A Plague Tale: Innocence - synkän puhuva seikkailupeli

[J.Sunderland]

Tuli backlogista kaivettua tämä peluuseen ja vähän reilu 10h uurastuksen jälkeen peli on taputeltu. En oikein tiedä mitä odotin, mutta en ainakaan tätä - ja tämä on siis vain ja ainoastaan positiivinen huomio. Hugon ja Amician sympaattinen seikkailu oli hieman suppeasta pelimekaniikasta huolimatta omaan makuun yllättävänkin vetovoimainen tuotos ja varsinkin tarina piti hyvin otteessaan. Ei ole ihan stereotyyppisin ympäristö ja lähtökohta tässä seikkailussa.

Graafisesti ollaan oikein pätevällä tasolla ja vaikka tottakai melkoisessa putkessa mennään, niin teknisesti Asobo Studio on kyllä tehnyt todella hyvää työtä tämän kanssa. Toki onhan tälle jo optimoitu Series-versiointi tietenkin tehty, mutta siltikin. Jotkut ovat risuja nakelleet ääninäyttelijöille ja varsinkin Hugolle, eikä tuo sinänsä ihme ole, mutta kyllä tuokin osuus istui omaan korvaani ihan hyvin. Ei mikään huippusuoritus, mutta tämäkään ei onnistunut pilaamaan mitään. Immersio pysyi vahvana läpi pelin.

Itselleni jäi sellainen tunne, että jatko-osa voi hyvinkin nostaa rimaa vielä kuitenkin pelimekaniikan osalta. Tunnelman ja tarinan puolesta oltiin jo nyt hyvällä 4/5 tasolla, mutta varsinkin loppua kohti tuo pelimekaniikka alkoi ehkä hieman kiertämään kehää liiankin kanssa. Siltikin kokonaisuus on ihan toimiva paketti ja Asobon tekemistä tulen kyllä seuraamaan mielenkiinnolla jatkossa. Ranskalainen studio on nousemassa rivifirmasta selvästi ylöspäin omissa silmissäni.

 

[Dragonfly]

Pelin uuden sukupolven fyysiset versiot kaupoissa nyt.

 

[shamaniac]

Tätä olen pelannut nyt yhdeksännen chapterin alkuun asti ja tämä on ollut todella positiivinen yllätys.

Voisihan tässä valittaa monestakin asiasta, kuten että pelaajaa rajoitetaan paljon: et voi käyttää ritsaa tai juoksua jos sitä ei ole erikseen kohtauksessa sallittu. Samoin näkymättömiä seiniä on runsaasti ja muutenkin peli on hyvin putkimainen. Pelimekaniikat on muutenkin vähän "kulmikkaita" ja se viimeinen hiominen ikään kuin puuttuu.

Mutta niin vain tässä aina oikein odottaa että pääsee jatkamaan pelaamista ja tarinaa. Mikään noista mainituista ei minua ole haitannut ja pelin stealthikin on tarpeeksi toimivaa, samoin kuin ritsalla ammuskelu.

Tämä on itse asiassa paljon samaa kuin The Last of Us. Molemmissa hiippaillaan ja tehdään välineitä kerätyistä resursseista. Ei siis ihme että olen tykännyt.

Putkimaisuuskin tuntuu vain virkistävältä nykyajan massiivisten open worldien seassa. Ei ole sellaista tunnetta että pitää vielä tutkia pari neliökilometriä ennen kuin pääsee eteenpäin vaan eteneminen on jatkuvaa. Pysyy tarina ja rytmi paljon paremmin kasassa.

Mutta vielä enemmän tällä pelillä on potentiaalia ihan oikeaan kunnon hittiin. Tämä maistuu sen verran hyvin että tässä on alkanut miettimään vakavasti jatko-osan ennakkotilaamista tai ainakin arvostelujen jälkeen vakavasti harkitsemista.

Pelaajassa tämä on saanut 5/10 ja numeroina kuulostaa todella alhaiselta. Laittaisin itse perinteisellä/totutulla arvostelutavalla 7/10. Tosin Pelaajalla on se oma tapansa arvostella ja käsittääkseni tuo arvosana ei varsinaisesti ole huono. Sanallinen selityksensä heillä tuolle on "keskinkertainen".

Siitä tosin olen eri mieltä että onko Plague Tale "keskinkertainen". Ainakin minulle siinä on jotain, joka nostaa sen keskinkertaisuuden yläpuolelle. Osansa varmasti on kyllästymisellä massiivisiin peleihin mutta pakko pelillä itselläänkin on olla jotain tarjottavaa, sillä eihän pelkkä vastakohta massiivisille peleille voi tykästymistä selittää.

Ai niin, ne rottalaumat on ihan hiton siistejä. Toivottavasti (ja ilmeisesti) niitä käytetään vielä luovemmin jatko-osassa, joten todellakin aion pitää sormea valmiiksi osto-/tilausnapilla jos yhtään paljastuu edes ok tekeleeksi.

Samalla muuten taas yksi esimerkki siitä miten numeroita (tai arvosteluita muutenkaan) ei kannata liikaa tuijottaa. Pelaajan arvostelussakin oli kommenteissa kritisointia alhaisesta arvosanasta ja täytyy yhtyä näkemykseen, sillä ihan väärän kuvan siitä saa.

Ei sillä etteikö peli siis olisi sellainen, että moni voi kokea tönkkönä tai huononakin mutta minusta tuo on vain malliesimerkki ns. AA-pelistä. Ei ihan niin hiottu mitä massifirmojen tekemät AAA-teokset mutta jotain siellä on, mikä voi AAA-teoksista jopa puuttua.

 

[J.Sunderland]

Samalla muuten taas yksi esimerkki siitä miten numeroita (tai arvosteluita muutenkaan) ei kannata liikaa tuijottaa. Pelaajan arvostelussakin oli kommenteissa kritisointia alhaisesta arvosanasta ja täytyy yhtyä näkemykseen, sillä ihan väärän kuvan siitä saa.

Varsinkaan yksittäisiä numeroita ei tietenkään ihan yleisesti kannata tuijottaa, mutta jos jotain pitää tuijottaa, niin ehkä sitten kuitenkin keskiarvoja. Tällä pelilläkin on kuitenkin jo 164 arvostelua OpenCriticissä ja näiden arvostelujen keskiarvo on 82 pistettä.

 

[Dragonfly]

Ei sillä etteikö peli siis olisi sellainen, että moni voi kokea tönkkönä tai huononakin mutta minusta tuo on vain malliesimerkki ns. AA-pelistä. Ei ihan niin hiottu mitä massifirmojen tekemät AAA-teokset mutta jotain siellä on, mikä voi AAA-teoksista jopa puuttua.

Tällä pelillä on paljon enemmän luonnetta kuin monella paljon isoimman budjetin pelillä. Eikä peli missään nimessä ole sanan varsinaisessa merkityksessä tönkkö. Sitten kun kerran pelaa oikeasti tönkköä peliä, niin kyllä sen eron huomaa.

Tämä oli (ja on edelleen) itselle yksi parhaista tällaisista "lähes AAA -peleistä". Toinen huikea on Hellblade: Senua's Sacrifice. Molempia pelejä yhdistää hieno grafiikka, vahva tarinankerronta, putkimaisuus, lievä tönkköys ja sopivan kompakti pelin pituus. Molemmat olivat sellaisia, että tuli oikein ahmittua läpi.

Todellinen piilotettu helmi ja nyt isommalla budjetilla ja selkeästi isommalla markkinoinnilla täytyy toivoa, että kakkososa lunastaa myös odotukset. Näin ehkä tämä ykkösosakin saisi ihan ansaitusti entistä enemmän pelaajia katsastamaan mistä on kyse.

 

[Ippenator]

Tällä pelillä on paljon enemmän luonnetta kuin monella paljon isoimman budjetin pelillä. Eikä peli missään nimessä ole sanan varsinaisessa merkityksessä tönkkö. Sitten kun kerran pelaa oikeasti tönkköä peliä, niin kyllä sen eron huomaa.

Tämä oli (ja on edelleen) itselle yksi parhaista tällaisista "lähes AAA -peleistä". Toinen huikea on Hellblade: Senua's Sacrifice. Molempia pelejä yhdistää hieno grafiikka, vahva tarinankerronta, putkimaisuus, lievä tönkköys ja sopivan kompakti pelin pituus. Molemmat olivat sellaisia, että tuli oikein ahmittua läpi.

Todellinen piilotettu helmi ja nyt isommalla budjetilla ja selkeästi isommalla markkinoinnilla täytyy toivoa, että kakkososa lunastaa myös odotukset. Näin ehkä tämä ykkösosakin saisi ihan ansaitusti entistä enemmän pelaajia katsastamaan mistä on kyse.

Nyt on pakko ihan mielenkiinnon vuoksi kysyä, että mikä/mitkä pelit ovat mielestäsi hyviä (tai paremminkin huonoja) esimerkkejä tönköstä pelistä? Tämä kysymys siis ihan mielenkiinnon vuoksi ja ilman minkäänlaista haastamistarkoitusta sinänsä.

 

[Dragonfly]

Nyt on pakko ihan mielenkiinnon vuoksi kysyä, että mikä/mitkä pelit ovat mielestäsi hyviä (tai paremminkin huonoja) esimerkkejä tönköstä pelistä? Tämä kysymys siis ihan mielenkiinnon vuoksi ja ilman minkäänlaista haastamistarkoitusta sinänsä.

Varmaan vähän väärä ketju tähän, mutta sellaisia pelejä on paljonkin. Sanotaan nyt esimerkeiksi vaikka tämän vuoden puolella läpipelatut Through the Woods ja Those Who Remain. Todella selkeää tönkköyttä niin pelimekaniikoissa, kontrolleissa kuin grafiikassakin. Silti näissäkin peleissä oli positiivisia asioita. Myös muuten erinomainen, tänä vuonna läpipelattu, Fatal Zero: Maiden of the Black Water oli ohjaukseltaan melko tönkkö. Vaikkapa näihin verrattuna Plague Tale on sulava kuin mikä.

 

[shamaniac]

Varsinkaan yksittäisiä numeroita ei tietenkään ihan yleisesti kannata tuijottaa, mutta jos jotain pitää tuijottaa, niin ehkä sitten kuitenkin keskiarvoja. Tällä pelilläkin on kuitenkin jo 164 arvostelua OpenCriticissä ja näiden arvostelujen keskiarvo on 82 pistettä.

Näin tuleekin toki tehtyä ja senkin jälkeen en välttämättä tuomitse vielä keskiarvonkaan perusteella jos peli muuten kiinnostaa. Yleensäkin tulee luettua arvosteluteksti myös ja yritettyä suhteuttaa omiin preferensseihin.

Uusimmassa Pelit-lehdessä oli Shadow Warrior 3:ssa miinuksina tarinaa/hahmoja/huumoria, mikä ei itselle ehkä ole kauhean merkittävä seikka jos kaipaan SW3:n tapaista pelattavaa, joten voisin melkeinpä unohtaa koko miinukset. Näin esimerkkinä siis.

Mutta tästä huolimatta sitä tulee joskus itsekin saatua väärä kuva peleistä ja kokee yllätyksiä että "tämähän onkin oikeasti hyvä" tms.

Tällä pelillä on paljon enemmän luonnetta kuin monella paljon isoimman budjetin pelillä. Eikä peli missään nimessä ole sanan varsinaisessa merkityksessä tönkkö. Sitten kun kerran pelaa oikeasti tönkköä peliä, niin kyllä sen eron huomaa.

Tönkköyskin on tässä suhteutettu nimenomaan kaikkiin viimeisen päälle hiottuihin teoksiin ja muihin kärkikasti teoksiin. Esimerkiksi monissa ihan indietason teoksissakin voi olla todella sulava pelattavuus, esim. nyt pelaamassani Prodeuksessa. Samoin TLOU on ihan eri maailmasta, totta kai. Mutta jos puhutaan vain tönkköydestä niin totta, ei ehkä ole sopiva sana kuitenkaan kuvaamaan Plague Talea. Toisaalta kuten sanoin, on se paljon kiinni siitä mihin on tottunut ja varsinkin mitä on pelannut ennen sitä.

Tämä oli (ja on edelleen) itselle yksi parhaista tällaisista "lähes AAA -peleistä". Toinen huikea on Hellblade: Senua's Sacrifice. Molempia pelejä yhdistää hieno grafiikka, vahva tarinankerronta, putkimaisuus, lievä tönkköys ja sopivan kompakti pelin pituus. Molemmat olivat sellaisia, että tuli oikein ahmittua läpi.

Totta. Paljon yhtäläisiä tekijöitä ja tuo "lievä tönkköys" on tosiaan molemmissa. Tai sellainen "raskas" ohjattavuus, miten sen nyt osaisi sanoa.

Todellinen piilotettu helmi ja nyt isommalla budjetilla ja selkeästi isommalla markkinoinnilla täytyy toivoa, että kakkososa lunastaa myös odotukset. Näin ehkä tämä ykkösosakin saisi ihan ansaitusti entistä enemmän pelaajia katsastamaan mistä on kyse.

Niin, sen lisäksi että ykkönenkin on jo hyvä niin sitä potentiaalia on vielä hurjasti parempaan.

 

[m_vierimaa]

Olen nyt pelannut pelin melkein loppuun (kaksi viimeistä chapteria pelaamatta) ja täytyy kyllä sanoa että kun aloitin tämän ilman minkäänlaista ennakkokäsitystä sisällöstä, niin olihan tämä melkoinen yllätys.

Ja nimenomaan pettymyksenä. Odotin jonkinmoista seikkailua/roolipeliä, mutta sainkin tilalle lähes kävelysimulaattorimaisen elämyksen, jossa ainoastaan muutamia asioita kehitetään niin pienellä merkityksellä, että senkin olisi voinut jättää pois.

Muuten tämä on jopa unchartediakin enemmän kädestäpitävä putki, jossa ei ole oikeastaan juuri mitään valintoja, jopa vaihtoehtoisia ratkaisutapojakaan ei juuri ole.

Seikkailun ytimessä on lapsien kokemus, mutta senkin sijaan hahmot olisivat voineet olla vaikka aikuisia, samantapaista lasten ajatusmaailman tunnesidettä en tästä saanut irti mitä vaikkapa Last of Ussista, Life is Strangesta puhumattakaan.

Jos jotain niin onhan tää passeli peli story only -pelityylin ystäville, grafiikka on todella kaunista ja 1300-luvun maailma tuntuu ainakin osapuilleen realistiselta. Rottiakin hyödynnetään ennennäkemättömästi.

Pelinä 5/10, walking simulaattorien ja tarinavetoisten ystävä voinee tykätä enemmän mutta paljon enemmän sain irti vaikkapa vanishing of ethan carterista ja what remains of edith finchistä. Ne olivat nokkelia ja koskettavampia minulle.

Edit: Eilen meni läpi tämä. Mietin olinko hieman tyly arviossani, mutta lopun todella ärsyttävä

Spoileri

boss taistelu

kruunasi keskinkertaisuuden vaikutelman. En ole koskaan ymmärtänyt mitä sellaisella kuvitellaan saavutettavan, eikä tämä poikennut lainkaan kaavasta.

 

[shamaniac]

Olen nyt menossa toiseksi viimeisessä chapterissa ja jossain arvostelussa arvostelija (olikohan jopa Konsolifinin?) oli jättänyt pelin kesken ennen loppua ja kuulemma kyllästynyt tai jotain jo jossain viidennessä. Minulla tämä on vain parantanut loppua kohden vaikka kuten jo myönsinkin, on peli toki hyvin putkimainen ja ns. "kävelysimulaattorimainen", kuten joku kirjoitti, mutta silti jotenkin vain ihan hiton mielenkiintoinen pelata ja nähdä mihin homma menee.

Jatko-osaa en ole vielä ennakkotilannut tai muuta mutta ykkösen tilasin jo fyysisenä koska onhan tämä pakko saada hyllyynkin.

Tässä on nyt vähän ikävästi peliruuhkaa ja ideana oli että olisin pelaillut backlogia vähemmäksi mutta ehkä se Cyberpunk 2077:n pelaaminen saa taas odottaa vaikka sain jopa muovit kuorittua kotelon päältä

 

[m_vierimaa]

Olen nyt menossa toiseksi viimeisessä chapterissa ja jossain arvostelussa arvostelija (olikohan jopa Konsolifinin?) oli jättänyt pelin kesken ennen loppua ja kuulemma kyllästynyt tai jotain jo jossain viidennessä. Minulla tämä on vain parantanut loppua kohden vaikka kuten jo myönsinkin, on peli toki hyvin putkimainen ja ns. "kävelysimulaattorimainen", kuten joku kirjoitti, mutta silti jotenkin vain ihan hiton mielenkiintoinen pelata ja nähdä mihin homma menee.

Jatko-osaa en ole vielä ennakkotilannut tai muuta mutta ykkösen tilasin jo fyysisenä koska onhan tämä pakko saada hyllyynkin.

Tässä on nyt vähän ikävästi peliruuhkaa ja ideana oli että olisin pelaillut backlogia vähemmäksi mutta ehkä se Cyberpunk 2077:n pelaaminen saa taas odottaa vaikka sain jopa muovit kuorittua kotelon päältä

En tiedä oletko pelannut yllä mainitsemiani pelejä pl. Last of Us joka ei ole niin kävelysimulaattori. Jokainen niistä eroaa minusta edukseen tästä, eritoten tietyn yllätyksellisyyden ja tarinaan samaistuttavuuden kanssa.

En tiedä miksi minulla aPT ei iskenyt samalla tapaa, ehkä siksi että tämä oli niin perinteisen seikkailupelin muottiin laitettu juoni, ja vastaavaa taianomaisuutta erilaisuuden vuoksi ja tunnesidettä ei päässyt syntymään mitä noissa yllämainitsemissani.

Mutta ymmärrän ihan hyvin, että jos rauhallisempi pelityyli ja fiilistely maistuu, onhan tämä rento peli siihen pelinälkään. Itse vaan koen että siihen on parempiakin.

 

[shamaniac]

En tiedä oletko pelannut yllä mainitsemiani pelejä pl. Last of Us joka ei ole niin kävelysimulaattori. Jokainen niistä eroaa minusta edukseen tästä, eritoten tietyn yllätyksellisyyden ja tarinaan samaistuttavuuden kanssa.

Kaikki on pelattu ja olivat loistavia teoksia nekin. En edes koe tarvetta varsinaisesti vertailla Plague Talea mihinkään ja yleensä kun vertailen, niin lähinnä että ihmiset saisi kuvan mistä pelistä on kyse. En siis hae tai hakenut Plague Talelta mitään mitä nuo muut tarjosivat vaan menin peliin sillä ajatuksella, että "katsotaan mitä tulee". Lopputulos oli että ihastuin peliin täysin vaikka kaiken "järjen" mukaan sen pitäisi olla ihan muuta koska siitä kuitenkin on helppo sanoa ne kritiikin kohteet. Mikään niistä ei kuitenkaan ole haitannut pelistä pitämistä.

En myöskään koe että Plague Tale on korvike millekään noille tai toisinpäin. Jokainen noista nimikkeistä kannattaa kokea ihan itsenään eikä niin että "haluanpa nyt lisää TLOU:ia, joten laitetaan Plague Tale sisään" tai "haluanpa nyt lisää kävelysimulaattoria, joten Plague Tale pelaukseen".

Ymmärrän kyllä tietenkin jos/kun on odotuksia ja ne eivät vastaa niitä yhtään. Minulle Plague Tale tuntuu perusmekaniikoiltaan hyvin samalta kuin TLOU mutta ei se pelinä muuten ole samanlainen. Onko se parempi tai huonompi? En vertailisi, koska molemmat tekee kuitenkin tarinallaan ihan eri juttuja.

En tiedä miksi minulla aPT ei iskenyt samalla tapaa, ehkä siksi että tämä oli niin perinteisen seikkailupelin muottiin laitettu juoni, ja vastaavaa taianomaisuutta erilaisuuden vuoksi ja tunnesidettä ei päässyt syntymään mitä noissa yllämainitsemissani.

En osaa tietenkään osaltasi sanoa mutta minä taas tunnen että olen päässyt PT:n maailmaan tosin hyvin sisään, siinä missä olen samaistunut hahmojen tilanteeseenkin. Ja se viha, mikä on vihulaisia kohtaan, on harvinaisen korkealla.

Ei peli sinänsä mitään kauhean ihmeellistä tarinalla tai hahmoillaan tee mutta minulle ne toimivat. En osaa edes avata miksi mutta toimivat vain.

Mutta ymmärrän ihan hyvin, että jos rauhallisempi pelityyli ja fiilistely maistuu, onhan tämä rento peli siihen pelinälkään. Itse vaan koen että siihen on parempiakin.

En nyt tiedä onko näistä välttämättä kumpikaan asia joka sopii itseeni. Toki jos rauhallisella pelityylillä tarkoitetaan sitä että rytmitys toimii eikä juonta ja peliä ole pitkitetty, niin kyllä, sellainen on aina virkistävää nykyisin. Fiilistelypelaajakaan en koe olevani mutta kieltämättä olen huomannut että välillä teen asioita muutenkin kuin "suorittamalla". Hoksasin ihan vasta että saatoin laittaa hahmon vihollisilta "piiloon" vaikka tiesin että pelimekaniikan osalta sitä ei siitä kukaan näkisi. Usein en jaksa tuollaiseen vaivautua vaan tavallaan pelaan sitä "mekaniikkaa" enkä hahmoa mutta tämä vei näköjään mukanaan sitten tuonkin osalta.

Eli kappaleeni alkaa sillä että "ei varmaan nuo jutut" mutta päättyy siihen että ilmeisesti nuo vaikuttaakin aika paljon

En osaa vieläkään sanoa täysin varmasti mikä pelissä viehättää mutta en minä tätä peliä sulkisi pois mistään kokemuslistoilta sen takia että "parempiakin on". Ei mielestäni kalpene yhtään noiden mainittujen rinnalla vaan seisoo omilla jaloillaan. Joskus kai tutuista palasista tuleekin jostain syystä ihan erilaiselta maistuva soppa mitä odottaisi. Eikä ymmärrä miksi se nyt maistuu paremmalta kuin viimeksi kun oli soppaa samoilla ainesilla tarjolla

 

[shamaniac]

Edit: Eilen meni läpi tämä. Mietin olinko hieman tyly arviossani, mutta lopun todella ärsyttävä

Spoileri

boss taistelu

kruunasi keskinkertaisuuden vaikutelman. En ole koskaan ymmärtänyt mitä sellaisella kuvitellaan saavutettavan, eikä tämä poikennut lainkaan kaavasta.

Jaa'a, minusta tuo kritisoimasi kohtaus oli ihan hieno huipennos pelille vaikka se ehkä tasapainottelikin jo överiyden rajamailla.

Enemmän minua kyllästytti se miten paljon vihulaisia ylipäänsä juoksutettiin vielä viimeisissä osioissa kehiin. Peli kun toimi paljon paremmin hiippailupohjaisena kuin toimintana, johon nuo lopun kohtaamiset melko väkisinkin johtaa. Olisin ehkä ottanut vastaan mieluummin sellaisen tuomiopäivän tuhon, jossa niin siviilit kuin sotilaat olisivat olleet rottien uhreina ja jonka läpi pitäisi tiensä raivata kohti loppua.

Niin, peli tosiaan meni eilen läpi, jos se ei tullut vielä selväksi

Edelleen mielipide on sama, eli jotain poikkeuksellista tuossa oli. Helposti 8/10. On putkimainen ja muutenkin ajoittain rajoitettu pelattavuus mutta silti nautin koko matkasta täysin.

Jatko-osan suhteen ei ole pelkoa kuin sen suhteen että onko se jo kohta liikaa taistelupainotteinen. En siis tiedä onko mutta jos miettii mitä ykkösen lopussa pystyy jo tekemään ja kakkosen jatkaessa siitä, voi olla että hiippailulle ei ole enää niin paljoa tarvetta. Toivonkin että hiippailu on silti saatu pidettyä tavalla tai toisella mukana ns. järkevimpänä vaihtoehtona.

 

[Poro24]

Tämä on pitkään ollut suunnitelmissa pelata ja viimein sain työn alle. Öbaut 10 euron tarjoushintaan sai varsin kelpo 10 tuntisen seikkailun. Peliin koukuttui sen edetessä koko ajan enemmän. Simppeli stealth, simppeli hahmon ja kykyjen kehittäminen ja pelin kädestä pitävä ote putkessa etenemiseen tuntui synkästä aihealueesta huolimatta rentouttavalta. Pidin suuresti. Kunnes tuli pelin loppu:

Spoileri: Spoilia

Matkan aikana tuli kyllä monesti menetettyä henki, mutta 99% ajasta peli oli todella helppo ja kuolemaan johtaneet tilanteet sai armollisen checkpoint-systeemin vuoksi nopeasti pelattua uudelleen onnistuneesti läpi.

Mitähän tässä viimeisessä bossissa on ajateltu? Aivan käsittämätön vaikeuspiikki. Noin 30 yritystä takana, ja tuntuu ettei tätä ole mitään mahdollisuutta läpäistä ellei pyhitä jotain 10 tunnin pelisessiota tälle pelkälle pomotaistelulle. Laitoin jopa Youtubesta esimerkkivideon pyörimään ja koetin noudatella siitä askeltarkasti pelaajan liikkeitä, mutta ei niin ei. Taidan olla siinä iässä, ettei jaksa liiemmin hermoja enää pelien parissa menettää, mutta menee aivan ehdottomasti peliurani ankeimmaksi pelihetkeksi. Katsonen Youtubesta lopetuksen ja poistan tämän tekeleen ikuisiksi ajoiksi kovalevyltäni.

Onko jatko-osassa tälläisiä ylläreitä?

Edit: Nyt tuli vastaan youtubessa toinen video jonka avulla meni läpi. Sanoisin tämän oman epäonnistumisen olleen klassinen skill issue, eikä niinkään pelisuunnittelun epäreiluus, eli ei muuta kun hetkeksi päätä pensaaseen.

 

[JLunen]

Tämä on pitkään ollut suunnitelmissa pelata ja viimein sain työn alle. Öbaut 10 euron tarjoushintaan sai varsin kelpo 10 tuntisen seikkailun. Peliin koukuttui sen edetessä koko ajan enemmän. Simppeli stealth, simppeli hahmon ja kykyjen kehittäminen ja pelin kädestä pitävä ote putkessa etenemiseen tuntui synkästä aihealueesta huolimatta rentouttavalta. Pidin suuresti. Kunnes tuli pelin loppu:

Spoileri: Spoilia

Matkan aikana tuli kyllä monesti menetettyä henki, mutta 99% ajasta peli oli todella helppo ja kuolemaan johtaneet tilanteet sai armollisen checkpoint-systeemin vuoksi nopeasti pelattua uudelleen onnistuneesti läpi.

Mitähän tässä viimeisessä bossissa on ajateltu? Aivan käsittämätön vaikeuspiikki. Noin 30 yritystä takana, ja tuntuu ettei tätä ole mitään mahdollisuutta läpäistä ellei pyhitä jotain 10 tunnin pelisessiota tälle pelkälle pomotaistelulle. Laitoin jopa Youtubesta esimerkkivideon pyörimään ja koetin noudatella siitä askeltarkasti pelaajan liikkeitä, mutta ei niin ei. Taidan olla siinä iässä, ettei jaksa liiemmin hermoja enää pelien parissa menettää, mutta menee aivan ehdottomasti peliurani ankeimmaksi pelihetkeksi. Katsonen Youtubesta lopetuksen ja poistan tämän tekeleen ikuisiksi ajoiksi kovalevyltäni.

Onko jatko-osassa tälläisiä ylläreitä?

En muista, että itsellä olisi tuossa vikassa bossissa kovin isoja vaikeuksia ollut, mutta taisi se tosiaan selvästi vaikeampi kohta olla. Itsekin kyllä suht helposti nykyään turhaudun vaikeisiin kohtiin, joten olisi varmaan jäänyt paremmin mieleen, vaikka pari vuotta tuosta nyt on.

Requiem tuli mentyä julkaisussa ja nyt juuri pari päivää sitten sain sen NG+ (hard) läpi, eikä siinä ollut kovinkaan haastavia kohtia.