Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Onko monessakin sarjan pelissä asiat sitten eri tavalla? En muista että itse olisin pelannut RE-peliä, jonka kampanjat vaikka kauheasti vaikuttaisivat toisiinsa. Jotain pientä ehkä mutta ei mitään isompia. Tätä ysiä en ole pelannut, joten spoilereita en toivo.
Eipä oikeastaan ole. Pieniä juttuja saattaa olla, mutta ei suurempia tosiaan.
On tilastot ja paljonko keräsit ja jäi keräämättä.
Liittyi juuri siihen että vaikuttaako eri kampanjat toisiinsa. Zerossa ei ole erillisiä kampanjoita eri hahmoille, joten totta kai eri hahmojen teot pitääkin vaikuttaa koska ne tapahtuvat samassa kampanjassa. Enkä tietysti laske tätä samaksi asiaksi kuin kampasta toiseen vaikuttaminen.
Alkuperäisessä viestissä kerroin kuinka asia ärsyttää minua sillä Grace ja Leon eivät vaikuta toisiinsa mitenkään esim eri vihollisten tappamisessa ja kuinka ammuksia & muita itemejä ei voi jättää toiselta toiselle. Korjaa jos olen väärässä mutta vaikuttaa siltä että sinua ärsyttää enemmän se, että kysyin miksi hahmot eivät voisi vaikuttaa toisiinsa, kuin minua ärsytti kyseisen interaktiivisuuden puute
2 kertaa peli läpäisty ja molemmilla kerroilla Gracella tapoin kaikki. Oli Leonilla aika tyhjää, et kävin vaan kaapit avaamassa.
Puhuit mielestäni/ymmärtääkseni pelisarjasta yleisestikin, minkä vuoksi asiaan kommentoin vaikka en ysiä olekaan vielä pelannut. Muut pelit kyllä on tuttuja ja siksi ihmettelinkin että onko tällaista vuorovaikutusta muka ollut aiemmin kun sen perään huudellaan.
Saa tietysti toivoa vaikka kuuta taivaalta mutta oletin että kyse olisi siitä että pelistä puuttuu jotain, mitä pelisarjassa olisi aiemmin ollut. Pohdin myös omassa viestissäni että miksi tuollainen vuorovaikutus on hankala tasapainottaa niin ettei toisella hahmolla pelattaessa ole sitten joko umpikujassa (jos toisella hahmolla käyttää kaiken) tai tyhjissä tiloissa (kun toisella hahmolla tappaa kaiken). Sen kautta itse ainakin ymmärrän miksi vuorovaikutus on enemmän tai vähemmän pakko olla rajattua.
Ei minua ärsytä tässä aiheessa mikään, kunhan vain pohdin asiaa.Kysyit että onko aiemmissa peleissä ollut toisin ja vastasin niin kuin asia on Resident Evil kakkosessa. Alkuperäisessä viestissä kerroin kuinka asia ärsyttää minua sillä Grace ja Leon eivät vaikuta toisiinsa mitenkään esim eri vihollisten tappamisessa ja kuinka ammuksia & muita itemejä ei voi jättää toiselta toiselle. Korjaa jos olen väärässä mutta vaikuttaa siltä että sinua ärsyttää enemmän se, että kysyin miksi hahmot eivät voisi vaikuttaa toisiinsa, kuin minua ärsytti kyseisen interaktiivisuuden puute
Jaha, tämä klassinen "et voi ymmärtää asiaa jos et ole pelannut X määrää peliä ja pitänyt kukkaa tyynyn alla juhannuksen jälkeen viisi päivää" vaikka kyse on yksinkertaisesta asiasta, jonka voi ymmärtää peliä pelaamattakin. Puhuit kampanjoiden ja/tai hahmojen välisestä vuorovaikutuksesta. Siitä voi keskustella ihan yleisestikin, varsinkin jos pelisarja on muuten tuttu. Mutta eipä tässä sinänsä ole mitään keskustelua, mitä jatkaa, joten hyvillä mielin poistun sinua häiritsemästä.
Muilta osin en halua tähän keskusteluun osallistua, mutta pakko on kyllä todeta, että aika pahasti silmääni tökkäsi kommentti, jossa todettiin seuraavaa: ”Ressa nollassa voit toimia juuri noin sillä hahmojen vuorovaikutus ei ole rajattua ja peli sisältää tiettyjä hahmokohtaisia osuuksia jossa voit vahingossa ajaa itsesi umpikujaan. Toisin sanoen jos opettelet pelaamaan, et häviä. Pelinkehittäjän tehtävä ei ole passata ja vahtia pelaajaa tekemästä virheitä vaan luoda ympäristö jossa virheistä voi oppia tarjoten samalla riittävästi haasteita ja vapautta jotta pelaaja voi tuntea edes jonkunlaista saavuttamisen tunnetta, tätä ei tapahdu jos vuorovaikutusta rajataan.”En kyllä siinä alkuperäisessä viestissäni puhunut pelisarjasta yleisesti
Haluaisin painottaa että en yritä haastaa riitaa mutta "Pohdin myös omassa viestissäni että miksi tuollainen vuorovaikutus on hankala tasapainottaa niin ettei toisella hahmolla pelattaessa ole sitten joko umpikujassa (jos toisella hahmolla käyttää kaiken) tai tyhjissä tiloissa (kun toisella hahmolla tappaa kaiken). Sen kautta itse ainakin ymmärrän miksi vuorovaikutus on enemmän tai vähemmän pakko olla rajattua." Ressa nollassa voit toimia juuri noin sillä hahmojen vuorovaikutus ei ole rajattua ja peli sisältää tiettyjä hahmokohtaisia osuuksia jossa voit vahingossa ajaa itsesi umpikujaan. Toisin sanoen jos opettelet pelaamaan, et häviä. Pelinkehittäjän tehtävä ei ole passata ja vahtia pelaajaa tekemästä virheitä vaan luoda ympäristö jossa virheistä voi oppia tarjoten samalla riittävästi haasteita ja vapautta jotta pelaaja voi tuntea edes jonkunlaista saavuttamisen tunnetta, tätä ei tapahdu jos vuorovaikutusta rajataan.
Asia selvä! Olen vain internetissä tottunut että suurin osa vastaavasta viestienvaihdosta johtuu ärsyyntymisestä, olen oikeasti pahoillani että vihjasin niin kohdallasi.
"et voi ymmärtää asiaa jos et ole pelannut X määrää peliä ja pitänyt kukkaa tyynyn alla juhannuksen jälkeen viisi päivää" on todella epärehellinen olkiukko jossa tahallaan vääristät mun sanomisia sillä en mitään tälläistä ole sanonut eikä se käsittele ydinkysymystä. Sanoin "että puhuisin mieluummin kanssasi ysistä vasta kun olet peliä pelannut." Puhuin Resident Evil ysin kampanjoiden ja hahmojen vuorovaikutuksesta sekä pelimekaniikan tasapainosta, miten voisit ymmärtää nämä asiat pelistä pelaamatta tai katsomatta läpipeluuta? Lopuksi katkaiset keskustelun passiivis-aggressiivisesti ja yksipuolisesti. Käyn mielelläni keskustelua kunhan se pysyy hyvän maun rajoissa. Kuten ketjun ensimmäisessä viestissäni sanoin, jätän Resident Evil ysin niille jotka siitä nauttivat.
Ööh, suurin osa noista luettelemistasi pelityypeistä eivät todellakaan ole sellaisia, joissa pelaaja joutuu tietyillä omilla ratkaisuillaan tilanteeseen, jossa peli on tuntikausien pelaamisen jälkeen pakko aloittaa alusta. Minkään pelin hardcore-modeen en toki koske pitkällä tikullakaan, eivätkä rogueliket myöskään maistu minulle yleensä. Nekin lähinnä niissä yleensä olevan idioottimaisen RNG-kuvion takia. Kaikki muut luettelemasi pelityypit ovat kyllä hyvin maistuneet, enkä ole umpikujaan koskaan joutunut. Soulsbornet ja soulsliket ovat nimenomaan suosikkipelejäni, ja niissä se upeus tulee nimenomaan siitä, että niissä ei voi jäädä jumiin, koska aina löytyy vaihtoehtoja kehittää hahmoaan leveliä farmaamalla, eri buildeilla tai parempia varusteita hankkimalla. Sellaiseen paikkaan et voi joutua, ettetkö sieltä muuallekin pääsisi hahmoa jotenkin kehittämään. Ja useimmissa noissa peleissä on mahdollista hakea avuksi NPC-hahmoja tai ihmispelaajia netistä.Kuulostaa omaan korvaan erikoiselta että koet kyseiset lauseet ylimieliseksi, se on juuri sellaista puhetta jota itse toivoisin kehittäjien suusta tulevan ja juuri sellaisia pelejä joita itse haluaisin pelata. Siinä voidaan varmaan hyväksyä erimielisyys asiasta keskenämme. Koen itse juurikin Resident Evil 9 tyylisen pelisuunnitelun paapovan pelaajaa. Jos itse pidät sitä hyvänä pelisuunnitteluna niin se on ihan ok sillä hyvä pelisuunnitelu on loppujen lopuksi subjektiivista, peli jokaiselle ei ole peli kenellekään.
"Se, että oppii tuntikausien pelaamisen jälkeen, että pelin kehittäjä on tehnyt pelin niin vittumaisella rakenteella, että peli on pakko aloittaa uudelleen alusta, ei ole minkäänlainen hieno oppimiselämys tai upea visio, vaan kyseessä on pelaajien pakottaminen kehittäjän paskaan ja egoistiseen visioon." Kuvailit juuri souls-pelit ja rogueliket
"mikäli peli sisältää tuon kaltaista pelisuunnittelua, ettei vahingossakaan tule tuollaisia pelejä sitten peluuseen otettua." Kannattaa ainakin unohtaa kaikki roolipelit "Hardcore" optioneilla, point & click adventuret, strategia pelien kampanjat ja iso osa arcade peleistä sekä suurin osa souls ja roguelikeistä, kenties myös se paljon puhuttu Resident Evil 0.
Isoja Chunkkeja oli 2 eri hahmoa. Veljeksiä muistaakseni jonku in game lore lippulappusen mukaan. Mutta noi muut ei itsellä siellä kyllä enää ollut. Se oli jopa häiritsevää kun tapoin Gracella kaikki viholliset, ja se paikka oli sitten Leonilla touhutessa ihan tyhjä. Ollut mitään muuta tehtävää kun juosta tyhjillä käytävillä ja availla kaappeja.
Juu näin se itselläkin meni. Laulajia ja blobeja oli kaksi tuolla alueella ainakin.
Mielestäni olet tuossa väärässä, kun sanot, että peli, joka on suunniteltu miellyttämään kaikkia, ei sitten miellytä ketään. Todisteena nyt vaikkapa juuri RE9. Huippumyynnit, huippuarvosanat sekä virallisilta peliarvostelijoilta että itse pelaajilta (Metacriticissa peräti 9,4 arvosana pelaajilta sekä PS5:llä että XSX:llä, mikä on aivan huikea arvosana). Toki silloinkaan ei kaikkia voi miellyttää, vaan ainakin kaikkein kovimmat hardcorepelaajat tuskin ovat sitten pitäneet RE9:stä. Harmi sinänsä heille, mutta suurin osa pelaajista on kuitenkin pitänyt peliä huippuhyvänä, ja se lienee pelin kehittäjille kuitenkin tärkeää. Toki kaikkien miellyttämisessä voidaan mennä liiallisuuksiin, ja tehdä se väärällä tavalla, mikä ei sitten yleensä tuo menestystä oikein millään tavalla. Capcom ei sitten kuitenkaan tuollaisia virheitä juurikaan tunnu tekevän.
Niitä ei ole. Omituista kyllä jos sulla on palannut nuo.
Minähän laitoin ne pelaajat nimenomaan tuohon pelistä pitäneiden joukkoon, ja toki tärkeimpänä pidän juuri heidän arvioitaan. Viralliset peliarvostelijat ja myynnit laitoin tuohon vain kuvastamaan sitä, että menestystä on tullut todella vahvasti kaikilla rintamilla. Ja myynneistä todettakoon, että nyt puhutaan jo varsin erityisistä myynneistä, kun n. viikossa tuli jo sen verran myyntiä, kuin mitä esim. erinomaisesti myynyt RE4 Remake myi ensimmäisenä vuotenaan. RE9 myi ensimmäisen viiden päivän aikana jo peräti 5 miljoonaa kappaletta, kun mainitsemistasi peleistä Anthem myi koko usean vuoden olemassaolonsa aikana yhteensä tuon 5 miljoonaa kappaletta, Itse asiassa myynneissä flopannut Dragon’s Age: Veilguard vastaavasti myi ainoastaan 1,5 miljoonaa kappaletta ensimmäisen neljän kuukauden aikana, eivätkä myynnit mitenkään merkittävästi tuon jälkeen ole kasvaneet, kun peliä on jaeltu ympäriinsä käytännössä ilmaiseksi. Nämä kommentit nyt vaan tuomaan hieman perspektiiviä siihen minkälainen menestys Resident Evil 9 on todellakin ollut. Kaikkien aikojen eniten myynyt RE-peli on kyseessä, kun puhutaan ensimmäisen kuukauden myynneistä.Sanoin että kyseisellä filosofialla kehitetyt pelit "harvemmin miellyttävät ketään", en sanonut "Ei miellytä ketään" koen että näissä on ero.
Resident Evil 9 selvästi miellyttää ainakin 90% sen pelaajakunnasta, löydät kyllä myös negatiivisia arvosteluita jos vain haluat. Todenteolla kiinnostaa nähdä jatkuuko hype kuten E33:lla vai lakkaavatko ihmiset puhumasta pelistä parin kuukauden päästä kuten vaikka Black Myth Wukongille ja Silent Hill f:lle kävi. Niin moni uusi peli on kuulemma mestariteos että voi toisaalta olla hankala pysyä kaikissa perässä.
Huippumyynnit oli myös Anthemilla ja huippuarvosanot oli myös Diablo IV:llä sekä Veilguardilla, jostain syystä naurattaa nämä "viralliset peliarvostelijat"