KKorkki
Toimitus
Distilled on erinomainen, ensivaikutelmaansa simppelimpi resurssinhallintapeli.
Kukapa ei olisi joskus pohdiskellut omien alkoholijuomien valmistamista, vähintäänkin siman tai kotiviinin muodossa? Valitettavasti Suomen lainsäädäntö kieltää kotipolttoisen viinan valmistamisen muualla kuin Mannakorven mailla. Korvauksena pelaajat voivat kokeilla taitojaan kuparipannujen äärellä pelaamalla Distillediä.
[[{"fid":"92599","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":960,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Liikkuvien osien määrästä huolimatta perusrunko on yksinkertainen.
Jesse, we need to cook
Paketin avautuessa ensivaikutelma on lupaava, mutta monimutkainen. Suuri määrä kortteja on pakattu Game Trayz -telineisiin, joiden ansiosta tavarat pysyvät laatikossa tiiviisti kasassa. Tälle on tarvetta, sillä varsinkin erilaisia kortteja levittäytyy pöydälle hämmennykseen saakka. Kaikeksi onneksi palikat asettuvat nopeasti paikalleen mielessä, ja säännöt oppii nopeasti.
Pelissä käydään läpi seitsemän kierrosta, jonka jälkeen kertyneet voittopisteet lasketaan. Kierros koostuu muutamista vaiheista. Ensin jokainen pelaaja saa mahdollisuuden ostaa raaka-aineita ja valmistustarvikkeita käytössä olevalla rahalla. Tarjolla on halvempia perustarvikkeita ja kalliimpia hifi-tuotteita sekä tislaamon parannustuotteita. Raharajoitteen lisäksi perustarpeita on mahdollista ostaa vain kaksi kappaletta kierroksessa.
Tämän jälkeen pannu pistetään kuumaksi. Keitokseen on mentävä vähintään yksi vesi-, hiiva- ja sokerikortti, mutta ylärajaa ei ole, eli tuotos voi olla hyvinkin monimutkainen. Tisleeseen lisätään yksi alkoholikortti jokaista sokeria kohti, ja lopulta sekoitetusta pakasta otetaan alin ja päällimmäisin kortti pois. Syntynyt tisle muodostaa jonkin alkoholijuoman, joka riippuu siitä mitä sokerikortteja pakkaan jäi poistojen jälkeen.
Hienommista rommin tai ginin kaltaisista juomista saa enemmän pisteitä, mutta hätävarana juomasta voi tehdä myös votkaa tai pontikkaa, jotka eivät kummoisia aromeita kaipaa. Lähtökohtaisesti pelaajan kannattaa tavoitella korkeampitasoisia juomia suurempien pistepottien toivossa. Poistomekanismin vuoksi pakkaan kannattaa heittää aina hieman ylimääräisiä kortteja, jotta tisle ei taannu vahingossa halvaksi litkuksi.
[[{"fid":"92600","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":960,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Pitkälle kehittynyt panimo matkalla voittoon.
Napuen taistelun muistoksi
Valmistuneet juomat on mahdollista pullottaa ja myydä heti tai vaihtoehtoisesti jättää kypsymään – tämä riippuu tuotetusta juomatyypistä. Kypsyminen lisää juoman raha- ja pistepottia, mutta myynnin jatkuva lykkääminen saattaa johtaa akuuttiin kassakriisiin. Muutamat resurssit ovat ilmaisia, mutta ainakaan välittömästi tislaamoa ei voi pyörittää pelkillä hienostelujuomilla. Pienenä tasapainotuksena mikäli pelaaja ei myy vuorollaan mitään, voi hän vaihtaa kierroksen lopussa voittopisteitä rahaksi.
Kypsyttelyongelman kohtasi muuten oikeassa elämässä suomalainen Napue-ginistä tuttu Kyrö Distillery, joka päätyi valmistamaan palkittua giniään odotellassaan ruisviskiensä kypsymistä.
Mekanismin eleganssi perustuu jatkuvaan harkittuun riskinottamiseen. Pelkällä votkalla ei peliä voiteta, mutta toisaalta juomien jatkuva pitkä kypsyttäminen vaikeuttaa erikoistarvikkeiden shoppailua. Lopussa kuitenkin vain pisteet ratkaisevat, ja se viisi kierrosta kypsynyt superviski saattaa tuottaa melkoisen pisteinjektion pelaajalle.
Myös juomien keittely vaatii harkintaa, sillä vaativimmat reseptit voivat vaatia kolmea sokerikorttia – poistojen jälkeen. Jos tislauspakkaan kuitenkin jatkuvasti viskaa kaikki korttinsa, voi uusien ostaminen tulla kovin kalliiksi. Tuurin rooli juomien onnistumisessa on kohtalainen, mutta seitsemän kierrosta pitäisi tasapainottaa onnea pelaajien välillä.
[[{"fid":"92601","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":960,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Kaupassa riittää ostettavaa.
Do drink and play
Distilled on todella temaattinen peli. Voin hyvin kuvitella idean syntyneen pikkuhiprakassa, mutta lopulta monet kikkailulta kuulostavat asiat on onnistuttu integroimaan oikein hyvin mekaniikkaan sisään. Esimerkiksi tisleestä poistetaan oikeastikin metanolia sisältävä alkuosa ja sakkainen loppuosa.
Kokonaisuus on erittäin onnistunut. Vaikka onnella on oma osuutensa lopputuloksessa, on viime kädessä kyse siitä, miten pelaaja onnistuu tasapainottamaan riskinsä ja käyttämään suhteellisia etuja hyväkseen. Jokainen pelaaja saa erilaisia bonuksia synnyttävän hahmon, joka ohjaa pelityyliä vahvasti. Jotkut voivat erikoistua kypsyttämiseen, toiset taas vaikkapa kasvipohjaisiin juomiin.
Myös kauppaan tarjolle tulevat tuotteet voivat ohjata pelaajan tyyliä uuteen suuntaan – yksittäiset parhaat panimon parannukset voivat olla ratkaisevan hyviä. Lopulta kierroksia on kuitenkin vain seitsemän, joten valtamerilaiva ei ehdi tehdä kovin suuria strategisia käännöksiä kesken kaiken.
Sen verran keskiraskas peli on kuitenkin kyseessä, että juomien naukkailua pelin lomassa voi suositella vasta, kun kaikki pelaajat ovat sisäistäneet säännöt ainakin pintapuolisesti.
Lue juttu sivustolla...
Kukapa ei olisi joskus pohdiskellut omien alkoholijuomien valmistamista, vähintäänkin siman tai kotiviinin muodossa? Valitettavasti Suomen lainsäädäntö kieltää kotipolttoisen viinan valmistamisen muualla kuin Mannakorven mailla. Korvauksena pelaajat voivat kokeilla taitojaan kuparipannujen äärellä pelaamalla Distillediä.
[[{"fid":"92599","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"1":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":960,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"1"}}]]
Liikkuvien osien määrästä huolimatta perusrunko on yksinkertainen.
Jesse, we need to cook
Paketin avautuessa ensivaikutelma on lupaava, mutta monimutkainen. Suuri määrä kortteja on pakattu Game Trayz -telineisiin, joiden ansiosta tavarat pysyvät laatikossa tiiviisti kasassa. Tälle on tarvetta, sillä varsinkin erilaisia kortteja levittäytyy pöydälle hämmennykseen saakka. Kaikeksi onneksi palikat asettuvat nopeasti paikalleen mielessä, ja säännöt oppii nopeasti.
Pelissä käydään läpi seitsemän kierrosta, jonka jälkeen kertyneet voittopisteet lasketaan. Kierros koostuu muutamista vaiheista. Ensin jokainen pelaaja saa mahdollisuuden ostaa raaka-aineita ja valmistustarvikkeita käytössä olevalla rahalla. Tarjolla on halvempia perustarvikkeita ja kalliimpia hifi-tuotteita sekä tislaamon parannustuotteita. Raharajoitteen lisäksi perustarpeita on mahdollista ostaa vain kaksi kappaletta kierroksessa.
Tämän jälkeen pannu pistetään kuumaksi. Keitokseen on mentävä vähintään yksi vesi-, hiiva- ja sokerikortti, mutta ylärajaa ei ole, eli tuotos voi olla hyvinkin monimutkainen. Tisleeseen lisätään yksi alkoholikortti jokaista sokeria kohti, ja lopulta sekoitetusta pakasta otetaan alin ja päällimmäisin kortti pois. Syntynyt tisle muodostaa jonkin alkoholijuoman, joka riippuu siitä mitä sokerikortteja pakkaan jäi poistojen jälkeen.
Hienommista rommin tai ginin kaltaisista juomista saa enemmän pisteitä, mutta hätävarana juomasta voi tehdä myös votkaa tai pontikkaa, jotka eivät kummoisia aromeita kaipaa. Lähtökohtaisesti pelaajan kannattaa tavoitella korkeampitasoisia juomia suurempien pistepottien toivossa. Poistomekanismin vuoksi pakkaan kannattaa heittää aina hieman ylimääräisiä kortteja, jotta tisle ei taannu vahingossa halvaksi litkuksi.
[[{"fid":"92600","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"2":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":960,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"2"}}]]
Pitkälle kehittynyt panimo matkalla voittoon.
Napuen taistelun muistoksi
Valmistuneet juomat on mahdollista pullottaa ja myydä heti tai vaihtoehtoisesti jättää kypsymään – tämä riippuu tuotetusta juomatyypistä. Kypsyminen lisää juoman raha- ja pistepottia, mutta myynnin jatkuva lykkääminen saattaa johtaa akuuttiin kassakriisiin. Muutamat resurssit ovat ilmaisia, mutta ainakaan välittömästi tislaamoa ei voi pyörittää pelkillä hienostelujuomilla. Pienenä tasapainotuksena mikäli pelaaja ei myy vuorollaan mitään, voi hän vaihtaa kierroksen lopussa voittopisteitä rahaksi.
Kypsyttelyongelman kohtasi muuten oikeassa elämässä suomalainen Napue-ginistä tuttu Kyrö Distillery, joka päätyi valmistamaan palkittua giniään odotellassaan ruisviskiensä kypsymistä.
Mekanismin eleganssi perustuu jatkuvaan harkittuun riskinottamiseen. Pelkällä votkalla ei peliä voiteta, mutta toisaalta juomien jatkuva pitkä kypsyttäminen vaikeuttaa erikoistarvikkeiden shoppailua. Lopussa kuitenkin vain pisteet ratkaisevat, ja se viisi kierrosta kypsynyt superviski saattaa tuottaa melkoisen pisteinjektion pelaajalle.
Myös juomien keittely vaatii harkintaa, sillä vaativimmat reseptit voivat vaatia kolmea sokerikorttia – poistojen jälkeen. Jos tislauspakkaan kuitenkin jatkuvasti viskaa kaikki korttinsa, voi uusien ostaminen tulla kovin kalliiksi. Tuurin rooli juomien onnistumisessa on kohtalainen, mutta seitsemän kierrosta pitäisi tasapainottaa onnea pelaajien välillä.
[[{"fid":"92601","view_mode":"default","fields":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false},"type":"media","field_deltas":{"3":{"format":"default","field_file_image_alt_text[und][0][value]":false,"field_file_image_title_text[und][0][value]":false}},"link_text":null,"attributes":{"height":960,"width":1280,"class":"media-element file-default","data-delta":"3"}}]]
Kaupassa riittää ostettavaa.
Do drink and play
Distilled on todella temaattinen peli. Voin hyvin kuvitella idean syntyneen pikkuhiprakassa, mutta lopulta monet kikkailulta kuulostavat asiat on onnistuttu integroimaan oikein hyvin mekaniikkaan sisään. Esimerkiksi tisleestä poistetaan oikeastikin metanolia sisältävä alkuosa ja sakkainen loppuosa.
Kokonaisuus on erittäin onnistunut. Vaikka onnella on oma osuutensa lopputuloksessa, on viime kädessä kyse siitä, miten pelaaja onnistuu tasapainottamaan riskinsä ja käyttämään suhteellisia etuja hyväkseen. Jokainen pelaaja saa erilaisia bonuksia synnyttävän hahmon, joka ohjaa pelityyliä vahvasti. Jotkut voivat erikoistua kypsyttämiseen, toiset taas vaikkapa kasvipohjaisiin juomiin.
Myös kauppaan tarjolle tulevat tuotteet voivat ohjata pelaajan tyyliä uuteen suuntaan – yksittäiset parhaat panimon parannukset voivat olla ratkaisevan hyviä. Lopulta kierroksia on kuitenkin vain seitsemän, joten valtamerilaiva ei ehdi tehdä kovin suuria strategisia käännöksiä kesken kaiken.
Sen verran keskiraskas peli on kuitenkin kyseessä, että juomien naukkailua pelin lomassa voi suositella vasta, kun kaikki pelaajat ovat sisäistäneet säännöt ainakin pintapuolisesti.
Lue juttu sivustolla...