Vähän retrompaa Nintendo Switch Onlinen kautta:
Donkey Kong Country (SNES)
DKC on itseasiassa ensimmäinen SNES peli mitä koskaan pelasin, se tuli aikoinaan konsolin mukana joululahjaksi 90-luvulla. Vahvoja nostalgia fiiliksia siis liittyy tähän apina seikkailuun. Peli on pelattu aikoinaan useita kertoja läpi ja on kauttaaltaan tuttu. Edellisestä läpipeluusta taitaa tulla jo joku 20 vuotta aikaa.
DKC on edelleen todella nätti peli ja sitä on kaikin puolin kiva pelata. Musiikit rokkaa ja kenttäsuunnittelu pääasiallisesti hyvää laatua. Pari hiukan vaikeampaa kenttää on, joihin jäin pitkäksi aikaa jumiin. Jopa yllättävän pitkäksi aikaa, muistelin että nämä oli vaikeita mutta että näin vaikeita... tai ehkä sitä on tullut vanhaksi eikä reaktiokyky ole sama mitä 20 vuotta sitten. En silti käyttänyt save stateja ollenkaan vaan mentiin hankalamman kautta, sen verta hyvä peli kuitenkin on kyseessä. Oli nautinto pelata tämä vanha klassikko läpi!
Donkey Kong Country 2 (SNES)
Siitä heti perään jatko-osaa. DKC2 ja DKC3 ovat itselleni tuntemattomampia pelejä. Molempia olen seurannut vierestä paljon kun kaveri pelaa mutta itse en ole ns. "kunnolla" näitä kumpaakaan ikinä pelannut. Oli siis jo aika hieman hankkia yleissivistystä.
DKC ykköseen verrattuna kakkonen on huomattavasti vaikeampi peli. Tämä tuli jo heti alkumetreiltä huomattua. Uudistuksena on erilaisia kolikoita ja muita resursseja, joilla voi ostaa asioita. Ikävänä varjopuolena tämä tarkoittaa myös sitä että tallentaminen on maksullista tietyissä kohdin peliä. Tämä on tosi kehno uudistus ja keinotekoinen tapa lisätä kerättää peliin, en tykännyt yhtään. Kenttäsuunnittelu on hyvää mutta paikoitellen kyllä tosi armotonta ja useita kenttiä piti hinkata monta kertaa. Valitettavasti tuo tallennus systeemi aiheutti sen että jos epäonnistui riittävän monta kertaa ja menetti kaikki lisäelämät, joutui pahimmassa tapauksessa useamman kentän pelaamaan uudestaan läpi. Tästä syystä otin save statet käyttöön häikäilemättömästi, tosin en käyttänyt niitä kesken kentän, ainoastaan kentän alusta niin että pystyi tarvittaessa yrittämään loputtomasti vailla pelkoa kuolemasta
Piti ihan tarkistaa netistä että mitä mieltä DKC2:sta yleisesti ollaan. Konsensus on ilmeisesti se että sitä pidetään pelisarjan parhaimpana osana ja myös vaikeimpana. Jälkimmäisen voin kyllä allekirjoittaa. Kokonaisuus kuitenkin jää laihemmaksi kuin ykkönen. Tästä löytyy paljon charmia kuten hyvää musiikkia, hauskoja eläinhahmoja ja kenttiä mutta muutoin meiningissä on selkeästi enemmän menty siihen suuntaan että nyt vaan tehdään hardcorempi tasoloikka. En pitänyt tästä suunnasta, sen vuoksi DKC ykkösen rennompi ote on ainakin minulle paljon miellyttävämpää pelattavaa.
Hyvä peli mutta vähän liikaa kitkaa että siitä voisi nauttia kunnolla.
---
DKC3 en jaksanut tähän hätään aloittaa, kakkonen oli jotenkin niin rankka kokemus. Katsotaan jos apinailuun palataan taas joskus myöhemmin, tarkoitus olisi.