Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Amatööriarvostelija kilpailun äänestys (8.2.2003 - 28.2.2003)

Status
Uusia vastauksia ei voi lisätä.
Arvostelu numero 19

Silent Hill 2


Konami näyttää Silent Hill 2:lla, kuinka tehdään sairas ja pimeä peli.
James Sanderlandin Mary-vaimo on siirtynyt tuon puoleiseen kolme vuotta
sitten. Siitä huolimatta James saa kirjeen kuolleelta vaimoltaan.
Kirjeessä Mary ilmoittaa haluavansa tavata Jamesin pienessä, sumuisessa
Silent Hillin kaupungissa. James lähtee ottamaan asiasta selvää tuohon
sumun peittämään kaupunkiin. Kaupungissa on asiat huonolla tolalla,
sillä kaikki asukkaat näyttävät kadonneen kuin mummo viidakkoon.


Outo kaupunki

Silent Hill 2 on tyyliltään hyvin lähellä Resident Eviliä, mutta on
selkeästi hidastempoisempi ja luonteeltaan älykkäämpi peli. Pelaaja ei
ensinnäkään ole mikään sotilas tai muu ase-expertti, vaan ihan
tavallinen Matti Meikäläinen. Ratkaisu on loistava, sillä päähahmoon on
täten huomattavasti helpompi samaistua. James hengästyy vähän matkaa
juostuaan ja liikkumisessa on sellaista mukavaa jähmeyttä. Pelaajalle ei
myöskään anneta mitään turhan hienostuneita aseita. Kaikenlaisilla
metalliputkilla ja kivääreillä sitä saa yrittää Silent Hillin julmassa
pikkukaupungissa selvitä kaiken maailman inhotuksia ja mörköjä vastaan.
Mörköjä ei ole hirveän montaa sorttia, mutta laatu korvaa määrän. Kaikki
niiden ulkoasusta ja animaatiosta aina ääntelyyn saakka on huolella
toteutettua. Hirviöt näyttävät suorastaan saastaisilta ja likaisilta ?
kuin suoraan jonkun sairaan mielen syövereistä revityiltä. Joiltain
puuttuu kädet. Toiselta ehkä pää, joka sekin on korvattu toisella
jalkaparilla. Hirviöitä ei kuitenkaan heti pelin alussa pääse näkemään,
sillä Silent Hill 2:n juoni käynnistyy hieman verkkaasti. Pelaaja
juoksutetaan alussa pitkän matkaa metsiköissä ja kaduilla ennen kuin
mitään tapahtuu. Hieman hidas alku on tunnelman kannalta ihan hyvä
ratkaisu, mutta kauan kestävä ravaaminen puuduttaa väkisinkin. Mutta kun
ensimmäisen kerran pääsee sisätiloihin, näyttää Silent Hill todelliset
kyntensä. Pimeät, ahtaat käytävät yhdistettynä pieneen taskulampun
valokeilaan, ja taustalla pauhaavaan ambienttiin saavat pulssin
koholleen. Juuri kaikenlaiset ambient-äänet ja taustakolinat ovat yksi
pelin tyylikkäimmistä puolista. Herkullisena yksityiskohtana musiikki ei
edes aina seuraa ruudun tapahtumia, vaan saattaa muuttua äänekkääksi ja
uhkaavaksi metallinpaukkeeksi, vaikka mitään ei tapahtuisi. Varsinaista
musiikkia ei pelin aikana hirveästi kuulla, mutta muutamia tyylikkäitä
ja melankolisia kitara- ja pianokappaleita pelistä kyllä löytyy.
Visuaalinen puoli on yhtälailla tasokas. Hahmot ovat todella
pikkutarkkoja, ja animointi mainiota. Ympäristöstäkin löytyy kivasti
yksityiskohtia, ja kerrankin sumu näyttää sumulta ? toisin kuin
ykkösosassa, jossa se näytti päälle liimatulta.

Kompleksi juoni

Varsinaiset kauhukikat poikkeavat paljon Resident Evilistä. Pelottelu ei
perustu siihen, että yhtäkkiä jokin hyppää ikkunan läpi hirveän ryminän
säestämänä, vaan ennen kaikkea siihen pelaaja alkaa kaikkien äänien ja
tapahtumien keskellä tulla vainoharhaiseksi. Pelissä on paljon sairaita
ja outoja kohtauksia, jotka saavat Silent Hillin kaupungin tuntumaan
painajaisunelta tai maanpäälliseltä Helvetiltä. Silent Hill 2:ssa on
parikin eri loppuratkaisua. Juoni on outo, joten pelin läpäiseminen
moneen kertaan kannattaa, jotta juonen ymmärtää ja näkee kaikki
loppuratkaisut. Eteneminen on melkoisen lineaarista, joten
uudelleenpeluuarvo kärsii ehkä hieman, mutta hieno tunnelma pakottaa
jatkamaan. Nykypäivän seikkailupeliksi Silent Hill 2 on riittävän pitkä.
Mutta voisi olla pidempikin. Erilaiset puzzlet antavat kivasti aivoille
töitä ja kasvattavat pelin pituutta.

Kokonaisuutena Silent Hill 2 on mieleenjäävä, tunnelmallinen ja ennen
kaikkea pelottava toimintaseikkailu. Tylsä juoksentelu alussa tai muut
pikkumokat eivät onnistu pilaamaan tätä säikyttelypeliä.




Arvosanaksi 9
 
Arvostelu numero 20

Shox


Ea Big tulee jälleen

Ea Big on julkaissut SSX:n jälkeen pelejä tasaiseen tahtiin. Arcade henki on ollut Ea Big-sarjan tavara merkki alusta alkaen eikä Shox tee siinä poikkeusta. Sarjan faneja on lumilautailunjälkeen hemmoteltu aina katukoriksesta moottorikelkkailuun ja moottoripyöräilyyn. Nyt on rallin vuoro kokeilla onneaan ja vain toivoa sopii, että Ea Big on panostanut Shoxiin parin pettymyksen jälkeen. Rallihulluun suomenkansaan tämä peli voisi vaikka osua kuin nekka päähän vai onko arcade meininki liikaa myös suomalaisille?


Sama kaava, eri paketti

Shox alkaa lupaavasti kun alkudemo pärähtää pyörimään. Vauhdikas musiikki ja nopeasti kiitävät autot pistävät kädet syyhyämään halusta pelata. Alkudemon loputtua eteen paljastuu karu valikko josta löytyy vain kaikki pakolliset moodit. Pikainen vilkaisu asetuksiin ja pelin voikin jo aloittaa. Pelin alkaessa pelaaja saa valita auton kuudesta eri vaihtoehdosta. Näiden kuuden auton joukkoon mahtuu mm. Mini ja Ford Puma. Heti ensimmäisen kisa kertoo aikapaljon tulevasta. Kisaamaan lähdetään viittä vastustajaa vastaan. Avaimet voittoon on paitsi oikeiden ajolinjojen valitseminen niin myös se, että saat tehdä ohitukset puskemalla vastustajat pois edestä. Puskeminen ja seiniin nojaileminen pitää kyllä maksaa dollareilla joita saa tehdessään huikeita hyppyjä ja ajamalla läpi Shox Zoneja mahdollisimman nopeasti.

Shox Zonet ovat suurin uudistus verrattuna aikaisempiin Ea Big sarjan peleihin. SSX:stä tutut Boostit ovat saaneet jäädä, mutta toki vielä supernopeutta on mahdollista käyttää. Shox Zoneja on aina kolme per kisa ja niistä on mahdollista saada pronssia, hopeaa tai kultaa. Mitä nopeammin ajat Zonen läpi sitä enemmän saat rahaa ja mitaleja. Kun saa kaikki Shox Zonet kultaiseksi yhdessä kisassa tulee esiin se vanha kunnon boost, joka on muuttanut nimensä vain Shox Waveksi. Ajaessasi aallossa autosi nopeus kiihtyy ja tilipussisi kasvaa koko ajan ainoa ongelma on, että aallon sisällä pitäisi pysyä, joka on aika vaikeaa vaativimmissa kisoissa. Kun on saanut kaikki kultamitalit ja vielä voittanut kisan voittaa platinium-palkinnon joka on uusi auto, yleensä se on sama auto, joka olisi voinut ostaa, sillä erolla että siinä on hiukan enemmän tehoja tai hallittavuus on parempi. Toinen uusi asia on Burnouteista tutut hidastukset. Hidastukset ovat todella toimivia ja niitä tulee tarpeeksi harvoin. Hidastusten merkitys ei ole pelin kannalta kovin suuri, vaikka toki niitä on mukava katsella.

Uusien autojen osto vaikuttaa myös siihen millä vaikeustasolla kilpaillaan, sillä yhdellä vaikeustasolla on mahdollista kilpailla vain sen tasoisilla autoilla, joka on mielestäni ihan järkevää ja se pidentää jopa hiukan pelin muuten niin lyhyttä ikää. Autot voi saada kolmella tavalla, 1. voittamalla kisa ja saamalla kaikista Shox Zoneista kultaa, 2. ostamalla, jolloin autot ovat todella kalliita tai 3. haastamalla auto kilpaan ja maksamalla osan auton hinnasta. Voittamalla haasteen saa auton itselleen ja häviämällä luonnollisesti auto jää vielä kauppaan ja rahat menevät sen sileän tien. 3. vaihtoehto on ehkä kaikkein paras ajatellen, että raha ei kasva puissa myöskään Shox:ssa. Kun kaikkien vaikeustasojen autot on ostettu ja kaikista vaikeustasoista on tullut kultaa eli voitto pokaalin pääsee kisaamaan Shox-rallissa.

Kaksin peliltä odotin todella paljon, koska Wild Wild Racingin jälkeen ei ole tullut kovin monta hyvää ja puoleensa vetävää autopeliä markkinoille. Ikävä kyllä Shox ei tee poikkeusta siinä asiassa vaikka muutaman kisan ajan se jaksoikin viihdyttää. Kaksin peliä etsiville suosittelen edelleen kaivamaan WWR:n kaapin perukoilta ja jättämään Shox rauhaan.

Kuin kermaa ja mansikoita

Shoxin graafinen puoli on sitä taattua Ea Big laatua. Taustat ovat kaunista katseltavaa, vaikka niitä harvoin kerkeää ihailemaan. Hidastuksissa auringon häikäisy on jopa niin voimakasta, että tekisi mieli laittaa aurinkolasit päähän. Autot ovat myös aika komeita, vaikka törmäys mallinnus on heikosti tehty, sillä auto alkaa aina hajota samalla lailla. Autojen sotkeutuminen on tehty hyvin hiekka ja muta teillä, mutta hiukan alkaa ihmetyttämään kun jäällä ja lumella auto sotkeutuu aivan kuraan! Muuten ei kyllä ulkoasusta löydy valittamisen aihetta, eikä pelattavuuskaan ole huolen aihe jos osaa ajaa muita ajopelejä, sillä ohjattavuus on Shox:ssa kunnossa. Ratin käyttö muodostuu lähes mahdottomuudeksi, koska käännöksiä pitää tehdä niin tiuhaan tahtiin, mutta analogiset tatit korvaavat ratin kyllä todella hyvin.

After all, shox on todella hyvää viihdettä vaikka, pelin lyhyys ja kaksin pelin mielenkiinnottomuus vähän latistavat pelinautintoa. Tässä on todiste taas siitä, että Ea Big-tiimi hallitsee pelin tekemisen, vaikka muutama floppi on syntynytkin!



Arvosana: 8-
 
Arvostelu numero 21

Virtua Fighter 4


Näin Tekkenin valtakaudella on mukavaa saada riveihin hieman uutta väriä. Ja kun kerran mätkintäpeleistä puhutaan niin siihen ominaisuuteen tässä pelissä on panostettu täysillä. Minkäänlaista Tekkenin kaltaista juonta on turha edes odottaa vaan itse siihen pääasiaan eli turvan turvottamiseen käydään ilman sen kummempia selvittelyjä.


Kontrollit kunnossa

Ohjattavuuteen katsottaessa ei pahempaa moittimista löydy. Hahmo tekee mitä käsketään joskin välillä hieman viiveellä. Esimerkiksi jouduttaessa vastustajan testosteroni vyöhykkeen alaiseksi irtautuminen tuottaa paikoitellen suuria vaikeuksia. Mutta ei häiriöksi asti. Toinen seikka mikä aiheutti taistelupelien turruttamalle arvostelijalle komplikaation aivoissa oli yksi tärkeistä ominaisuuksista eli suojaus. Se kun ei luonnistunutkaan ainoastaan painamalla ristiohjainta taaksepäin vaan kyseiseen kikkaan tarvitaan neliö näppäintä. Tämä oli alussa jopa huvittavaa kun peukalo meinasi aina suorittaa vaistomaisen liikkeen painamalla ristiohjaimelta niskat nurin. Mutta kuten kaikessa muussakin tähänkin tottuu. Jos ei muuten niin kaverin nöyryytyksen kohteeksi joutuminen opettaa kyllä sitä neliön näpäyttämistä.

Kuitenkaan monien muiden taistelupelien tavoin ei suojauksen käytön oppiminen ole käytännössä välttämätöntä tässäkään pelissä. Nimittäin osalta hahmoista löytyy verraten tehokkaita iskusarjoja joiden suorittamiseen ei välttämättä tarvita kuin yhtä vaivaista nappulaa. Jopa pelin läpäiseminen onnistui ensimmäisellä yrittämällä käyttäen tätä suosittua rämpytys tekniikkaa. Tämä korjaantunee kuitenkin vääntämällä pelin vaikeuskerrointa hieman korkeammaksi.

Analogeilla ei pelissä ole osaa eikä arpaa vaan ohjaaminen tapahtuu käyttämällä ristiohjainta. Tämä tuskin haitannee niitä jotka ovat tottuneet tähän PlayStationille ominaiseen ohjaustapaan mutta ensimmäinen kommentti N64:lle vannoutuneelta ystävältä oli "Eiks tässä voi käyttää analogeja?".


Muistikortti muistaa

Tallennuksen ei pitäisi tuottaa vaikeuksia edes niille perheen nuorimmille vekaroille. Alussa kysytään halutaanko luoda uusi muistipaikka ja tämä tulee yleensä kuitattua painamalla vaistonvaraisesti OK. Tämän jälkeen kaikki sujuukin melko tavalla automaattisesti eikä pelaajan tarvitse kuin aina silloin tällöin kuittailla eteen ponnahtavia dialogeja. Tietenkin lukuun ottamatta omia sähläyksiä kuten uusintojen tallennuksia yms.

Muutenkin muistikortin kapasiteetti on suht vähällä käytöllä koska pelissä ei esimerkiksi hankita uusia hahmoja vaan kaikki on jo tarjolla. Tämä säästää loogisesti ajatellen jonkin verran tilaa. Valittamista ei muutenkaan löytynyt ja tallennukset tapahtuvat tyydyttävän nopeasti.


Polygoni pommi

Itse Virtua Fighterin grafiikat on saatu hiottua sinne taistelupeleille ominaiseen muotoon. Eli mitään järisyttäviä visuaalisia nautintoja ei tästä pelistä kannata hakea ainakaan tältä grafiikan osa-alueelta. Tämän pitäisi olla jo melko tavalla tuttua joten ainakaan henkilökohtaista haittaa tästä ei seurannut. Hieman uudemman television omistajille tarjoillaankin sitten hieman enemmän vaihtoehtoja sillä valittavana on 50Hz ja 60Hz tilat. Edellä mainittua korkeampaa 60 Hz tilaa en valitettavasti päässyt kokeilemaan kiitos kivikauden aikaisen televisioni joka ei suostunut yhteistyöhön. Tai suostuihan se mutta peli päätti pudottaa värivalikoiman nollaan ja kuva näkyi kiitettävän mustavalkoisena. Tästä syystä arvostelussa on keskitytty tähän 50Hz tilaan. Eli asiaan. Valitettava totuus on myös se että Virtua Fighterissa on sahalaitoja. Tämän huomaa vähän heikompi näköinenkin etenkin silloin kun ottelu päättyy ja uusintaa (replay) näytetään. Hahmon poseeratessa paikoitellen näyttää melkein siltä kuin paidan sisään olisi tungettu rautakanki.

Hieman parempaa luokkaa ovatkin sitten taustat. Esimerkiksi eräässä kentässä taistelun tiimellyksessä ukkonen halkoo kiviä kehän ympäriltä. Tämä antaa kieltämättä peliin hieman lisää tempoa. Ja toisena esimerkkinä mainittakoon vaikkapa ensimmäisen kentän lumi joka reagoi aidon tuntuisesti pelaajan toimiin. Ottelun päätyttyä onkin mukava seurata omia jalanjälkiään ja katsella missä sitä ollaan asteltu. Hullulla on halvat huvit. Sahalaidoista huolimatta nykimistä en pahemmin huomannut muuten kuin omassa päässäni pitkän pelituokion jälkeen. Animointi on sulavaa eikä näytä hidastetulta elokuvalta mistä plussaa.


Omaperäistäkö?

Tätä tuskin tarvitsee edes pahemmin kommentoida. Saman tyylisiä taistelupelejä on tullut jo iät ja ajat. Ainoastaan grafiikoita ja ääniä on paranneltu versiosta toiseen. Joten lienee sanomattakin selvää että Virtua Fighter 4 ei tarjoa oikeastaan mitään uutta. Mutta jos niitä uudistuksia nyt välttämättä halutaan löytää niin yksi niistä on ehdottomasti pelin keskittyminen pääasiaan eli mätkintään. Tästä ollaan varmaan montaa mieltä sillä eipä se juoni varmasti haitaksikaan olisi? Ainakin Tekkenissä tämä toimii loistavasti.


Entäpä äänimaailma?

Kurkattaessa Virtua Fighterin audio puoleen niin ei voi sanoa kuin "se on taas sitä kultaista keskitietä". Sekä hyviä että huonoja puolia löytyy mukavasti joka saakin tason jäämään sinne keskitietämille. Oikeastaan osan huomaa vasta tahkottuaan peliä useamman kerran. Lyöntien ja potkujen aiheuttama ilmavirtaus saa aikaiseksi suht realistisen kuuloisen suhahduksen joka oikein käytettynä suorastaan rytmittää iskusarjoja. Mutta mutta ei niin hyvää että ei jotain huonoakin. Hahmojen sanavarasto on melko vaatimaton joka korostuu erityisesti uusintaa toistettaessa (replay). Tämä vaivaa toki muitakin taistelupelejä mutta tässä pelissä se tuntuu jotenkin ärsyttävän. Loppuun kaipaisi ehkä jotain hieman omaperäisempää kuin "I am the winner!!!!" tai "Let's fight again!". Tämä saattaa kuulostaa hieman naurettavalta mutta itseäni tämä rupesi kalvamaan jo muutaman tunnin pelaamisen jälkeen. Mutta onneksi tämän "ongelman" voi ohittaa painamalla selectiä.


Kimppakivaa

Virtua Fighter on erinomainen peli erityisesti pelattaessa toista ihmistä vastaan. Kuten Tekkenissäkin tämä ominaisuus on suorastaan mukaansa tempaava. Voittaminenkin tuntuu paljon paremmalta kun on onnistunut voittamaan itsepintaisen ystävänsä. Samoin häviäminen tuntuu siten tuplaten raivostuttavammalta. Tämä kätkeekin sisäänsä sen pelin oikean helmen joka antaa pelille rutkasti lisää elinaikaa. Kavereiden määrä on kuitenkin rajoitettu yhteen eli yhtä aikaa voi siis pelata kaksi pelaajaa. Toki voihan sitä aina vuorotella vaikka turnauksen merkeissä ja ratkoa kuka on kylän Virtua Fighter mestari.


Mitä Virtua Fighter siis tarjoaa?

Otetaanpa pieni pikakelaus tästä pelistä. Ohjattavuus toimii siis hyvin ja on muutenkin jouhevaa eikä takkuile. Ja vaikka aiempaa kokemusta taistelupeleistä ei löytyisikään on ohjattavuuden oppiminen nopeaa. Toiseksi pelin muistinkäyttö on melko pieni joten voit huoletta tallentaa ilman pelkoa muistikortin täyttymisestä. Ja mikä parasta Virtua Fighter tarjoaa varmasti iloa kaveriporukoihin. Vaikka mitään järisyttävän omaperäistä ei olekaan tarjolla jaksaa peli kuitenkin viihdyttää illan jos toisenkin. Ja jos et ole Dolphy Super Mega Hyper Sound hifistelijä tuskin äänetkään ovat harmiksi. Eipä niihin kiihkeän mätkinnän aikana välttämättä kerkiä pahemmin edes huomiotaan antamaan. Ja vaikka niitä sahalaitoja löytyy niin kyllä Virtua Fighter on kuitenkin ihan siedettävän näköinen. Kuitenkin parannettavaa löytyy.



Arvosana: 8
 
Sen verran täytyy kommentoida että hieman epäreiluahan tämä on koska itse en ainakaan uskalla äänestää peliä jota en ole pelannut, koska enhän tiedä onko arvostelu miten hyvin tehty?

Kyllä helpottaa selvästi lukemista kun kappale ei ole 20 riviä pitkä, suurimmassa osassa onkin ulkoasu selvä ja helppo lukea, vaikea on varmasti päätös modeillakin?

Empä äänestä vielä, katson miten muut avaavat (itsekin osallistunut niin ...). Saako muuten omaansa äänestää? :D

EDIT: Empä huomannut äsken tätä: "Tämä kysely on suljettu." Suljettu? Mitäs ihmettä?
 
Mitenkäs tuo tulosseuranta toimii? Äänestämällä nyt jotain pääsen seuraamaan tilastoja? Toivon etten joudu joka kerta koneelle tullessani äänestämään uudestaan (mikä ei tietenkään voi olla mahdollista).

Hmm...omaani en kyllä kehtaa äänestää, joten äänestän reilusti mielestäni parasta arvostelua (tai siis toiseksi parasta) ;)
 
Jaaha taas näyttää siltä etten voita mitään. Ainakin 4 vuoden ajan olen osallistunut kilpailuihin Tiltissä ja nyt ekan kerran täällä.
:(
 
Alkupään arvostelut saa enemmän ääniä ku ei läheskään kaikki jaksa lukea noita kaikkia. On se niin väärin.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Solid Snake
Alkupään arvostelut saa enemmän ääniä ku ei läheskään kaikki jaksa lukea noita kaikkia. On se niin väärin.
Klikkaa laajentaaksesi...
niin on
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Jes!

Käskin serkkujen käydä äänestään ja tulosta näytti tuottavan mutta ei tarpeeksi, Kumpa vain voittaisin :(
 
Re: Jes!

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Tuomas
Käskin serkkujen käydä äänestään ja tulosta näytti tuottavan mutta ei tarpeeksi, Kumpa vain voittaisin :(
Klikkaa laajentaaksesi...



Reilu peli selvästi. Hyi sinua :mad:

Onneksi myös moderaattorit äänestävät mielestään parhaan, tuollaiset kusettajat pitäisi sulkea kisasta pois (kun vielä tunnustavat)!
 
Miten niin kusettajat? Miten luulet johtavan saaneen äänensä. Ja nyt on vasta toinen päivä. Se on kusettamista jos käy tekemässä uudet käyttäjätunnukset ja sähköpostit ja äänestää niillä.
 
Niin ja unohdin selventää. Kuten viimeksi mainitsin, käskin serkkujeni käydä äänestämässä. Käskin heidän lukea arvostelut ja äänestää parasta. Osa äänesti arvosteluani, mutta kumminkin suurin osa (en nyt mainitse montako serkkua minulla on) oli äänestänyt muuta kuin minun arvosteluani. Veljeni toki äänesti minun arvostelua.
 
En mene mitään sanomaan, mutta oikeudenmukaista on että oletan johtavan arvostelun saaneen äänensä arvostelusta oikeasti pitäneiden äänestäjien suunnalta. Parin arvostelun saamat pistemäärät kyllä vähän epäilyttävät...
 
Eilen silmäilin arvosteluja, ja nyt päätin rekistöröityä.
Ainakin tuo TIF:n arvostelu näyttää parhaimmalta. Olen nääs futisfani :) Ääni sille
 
Re: Amatööriarvostelija kilpailun äänestys

Lainatun viestin kirjoitti alkujaan XShava
Amatööriarvostelija kilpailuun tulleet tekstit löytyvät tämän viestin alapuolelta. Nyt kävijät saavat äänestää oman suosikkinsa.

Lukekaa kaikki arvostelut läpi ajan kanssa. Ja äänestäkää mielestänne parasta arvostelua vasta sen jälkeen.
Klikkaa laajentaaksesi...

Loistava kilpailu, arvosteluja on hauska lukea ja monet arvosteluista ovat todella hyviä.

Toivottavasti äänestäjät jaksavat lukea kaikki arvostelut ennen äänensä antamista että paras voittaisi.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan LMR
Mitenkäs tuo tulosseuranta toimii? Äänestämällä nyt jotain pääsen seuraamaan tilastoja? Toivon etten joudu joka kerta koneelle tullessani äänestämään uudestaan (mikä ei tietenkään voi olla mahdollista).

Hmm...omaani en kyllä kehtaa äänestää, joten äänestän reilusti mielestäni parasta arvostelua (tai siis toiseksi parasta) ;)
Klikkaa laajentaaksesi...

Niin, olisi hauska tietää miten saisi tuloksia näkyviin. Onko jokaiselle sallittu itsensä äänestäminen? Silloinhan tulossivu jäisi näkyviin (vai?) Kun ei nyt viitsisi mitään muutakaan arvostelua äänestää :)
 
Status
Uusia vastauksia ei voi lisätä.
Ylös Bottom