Resident Evil Requiem

[Nonoka]

Muilta osin en halua tähän keskusteluun osallistua, mutta pakko on kyllä todeta, että aika pahasti silmääni tökkäsi kommentti, jossa todettiin seuraavaa: ”Ressa nollassa voit toimia juuri noin sillä hahmojen vuorovaikutus ei ole rajattua ja peli sisältää tiettyjä hahmokohtaisia osuuksia jossa voit vahingossa ajaa itsesi umpikujaan. Toisin sanoen jos opettelet pelaamaan, et häviä. Pelinkehittäjän tehtävä ei ole passata ja vahtia pelaajaa tekemästä virheitä vaan luoda ympäristö jossa virheistä voi oppia tarjoten samalla riittävästi haasteita ja vapautta jotta pelaaja voi tuntea edes jonkunlaista saavuttamisen tunnetta, tätä ei tapahdu jos vuorovaikutusta rajataan.”

Aivan hirvittävän ylimieliseltä kuulostava kommentti. Tai varsinkin, jos pelien kehittäjät tällaisia kommentteja heittäisivät, niin olisi kyllä sen luokan ylimielisyyttä, että en kyseisen kehittäjän peleihin enää tuollaisen kuultuani koskisi. Kyse nyt ei ole toki siitä, että pelaajia pitäisi paapoa. Käytät muuten itse olkiukkoa, kun puhut paapomisesta, koska kukaan ei ole täällä kirjoittanut mitään paapomista sinänsä kaipaavansa peleihin. On puhuttu vain hyvästä pelisuunnittelusta.

Jokainen itseään (ja varsinkin pelaajia) kunnioittava pelin kehittäjä ymmärtää, ettei pelaajia sinänsä kannata aliarvioida ja suunnitella peliä niin, että on periaatteessa mahdollista pelata itsensä tilanteeseen, jossa peli on umpikujassa, eikä sitä pysty jatkamaankaan enää loppuun, jolloin tuntikausien pelaaminen voi mennä täysin hukkaan. Se, että oppii tuntikausien pelaamisen jälkeen, että pelin kehittäjä on tehnyt pelin niin vittumaisella rakenteella, että peli on pakko aloittaa uudelleen alusta, ei ole minkäänlainen hieno oppimiselämys tai upea visio, vaan kyseessä on pelaajien pakottaminen kehittäjän paskaan ja egoistiseen visioon.

Onneksi tuon kaltaista pelisuunnittelua ei juurikaan peleistä löydä. Hyvä olisi kyllä sinänsä tietää etukäteen, mikäli peli sisältää tuon kaltaista pelisuunnittelua, ettei vahingossakaan tule tuollaisia pelejä sitten peluuseen otettua.

Kuulostaa omaan korvaan erikoiselta että koet kyseiset lauseet ylimieliseksi, se on juuri sellaista puhetta jota itse toivoisin kehittäjien suusta tulevan ja juuri sellaisia pelejä joita itse haluaisin pelata. Siinä voidaan varmaan hyväksyä erimielisyys asiasta keskenämme. Koen itse juurikin Resident Evil 9 tyylisen pelisuunnitelun paapovan pelaajaa. Jos itse pidät sitä hyvänä pelisuunnitteluna niin se on ihan ok sillä hyvä pelisuunnitelu on loppujen lopuksi subjektiivista, peli jokaiselle ei ole peli kenellekään.

"Se, että oppii tuntikausien pelaamisen jälkeen, että pelin kehittäjä on tehnyt pelin niin vittumaisella rakenteella, että peli on pakko aloittaa uudelleen alusta, ei ole minkäänlainen hieno oppimiselämys tai upea visio, vaan kyseessä on pelaajien pakottaminen kehittäjän paskaan ja egoistiseen visioon." Kuvailit juuri souls-pelit ja rogueliket

"mikäli peli sisältää tuon kaltaista pelisuunnittelua, ettei vahingossakaan tule tuollaisia pelejä sitten peluuseen otettua." Kannattaa ainakin unohtaa kaikki roolipelit "Hardcore" optioneilla, point & click adventuret, selviytymiskauhut, strategia pelien kampanjat ja iso osa arcade peleistä sekä suurin osa souls ja roguelikeistä, kenties myös se paljon puhuttu Resident Evil 0.

 

[janneus]

"Tavallaan jopa ärsytti kuinka asiat mitä teet Gracen kampanjassa ei vaikuta Leonin kampanjaan eikä päinvastoin. Jos tapat Gracella Care Centerissä kokin, sen ison tallustavan örvelön tai laulavan naisen, kaikki tulee uudelleen vastaan Leonilla, miksi?"

"Pohdin myös omassa viestissäni että miksi tuollainen vuorovaikutus on hankala tasapainottaa niin ettei toisella hahmolla pelattaessa ole sitten joko umpikujassa (jos toisella hahmolla käyttää kaiken) tai tyhjissä tiloissa (kun toisella hahmolla tappaa kaiken). Sen kautta itse ainakin ymmärrän miksi vuorovaikutus on enemmän tai vähemmän pakko olla rajattua."

Siis jos Gracella nuiji sieltä kaikki viholliset, niin nehän eivät nimenomaan palanneet Leonilla seikkaillessa? Itse tapoin noi kaikki edellämainitut hahmot Gracella, ja yksikään ei tullut Leonilla pelatessa vastaan.

 

[Nonoka]

Siis jos Gracella nuiji sieltä kaikki viholliset, niin nehän eivät nimenomaan palanneet Leonilla seikkaillessa? Itse tapoin noi kaikki edellämainitut hahmot Gracella, ja yksikään ei tullut Leonilla pelatessa vastaan.

Omassa läpipeluussa tapoin Gracella sen ison blobin, laulavan naisen ja kokin mutta kaikki oli niistä oli elossa kun pelasin Leonilla.

 

[Ippenator]

Kuulostaa omaan korvaan erikoiselta että koet kyseiset lauseet ylimieliseksi, se on juuri sellaista puhetta jota itse toivoisin kehittäjien suusta tulevan ja juuri sellaisia pelejä joita itse haluaisin pelata. Siinä voidaan varmaan hyväksyä erimielisyys asiasta keskenämme. Koen itse juurikin Resident Evil 9 tyylisen pelisuunnitelun paapovan pelaajaa. Jos itse pidät sitä hyvänä pelisuunnitteluna niin se on ihan ok sillä hyvä pelisuunnitelu on loppujen lopuksi subjektiivista, peli jokaiselle ei ole peli kenellekään.

"Se, että oppii tuntikausien pelaamisen jälkeen, että pelin kehittäjä on tehnyt pelin niin vittumaisella rakenteella, että peli on pakko aloittaa uudelleen alusta, ei ole minkäänlainen hieno oppimiselämys tai upea visio, vaan kyseessä on pelaajien pakottaminen kehittäjän paskaan ja egoistiseen visioon." Kuvailit juuri souls-pelit ja rogueliket

"mikäli peli sisältää tuon kaltaista pelisuunnittelua, ettei vahingossakaan tule tuollaisia pelejä sitten peluuseen otettua." Kannattaa ainakin unohtaa kaikki roolipelit "Hardcore" optioneilla, point & click adventuret, strategia pelien kampanjat ja iso osa arcade peleistä sekä suurin osa souls ja roguelikeistä, kenties myös se paljon puhuttu Resident Evil 0.

Ööh, suurin osa noista luettelemistasi pelityypeistä eivät todellakaan ole sellaisia, joissa pelaaja joutuu tietyillä omilla ratkaisuillaan tilanteeseen, jossa peli on tuntikausien pelaamisen jälkeen pakko aloittaa alusta. Minkään pelin hardcore-modeen en toki koske pitkällä tikullakaan, eivätkä rogueliket myöskään maistu minulle yleensä. Nekin lähinnä niissä yleensä olevan idioottimaisen RNG-kuvion takia. Kaikki muut luettelemasi pelityypit ovat kyllä hyvin maistuneet, enkä ole umpikujaan koskaan joutunut. Soulsbornet ja soulsliket ovat nimenomaan suosikkipelejäni, ja niissä se upeus tulee nimenomaan siitä, että niissä ei voi jäädä jumiin, koska aina löytyy vaihtoehtoja kehittää hahmoaan leveliä farmaamalla, eri buildeilla tai parempia varusteita hankkimalla. Sellaiseen paikkaan et voi joutua, ettetkö sieltä muuallekin pääsisi hahmoa jotenkin kehittämään. Ja useimmissa noissa peleissä on mahdollista hakea avuksi NPC-hahmoja tai ihmispelaajia netistä.

Ja muuten kun pelisarja on Resident Evilin kaltainen kymmenien vuosien megamenestyjä, jolla on todella laaja pelaajakunta kaikenlaisista ikäluokista, niin aivan takuuvarmasti ajatellaan elementtejä, joilla pelistä saadaan mahdollisimman hyvin pelattava ”kaikille”. Jos se ajatus ei olisi kehittäjillä mukana, olisi heillä todennäköisesti käsissään rankasti laskevat myynnit ja pahimmillaan myös kengän kuva persuksissaan.

 

[janneus]

Omassa läpipeluussa tapoin Gracella sen ison blobin, laulavan naisen ja kokin mutta kaikki oli niistä oli elossa kun pelasin Leonilla.

Isoja Chunkkeja oli 2 eri hahmoa. Veljeksiä muistaakseni jonku in game lore lippulappusen mukaan. Mutta noi muut ei itsellä siellä kyllä enää ollut. Se oli jopa häiritsevää kun tapoin Gracella kaikki viholliset, ja se paikka oli sitten Leonilla touhutessa ihan tyhjä. Ollut mitään muuta tehtävää kun juosta tyhjillä käytävillä ja availla kaappeja.

 

[Nonoka]

Ööh, suurin osa noista luettelmistasi pelityypeistä eivät todellakaan ole sellaisia, joissa pelaaja joutuu tietyillä omilla ratkaisuillaan tilanteeseen, jossa peli on tuntikausien pelaamisen jälkeen pakko aloittaa alusta. Minkään pelin hardcore-modeen en koske pitkällä tikullakaan, eivätkä rogueliket myöskään maistu minulle yleensä. Nekin lähinnä niissä yleensä olevan idioottimaisen RNG-kuvion takia. Kaikki muut luettelemasi pelityypit ovat kyllä hyvin maistuneet, enkä ole umpikujaan koskaan joutunut. Soulsbornet ja soulsliket ovat nimenomaan suosikkipelejäni, ja niissä se upeasti tulee nimenomaan siitä, että niissä ei voi jäädä jumiin, koska aina löytyy vaihtoehtoja kehittää hahmoaan farmaamalla, eri buildeilla tai parempia varusteita hankkimalla. Sellaiseen paikkaan et voi joutua, ettetkö sieltä muuallekin pääsisi hahmoa jotenkin kehittämään. Ja useimmissa noissa peleissä on mahdollista hakea avuksi NPC-hahmoja tai ihmispelaajien netistä.

Ja muuten kun pelisarja on Resident Evilin kaltainen kymmenien vuosien megamenestyjä, jolla on todella laaja pelaajakunta kaikenlaisista ikäluokista, niin aivan takuuvarmasti ajatellaan elementtejä, joilla pelistä saadaan mahdollisimman hyvin pelattava ”kaikille”. Jos se ajatus ei olisi kehittäjillä mukana, olisi heillä todennäköisesti käsissään rankasti laskevat myynnit ja pahimmillaan myös kengän kuva persuksissaan.

Voitko vielä mainita erikseen mitkä luettelemistani pelityypeistä eivät todellakaan ole sellaisia?

En itsekään erityisemmin välitä RNG kuvioista peleissä mutta en välttämättä kuvaisi sellaista suunnittelua idioottimaiseksi.
Olet tosiaan oikeassa tuossa farmaamisessa, itse olen tehnyt roolipeleissä ja souls-peleissä uuden hahmon eri buildeilla jos olen joutunut umpikujaan josta en selviä muuta kuin palaamalla taaksepäin farmaamaan. NPC apu-hahmot ja ihmispelaajat sataa itsellä juuri siihen pelaajan paapomis-laariin, mutta se on vain oma mieltymykseni.

"Ja muuten kun pelisarja on Resident Evilin kaltainen kymmenien vuosien megamenestyjä, jolla on todella laaja pelaajakunta kaikenlaisista ikäluokista, niin aivan takuuvarmasti ajatellaan elementtejä, joilla pelistä saadaan mahdollisimman hyvin pelattava ”kaikille”. Jos se ajatus ei olisi kehittäjillä mukana, olisi heillä todennäköisesti käsissään rankasti laskevat myynnit ja pahimmillaan myös kengän kuva persuksissaan." Olet aivan oikeassa ja se on juuri se oma ongelmani tässä, peli joka on tehty miellyttämään kaikkia harvemmin miellyttää juuri ketään. Kuten mainitsit, modernit pelit on virtaviivaistettu ja tehty myymään mahdollisimman paljon kopioita sen sijaan että kehittäjät saisivat toteuttaa omaa visiotaan saamatta kengän kuvaa persuksiin.

 

[Murdoc]

Isoja Chunkkeja oli 2 eri hahmoa. Veljeksiä muistaakseni jonku in game lore lippulappusen mukaan. Mutta noi muut ei itsellä siellä kyllä enää ollut. Se oli jopa häiritsevää kun tapoin Gracella kaikki viholliset, ja se paikka oli sitten Leonilla touhutessa ihan tyhjä. Ollut mitään muuta tehtävää kn juosta tyhjillä käytävillä ja availla kaappeja.

Juu näin se itselläkin meni. Laulajia ja blobeja oli kaksi tuolla alueella ainakin.

 

[Nonoka]

Juu näin se itselläkin meni. Laulajia ja blobeja oli kaksi tuolla alueella ainakin.

Ehkä olen törmännyt sitten ns tupla-versioihin hahmoista? Onko niitä kokkejakin kaksi?

 

[Ippenator]

Voitko vielä mainita erikseen mitkä luettelemistani pelityypeistä eivät todellakaan ole sellaisia?

En itsekään erityisemmin välitä RNG kuvioista peleissä mutta en välttämättä kuvaisi sellaista suunnittelua idioottimaiseksi.
Olet tosiaan oikeassa tuossa farmaamisessa, itse olen tehnyt roolipeleissä ja souls-peleissä uuden hahmon eri buildeilla jos olen joutunut umpikujaan josta en selviä muuta kuin palaamalla taaksepäin farmaamaan. NPC apu-hahmot ja ihmispelaajat sataa itsellä juuri siihen pelaajan paapomis-laariin, mutta se on vain oma mieltymykseni.

"Ja muuten kun pelisarja on Resident Evilin kaltainen kymmenien vuosien megamenestyjä, jolla on todella laaja pelaajakunta kaikenlaisista ikäluokista, niin aivan takuuvarmasti ajatellaan elementtejä, joilla pelistä saadaan mahdollisimman hyvin pelattava ”kaikille”. Jos se ajatus ei olisi kehittäjillä mukana, olisi heillä todennäköisesti käsissään rankasti laskevat myynnit ja pahimmillaan myös kengän kuva persuksissaan." Olet aivan oikeassa ja se on juuri se oma ongelmani tässä, peli joka on tehty miellyttämään kaikkia harvemmin miellyttää juuri ketään. Kuten mainitsit, modernit pelit on virtaviivaistettu ja tehty myymään mahdollisimman paljon kopioita sen sijaan että kehittäjät saisivat toteuttaa omaa visiotaan saamatta kengän kuvaa persuksiin. Näytä liitetiedosto 20951

Mielestäni olet tuossa väärässä, kun sanot, että peli, joka on suunniteltu miellyttämään kaikkia, ei sitten miellytä ketään. Todisteena nyt vaikkapa juuri RE9. Huippumyynnit, huippuarvosanat sekä virallisilta peliarvostelijoilta että itse pelaajilta (Metacriticissa peräti 9,4 arvosana pelaajilta sekä PS5:llä että XSX:llä, mikä on aivan huikea arvosana). Toki silloinkaan ei kaikkia voi miellyttää, vaan ainakin kaikkein kovimmat hardcorepelaajat tuskin ovat sitten pitäneet RE9:stä. Harmi sinänsä heille, mutta suurin osa pelaajista on kuitenkin pitänyt peliä huippuhyvänä, ja se lienee pelin kehittäjille kuitenkin tärkeää. Toki kaikkien miellyttämisessä voidaan mennä liiallisuuksiin, ja tehdä se väärällä tavalla, mikä ei sitten yleensä tuo menestystä oikein millään tavalla. Capcom ei sitten kuitenkaan tuollaisia virheitä juurikaan tunnu tekevän.

 

[Nonoka]

Mielestäni olet tuossa väärässä, kun sanot, että peli, joka on suunniteltu miellyttämään kaikkia, ei sitten miellytä ketään. Todisteena nyt vaikkapa juuri RE9. Huippumyynnit, huippuarvosanat sekä virallisilta peliarvostelijoilta että itse pelaajilta. Toki silloinkaan ei kaikkia voi miellyttää, vaan ainakin kaikkein kovimmat hardcorepelaajat tuskin ovat sitten pitäneet RE9:stä. Harmi sinänsä heille, mutta suurin osa pelaajista on kuitenkin pitänyt peliä huippuhyvänä, ja se lienee pelin kehittäjille kuitenkin tärkeää. Toki kaikkien miellyttämisessä voidaan mennä liiallisuuksiin, ja tehdä se väärällä tavalla, mikä ei sitten yleensä tuo menestystä. Capcom ei sitten kuitenkaan tuollaisia virheitä juurikaan tunnu tekevän.

Sanoin että kyseisellä filosofialla kehitetyt pelit "harvemmin miellyttävät ketään", en sanonut "Ei miellytä ketään" koen että näissä on ero.

Resident Evil 9 selvästi miellyttää ainakin 90% sen pelaajakunnasta, löydät kyllä myös negatiivisia arvosteluita jos vain haluat. Todenteolla kiinnostaa nähdä jatkuuko hype kuten E33:lla vai lakkaavatko ihmiset puhumasta pelistä parin kuukauden päästä kuten vaikka Black Myth Wukongille ja Silent Hill f:lle kävi. Niin moni uusi peli on kuulemma mestariteos että voi toisaalta olla hankala pysyä kaikissa perässä.

Huippumyynnit oli myös Anthemilla ja huippuarvosanot oli myös Diablo IV:llä sekä Veilguardilla, jostain syystä naurattaa nämä "viralliset peliarvostelijat" Onko ne parempia arvostelemaan tai pelaamaan kuin ei viralliset pelaajat? Hassutukset sikseen, jos tykkäät Resident Evil ysistä niin hieno homma, en ole sun pelinautintoa täällä kitkemässä, kirjoitin omat mietteeni pelistä kahden läpäisyn jälkeen ja tässä niitä edelleen puidaan. Olen myöntänyt olleeni väärässä sekä pahoitellut tiettyjä väitteitäni pelistä, juurikin siitä hahmojen vuorovaikutuksesta.

 

[Murdoc]

Ehkä olen törmännyt sitten ns tupla-versioihin hahmoista? Onko niitä kokkejakin kaksi?

Niitä ei ole. Omituista kyllä jos sulla on palannut nuo.

 

[Nonoka]

Niitä ei ole. Omituista kyllä jos sulla on palannut nuo.

Ensimmäisessä läpipeluussani stantardilla tapoin Gracella kyseiset viholliset, ehkä ne voisi ns mid-bosseiksi luokitella? Ne tulivat Leonilla vastaan, silloinhan se käy järkeen jos niitä kaikkia on kaksi mutta en Gracella pelatessa moista huomannut. Pelasin pelin uudelleen läpi insanityllä jolloin en tappanut heistä yhtäkään.

 

[Ippenator]

Sanoin että kyseisellä filosofialla kehitetyt pelit "harvemmin miellyttävät ketään", en sanonut "Ei miellytä ketään" koen että näissä on ero.

Resident Evil 9 selvästi miellyttää ainakin 90% sen pelaajakunnasta, löydät kyllä myös negatiivisia arvosteluita jos vain haluat. Todenteolla kiinnostaa nähdä jatkuuko hype kuten E33:lla vai lakkaavatko ihmiset puhumasta pelistä parin kuukauden päästä kuten vaikka Black Myth Wukongille ja Silent Hill f:lle kävi. Niin moni uusi peli on kuulemma mestariteos että voi toisaalta olla hankala pysyä kaikissa perässä.

Huippumyynnit oli myös Anthemilla ja huippuarvosanot oli myös Diablo IV:llä sekä Veilguardilla, jostain syystä naurattaa nämä "viralliset peliarvostelijat" Onko ne parempia arvostelemaan tai pelaamaan kuin ei viralliset pelaajat? Hassutukset sikseen, jos tykkäät Resident Evil ysistä niin hieno homma, en ole sun pelinautintoa täällä kitkemässä, kirjoitin omat mietteeni pelistä kahden läpäisyn jälkeen ja tässä niitä edelleen puidaan. Olen myöntänyt olleeni väärässä sekä pahoitellut tiettyjä väitteitäni pelistä, juurikin siitä hahmojen vuorovaikutuksesta.

Minähän laitoin ne pelaajat nimenomaan tuohon pelistä pitäneiden joukkoon, ja toki tärkeimpänä pidän juuri heidän arvioitaan. Viralliset peliarvostelijat ja myynnit laitoin tuohon vain kuvastamaan sitä, että menestystä on tullut todella vahvasti kaikilla rintamilla. Ja myynneistä todettakoon, että nyt puhutaan jo varsin erityisistä myynneistä, kun n. viikossa tuli jo sen verran myyntiä, kuin mitä esim. erinomaisesti myynyt RE4 Remake myi ensimmäisenä vuotenaan. RE9 myi ensimmäisen viiden päivän aikana jo peräti 5 miljoonaa kappaletta, kun mainitsemistasi peleistä Anthem myi koko usean vuoden olemassaolonsa aika yhteensä tuon 5 miljoonaa kappaletta, Itse asiassa myynneissä flopannut Dragon’s Age: Veilguard vastaavasti myi ainoastaan 1,5 miljoonaa kappaletta ensimmäisen neljän kuukauden aikana, eivätkä myynnit mitenkään merkittävästi tuon jälkeen ole kasvaneet, kun peliä on jaeltu ympäriinsä käytännössä ilmaiseksi. Nämä kommentit nyt vaan tuomaan hieman perspektiiviä siihen minkälainen menestys Resident Evil 9 on todellakin ollut. Kaikkien aikojen eniten myynyt RE-peli on kyseessä, kun puhutaan ensimmäisen kuukauden myynneistä.