Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

25th Hour

J. Pikkarainen

KonsoliFIN Alumni
En tiedä kannattaako täällä nyt hirveästi keskustelua aloitella ennen kuin koko foorumia on edes yleisölle avattu, mutta voisinpa silti keskustella otsikossa mainitusta elokuvasta.

Sain naapurilta (Töissä Buena Vistalla) kyseisen levyn lakkiaislahjaksi K-19: Widowmakerin ohella, ja eilen tuli tämä Spike Leen ohjaama elokuva sitten katsottua. Pitkään olin jo halunnut 25th Hourin nähdä ja naapurin ansiosta se tapahtui joitain kuukausia aikaisemmin (Lue: Kunnes olisi ilmestynyt alekoreihin)

25th Hour:han kertoo Edward Nortonin esittämästä huumediileristä, joka sattuu jäämään ratsiaan ja häntä odottaa vähintään seitsemän vuoden tuomio vankilassa. Elokuvassa käydään läpi herran viimeiset tunnit ennen matkaa kiven sisään.

Täytyy myöntää etten kovin hirveästi ole Spike Leen tuotantoon tutustunut, mutta siihen vähään jonka olen nähnyt, olen myös pitänyt. Samoin kävi myös 25th Hourin kanssa. Norton tekee jälleen erinomaisen roolityöskentelyn ja miehestä ei voi olla pitämättä. Myös muu tähditys on huippuluokkaa aina veteraaninäyttelijä Brian Coxista Barry Pepperiin, sekä yhteen aikamme parhaimpaan sivuosanäyttelijään Philip Seymour Hoffmaniin. Näistä Pepperin esittämä 'wallstreettilainen' nosti kyllä miehen hyvyyttä minun olemattomassa asteikossa. En miehestä ennen ole niin kummemmin pitänyt, mutta tässä elokuvassa herra tekee kyllä parhaimman roolinsa.

Lee oli käyttänyt tyypillisiä tehokeinoja useasti, joka kävi aluksi omiin silmiin hieman oudosti, mutta loppua kohden siitä alkoi pitää. Varsinkin keskustelujen nopeat leikkaukset aiheuttivat kivan hektisyyden tunteen, jolloin tunsi ettei aikaa ole enää paljon, mutta itse puhuttavaa löytyisi. Toistot ja useat kuvakulman samasta kohdasta toimivat osassa kohtaa ja osassa taas ei..

Omalta kohdaltani elokuvan ylivoimaisesti muistettavin kohtaus oli Pepperin ja Hoffmanin käymä keskustelu Ground Zeron äärellä. Yhdellä otoksella otettu kohtaus pyörii useampia minuutteja, todistaen kyseisten näyttelijöiden lahjakkuuden. Taustalla soiva tunnelmallinen musiikki aiheutti allekirjoittaneelle painostavan tunnelman koko kohtauksen ajaksi, mikä huokui myös itse dialogistakin. Toki elokuvassa oli ainakin pari muutakin vaikuttavaa kohtausta, mutta edellä mainittu oli se ylivoimaisesti paras, joka syöpyi heti ensi kuvasta asti mieleen.

Kaiken tämän ylistyksen jälkeen on ilkeä sanoa, että elokuva on FilmiFin-asteikolla kahdeksikko, vaikka kuinka haluaisin antaa tälle yhdeksikön. Klassikosta ei ole kyse, mutta erittäin tunnelmallinen elokuva jonka suosittelen katsomaan ellei ole jo. Erityistä syytä 'miksi' elokuva ansaitsee _vain_ kahdeksikon en osaa sanoa, sillä yhtään syytä parantamiseen en osaa sanoa tai kohtausta poistaa. Ei liiallisen toiston/kuvakulmien vaihdoksen poistokaan nostaisi arvosanaa.

Eli tuomio, 4/5 suosittelen. Arvostelua pukkaa varmaan perjantain jälkeen, kun pääsykokeet on ohi. Muutenkin aikaa tulee olemaan tuon jälkeen huomattavasti enemmän.

-Pjork
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tämä pitänee jossain vaiheessa hankkia hyllyyn...Norton on asiaheppu ja tarina vaikuttaa sopivan "dramaattiselle".

Noista annetuista numeroista ei jälkiselittelyjä tarvitse tehdä...jos numero on annettu ja se arviosta käy ilmi, niin soon sillon siinä. ;)

Yleisesti:
Muistakaa tosiaan noiden arvionumeroiden kanssa olla kriittisiä...mm. hypen ja muun medianosteen ei kannata antaa foolata itseään missään vaiheessa. Niputtakaa tai nostakaa elokuva jalustalle oman arviointikykynne mukaan ja käyttäkää harkiten eritoten arvosteluasteikon yläpäätä.
 
Vuokrasin leffan eräänä sateisena iltana Köpiksessä. Pidin tunnelmasta ja pidän Nortonin tyylistä esiintyä noin yleensäkin.
 
Oikeinkin näppärä elokuvahan tuo 25th Hour on, selvää neljän tähden kamaa mutta silti se on jotenkin ns. turha elokuva vaikka periaatteessa yksikään hyvä elokuva ei ole turha. 25th Hour on hyvä mutta vain perushyvä elokuva. Se ei tarjoa mitään maata mullistaa vaikka pitääkin hyvin otteessaan koko kestonsa ajan - parasta antia ovat ehdottomasti näyttelijät, Edward Norton ja Anna Paquin ja Barry Pepper ovat kaikki loistavia roolissaan ja varsinkin jälkimmäinen yllättää vakuuttavalla esiintymisellään - kahdelta ensin mainitulta nyt odottaakin tätä nykyä oikeastaan vain huippusuorituksia.

Bonusta tulee onnistuneesta loppuratkaisusta.

4 / 5
 
Vastaus: 25th Hour

Spike Lee pitää 25th Hour -elokuvassaan kovaa tasoaan upeasti yllä. Toisaalta hieman haikein mielin seuraa tätä Leen tyylin vaihtumista afroamerikkalaisen yhteisön kuvaamisesta hieman perinteisempiin elokuviin. Tosin Leehän on pitänyt itseään eritoten tarinankertojana ja siitä 25th Hourissa todellakin on kyse; vaikuttavasti kerrotusta tarinasta.

Edward Norton on omasta mielestäni ehdottomasti nuoren sukupolven parhaimpia näyttelijöitä. Mies ei ole klassisella tavalla komea, vaan puree terävästi jokamiehen-karismallaan. Ei siis ole mikään yllätys, että Norton tekee 25th Hour -elokuvassakin mahtavan roolisuorituksen pikkudiilerinä, jonka elämä revitään armotta palasiksi. Elokuva näyttää myös osaltaan huumebisneksen inhimillisen puolen mikä piilee kaiken sinisilmäisten moraalisaarnojen takana (joita itse elokuva ei siis tyrkytä). Lee onkin aina osoittanut kypsää ja ymmärtävää lähestymistään huumeiden täyteiseen maailmaan, joista hyviä esimerkkejä ovat ainakin Jungle Fever (joka toki käsittelee suurimmaksi osaksi paljon muutakin) ja Clockers.

Philip Seymour Hoffman ja Brian Cox tekevät odotetusti molemmat erittäin hyvää työtä. Molemmat rikkovat hieman perinteisten rooliensa kaavaa ja luonnetta. Barry Pepper todellakin yllättää väkevällä roolillaan Wall Streetin armottomana haaskalintuna.

Vaikuttavia kohtauksia löytyy kasapäin ja Lee on upeasti tuonut New Yorkin ja amerikkalaisuuden esille, välttäen kuitenkin imelän paatoksen. Kameratyöskentely on kerrassaan upeaa ja Leen leikkaustyyli on kaikessa omaperäisyydessään erittäin hienoa seurattavaa. Ainoastaan yökerho-jakso lipsuu hieman Leen kovasta ja tarkasta otteesta, jääden hieman vaisuksi ja jopa paikoitellen päämäärättömäksi. Elokuvan lopetus tuntui ensimmäisellä kerralla hieman vaisulta, mutta toisella kerralla toimi jo paljon paremmin. Peilikohtaus on kaikessa aggressiivisuudessaan elokuvan parhainta antia ja paljastaa jälleen Leen loistavat kerronnalliset taidot. Myös DVD:n poistetuissa kohtauksissa löytyi mainiota materiaalia, kannattaa katsastaa.

Leen hovisäveltäjän, upean saksofonistin Terence Blanchardin score on ehdottomasti yksi miehen parhaimmista ja samalla yksi Leen elokuvien parhaimmista scoreista. Erittäin vaikuttavaa kuunneltavaa. Lee on jälleen sommitellut kuvan ja äänen loistavasti yhteen.

25th Hour on erinomainen elokuva, mutta kärsii pienistä ajoittaisista puutteistaan ja kerronnallisen otteen lipsumisesta. Elokuva on siitä huolimatta melkeinpä Leen parhaimmistoa ja ansaitsee ehdottomasti huomiota.

****½ / *****
 
Vastaus: 25th Hour

Lisättäköön että elokuvassa on äänet kohdallaan. Kotiteatterilla DD5.1 katsottaessa äänet on kyllä miksailtu kuntoon. Hyvänä esimerkkinä se yö klubi kohtaus jossa kuuluu biisi todella kovalla ja kiertää ympäri kaiuttimia.
todella hyvä leffa.. tosin on mustia aukkoja muistissa mitä elokuvassa tapahtuu... pitänee varmaan poistaa se jostain alekorista kun löytää.

4/5
 
Vastaus: 25th Hour

Elokuvan näkemisestä on kulunut jo jonkun aikaa, mutta pitääpä korjata tilanne heti mahdollisuuden tullen. 25th Hour toimii hienosti joka osa-alueella. Näin hyvät leffat pitää aina hankkia omaan hyllyyn. Suosittelen kaikille laadukkaan elokuvan ystäville.

Oma pisteytys:

4- / 5
 
Ylös Bottom