Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Viimeksi pelatut pelit

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja pelle
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pelasin ruotsalaiseen metsään sijoittuvan pelin. Niinpä kysyn seuraavaa: Parahimmat Bramble: The Mountain Kingin tekijät, mikä teitä vaivaa?


Oli komea, kauhea ja surkea peli tämä. Etenkin sen yhden asian takia. Peliä pelanneet tietänevät.

Tuossa jutussa lupasin kertoa mistä kohtauksesta on kyse, joten tässä spoilerissa:

Pelissähän on kohta, jossa nähdään, miten yksi äitihahmo kanniskelee pientä vauvaa suoalueella. Äänimaailma on ihan kamala, koska vauva se vaan itkee. Kunnes ei enää itkekään. Ja sitten nähdään syy miksi, kun tuo pienokainen löytyy hukkuneena/hukutettuna. Itsellä tuli tippa linssiin ja vatsa solmuun siinä kohtaa, vaikka tiesin periaatteessa mitä tuleman pitää. Tuon kohdan takia tuon jutun otsikko. Aivan hirveä kohtaus ja vielä kun oikein zoomailtiin siihen lammikkoon tai mihin olikaan. :|

Muilla mitään reaktioita tuohon kohtaan?
Kolmisen vuotta sitten kirjoittelin fiiliksiä läpipeluun jälkeen. Tykkäsin pelistä, mutta muistan että hirvitti monessakin kohdassa. Onneksi oma lapsi ei ollut vielä tuolloin syntynyt. Nyt olisi varmasti vielä kauheampi kokemus.
 
Itse pystyy "irtaantumaan" aina sen verran että muistaa kyseessä olevan vain pelin/fiktion. Karua meno tosin tuossa kyseisessä pelissä oli. Toisaalta tuollainen oli myös enemmän tai vähemmän arkipäivää joskus kun epätoivottuja tai vaikka vammaisia lapsia vietiin metsään tai suolle. Ei tee asiasta mitenkään vähemmän karua tietenkään.

Itsellä tulee pahemmat fiilikset asioista, jotka on totta. Näistä voi aina ajatella että tämä kyseinen skenaario on fiktiota, olkoot miten karu tahansa ja vaikka perustuisi oikeisiin tapahtumiinkin.
 
Ghost of Yōtei (PS5)

Tarina alkaa siitä, kun Ezossa asesepän perhe murhataan. Syyllinen on pahamaineinen Yotein kuusikko. Kuitenkin perheen tytär selviää, kuin ihmeen kaupalla ja pakenee.

Muutamia vuosia myöhemmin henkiinjäänyt tytär palaa Ezoon ja aikoo panna syylliset tilille. Matkaan mahtuu monen monta hidastusta ja käännettä.

Edelliseen peliin verrattuna tarina on vielä tunteellisempi. Peli asettaa mielenkiintoisia kysymyksiä pelaajalle. Kuinka pitkälle olet valmis menemään kostaaksesi?

Pelattavuus toimii samoja latuja pitkin kuin Tsushimassa aikoinaan. Toki tällä kertaa ei näy kysymysmerkkejä, vaan paikat pitää etsiä itse.Vihollisilta voi myös saada tietoa uusista aluesta ja karttapaloja voi ostaa.

Uutena jippona tässä on useampi ase, jotka toimii tiettyjä vihollisia vastaan paremmin. Lisäksi on monia muita apuvälineitä, kuten Kunaita, joita voi viskellä.

Maailman tutkiminen ja sivutekeminen pysyy vaihtelevana yllättävän kauan. Vasta pelin loppuvaiheilla rupesi taisteluväsymys iskemään. Edelleen olisi tehtävää maailmassa. Ehkäpä siihen tulee palattua vielä joskus.

Pelin huonoin puoli on että se on avoimen maailman peli. Ainakin minun pelityylillä rytmitys kärsi paljon, kun poikkeili päätarinan ja sivutehtävien välillä. Tietenkin, samaa ongelmaa on muissakin avoimen maailman peleissä. Mutta tämä ei kuitenkaan poista ongelmaa.

Visuaalisesti peli on hieno ja pyörii perus pleikkarillakin hyvin. Yllättävän vähän bugejakin sattui tielle, mikä on hatun-noston paikka, sillä mikään pieni peli ei ole kyseessä.

Kyllä tätä voi suositella toimintaseikkailun ystäville. Peli ei vaadi Sakain seikkailuakaan alle, joten tämän kimppuun voi hyökätä heti.

8/10
 
Runescape Dragonwilds

Tämä on selviytymis/rakentelu Runen maailmassa. Tämä on ihan jumalattoman komea ja hyvin pyörivä peli jota on sulava pelata. Sinulla on valtava määrä kykyjä joita voi levelittää ja ansaita uusia ominaisuuksia. Hakkaa puita niin saat siihen liittyviä juttuja, kokkaa ruokaa niin saat sen kykyjä auki. Hakkaa vihuja niin taisteluvoimasi parantuu, kolme eri tyyliä melee, ranged tai magic. On rakennus kykypuu on farmi kykypuu jne. Niitä on varmaan joku 20 erilaista ja jokaisessa on maksimi lvl 99 joten grindattavaa riittää.

Taistelut on yksinkertaisia mutta hauskoja ja kun saat uusia juttuja auki niin se vaan paranee entisestään. Voit myöskin saada erilaisia maagisia kykyjä auki kuten boostaa hyppykorkeutta, hakkaa kaikki puut kerralla palasiksi tai liekitä uunit kuumaksi jotta ne on tehokaampia. Nämä vaativat kuitenkin taikapisteitä joita on viittä erilaista. Keräät ensin taikakiviä ja voit ne sitten muuttaa haluamakseksi taiaksi niiden lähteillä.

Mukana on myös kevyttä tarinaa joka kuljettaa peliä eteenpäin joten pelkkää selvitymistä/rakentelua tämä ei ole vaan pelaajalla on kokoajan määränpää ja tavoite mitä kohti mennä. Mutta saat ihan vapaasti edetä silloin kun huvittaa ja tehdä nuuta välissä. Örkit hyökkäilee välillä pelaajan ja sen basen kimppuun ja sinun on puolustettava itseäsi. Valtava lohikäärme joka on lopullinen tavoite ilmeisesti pörrää välillä pelaajan päällä ja silloin on hakeuduttava suojaan.

Kaikkia eri mekaniikat toimii loistavasti yhteen ja ottaa huomioon että vietin 5h tuolla pienellä alueella mistä peli alkaa ja kun katsot kartasta että se on vain kärpäsen paskan kokoinen muuhun karttaan verrattuna edessä on lukuisia tunteja seikkailua, rakentelua, farmaamista jne.

Jos genren pelit kiinnostaa kannattaa ehdottomasti tsekata on meinaan hervottoman koukuttava ja viimeistellyn oloinen. Peli kuuluu ainakin PS plussan johonkin tilaukseen ja vissiin myös gamepassiin joten todellakin kannattaa kokeilla jos saa lisäkuluitta.

Peli tarjoaa myös lukemattomia säätömahdollisuuksia serverin tekoon joko solo tai 4 pelaajan kanssa. Custom serverit poistaa achievemntit/trophyt joten se kannattaa huomioida. Mutta itselle on tärkeämpää että saa räätälöidä omat säännöt ja tehdä pelistä itselleen hauskan.

Kaunis, koukuttava ja hauska peli.
 
Viimeksi muokattu:
Xenoblade Chronicles: Definitive Edition – Nintendo Switch 2 Edition

Voi hyvänen aika. Pelikellossa on vajaa 120 tuntia ja lopputekstit rullaavat. Olipahan matka.

Moneen kertaan ja monella eri laitteella aloitettu peli sai nyt ansaitsemansa kohtelun viimein Switch 2-version myötä. Kaikki muut pelit saivat väistyä tämän sympaattisen jättiläisen tieltä. Pienestä kyläyhteisöstä lähtevä tarina kasvaa aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin pelin aikana. Ympäristöt ja maailma kautta linjan ovat upean näköisiä ja täynnä mielikuvitusta. Hahmoja on lukuisia ja heistä oikeasti välittää. Tarina on mielenkiintoinen ja sen haluaa nähdä loppuun saakka. Taistelumekaniikka aluksi hieman ihmetyttää, mutta sen kanssa tulee toimeen. Musiikit ovat paikoitellen jopa liikuttavan kauniita. Kai tästä on jo moneen kertaan aiemminkin lausuttu tarvittavat ylistyssanat. Olen aivan samaa mieltä ja pari ylistyssanaa vielä päälle.

Oli minulla mielessä ihan oikeita kritiikin aiheitakin, mutta jääkööt ne nyt pois. Mestariteoshan tämä on isolla veellä. Nintendolla on kyllä sellainen kultaa muniva kana Monolithissa, ettei mitään järkeä. The Incredible Shulk, 5/5 peli.
 
Xenoblade Chronicles: Definitive Edition – Nintendo Switch 2 Edition

Voi hyvänen aika. Pelikellossa on vajaa 120 tuntia ja lopputekstit rullaavat. Olipahan matka.

Moneen kertaan ja monella eri laitteella aloitettu peli sai nyt ansaitsemansa kohtelun viimein Switch 2-version myötä. Kaikki muut pelit saivat väistyä tämän sympaattisen jättiläisen tieltä. Pienestä kyläyhteisöstä lähtevä tarina kasvaa aivan uskomattomiin ulottuvuuksiin pelin aikana. Ympäristöt ja maailma kautta linjan ovat upean näköisiä ja täynnä mielikuvitusta. Hahmoja on lukuisia ja heistä oikeasti välittää. Tarina on mielenkiintoinen ja sen haluaa nähdä loppuun saakka. Taistelumekaniikka aluksi hieman ihmetyttää, mutta sen kanssa tulee toimeen. Musiikit ovat paikoitellen jopa liikuttavan kauniita. Kai tästä on jo moneen kertaan aiemminkin lausuttu tarvittavat ylistyssanat. Olen aivan samaa mieltä ja pari ylistyssanaa vielä päälle.

Oli minulla mielessä ihan oikeita kritiikin aiheitakin, mutta jääkööt ne nyt pois. Mestariteoshan tämä on isolla veellä. Nintendolla on kyllä sellainen kultaa muniva kana Monolithissa, ettei mitään järkeä. The Incredible Shulk, 5/5 peli.
Itse olen pelannut originaali Xenobladen Wiillä ja se oli huikea kokemus! Tekisi mieli ottaa tämä uudestaan peluuseen nyt Switch 2:lla, kunhan ehtii. Massiivinen eepos tosiaan on.

Xenoblade X oli taas hirvittävä pettymys itselleni aikoinaan enkä sitten koskaan tohtinut edes hankkia Xenoblade Chronicles 2 tai 3:sta. Ehkä sitä uskaltautuisi noita jatko-osiakin kokeilla jos ykkösestä saisi taas lämmiteltyä Xenoblade fiilistä.

---

Super Mario Galaxy 2 (NSW2)

Kakkonen meni myös vähän aikaa sitten läpi. Aika paljon samaa mitä tuo Galaxy ykkönen mutta pienillä parannuksilla kuten kentän valintaruutu, näkyvät check pointit ja tietysti Yoshi! Kenttä design ehkä myös aavistuksen monipuolisempaa.

En ole hirveästi moderneja 3D tasoloikkia pelannut, Astro Botia lukuunottomatta, joten oikein muita vertailukohtia ei ole Mario Galaxyille. Paljon on Astro Bot näistä ottanut vaikutteita, välillä mennään jo rajoilla että ollaanko plagioinnin puolella. Mariot on kuitenkin Astroon verrattuna huomattavasti vaikeampia pelejä. Astro Botissakin oli haastavia kenttiä mutta Mario ottaa kyllä luulot pois eri tavalla. Kontrollit myös toimivat eri tavalla. Totesin Galaxy 2:ssa että n. 80 tähteä riittää, en jaksa niitä kaikkia kerätä. Menisi varmasti ajan kanssa mutta hermot kiristyvät liian nopeasti (esim. Glide kentät on aivan kamalaa motion controlleillaan), joten parempi muisto jää tällä tavalla.

Hienoja pelejä kumpikin Galaxy! Tästä jatketaan todennäköisesti Odysseyn pariin seuraavaksi.
 
Silent Hill: The Short Message (PS5)

Tässä Townfallia odotellessa oli hyvä hetki rykäistä 2024 julkaistu The Short Message läpi. En ollut tätä aiemmin pelannut ja tähän väliin ilmainen, muutaman tunnin / parin illan peli sujui oikein hyvin. Pelillisesti Short Message ei ole kummoinen, käytännössä kävelysimulaattori filujen keräämisellä, yksi puzzle ja ah niin ihania "hirviö jahtaa sokkelossa" -pakenemis kohtauksia. Tarina oli ihan ok ja käsittelee vakavia oikean maailman ongelmia hienolla tavalla. Loressa myös linkkiä esim. Silent Hill f:ään. Musiikeista vastaa legendaarinen Akira Yamaoka ja on se kyllä pitkälti hänen ansiotaan että moniin näihin tuoreempiin Silent Hilleihin saadaan sitä SH tunnelmaa mukaan.

Muistelisin että noista pakenemis kohtauksista oli jo silloin pari vuotta sitten valitusta ja ymmärrän kyllä täysin! Alkupään kohtaukset oli ihan ok ja helppoja mutta varsinkin viimeinen kohtaus oli aivan perseestä. Piti katsoa netistä karttaa että tiesi mihin mennä mutta silti kesti vähän turhan pitkään. Vaikka kauhupeleistä tykkään niin pakenemis tyyppiset kohtaukset on pääasiallisesti aina toteutettu huonosti, varsinkin jos ne on kiristetty liian haastaviksi. Tästä Short Messagelle iso miinus.
 
Wolverine (PS5)

Kädenlämpöisen vastaanoton saanut peli tarttui mukaan levyversiona kohtuulliseen 50e hintaan. Samaan aikaan digiversion hintalappu heiluu siellä 80e tuntumassa, joten jälleen hyvä muistutus (fyysisten) vaihtoehtojen merkityksestä.

Peli sai odottaa vuoroaan pari päivää saapumisensa jälkeen, kun mammuttimainen Xenoblade Chronicles täytyi saada lopputeksteihin saakka ensin. Avoimen maailman ähkyyn Wolverine osoittautuikin erinomaiseksi lääkkeeksi. Kyseessä on hyvin vanhanaikainen toimintapeli hyvällä lisenssillä ja nykyaikaisella kuorrutuksella. Vihollisia ryntää ahman kimppuun ovista ja ikkunoista, mutta onneksi Logan kynsii hyvin niin talossa kuin puutarhassakin. Toiminnassa on koko ajan läsnä mukava fyysisyys, kun raajat sekä veri lentävät. Päähahmo itsekin saa näyttävästi kuokkaan.

Pelin tarina ei ole suoraan mistään elokuvasta tai sen kummemmin sarjakuvalehtien sivuiltakaan. Ymmärtääkseni tämä on täysin originaali tarinansa, joka on kuitenkin jatkumoa Insomniacin Marvel-peleille. Viittaukset Hämähäkkimies-pelien tapahtumiin jäivät kyllä itseltäni huomaamatta, mikäli niitä tässä oli. En tosin ole pelannutkaan kuin ensimmäistä niistä. Joka tapauksessa tarina piti mukavasti otteessaan ja sai suorastaan ahmimaan pelin muutamassa päivässä. Toki pitkästä pelistä ei ole kyse, vaan tässä on varsin kompakti paketti. Kestoa oli mielestäni sopivasti.

Pelattavuus on kohtalaisen simppeliä mutta palkitsevaa. Omaperäisyyspalkintoja taistelujärjestelmä ei varmasti voita, vaan kyseessä on melko perinteistä mättöä. Taisteluissa voi olla isokin määrä porukkaa kerrallaan, jolloin kameraa on suotavaa pyöritellä itse tilannekuvan saamiseksi. Kamera on saanut kritiikkiä, mutta itse en sitä kokenut tässä erityisen ongelmalliseksi. Ennemmin löysin syyllisen peilistä, mikäli Wolverine makaili lattialla liikkumattomana.

Itse peliä suurempi numero on syntynyt erilaisista "avustuksista" pelissä. Näihin kuuluvat "hajuvana", äänimerkit ja niiden visuaalinen ilmaisu sekä maalarijengin riehuminen. Näistä vain viimeinen pisti omaan silmään ärsyttävällä tavalla. Esimerkiksi "hajuvanan" ainoa ongelma oli mielestäni sen värivalinta, jonka sai itse korjattua. Mietin myös siitä näkökulmasta, että peli olisi vähän hassu ilman tuota. Käytännössä Wolverine sanoisi ruudulla, että sain nyt vainun jostain, mutta pelaajalle tämä ei kävisi ilmi mitenkään. Hajutelevisioiden puuttuessa kun erilaiset aistit tuppaavat näyttämään itseään visuaalisessa muodossa. Toki vaihtoehdot ovat aina hyvästä, joten ei siinä mitään, jos tuon saa kytkettyä pois päivityksen myötä. En vain itse näe juuri tämän pelin kontekstissa siinä järkeä. Oikeastaan samat sanat pätevät äänimerkkeihin. Erilaiset maalivanat talojen seinillä tosin saisivat lähteä kokonaan tai ainakin niitä pitäisi himmentää aivan minimiin. Liekö olemassa yhtään peliä, joissa nuo huomioteipit/maalit/rätit eivät pistäisi silmään oudolla tavalla?

Pelin sisältöön liittymätön pohdinta liittyy näihin megaprojekteihin, jotka ovat valtavaa uhkapeliä ihmisten työpaikoilla. Tämäkin peli saa myydä kopion jos toisenkin, että päästään edes omilleen. Tuskin edes Insomniacin kaltainen paja on turvassa trendaavalta "tulos tai ulos"-menettelyltä. Toivotaan, että peli myisi hyvin odotettua vaisummasta arvostelumenestyksestä huolimatta.

Mistä pidin:
- Silmää miellyttävä ulkoasu ja sulavuus. Paikoin aivan huikean näköinen. Varsinkin päähahmojen kasvot paria poikkeusta lukuunottamatta todella hyvin tehty.
- Juoni suurimmalta osin. Se tempaisi mukaansa ja piti otteessaan ihan loppuun saakka. Jopa roska meinasi eksyä silmään, koska tietyt teemat osuivat nyt aika lähelle.
- Äänimaisema, ääninäyttely. Yksinkertainen Wolverine-teemamusiikki tervehtii heti alkuvalikossa. Teema on oikein toimiva ja tarpeeksi yksinkertainen, että se jää hyräilemään itsekseen päähän. Ääniefektit ja muut musiikkivalinnat olivat myös oikein ponnekkaita ja tilanteisiin sopivia.
- Näkemys Wolverinesta ja Vicistä erityisesti. Todella hyvin saatu napattua näiden tyyppien eläimellisyys pelimuotoon.
- Hurmeinen toiminta. Yksinkertaista ja mukavaa repimistä. Ei mitään stressiä aiheuttavaa Souls-meininkiä vaan ihan perinteistä mättöä.
- Tämä peli juuri tähän kohtaan oli täydellinen vastapaino avoimelle maailmalla. Täyttä peli-iloa tämäkin.
- Levy heti julkaisussa 49,90e!

Mistä en pitänyt:
- Pienet luonnottomuudet esimerkiksi animaatioissa ja ympäristöissä. Tämän budjetin pelin pitäisi kiiltää virheettömyyttä joka osa-alueella, varsinkin kun on kyse suoraviivaisesta toiminnasta. Ei mitään peli-iloa tuhoavaa, mutta tyylirikko kuitenkin.
- Jostain syystä "punapään" naama on usein kuin toisesta pelistä. Siinä missä Wolverinen pärstä pursuaa yksityiskohtia ja on todella hieno, "punapään" naama on kuin perunasta kaiverrettu. En tiedä mistä tämä voi johtua, mutta vähän samaa vaivaa miedompana on myös eräällä aasialaisella hahmolla.
- Maalivanat ovat tosiaan tässäkin pelissä todella päälleliimattuja. Tai maalattuja.
- Olisiko trial-kentät voitu sijoittaa jotenkin eri tavoin? Nyt jotenkin vähän huvitti, että oli tilanteet päällä, mutta sitten oli kuitenkin aikaa käydä rinnakkaisuniversumin hirsimökillä. Oliko tähän ylipäätään tarpeellista tuoda näitä?
- Suositushinta on täysin naurettava.
- Juoni keskittyi paikoin liikaa johonkin muuhun kuin Wolverineen pelissä nimeltä Wolverine.
- Eräitä hahmoja käsiteltiin hyvin epätasaisesti, enkä oikein arvostanut kaikkia kehittäjien tekemiä valintoja. Tietyt pienet yksityiskohdat ja dialogin osat tuntuivat väkinäisiltä.

Niinhän siinä lopulta kävi, että hajuvanan päästä löysin vain sarjan Internet-örkkien tekemiä lyhytvideoita. Pelin ääreltä ei löytynyt kultaruukkua, mutta hyvä peli juuri tähän hetkeen. Pelin arvosanakeskiarvoa en itse ihan ymmärrä, mutta eipä se omaan pelaamiseen vaikuta. Itse pidin tästä yllättävänkin paljon, vaikka ihan sieltä huippupeleistä jäädäänkin. Arvosanaksi antaisin juuri tällä hetkellä sen 86/100.

Helppo suositus 50e hintaan, mikäli vanhanaikainen mättöpeli ja Wolverine hahmona kiinnostavat. Muille sitten huomattavasti suuremmalla varauksella.

EDIT: Unohtui mainita yksi olennainen plussa, eli tässä pelissä löytyy säätövaraa ihan tolkuttomasti. Esteettömyysasetukset ovat aivan ensiluokkaisia. Peliä saa jopa hidastettua, vahinkoa ja kestävyyttä rukattua monipuolisesti ja muuta sellaista. Peliin saa myös haastetta halutessaan niin, että tukka lähtee päästä.
 
Viimeksi muokattu:
Wolverine (PS5)

Kädenlämpöisen vastaanoton saanut peli tarttui mukaan levyversiona kohtuulliseen 50e hintaan. Samaan aikaan digiversion hintalappu heiluu siellä 80e tuntumassa, joten jälleen hyvä muistutus (fyysisten) vaihtoehtojen merkityksestä.

Peli sai odottaa vuoroaan pari päivää saapumisensa jälkeen, kun mammuttimainen Xenoblade Chronicles täytyi saada lopputeksteihin saakka ensin. Avoimen maailman ähkyyn Wolverine osoittautuikin erinomaiseksi lääkkeeksi. Kyseessä on hyvin vanhanaikainen toimintapeli hyvällä lisenssillä ja nykyaikaisella kuorrutuksella. Vihollisia ryntää ahman kimppuun ovista ja ikkunoista, mutta onneksi Logan kynsii hyvin niin talossa kuin puutarhassakin. Toiminnassa on koko ajan läsnä mukava fyysisyys, kun raajat sekä veri lentävät. Päähahmo itsekin saa näyttävästi kuokkaan.

Pelin tarina ei ole suoraan mistään elokuvasta tai sen kummemmin sarjakuvalehtien sivuiltakaan. Ymmärtääkseni tämä on täysin originaali tarinansa, joka on kuitenkin jatkumoa Insomniacin Marvel-peleille. Viittaukset Hämähäkkimies-pelien tapahtumiin jäivät kyllä itseltäni huomaamatta, mikäli niitä tässä oli. En tosin ole pelannutkaan kuin ensimmäistä niistä. Joka tapauksessa tarina piti mukavasti otteessaan ja sai suorastaan ahmimaan pelin muutamassa päivässä. Toki pitkästä pelistä ei ole kyse, vaan tässä on varsin kompakti paketti. Kestoa oli mielestäni sopivasti.

Pelattavuus on kohtalaisen simppeliä mutta palkitsevaa. Omaperäisyyspalkintoja taistelujärjestelmä ei varmasti voita, vaan kyseessä on melko perinteistä mättöä. Taisteluissa voi olla isokin määrä porukkaa kerrallaan, jolloin kameraa on suotavaa pyöritellä itse tilannekuvan saamiseksi. Kamera on saanut kritiikkiä, mutta itse en sitä kokenut tässä erityisen ongelmalliseksi. Ennemmin löysin syyllisen peilistä, mikäli Wolverine makaili lattialla liikkumattomana.

Itse peliä suurempi numero on syntynyt erilaisista "avustuksista" pelissä. Näihin kuuluvat "hajuvana", äänimerkit ja niiden visuaalinen ilmaisu sekä maalarijengin riehuminen. Näistä vain viimeinen pisti omaan silmään ärsyttävällä tavalla. Esimerkiksi "hajuvanan" ainoa ongelma oli mielestäni sen värivalinta, jonka sai itse korjattua. Mietin myös siitä näkökulmasta, että peli olisi vähän hassu ilman tuota. Käytännössä Wolverine sanoisi ruudulla, että sain nyt vainun jostain, mutta pelaajalle tämä ei kävisi ilmi mitenkään. Hajutelevisioiden puuttuessa kun erilaiset aistit tuppaavat näyttämään itseään visuaalisessa muodossa. Toki vaihtoehdot ovat aina hyvästä, joten ei siinä mitään, jos tuon saa kytkettyä pois päivityksen myötä. En vain itse näe juuri tämän pelin kontekstissa siinä järkeä. Oikeastaan samat sanat pätevät äänimerkkeihin. Erilaiset maalivanat talojen seinillä tosin saisivat lähteä kokonaan tai ainakin niitä pitäisi himmentää aivan minimiin. Liekö olemassa yhtään peliä, joissa nuo huomioteipit/maalit/rätit eivät pistäisi silmään oudolla tavalla?

Pelin sisältöön liittymätön pohdinta liittyy näihin megaprojekteihin, jotka ovat valtavaa uhkapeliä ihmisten työpaikoilla. Tämäkin peli saa myydä kopion jos toisenkin, että päästään edes omilleen. Tuskin edes Insomniacin kaltainen paja on turvassa trendaavalta "tulos tai ulos"-menettelyltä. Toivotaan, että peli myisi hyvin odotettua vaisummasta arvostelumenestyksestä huolimatta.

Mistä pidin:
- Silmää miellyttävä ulkoasu ja sulavuus. Paikoin aivan huikean näköinen. Varsinkin päähahmojen kasvot paria poikkeusta lukuunottamatta todella hyvin tehty.
- Juoni suurimmalta osin. Se tempaisi mukaansa ja piti otteessaan ihan loppuun saakka. Jopa roska meinasi eksyä silmään, koska tietyt teemat osuivat nyt aika lähelle.
- Äänimaisema, ääninäyttely. Yksinkertainen Wolverine-teemamusiikki tervehtii heti alkuvalikossa. Teema on oikein toimiva ja tarpeeksi yksinkertainen, että se jää hyräilemään itsekseen päähän. Ääniefektit ja muut musiikkivalinnat olivat myös oikein ponnekkaita ja tilanteisiin sopivia.
- Näkemys Wolverinesta ja Vicistä erityisesti. Todella hyvin saatu napattua näiden tyyppien eläimellisyys pelimuotoon.
- Hurmeinen toiminta. Yksinkertaista ja mukavaa repimistä. Ei mitään stressiä aiheuttavaa Souls-meininkiä vaan ihan perinteistä mättöä.
- Tämä peli juuri tähän kohtaan oli täydellinen vastapaino avoimelle maailmalla. Täyttä peli-iloa tämäkin.
- Levy heti julkaisussa 49,90e!

Mistä en pitänyt:
- Pienet luonnottomuudet esimerkiksi animaatioissa ja ympäristöissä. Tämän budjetin pelin pitäisi kiiltää virheettömyyttä joka osa-alueella, varsinkin kun on kyse suoraviivaisesta toiminnasta. Ei mitään peli-iloa tuhoavaa, mutta tyylirikko kuitenkin.
- Jostain syystä "punapään" naama on usein kuin toisesta pelistä. Siinä missä Wolverinen pärstä pursuaa yksityiskohtia ja on todella hieno, "punapään" naama on kuin perunasta kaiverrettu. En tiedä mistä tämä voi johtua, mutta vähän samaa vaivaa miedompana on myös eräällä aasialaisella hahmolla.
- Maalivanat ovat tosiaan tässäkin pelissä todella päälleliimattuja. Tai maalattuja.
- Olisiko trial-kentät voitu sijoittaa jotenkin eri tavoin? Nyt jotenkin vähän huvitti, että oli tilanteet päällä, mutta sitten oli kuitenkin aikaa käydä rinnakkaisuniversumin hirsimökillä. Oliko tähän ylipäätään tarpeellista tuoda näitä?
- Suositushinta on täysin naurettava.
- Juoni keskittyi paikoin liikaa johonkin muuhun kuin Wolverineen pelissä nimeltä Wolverine.
- Eräitä hahmoja käsiteltiin hyvin epätasaisesti, enkä oikein arvostanut kaikkia kehittäjien tekemiä valintoja. Tietyt pienet yksityiskohdat ja dialogin osat tuntuivat väkinäisiltä.

Niinhän siinä lopulta kävi, että hajuvanan päästä löysin vain sarjan Internet-örkkien tekemiä lyhytvideoita. Pelin ääreltä ei löytynyt kultaruukkua, mutta hyvä peli juuri tähän hetkeen. Pelin arvosanakeskiarvoa en itse ihan ymmärrä, mutta eipä se omaan pelaamiseen vaikuta. Itse pidin tästä yllättävänkin paljon, vaikka ihan sieltä huippupeleistä jäädäänkin. Arvosanaksi antaisin juuri tällä hetkellä sen 86/100.

Helppo suositus 50e hintaan, mikäli vanhanaikainen mättöpeli ja Wolverine hahmona kiinnostavat. Muille sitten huomattavasti suuremmalla varauksella.

EDIT: Unohtui mainita yksi olennainen plussa, eli tässä pelissä löytyy säätövaraa ihan tolkuttomasti. Esteettömyysasetukset ovat aivan ensiluokkaisia. Peliä saa jopa hidastettua, vahinkoa ja kestävyyttä rukattua monipuolisesti ja muuta sellaista. Peliin saa myös haastetta halutessaan niin, että tukka lähtee päästä.
Kun on näin tuore julkaisu niin voisi siirtää tonne Wolverine ketjun alle mieluummin. Hyvää tekstiä muuten, tykkään aina lukea kun jaksaa vähän laittaa efforttia
 
Kun on näin tuore julkaisu niin voisi siirtää tonne Wolverine ketjun alle mieluummin. Hyvää tekstiä muuten, tykkään aina lukea kun jaksaa vähän laittaa efforttia
Kiitos! Enpä tajunnut katsoa, että tämä on ajateltu olevan enemmän näitä vanhoja pelejä varten...No, eiköhän täältäkin tuon arvostelun löydä ne, joita se kiinnostaa.
 
Ylös Bottom