Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Resonance: A Plague Tale Legacy
Dragonfly
KonsoliFIN Alumni
Peli läpi.
Resonance: A Plague Tale Legacy ei ole se perinteisin jatko-osa. Se on ihan erilainen peli kuin Plague Tale -sarjan kaksi edellistä peliä. Pelissä ohjataan uutta hahmoa, se nojaa enemmän toimintaan ja alun perusteella tuntuu, ettei pelissä ole juurikaan tarinallisia yhtymäkohtia. Onneksi peli seisoo omilla jaloillaan jopa odotettua paremmin ja onneksi tarinatkin löytävät toisensa loppua kohden. Resonance: A Plague Tale Legacy on mainio videopeli.
Pelaaja hyppää merirosvo Sophian saappaisiin. Uuden sankarin karu lapsuus käydään läpi, jonka jälkeen vauhti kiihtyy kohti Sophian isän kohtalon selvittelyä. Tarina rytmitys on onnistunutta ja tapahtumat paikoin tosi tunteikkaita. Asobo Studio näyttää jälleen, että he ovat erinomaisia tarinankertojia.
Kahdessa edellisessä osassa seikkailtiin lapsilla. Amicia ja Hugo eivät olleet taistelijoita, eivätkä he sellaisenaan pärjäisi paatuneille sotilaille, joten hiiviskely oli tärkeässä roolissa. Sophia sen sijaan on saanut taistelukoulutusta koko elämänsä. Peli siis tarjoileekin tästä syystä aimo annoksen kolmannen persoonan toimintaa. Sophia osaa perinteiset lyönnit, väistöt ja blokit. Taistelua monipuolistetaan muutamilla kehitettävillä erikoisliikkeillä ja heittokoukulla. Erilaiset viholliset tarjoavat myös kaivattua vaihtelua, vaikka vihollistyyppejä olisi voinut olla vielä muutama enemmänkin.
Resonance: A Plague Tale Legacy ei täysin unohda sarjan juuria, sillä myös hiiviskelyä on luvassa. Sen enempää tarinasta paljastamatta, tiettyjä vihollisia vastaan on pakko piilotella. Rytmityksen ja tarinan kannalta tämä on hyvä ratkaisu, mutta itse hiiviskely paikoin turhautti lähinnä siinä miten ja milloin Sophia ”jäi kiinni”.
Aikaisemmin vertasin peliä Tomb Raideriin. Tämä vertaus pätee pelin läpipelattuakin. Suoraviivainen toiminta, haudanryöstöihin rinnastettavia pulmia ja upeita maisemia. Pelimekaanisesti tässä on paljon lajityypilleen tuttua, mutta ei se haitannut, kun peli on näin hyvä. Xboxin kello näyttää vajaata 14 tuntia. Peli tuntui juuri sopivan mittaiselta. Vaikka Plague Tale -sarjan peliltä osasi odottaa hyvää, niin eri hahmo ja erilainen lähestymistapa herättivät epäilyksen siemenen. Mukava huomata, että se oli täysin turhaa. Tykkäsin tosi paljon.
Resonance: A Plague Tale Legacy ei ole se perinteisin jatko-osa. Se on ihan erilainen peli kuin Plague Tale -sarjan kaksi edellistä peliä. Pelissä ohjataan uutta hahmoa, se nojaa enemmän toimintaan ja alun perusteella tuntuu, ettei pelissä ole juurikaan tarinallisia yhtymäkohtia. Onneksi peli seisoo omilla jaloillaan jopa odotettua paremmin ja onneksi tarinatkin löytävät toisensa loppua kohden. Resonance: A Plague Tale Legacy on mainio videopeli.
Pelaaja hyppää merirosvo Sophian saappaisiin. Uuden sankarin karu lapsuus käydään läpi, jonka jälkeen vauhti kiihtyy kohti Sophian isän kohtalon selvittelyä. Tarina rytmitys on onnistunutta ja tapahtumat paikoin tosi tunteikkaita. Asobo Studio näyttää jälleen, että he ovat erinomaisia tarinankertojia.
Kahdessa edellisessä osassa seikkailtiin lapsilla. Amicia ja Hugo eivät olleet taistelijoita, eivätkä he sellaisenaan pärjäisi paatuneille sotilaille, joten hiiviskely oli tärkeässä roolissa. Sophia sen sijaan on saanut taistelukoulutusta koko elämänsä. Peli siis tarjoileekin tästä syystä aimo annoksen kolmannen persoonan toimintaa. Sophia osaa perinteiset lyönnit, väistöt ja blokit. Taistelua monipuolistetaan muutamilla kehitettävillä erikoisliikkeillä ja heittokoukulla. Erilaiset viholliset tarjoavat myös kaivattua vaihtelua, vaikka vihollistyyppejä olisi voinut olla vielä muutama enemmänkin.
Resonance: A Plague Tale Legacy ei täysin unohda sarjan juuria, sillä myös hiiviskelyä on luvassa. Sen enempää tarinasta paljastamatta, tiettyjä vihollisia vastaan on pakko piilotella. Rytmityksen ja tarinan kannalta tämä on hyvä ratkaisu, mutta itse hiiviskely paikoin turhautti lähinnä siinä miten ja milloin Sophia ”jäi kiinni”.
Aikaisemmin vertasin peliä Tomb Raideriin. Tämä vertaus pätee pelin läpipelattuakin. Suoraviivainen toiminta, haudanryöstöihin rinnastettavia pulmia ja upeita maisemia. Pelimekaanisesti tässä on paljon lajityypilleen tuttua, mutta ei se haitannut, kun peli on näin hyvä. Xboxin kello näyttää vajaata 14 tuntia. Peli tuntui juuri sopivan mittaiselta. Vaikka Plague Tale -sarjan peliltä osasi odottaa hyvää, niin eri hahmo ja erilainen lähestymistapa herättivät epäilyksen siemenen. Mukava huomata, että se oli täysin turhaa. Tykkäsin tosi paljon.
Qwerty1
Well-Known Member
Eilen rullasi lopputekstit tästä ja olipahan mahtava peli. Turhaan pelkäsin miten tää peli maistuu, kun eri päähenkilö ja paljon toiminta painotteisempi kuin edelliset. Eipä tästä hirveesti tuu mitään negatiivisiä asioita mieleen, tästä plague talen maailmasta sais kyllä niin paljon hyviä tarinoita/pelejä tehtyä.
tämä oli kyllä yllättävän hyvän näköinen ja hiottu peli. Tekoäly anto arvionsa että budjetti tällä pelillä voisi olla vaan jotain 20-30milj, ja silti saatu näin hyvää jälkeä tehtyä.
tämä oli kyllä yllättävän hyvän näköinen ja hiottu peli. Tekoäly anto arvionsa että budjetti tällä pelillä voisi olla vaan jotain 20-30milj, ja silti saatu näin hyvää jälkeä tehtyä.
Peli myös läpi, ja olen samaa mieltä, että jälleen uskomattoman hyvä onnistuminen Asobolta. Heidän vahvuutensa on kyllä erityisesti tarinankerronta. Se miten tietyillä nyansseilla luodaan maagista mysteeriä ja toisaalta inhimilliset tunteet lyödään raakana tiskiin, on alan kärkeä. Kevyeen pelattavuuteen on yhdistetty hyvin raskasta tunnelmaa.
Koska tarinankerronta on niin ylikylää, mutta pelattavuus vain keskikokoista kylää, jään miettimään, että olisiko tarinaan voitu panostaa vielä vähän enemmän. Pelin pelillinen anti on täysin pätevää, ja sitä on miellyttävä pelata, mutta se ei missään vaiheessa uudista genreä tai ole edes sen parhaimmistoa. Olisiko pelin toiminnallisesta kestosta voitu ehkä vieläkin leikata tunti-pari, mutta sen sijaan vielä revitellä tarinalla? Myös samoissa "Tomb Raider" luolastoissa vietettiin ehkä juuri se tunti-pari liikaa, ja jonkun vaihtelun olisi voinut keksiä.
Silti hattu päästä, että ilmeisesti jonkinlaisella AA-budjetilla luodaan tällaista laatua kerta kerran jälkeen. Tarinan vibassa ja kerronnan laadussa näen myös yhteyttä toisiin ranskiksiin, clair obscuren porukkaan.
Kiitos. Jään odottamaan Asobon seuraavaa.
Koska tarinankerronta on niin ylikylää, mutta pelattavuus vain keskikokoista kylää, jään miettimään, että olisiko tarinaan voitu panostaa vielä vähän enemmän. Pelin pelillinen anti on täysin pätevää, ja sitä on miellyttävä pelata, mutta se ei missään vaiheessa uudista genreä tai ole edes sen parhaimmistoa. Olisiko pelin toiminnallisesta kestosta voitu ehkä vieläkin leikata tunti-pari, mutta sen sijaan vielä revitellä tarinalla? Myös samoissa "Tomb Raider" luolastoissa vietettiin ehkä juuri se tunti-pari liikaa, ja jonkun vaihtelun olisi voinut keksiä.
Silti hattu päästä, että ilmeisesti jonkinlaisella AA-budjetilla luodaan tällaista laatua kerta kerran jälkeen. Tarinan vibassa ja kerronnan laadussa näen myös yhteyttä toisiin ranskiksiin, clair obscuren porukkaan.
Kiitos. Jään odottamaan Asobon seuraavaa.