajelemaan tri-cruiserilla, mikä olikin hetken hauskaa. Kunnes tajusi että homma ei oikeastaan eroa juurikaan siitä kun vaikka Assassin's Creedissä ratsastaa maisemissa ja painaa X kun haluaa poimia risuja kyytiin. Sitten niitä kamoja kuljetetaan paikasta toiseen ja niitä ilmestyy tai on jatkuvasti joka puolella. Tätä kertaa XXX.

Hiippailuakin testasin, koska tykkään stealth-pelailusta, mutta ei tässä oikein pysty, ehdi tai kannata alkaa sitä tekemään. Liian työlästä. Kamat pitää ensin lyödä johonkin helvetin postilaatikkoon jne. Muutenkin pelissä on ihan liikaa välivideoita asioiden välissä, joita saa olla jatkuvasti skippaamassa sen sijaan että voisi vain heittää koko repun kerralla pois ja taas kerralla takaisin selkään. Ilman välivideota, kiitos.

Ja se ärsyttävin homma on samaa kuin ekassa: pakotetut pomotaistelut on ihan samanlaista tervanjuontia (no heh heh) kuin ekassa. Ei niissä ole ainakaan ekan taistelun perusteella mitään hauskaa. Niin ja siis S-rankkeja on tullut ihan kaikesta, joten kyse ei ole siitä etten osaisi. Ei vain saa oikein mitään ihmeempää iloa irti.

Kaikki kanssakäyminen hahmojen kanssa on myös sitä samaa holohommaa. "Ai, nämä tavarat, en uskonut että enää näkisin niitä". Samoja purkitettuja lauseita ilman merkityksellistä kanssakäymistä tai juonta. Ihan sitä samaa luokkaa mitä peleihin laitetaan että saadaan täytettä. Ihmettelen myös että mitä helvetin tornadoita pelissä pyörii kun kaikkien tyyppien kamat on jatkuvasti ympäri maita ja mantua: yhden keikan kun saa tehtyä niin samalta tyypiltä on aiemmin kuljetun reitin varressa joku uusi kama lojumassa.

No, on tässä plussiakin. Tarina tuntuisi etenevän nopeammin, sillä sitä tuntuu tulevan ainakin ekassa osiossa jokaisen (pää)roudauksen jälkeen. Ja se on ainakin vielä mielenkiintoista.

Ehkä tässä voi sitten todeta sen mitä usein toitotetaan: jätä sivuhommat pois ja pelaa päätarina. Tuo neuvohan tosin samalla alleviivaa ja myöntää sen, että (tässäkin) pelissä on täysin yhdentekevää sisältöä. Kysyn taas tämänkin kohdalla usein kysymäni kysymyksen: miksi? Onko ihmiset oikeasti saatu tykkäämään (ja vaatimaan) tällaisesta yhdentekevästä hommasta, josta saa "palkinnoksi" vain jonkin tasonnousun?

Onneksi maisemat tuntuvat ainakin alussa tarjoavan vaihtelua, joten on tässä myös vielä paljon asioita, joiden vuoksi peliä jatkaa. On vain myös ensimmäisen pelin ongelmatkin mukana, sillä ihan samaahan tämä yhä on, ainakin niiden asioiden osalta, jotka jo aiemmin häiritsi.

Muistin samalla että ykkönenkin oli osaltani vain lähinnä suorittamista: pelata peli läpi, että näkee mistä on kyse. Eli ns. kokemus. Kyllä sinne hyvääkin sekaan mahtuu mutta saa pahasti kyseenalaistamaan että onko tässä - tai pelien vastaavissa tehtävissä yleisesti - mitään syytä käyttää aikaansa tällaiseen.

PS. Musiikkihetket on hienoja ja niissä toivoisi saavan koko UI:n pois. Niissä kohdin tekee mieli hidastella ja fiilistellä. Se toinen ääripää on sitten sitä roudausta ja ajelua edestakaisin tai tervassa pomojen naamaan ampumista.

Valituksesta huolimatta menen ilolla katsomaan mitä ensimmäisen alueen jälkeen eteen tarjoutuu. Luultavasti paljon samaa mutta ehkä siinä ohessa runsaasti jotain tuoretta ja maistuvaakin.

Tämä peli (kuten ykkönenkin) jakaa varmasti mielipiteitä. Suosittelisin laittamaan vaikeustasoa vähän ylöspäin niin saa vähän enemmän semmoista survival meininkiä siihen

Olen tuon pelin käsitellyt jonkin sortin kulttuuripläjäyksenä Taiteenmuoto. Erilaista vrt vaikka Farcry peleihin tai mihinkään oikeastaan.
Jos olet vielä suht alussa, kuten olen ymmärtänyt, ja jos ei ihan tervanjuonnolta maistu, niin kyllä täältäpäin suositukset vetää edes tuo pääjuoni läpi. Eihän tämä mitään oscar kamaa ole mutta omaan makuun kyllä meni kivasti - tarinana

 

[Ac3way]

DS1 oli kokemus ja matka. Sen pääpaino oli matkassa ja DS 2 on enemmän suorittamista, systeemejä sekä päämäärää. Matka hyvin harvoin on enää mielenkiintoinen, haastava tai tarjoaisi yllätyksiä. Pelin "looppi" vähän muistuttaa mobiilipelejä + visuaalisesti kuorrutettuna näyttävällä AAA-pelillä.

Toki homma paranee, kun monipuolistaa pelaamista. Ja vaihtelee miten tekee tehtäviä, eikä vain pelkästään ajele autolla.

Ja mitä pidemmälle pääsee niin pelissä aukeaa kaikkea uutta pähkähullua tavaraa, tapahtumia ja tarinaa. Se ajaa eteenpäin. Joskus voi olla välillä myös kiva grindata.

Tämä DS2 jakaa itselläkin mielipiteitä, monessa asiassa parempi mitä edeltäjä, välillä aivan huikea peli ja sitten toisinaan semmoista pikkuista liian helppoa toistoa mikä on jopa aika turhaa.

Itselle DS1 jää historiankirjoihin ikuisesti, mutta DS2 on vain hyvä peli jonka pelaa läpi. Paljon hukattua potentiaalia.

 

[Strooper12]

DS1 oli kokemus ja matka. Sen pääpaino oli matkassa ja DS 2 on enemmän suorittamista, systeemejä sekä päämäärää. Matka hyvin harvoin on enää mielenkiintoinen, haastava tai tarjoaisi yllätyksiä. Pelin "looppi" vähän muistuttaa mobiilipelejä + visuaalisesti kuorrutettuna näyttävällä AAA-pelillä.

Toki homma paranee, kun monipuolistaa pelaamista. Ja vaihtelee miten tekee tehtäviä, eikä vain pelkästään ajele autolla.

Ja mitä pidemmälle pääsee niin pelissä aukeaa kaikkea uutta pähkähullua tavaraa, tapahtumia ja tarinaa. Se ajaa eteenpäin. Joskus voi olla välillä myös kiva grindata.

Tämä DS2 jakaa itselläkin mielipiteitä, monessa asiassa parempi mitä edeltäjä, välillä aivan huikea peli ja sitten toisinaan semmoista pikkuista liian helppoa toistoa mikä on jopa aika turhaa.

Itselle DS1 jää historiankirjoihin ikuisesti, mutta DS2 on vain hyvä peli jonka pelaa läpi. Paljon hukattua potentiaalia.

Hyvin sanottu tuo.
DS1 oli jotain ihan uutta, utuista. Lampsimista. Kuitenkin jollain oudolla vetovoimalla.
DS2 - rytmitetty vähän nopeammaksi.

Onko sitten mikä hyvä kenellekin, tiedä noista. Makuasioita? Itse tykkäsin molemmista. Ehkä just toi että se ykkösen verkkaisuus olisi voinut olla jo vähän liikaa jos se oltaisiin tuotu tähän DS2, niin olisi voinut olla liian raskasta? ja tästä syytä tykkäsin että kakkosen matka ikäänkuin sujui vähän vauhdikkaammin? Rytmityksen osalta? en tiiä.

Mutta sen sanon että kolmosta ei tule. Toivottavasti. Tämä on nyt valmis.

 

[shamaniac]

Reittien rakentelua en ole aloittanut, sillä en ole kokenut edes tarvetta kun jossain kohtaa alkoi ilmestyä generaattoreita ja siltoja joka paikkaan.

Olen tehnyt lähinnä ne, mitä on erikseen tehtävinä tai sitten kun on ihan pakko että pääsee eteenpäin. Niin kauan kuin pääsee omin voimin kulkemaan niin jaksa mitään siltoja ja muita rakennella. Pelin ongelma itselleni kun ei ole (ainakaan vielä alussa) se että kuinka sujuvaa liikkuminen on: veit paketit sitten kävelemällä, mopolla tai valtateitä pitkin, on se pelilooppi silti samaa.

Rakenteluhommia en ole jaksanut oikein missään pelissä. Ei innosta Minecraft tai uusien Zeldojen rakentelut, saati Fortniten seinien pykääminen. Legot oli lapsena kova juttu ja käsillä mieluusti yhä teenkin asioita mutta ei ole peleissä innostanut.

Vaikeustasosta asia ei ole myöskään kiinni, sillä en kaipaa tähän mitään survivalia. Ihan tarpeeksi hidasta ja turhauttavaa se löntystely on ilmankin että pitäisi vielä enemmän selviytyä. Jos kaiken jo vähän tylsäksi pitämäni oheen tulisi vaikeutta ja/tai selviytymistä niin huonontaisi vain kokemusta.

Juoni kyllä kiinnostaa paljonkin mutta toivon ettei mene ykkösen tapaan ihan sfääreihin, kuten Kojiman jutuissa on vähän ikävästi tapana. Eka MGS oli vielä ok ja sen jälkeen onkin meno ollut ihan mitä sattuu. Taisi ekassa MGS:ssä olla joku hillitsemässä niitä pahimpia juttuja ja sen jälkeen kun Kojima sai mainetta ja vapautta niin huomaa kyllä että taiteilijaa ei pidä kukaan enää aisoissa. Hyvässä ja pahassa.

Alussa nämä "WTF"-hetket on olleet vielä virkistäviä, kun ei vastaavia pelejä ihan kauheasti pelaile, mutta jos ei muuta tule kuin happotrippiä niin alkaa kyllästyttää sekin.

Tähän mennessä DS2 on "vain" hienompi ja kenties hiotumpi DS. Sama perussisältö mutta lisättynä kaikella. Aika perinteinen jatko-osa siinä mielessä.

Kaiken kritiikin jälkeen haluan silti taas todeta että chapter 3:n alun jälkeen ainakin vielä innolla olen menossa pelin pariin takaisin. Maisemanvaihdos ja tarinan jatkuminen tässä kohtaa oli ainakin omalla kohdalla nappipaikka kun ehti tosiaan vähän kyseenalaistaa homman mielekkyyttä ja heti pistettiin peliin tosi mielenkiintoista tarinapuolta.

 

[Strooper12]

Reittien rakentelua en ole aloittanut, sillä en ole kokenut edes tarvetta kun jossain kohtaa alkoi ilmestyä generaattoreita ja siltoja joka paikkaan.

Olen tehnyt lähinnä ne, mitä on erikseen tehtävinä tai sitten kun on ihan pakko että pääsee eteenpäin. Niin kauan kuin pääsee omin voimin kulkemaan niin jaksa mitään siltoja ja muita rakennella. Pelin ongelma itselleni kun ei ole (ainakaan vielä alussa) se että kuinka sujuvaa liikkuminen on: veit paketit sitten kävelemällä, mopolla tai valtateitä pitkin, on se pelilooppi silti samaa.

Rakenteluhommia en ole jaksanut oikein missään pelissä. Ei innosta Minecraft tai uusien Zeldojen rakentelut, saati Fortniten seinien pykääminen. Legot oli lapsena kova juttu ja käsillä mieluusti yhä teenkin asioita mutta ei ole peleissä innostanut.

Vaikeustasosta asia ei ole myöskään kiinni, sillä en kaipaa tähän mitään survivalia. Ihan tarpeeksi hidasta ja turhauttavaa se löntystely on ilmankin että pitäisi vielä enemmän selviytyä. Jos kaiken jo vähän tylsäksi pitämäni oheen tulisi vaikeutta ja/tai selviytymistä niin huonontaisi vain kokemusta.

Juoni kyllä kiinnostaa paljonkin mutta toivon ettei mene ykkösen tapaan ihan sfääreihin, kuten Kojiman jutuissa on vähän ikävästi tapana. Eka MGS oli vielä ok ja sen jälkeen onkin meno ollut ihan mitä sattuu. Taisi ekassa MGS:ssä olla joku hillitsemässä niitä pahimpia juttuja ja sen jälkeen kun Kojima sai mainetta ja vapautta niin huomaa kyllä että taiteilijaa ei pidä kukaan enää aisoissa. Hyvässä ja pahassa.

Alussa nämä "WTF"-hetket on olleet vielä virkistäviä, kun ei vastaavia pelejä ihan kauheasti pelaile, mutta jos ei muuta tule kuin happotrippiä niin alkaa kyllästyttää sekin.

Tähän mennessä DS2 on "vain" hienompi ja kenties hiotumpi DS. Sama perussisältö mutta lisättynä kaikella. Aika perinteinen jatko-osa siinä mielessä.

Kaiken kritiikin jälkeen haluan silti taas todeta että chapter 3:n alun jälkeen ainakin vielä innolla olen menossa pelin pariin takaisin. Maisemanvaihdos ja tarinan jatkuminen tässä kohtaa oli ainakin omalla kohdalla nappipaikka kun ehti tosiaan vähän kyseenalaistaa homman mielekkyyttä ja heti pistettiin peliin tosi mielenkiintoista tarinapuolta.

Toi kanssa ehkä mitä itsekin huomasin kun toista kierrosta aloittelin - niin laitoin noi ns. online avut pois. eli että noiden muiden pelaajien rakennelmat ja kulkupelit ei ilmestyisi omaan pelimaailmaan. Menee vähän hötöksi kun on niitä perkeleen laitteita ja rakennelmia ihan kaikkialla ja liikaa.

Ja ei tässä pelissä mitään valtateitä tartte tehdä. ne on vaan bonusta jos huvittaa.

 

[Ac3way]

Hyvin sanottu tuo.
DS1 oli jotain ihan uutta, utuista. Lampsimista. Kuitenkin jollain oudolla vetovoimalla.
DS2 - rytmitetty vähän nopeammaksi.

Onko sitten mikä hyvä kenellekin, tiedä noista. Makuasioita? Itse tykkäsin molemmista. Ehkä just toi että se ykkösen verkkaisuus olisi voinut olla jo vähän liikaa jos se oltaisiin tuotu tähän DS2, niin olisi voinut olla liian raskasta? ja tästä syytä tykkäsin että kakkosen matka ikäänkuin sujui vähän vauhdikkaammin? Rytmityksen osalta? en tiiä.

Mutta sen sanon että kolmosta ei tule. Toivottavasti. Tämä on nyt valmis.

Joo, se olisi ollut virhe tuoda puhtaasti samanlainen meno mitä ykkösessä. Kyllä asioita piti helpottaa ja sujuvoittaa jatko-osaan.

Itselle DS2 nopeampi ja helpompi rytmi olisi ihan jees, jos siellä välillä joukossa olisi niitä eeppisiä matkoja. Tai vaikka jotain haastavia sivutehtäviä. Nyt olen koittanut niitä tehdä sitten itse, jos haiskahtaa siltä, että seuraava päätehtävä voisi mahdollisesti tarjota jalkaisin tallustamalla hyvän matkan tai jotain jännää. Vaikka autolla huristelisi 5 minuutissa perille ilman ongelmia.

 

[shamaniac]

Nyt uudella alueella käyty turhautumassa.

En äkkiseltään keksi ärsyttävämpää ja turhauttavampaa kokemusta kuin Death Stranding ja sen tervataistelu. Siis se, kun mömmö valtaa maan ja örmöt repii öljykylpyyn mukaan. Ei edes selviytymis- tai kauhupeleissä ole noin turhauttavan avuton olo mitä tässä tulee noissa kohtaa.

Ihan suoraan vetelen latauksen uusiksi jos käy noin koska en vain jaksa tuota. Ihan sama miten siinäkin heitteli kranaatteja ja paineli "shake offia", niin kamat lentelee vain pitkin tervatanteretta.

Ja kyllähän noista menisi ohi mutta se vaatii sen että mopedi pitää jättää pois ja sitten kävellään hitaasti. Juuri kun sen nopeamman kulkupelin on saanut allensa.

Yleensä en peleissä taistelujen takia ota uusiksi ellei mene ihan todella huonosti, vaan nimenomaan vain vaihdan hiippailusta taisteluun mutta tässä ei vain jaksa. Kaikki nämä tervassa kahlaamiset on ihan paskaa.

Aiemmin vertasin asiaa kauhupeleihin ja vaikka niissä olisi hahmo ihan paskana, hitaasti löntystäen, niin silti tuntuu että on enemmän ohjaksissa ja mahdollisuuksia vielä kääntää hommat kuntoon. DS-peleistä puuttuu se. Siinä kohtaa on täysi kaaos ja turhautuminen päällä. Tulee vähän sama fiilis mieleen kuin Horizon Forbidden Westin härötaistelut. Niissä ei ole mitään hauskaa, nautinnollista tai viihdyttävää. Täyttää tuskaa ja turhautumista.

Ja jos tarkoitus on olla pelottava, niin sekään ei onnistu kun vitutus on päällimmäinen tunne. Ahdistus toki onnistuu välittää, joten jos sitä on haettu niin pisteet onnistumisesta.

Noin yleensäkin ottaen tuntuu että pelissä on hieman vastaavaa ongelmaa kuin Rockstarin peleissä: ohjattavuus on animaatioiden armoilla, joten täytyy odottaa että Sam tekee jonkin liikkeen/animaation loppuun ennen kuin voi jatkaa seuraavaa. Tämä varmaan sen takia että homman ydin on pakettin kantaminen ja sen fysiikkapohjaisuus mutta ärsyttää silti yhtä paljon kuin Rockstarin peleissä. Tuntuu että en ole täysin ohjaksissa ja se on turhauttavimpia tunteita mitä peli voi saada aikaan.

Kaikki tämä sen jälkeen kun tarinallisesti oli todella mielenkiintoista settiä ja olin innolla menossa kohti seuraavaa paikkaa.

 

[Remeded]

Meinasin jo alkaa selittää miten noi maa muuttuu öljyksi "super PT.t" vai mitä onkaa, eli sääilmiö siinä alueella tappamalla kyseinen "super PT" muuttuu alue "vapaaksi", en itsekkä taistellut noita vastaan vasta ku oli kunnon tykit käytössä, vaan just hiippailin ohi. Mutta en mä sit jaksanut alkaa sen enempää selittää/antaa vinkkejä taisteluihin jos kerta äijä on jo niin turhautunut niin parempi antaa olla kun tuskin sä niitä vastaan tosissaan alat taistelee. Ne tunteet mitä kuvailit olisin minä ainakin jo jättänyt pelin kesken ja jatkanut jonkun muun parissa, ei sen pelin nyt kuitenkaa ole tarkoitus aiheuttaa noin paljon vihaa ja turhautumista.

 

[Retski]

Nyt uudella alueella käyty turhautumassa.

En äkkiseltään keksi ärsyttävämpää ja turhauttavampaa kokemusta kuin Death Stranding ja sen tervataistelu. Siis se, kun mömmö valtaa maan ja örmöt repii öljykylpyyn mukaan. Ei edes selviytymis- tai kauhupeleissä ole noin turhauttavan avuton olo mitä tässä tulee noissa kohtaa.

Ihan suoraan vetelen latauksen uusiksi jos käy noin koska en vain jaksa tuota. Ihan sama miten siinäkin heitteli kranaatteja ja paineli "shake offia", niin kamat lentelee vain pitkin tervatanteretta.

Ja kyllähän noista menisi ohi mutta se vaatii sen että mopedi pitää jättää pois ja sitten kävellään hitaasti. Juuri kun sen nopeamman kulkupelin on saanut allensa.

Yleensä en peleissä taistelujen takia ota uusiksi ellei mene ihan todella huonosti, vaan nimenomaan vain vaihdan hiippailusta taisteluun mutta tässä ei vain jaksa. Kaikki nämä tervassa kahlaamiset on ihan paskaa.

Aiemmin vertasin asiaa kauhupeleihin ja vaikka niissä olisi hahmo ihan paskana, hitaasti löntystäen, niin silti tuntuu että on enemmän ohjaksissa ja mahdollisuuksia vielä kääntää hommat kuntoon. DS-peleistä puuttuu se. Siinä kohtaa on täysi kaaos ja turhautuminen päällä. Tulee vähän sama fiilis mieleen kuin Horizon Forbidden Westin härötaistelut. Niissä ei ole mitään hauskaa, nautinnollista tai viihdyttävää. Täyttää tuskaa ja turhautumista.

Ja jos tarkoitus on olla pelottava, niin sekään ei onnistu kun vitutus on päällimmäinen tunne. Ahdistus toki onnistuu välittää, joten jos sitä on haettu niin pisteet onnistumisesta.

Noin yleensäkin ottaen tuntuu että pelissä on hieman vastaavaa ongelmaa kuin Rockstarin peleissä: ohjattavuus on animaatioiden armoilla, joten täytyy odottaa että Sam tekee jonkin liikkeen/animaation loppuun ennen kuin voi jatkaa seuraavaa. Tämä varmaan sen takia että homman ydin on pakettin kantaminen ja sen fysiikkapohjaisuus mutta ärsyttää silti yhtä paljon kuin Rockstarin peleissä. Tuntuu että en ole täysin ohjaksissa ja se on turhauttavimpia tunteita mitä peli voi saada aikaan.

Kaikki tämä sen jälkeen kun tarinallisesti oli todella mielenkiintoista settiä ja olin innolla menossa kohti seuraavaa paikkaa.

Joo, ihan hirveetä skeidaa. Mulla jäi eka DS ensimmäisen tällaisen kohtauksen kohdalla kesken, ja lähti peli poistoon. Varmaan ihan hienoja pelejä molemmat Death strandingit, mutta en saa hirveästi mitään positiivista irti tarpeettomasta turhautumisesta.

 

[shamaniac]

Meinasin jo alkaa selittää miten noi maa muuttuu öljyksi "super PT.t" vai mitä onkaa, eli sääilmiö siinä alueella tappamalla kyseinen "super PT" muuttuu alue "vapaaksi", en itsekkä taistellut noita vastaan vasta ku oli kunnon tykit käytössä, vaan just hiippailin ohi. Mutta en mä sit jaksanut alkaa sen enempää selittää/antaa vinkkejä taisteluihin jos kerta äijä on jo niin turhautunut niin parempi antaa olla kun tuskin sä niitä vastaan tosissaan alat taistelee. Ne tunteet mitä kuvailit olisin minä ainakin jo jättänyt pelin kesken ja jatkanut jonkun muun parissa, ei sen pelin nyt kuitenkaa ole tarkoitus aiheuttaa noin paljon vihaa ja turhautumista.

Ei kannata antaa valitukseni vaikuttaa liikaa, sillä peliä kohtaan on yhä kova mielenkiinto. Tuo on ehkä se paskin homma pelissä mutta eiköhän tuota opi väistelemään. Ainakaan mopolla ei kannata yrittää... Paitsi että menin ihan helvetin ärsyttävän vuoristoreitin noiden keskeltä nimenomaan mopedilla. Oli aika kuumottava meininki.

Yleensä nautin peleissä hiippailussa tosi paljon. Se tunne, että on samaan aikaan sekä heikko saalis että saalistaja, on hieno. Tässä ei kuitenkaan se saalistajan rooli ole oikein vielä päässyt esille. Plague Tale -peleissä on se piilottelu ja hiippailu enemmän sitä että olet heikko uhri mutta siinäkin tuntee aina olevansa tavallaan turvassa ja voivansa hyökätäkin hallitusti. Sitten vaikka Arkham-pelit, joissa olet itse se pelottava mörkö varjoissa vaikka nopsaan myös pääsee hengestään jos elvistelee.

Tässä taas homma tuntuu siltä kuin vihulaisilla olisi huijauskoodit päällä ja heti kun pelaaja huomataan, vedetään liisterihidastus päälle jne.

Menin minä tosin sen aiemmin kritisoimani kohdankin lopulta niin että pompin mömmössä pakoon. Ei vain edelleenkään ole kauhean hauskaa.

Joo, ihan hirveetä skeidaa. Mulla jäi eka DS ensimmäisen tällaisen kohtauksen kohdalla kesken, ja lähti peli poistoon. Varmaan ihan hienoja pelejä molemmat Death strandingit, mutta en saa hirveästi mitään positiivista irti tarpeettomasta turhautumisesta.

No onneksi nuo osuudet ei ole kuitenkaan kovin merkittävä osuus peliä ja ainakin kakkosella on mielenkiintoisen oloinen juonikin tarjolla. Olihan toki ekassakin mutta makuuni vähän turhan sfääreihin meni tai oli ehkä rytmitetty jotenkin huonosti. En osaa edes sanoa mikä siinä oli huonompaa.

Kaikkea edistymistä tässä ainakin tulee mukavasti: uusia sekä parempia aseita ja varusteita, päivityksiä pelihahmolle, jne.

Ai niin ja unohdin mainita miten huvittavalla tavalla tässä on tehty uusien AC-pelien "kotka". Käsittämätöntä miten tuollaisen "välineen" voi edes keksiä ja ihan vakavasti laittaa osaksi peliä. Tosin ei varmaan edes mitenkään erikoista jos pelaa yhtään enemmän japanilaisia pelejä mutta itsellä painottuu pelaaminen vähemmän happoisiin peleihin niin sitä aina sitten yllättyy enemmän että mitä kaikkea sitä peleissä voikaan vastaan tulla.

Pelistä tuli myös ihan takavasemmalta fiilis, että tämähän on paljon samaa mitä Breath of the Wild. Jos siitä tykkää, niin tykkää varmasti tästäkin. Samoin jos se ei maistu, niin ei välttämättä tämäkään. En osaa tarkalleen edes sanoa mistä tuo mielleyhtymä tuli mutta yhtäkkiä vain tupsahti mieleen joku ajatus samankaltaisuudesta.

 

[Strooper12]

Ai niin ja unohdin mainita miten huvittavalla tavalla tässä on tehty uusien AC-pelien "kotka". Käsittämätöntä miten tuollaisen "välineen" voi edes keksiä ja ihan vakavasti laittaa osaksi peliä. Tosin ei varmaan edes mitenkään erikoista jos pelaa yhtään enemmän japanilaisia pelejä mutta itsellä painottuu pelaaminen vähemmän happoisiin peleihin niin sitä aina sitten yllättyy enemmän että mitä kaikkea sitä peleissä voikaan vastaan tulla.

Kokeile nakella sitä kotkaa seinää päin muutaman kerran putkeen