Ärsyttävät asiat

[shamaniac]

Oi että osaakin ärsyttää se, miten käyttökelvottomia tietokoneita, varsinkin läppäreitä, nykyään myydään.

Tuli töissä vastaan läppäri, jonka ongelmana hitaus. No joo, katsotaanpas. No, siellä on joku 2-ytiminen Athlon ja 4 gb muistia. Saattaahan se vähän hidastella.

Asiaa ei yhtään auta että Windows on nykyään (jo pidemmän aikaa toki) ollut sellainen kikkare, että sen päivitykset vie taustalla resursseja hitosti. Kotonakin tietää aina että on päivitykset tai niiden lataukset menossa kun tuuletin huutaa hoosiannaa ja kone käy kuumana kuin kiuas. Mikä helvetti niissä edes vie noin paljon resursseja? Eikö sen pitäisi olla verrattavissa ohjelman lataamiseen ja asentamiseen?

Sitten tuossa koneessa oli vieläpä tuo 4 gigan muisti juotettu kiinni. Sentään löytyi tyhjä muistipaikka, johon löin kiinni 8 gigaisen kamman, mikä sattui pöydällä lojumaan. Senkin asentamisen aikana tuli ärsyttäviä asioita ilmi useita:

1. Läppäriä ei meinaa saada millään sammutettua oikeasti. Joku helvetin "fast reboot" tms. Ei helvetti. Asetukset löytäminen kesti helvetin kauan koska Windows on kuin arkeologiset kaivaukset: siellä on kerroksia varmaan Windows 7:sta asti, joten osa asetuksista on palikka-UI:ssa ja osa taas aukeaa siihen Win7- tai jopa XP-aikaiseen valikkoon. Eikä mitään logiikkaa mikä löytyy mistäkin. Hakukin aukaisee vain selaimen sen sijaan että veisi siihen asetukseen: bravo, Microsoft.

2. FN-näppäimien pakotus, jonka vuoksi BIOSiin pääseminen on helvetin vaikeaa. En lopulta päässyt koko BIOSiin, josta voisi ottaa normaalit funktionäppäimet käyttöön.

3. Koneen akku on sisäinen ja sen irroittaminen vaatii liittimen irrottamisen. Sen päälle jo aiemmin mainittu juttu, että kone ei sammu oikeasti ja kyseinen vehkeen lisäasetuksiin kuuluu se, että kone käynnistyy kannen avaamalla. Helvetin helvetti. Lisäksi koko takakuoren irroitukseen ei riitä että ruuvaa ne suunnilleen 12 ruuvia irti vaan tarvitsee myös "plekun" että saa klipsit auki. No, ei sentään liimaa oltu (tässä vehkeessä) käytetty.

Eipä tuolle kauheasti pystynyt tekemään muistin lisäämisen ohessa. Windows-päivitykset asensin ettei jumita niitä ihan heti ja poistelin turhia tiedostoja ja ohjelmia. Mistä tulikin mieleeni:

4. Adoben ohjelmia ei ilmeisesti voi poistaa ilman kirjautumista. Mitä hittoa? Yrittäessä poistaa sovellusta, aukeaakin Adobe Cloud (tms.), joka kysyy sisäänkirjautumista. Ohjelmia ei siis voi poistaa ilman että kirjautuu sisään eli on tili tai tekee sellaisen. MITÄ IHMETTÄ?!

Kyse on ilmeisesti siitä että lisenssi pitäisi poistaa koneelta samalla mutta kun tuossa on myös se nettihallinta, jolla voi tehdä saman, niin miksi ihmeessä koneelta ei voi normaalisti poistaa sovellusta? Lisenssien käyttöönoton ja poistamisen luulisi onnistuvan ilman että sillä varsinaisella koneella tarvitsisi tehdä yhtään mitään. Olen tuolta itse pariin kertaan jo lisenssien koneita vaihdellut, joten mikä ihmeen järki pakottaa tässä kohtaa tuollaiseen aivopieruun?

Latasin sitten lopulta erillisen Adoben ohjelman, jolla nuo ohjelmat poistetaan. On se nykyaika kätevää. Sen sijaan että asiat toimisi sulavasti kuten totuttu, on joka asiaan tili, appi, kirjautuminen tai joku muu oma systeeminsä.

Kaiken huippu on ehkä se, että tuo kone saattaa olla ensimmäisiä minun valitsemiani koneita nykyiselle työpaikalleni. Kerroin että ymmärrän ja osaan näitä (tietsikka-)asioita, joten nykyään teen myös niitä. Eikä siinä mitään mutta tuo konekin on luultavasti valittu sen takia että se on 17", mikä tuntui olevan jonkinlainen oletus/tarve vaikka ymmärtääkseni loppukäyttäjältä ei tuosta oltu kysytty mitään. Siihen päälle se, että budjetti on noille "mahdollisimman halvalla", niin onnea vain sille joka löytää noilla kriteereillä 17" kannettavan, jolla tekeekin jotain. Peliläppäreistä niitä lähinnä löytyy mutta hinnat ei ole "mahdollisimman halvalla". Sama myös yrityskoneissa. Sitten taas vaikka 14" löytyy valikoimaa vaikka miten. Nyt tuoreempana hankintana suosittelinkin nimenomaan 14" konetta, missä oli järkevä prossu, muisti ja ssd, sen sijaan että jumitettaisiin johonkin isoon kokoon, mikä pakottaa tinkimään sitten niistä tärkeimmistä.

Ihan varma en ole että oliko juuri tuo kone minun etsimäni/valikoimani mutta siinä oli varmasti myös sitä että kun oli vasta aloittanut, niin meni ehkä vähän liikaakin sen mukaan, mitä sanottiin. Halpaa ja 17". No, sitä todellakin sitten saatiin.

Sen voin sanoa että nyt vuosia täällä ollessa en enää suostu paskoja koneita tänne hankkimaan. Jos on pakko saada 17" niin sitten vaikka pelikannettava/yrityskone käytettynä tai jotain. Yleensä ottaenkin olen puhunut paljon käytettyjen ostamisesta, kun niitä on vieläpä niin hyvin tarjolla ja nimenomaan hyväkuntoisia yrityslaitteita. Tosin enemmän toivoisin että tuosta pakosta päästäisiin irti ja katsottaisiin tapauskohtaisesti että onko oikeasti tarvetta tuollaisille mötkäleille vain sen takia että yksi asioista päättävä on niihin mieltynyt.

Muutenkin vähän tympeä juttu kun kuitenkin ihan syystä kannettavissa 14" on suosittu koko. Se on nimenomaan vielä kannettava. Ja siellä on hirveän hyvä valikoima aina markettikoneista yrityskoneisiin ja jopa pelikoneisiin asti. Itsellä on 14" yrityskone surffauskäytössä ja Zephyrys G14 pelikannettava video- ja kuvaeditointiin. En tajua että mikä pakko kenenkään on mitään 17" kokoa saada ellei nimenomaan ole jokin spesifi vaatimus, jonka kautta pitää se iso ruutu olla. Huvittavin tuossa on vielä se, että kyse ei ole edes resoluutiosta, vaan puhtaasti fyysisestä koosta.

Useinhan noissa isommissa on tietysti täysikokoinen näppäimistö, mistä moni tykännee, mutta tuossa 17" hidasteessa on sen kaverina sellainen "nykyhiiri", jossa ei ole fyysisiä näppäimiä ollenkaan. Täysin tunnoton mihinkään kunnon hommaan. 14" yritysläppärissä saa kunnon laadukkaan näppäimistön oheen usein jopa parikin erilaista hiirtä (nypykkä+touchpad) ja ehkä parikin paria hiiren nappeja. Paljon parempi käyttää kuin jotain pasketta, jossa ehkä kirjoittaminen toimii vähän sujuvammin (jos edes toimii, koska laatu voi olla mitä vain) mutta muuten on sohimista.

Tosin myös tuossa omassa Zephyruksessa on vastaava "sohimishiiri" ilman fyysisiä nappeja. Kyllä siihen tottuu mutta vaatii ihan eri tavalla keskittymistä painamiseen kuin luonnollisempi, oikea nappi.

Mutta tällaista tulee töissä vastaan.

 

[Dragonfly]

Oi että osaakin ärsyttää se, miten käyttökelvottomia tietokoneita, varsinkin läppäreitä, nykyään myydään.

Työelämässä tietokone on se viimeinen paikka missä säästää. Se on toimistotyöntekijän/toimihenkilön pääasiallinen työväline. Olen joskus menneessä työelämässä ollut itsekin siinä roolissa, että olen vastannut IT-hankinnoista. Kyllä sitä sai aina toimarille perustella, että miksi pitää ostaa ThinkPadeja, eikä jotain markettiläppäreitä. Se minkä ostohinnassa säästää, niin äkkiä tulee korjauskuluissa, hankinnoissa ja ihan vaan IT-tuen päänsäryssä takaisin.

Toinen juttu on sitten se, että mikä on työläppärin järkevä toimintaikä. Lähtisin siitä että 3-4 vuotta (ihan max. 5 vuotta) ja uusi laite tilalle. Jopa silloin kun alla on kunnon laitteet, eikä halvinta mahdollista.

Sitten on vielä se, että laite pitäisi skaalautua ainakin vähän työtehtävän mukaan. Jos graafikko/AD tai joku muu visuaalisen puolen henkilö tarvitsee isompaa näyttöä, että voi tehdä hommia paremmin mistä vaan, niin silloin sellaista tilaukseen. Myyntipäällikölle sen sijaan 14 tuuman läppäri on liikuteltavuutensa ansiosta parempi vaihtoehto.

IT-tuessa vuosia työskennelleenä voin kyllä yhtyä noihin ärsytyksen aiheisiin. Siellä tuli vastaan jos minkälaista ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen, että hommat on tässä vuosien varrella vaihtuneet enemmän kehittäjä/asiantuntija tehtäviin.

 

[shamaniac]

Työelämässä tietokone on se viimeinen paikka missä säästää. Se on toimistotyöntekijän/toimihenkilön pääasiallinen työväline. Olen joskus menneessä työelämässä ollut itsekin siinä roolissa, että olen vastannut IT-hankinnoista. Kyllä sitä sai aina toimarille perustella, että miksi pitää ostaa ThinkPadeja, eikä jotain markettiläppäreitä. Se minkä ostohinnassa säästää, niin äkkiä tulee korjauskuluissa, hankinnoissa ja ihan vaan IT-tuen päänsäryssä takaisin.

Näinhän se on ja toisaalta tämä ymmärretään täälläkin: on sähköpöydät ja kaikki järkevät hommat kunnossa mutta sitten noissa koneissa on ollut (toivottavasti menneessä aikamuodossa) sellainen vähintäänkin puolipakko hankkia isoja koneita pienellä budjetilla. Hankala yhtälö. Sitten tosiaan työn alussa kai vähän mukailin liikaakin tuota enkä sanonut suoraan että ei ole mitään järkeä.

Toisaalta täällä on ongelmana se että budjetti on yleisestikin tiukka eikä vain tietokoneissa. Ja toisaalta taas ihan vasta päättävä taho päivitti oman koneensa 2000 eurolla, eli on se hieman myös -öö- suhteellista, tai jotain. Itselleni oli varattu budjettia koneen päivitykseen joku vuosi sitten 2500 euroa mutta kun erehdyin sanomaan että pärjää vielä ihan hyvin nykyisellä ja ehti tulla huonommat ajat, niin siihenpä ei ole enää budjettia ilmeisesti ollenkaan. Asiasta yli vuosi sitten viimeksi kysyessäni sain vain epämääräisen mutinan siitä että onko se nyt tässä kohtaa välttämätöntä. No ei sinänsä, pärjään kyllä 95% ajasta, mutta jos tulee joku vääntöä vaativa homma niin kyllä siinä hetken joutuu kahvitaukoa viettelemään odotellessa.

Mutta kuten kirjoitin niin pääosalle riittää peruskoneet täällä, joten ne 14" toimistokäytön yritysläppärit on ihan ok eikä ne ole edes erityisen kalliita.

Toinen juttu on sitten se, että mikä on työläppärin järkevä toimintaikä. Lähtisin siitä että 3-4 vuotta (ihan max. 5 vuotta) ja uusi laite tilalle. Jopa silloin kun alla on kunnon laitteet, eikä halvinta mahdollista.

Tästä olen vähän eri mieltä mutta toki sen kautta että täällä oikeasti riittää perustoimistokone. Jossain vakavammassa yrityksessä on tilanne (ja budjetti) varmasti ihan eri. Itse käytän ihan ongelmitta kotona jotain 3000-sarjan Intel-prossuista yrityskonetta ja sekin on parempi laite kuin tuo aiemmin mainittu Athlon. Sen tasoinen laite jo riittää täällä siihen vähään mitä koneita tarvitaan. Ei niillä siis tehdä pääasiassa kuin toimisto-ohjelmissa asioita, lähinnä kai kirjoitusta ja ehkä taulukkolaskentaa. Ja silti tuo tuoreempi Athlon-prossuinen kone ei jaksa sitäkään kunnolla.

Sitten on vielä se, että laite pitäisi skaalautua ainakin vähän työtehtävän mukaan. Jos graafikko/AD tai joku muu visuaalisen puolen henkilö tarvitsee isompaa näyttöä, että voi tehdä hommia paremmin mistä vaan, niin silloin sellaista tilaukseen. Myyntipäällikölle sen sijaan 14 tuuman läppäri on liikuteltavuutensa ansiosta parempi vaihtoehto.

Tähän ajatukseen nojaten tuo ylempänä mainittu 2000 euron päivitys toki olikin, koska vaatimuksena oli (taas) 17" koko ja tarpeeksi tehoa. Iso ruutu taulukoiden pyörittelemiseen. Ratkaisuna oli lopulta peliläppäri ja toinen näyttö, koska vaatimuksiin kuului myös tietty määrä USB-portteja, jotka nykykoneista on vähentyneet merkittävästi eikä niitä tunnu enää olevan kuin peliläppäreissä runsaammin. Yritysläppäritkin katseltiin läpi mutta ei.

Tästä päästään kuitenkin siihen, että ei yhden ihmisen tarpeiden tai mieltymysten mukaan pitäisi valita jokaista konetta. Tuo kritisoimani 17" koko oli nimenomaan mielestäni vain yhden tyypin päähänpinttymä siitä, että isoista koneista pidetään tms. Eikä siinä mitään jos budjetti venyy samalla mutta yhtälö on aika hankala kun/jos se ei veny.

Olisi muuten mielenkiintoista nähdä että jos jonkun perustyöntekijän vaatimus olisi vastaava, eli iso näyttö ja tehoja, niin mihin asti budjetti venyisi. Vähän veikkaan että ei ihan niin paljon kuin ylemmän tason työntekijän kohdalla. Itselläkin budjettia ollut ehdolla enemmän sen takia että ymmärretään että nämä omat hommat on talon vaativimpia kun pyöritellään kuvia, videoita ja muuta vastaavaa mediaa ja julkaisua.

IT-tuessa vuosia työskennelleenä voin kyllä yhtyä noihin ärsytyksen aiheisiin. Siellä tuli vastaan jos minkälaista ongelmaa. Olen ihan tyytyväinen, että hommat on tässä vuosien varrella vaihtuneet enemmän kehittäjä/asiantuntija tehtäviin.

Onneksi nämä on itselläkin vain sellainen sivujuonne, jota ihan mielelläänkin tekee. Ärsytyksestä huolimatta tulee jonkinlainen saavutuksen tunne kun saa nuo helvetinkoneet edes vähän parempaan jamaan. Ja voi keskittyä muihin asioihin taas hetkeksi.

Täytyy varmaan kesäksi ottaa kaikki koneet tänne, niin saa vähän käytyä läpi että mitä siellä edes on käytössä. Tämä oma "IT-toimi" ei ole kauhean virallinen pesti tosiaan ollut, niin sitä on tehnyt vain asia kerrallaan eikä mitään järkevää kartoitusta laitteista ja muusta ole itsellä ollenkaan. Lähinnä siis IT-tuki, eli "tää on rikki, katso voiko tehdä mitään"-meininki.

 

[Dragonfly]

Tähän ajatukseen nojaten tuo ylempänä mainittu 2000 euron päivitys toki olikin, koska vaatimuksena oli (taas) 17" koko ja tarpeeksi tehoa. Iso ruutu taulukoiden pyörittelemiseen. Ratkaisuna oli lopulta peliläppäri ja toinen näyttö, koska vaatimuksiin kuului myös tietty määrä USB-portteja, jotka nykykoneista on vähentyneet merkittävästi eikä niitä tunnu enää olevan kuin peliläppäreissä runsaammin. Yritysläppäritkin katseltiin läpi mutta ei.

Tästä päästään kuitenkin siihen, että ei yhden ihmisen tarpeiden tai mieltymysten mukaan pitäisi valita jokaista konetta. Tuo kritisoimani 17" koko oli nimenomaan mielestäni vain yhden tyypin päähänpinttymä siitä, että isoista koneista pidetään tms. Eikä siinä mitään jos budjetti venyy samalla mutta yhtälö on aika hankala kun/jos se ei veny.

Joo, ehkä ilmaisin itseni vähän huonosti. En siis tarkoittanut, että "hei tässä sulle 100 erilaista konetta valitse niistä se mikä sopii työtehtävääsi parhaiten". Varsinkin isommissa firmoissa (ja miksei pienemmissäkin) tämä on usein toteutettu niin että, valittavissa on ehkä 3-4 eri mallin läppäriä, ja niistä sitten työtehtävän mukaan valitaan. Ja tietysti pitää pystyä perustelemaan miksi sitä tehokkaampaa/isompaa/kalliimpaa läppäriä tarvitsee omissa työtehtävissään.

 

[shamaniac]

Joo, ehkä ilmaisin itseni vähän huonosti. En siis tarkoittanut, että "hei tässä sulle 100 erilaista konetta valitse niistä se mikä sopii työtehtävääsi parhaiten". Varsinkin isommissa firmoissa (ja miksei pienemmissäkin) tämä on usein toteutettu niin että, valittavissa on ehkä 3-4 eri mallin läppäriä, ja niistä sitten työtehtävän mukaan valitaan. Ja tietysti pitää pystyä perustelemaan miksi sitä tehokkaampaa/isompaa/kalliimpaa läppäriä tarvitsee omissa työtehtävissään.

En tuota siis noin ottanutkaan, joten ehkä se olin minä joka kirjoittelee mitä sattuu?

Meillä homma menee niin että kun koneen tarve tulee, niin katsellaan/kysellään käyttötarpeet ja minä olen sitten se, jonka vastuulla on tarpeiden perusteella selailla kauppojen valikoimasta sopiva laite. Loppukäyttäjät ei siis varsinaisesti konetta itse valitse vaan kone valitaan enemmänkin työn tarpeiden perusteella. Eikä koneita ylipäänsä kauhean usein hankita, joten ihan normikuluttajan tavoin haetaan tai tilataan kaupasta, eikä esim. mitään isoja määriä saati leasingiä.

 

[MarcheM]

Battlepassit peleissä ovat kyllä erittäin ärsyttävä asia. Monet ihan hyvätkin pelit niillä onnistutaan pilaamaan.

Huomasin tuossa alkuvuonna että oli useampi loppumaton peli aktiivisessa peluussa ja kaikissa niissä oli battlepass saatavilla. Itse en niin kauheasti battlepasseista ole ikinä välittänyt ja todella harvoin on niihin edes rahaa tullut laitettua. Vaikka niiden ei pitäisi omaan pelaamiseen vaikuttaa näistä lähtökohdista, huomasin kyllä että aloin pelaamaan enemmän niin että katsoin tehtävät session aluksi ja aloin niitä sitten raksi ruutuun tyylisesti suorittamaan. Pelaaminen sitten aika huomaamatta muuttui hauskanpidosta suorittamiseksi ja ai hitto että ärsyttää vieläkin.

Lopetin siis kaikkien näiden pelien pelaamisen kuin seinään enkä ole nyt useampaan kuukauteen koskenutkaan peleihin, joissa on battlepass missään muodossa. Jotenkin kyrsii se että vaikka tiedostaisi battlepassin turhuuden ja vapaaehtoisuuden niin jotenkin se sieltä ui mielen perukoille ja alkaa vaikuttamaan pelitapaan.

 

[pelle]

Battlepassit peleissä ovat kyllä erittäin ärsyttävä asia. Monet ihan hyvätkin pelit niillä onnistutaan pilaamaan.

Super monkey ball: banana rumble hoitaa tuon mun mielestä hyvin sillä muistaakseni yksi kausi kestää vain kaks viikkoa ja sen pystyy pelaamaan loppuun alle kolmessa tunnissa.
Ei tartte omistaa koko elämää jos siellä on jotain minkä haluaa ja tuollainen muutaman tunnin sessio on just tarpeeks ja sitten voikin vaan odotella sen pari viikkoa ja katsoa mitä seuraavaksi on tarjolla.

 

[shamaniac]

Itse aloin pelailemaan Fortniteä lapseni pyynnöstä ja kausipassi, tai tarkemmin nimenomaan sen haasteet, on yksi isoimmista syistä että pelin parissa viihtyy ilman kyllästymistä. Alussa vierasti ajatusta että battle royalen ohessa alkaisin puhumaan NPC-hahmoille, keräämään kamoja ja tekemään erilaisia tehtäviä mutta ajan myötä noista olen alkanut pitämään. Mukavasti tuovat vaihtelua siihen peruslooppiin, joka on siis kerää aseet, taistele, toista.

Toki nuo kaikki tekevät pelit usein myös raskaammiksi kun kaikenlaista ilmoitusta ja popuppia hyppii koko ajan silmille siitä, miten nyt on jossain jotain uutta ostettavaa tai avattavaa. Tosin se ei enää ole edes ilmaispelien ongelma kun jo Series X:n käyttis on useamman kerran heittänyt konsolin käynnistykseen koko ruudun mainoksen Game Passista. Se on jotain, mitä en todellakaan kaipaa. Ymmärrän homma joten kuten Windowsissa, koska en itse siitä maksa (sitä saa käyttää ilmaiseksi ihan laillisesti), mutta monta sataa maksaneessa konsolissa en. Samaa sontaa on myös esim. Samsungin televisioissa, joiden UI:ssa on aina yksi "ruutu" varattu mainokselle.

Pääasiassa siis olen ihan samaa mieltä mutta ainakin Fortnitessä olen haasteisiin tykästynyt ja se on jopa itsellä melkein se tärkein homma katsoa ensin niitä. En edes saa niistä sinänsä mitään kun pelaan aina samalla hahmolla, jota en ole vaihtamassa.

 

[templar]

Itse en pelaa mitään f2p pelejä, enkä ole edes testannut vuosikausiin, enkä oikeastaan haluakaan mutta oon miettinyt tuota Battlepassia kun siihen termiin törmää aika ajoin. En ihan vieläkään taida täysin ymmärtää että mikä se on tai mikä sen pointti on (rahavirran lisäksi siis). Voisiko joku yksinkertaistaa mikä se on? Mulla on tällainen käsitys ollut: Saat rahalla uutta (pääasiallisesti kosmeettista?) kontenttia MUTTA et saa sitä heti vaan näitä palkintoja täytyy vielä grindata erikseen. Onko tämä olettamus ihan väärässä?

Toinen termi mihin nykyisin törmää on Seasonit peleissä, enkä ihan taida niitäkään ymmärtää. Perimmäinen pointti tässäkin varmasti pitää peli relevanttina mutta just esim. Diablo tyyppisissä peleissä näissä ilmeisesti aloitetaan aina uusi hahmo alusta ja sitten pelataan vaan lisää? Onko tässä pointtina kilpailla muiden kanssa vai mikä? Vai se klassinen FOMO ilmiö? En oikein ymmärrä, tai en ymmärrä sitä miten pelkästään tämä saisi ketään pelaamaan peliä kerta toisensa jälkeen uudestaan. Kuulostaa vain niin puuduttavalta ja itseään toistavalta, varsinkin kun näiden pelien gameplay looppi on jo lähtökohtaisesti hyvin itseään toistava.

 

[MarcheM]

Onko tämä olettamus ihan väärässä?

Täysin oikeassa on olettamus. Nykyään battlepassit eivät ole ainoastaan ilmaispelien riesa vaan esim. Diablo 4:ssa ja Tekken 8:ssa kyseiset "hienoudet" löytyy vaikka ovat täysihintaisia pelejä.

Perimmäinen pointti tässäkin varmasti pitää peli relevanttina mutta just esim. Diablo tyyppisissä peleissä näissä ilmeisesti aloitetaan aina uusi hahmo alusta ja sitten pelataan vaan lisää?

Jep. Hyvin tehtynä (ja ilman battlepassia) nämä ovat ihan hauskoja juttuja kun ei sitä yhtä hahmoa kuitenkaan kauheasti jaksa hinkata siinä vaiheessa kun olet jo supervahva. Uusi season alkaa, siinä on yleensä joku hauska erilaisuus muihin seasoneihin ja sitten pelaat sitä hauskaa peliä uudestaan hieman eri tavalla. Diablo 3 on aika hauska seasoneiden kanssa, mutta Diablo 4:ssa seasonit ovat olleet erilaisuuksiltaan aika köykäisiä ja battlepass kyllä pilaa senkin hauskuuden mitä sieltä voisi löytyä.

 

[Koalitio]

Ilmaispelattavat pelithän ovat aina pyrkimykseltään mahdollisimman tehokkaaksi optimoituja dopamiinikoneita. Pelit on täytetty kaikenlaisilla pikku saavuttamisen ja edistymisen tunteilla, jotta pelaaja pysyisi pelissä kiinni. Maksulliset kausipassit on yksi tuollainen koukuttaja, sittenhän sitä vasta pitääkin niitä edistymisaskeleita hinkata, kun on niistä vielä rahaa maksanut.

Minulla on itselleni kai jonkinlainen mielenhäiriö, kun tykkään pelata noita ilmaispelattavia pelejä täysin ilmaiseksi. Jotenkin nautin nimenomaan siitä fiiliksestä, jonka saa pärjätessään pelissä täysin ilmaispelaajana. Tämä toki vaati sen, että kyseinen peli hoitaa tuon rahankäyttökuvionsa sen verran fiksusti, että ilmaiseksi pystyy kanssa etenemään hyvin. Ainakin nyt peluussa pitkään olleet Wuthering Waves ja Zenless Zone Zero ovat minusta onnistuneet tässä hyvin. Toki, itsensä voi halutessaan maksaa kipeäksi saadakseen hahmoja jotka tekevät ns. end gamesta helpompaa, mutta ilmaisenakin edistymisen tunne on ainakin itsellä erittäin hyvässä tasapainossa että pelejä jaksaa ja haluaa pelata.

Lapsille sekä muille haavoittuvassa asemassa olevillehan nuo gachapelit ovat todellinen vaaran paikka. Kyseessähän on kirjaimellisesti täysi ikärajaton uhkapeli, ja vieläpä varsin kallis sellainen. "Etkö saanutkaan haluamaasi uutta hahmoa satasella? Noh, seuraavan satasen kun laitat, saat sen varmuudella "

 

[shamaniac]

Itsekin pelailen siis pääasiassa aina ilmaispelejä täysin ilmaiseksi mutta lapseni on toivonut passeja useamman kerran lahjaksi, jolloin olen ottanut itsellekin, niin on saatu yhdessä "grindata". Ilmaisversiossakin on kuitenkin paljon kamaa ja valuuttaa jaossa, joten ainakin itse pärjään jo silläkin, jos olisi vain itsestä kiinni.

Se on myös totta että tarkoituksellahan nuo ostettavat kamat on sitten vielä erikseen grindattava tasoja nostamalla. Sillä pidetään porukka pelaamassa ja kun ollaan pelissä, niin saatetaan myös ostaa jotain. Tulee välillä ehkä vähän ikävä aikoja kun osti kenttäpaketteja tai muita ja peliin aukesi heti kymmenittäin uusia hahmoja ja/tai skinejä jne.

Kaupat on myös näissä aina sellaisia että vaihtuu kama päivittäin. Samasta syystä kuin aiemmin, eli että porukka käy tasaiseen tahtiin katsomassa mitä on tarjolla. Eihän se nyt käy että koko tarjonta on kerralla näkyvillä, kun sitten siellä käytäisiin harvemmin.

Toisaalta itse olen jo niin tottunut haasteisiin että ostettavien lisäosien kanssa koin jopa hyvänä asiana että niitä asioita ei saa heti vaan vasta kun peliin tulee lisäosan tuomat tehtävät. Nykyään siis tuntuu jopa oudolta että jonkin asian saisi heti käyttöönsä vain maksamalla, sillä haasteitahan pelin on pitänyt aina tarjota ja haasteista taas palkintoja.

Fortnite on onnistunut meikäläisen koukuttamaan jo siinä määrin, että monena iltana olisi mieluummin käynyt pelaamassa matsin sitä kuin pelannut Kingdom Come Deliverancea. Siitä huolimatta että KCD on ihan hiton kiinnostava ja hyvä peli sekin. Eikä se halu Fortniten pariin ole siis näistä aiemmin mainituista jutuista kiinni, vaan olen vain tykästynyt sen versioon battle royalesta. Itse asiassa jo joskus ajat sitten olin sitä mieltä, että voisin peliä pelata jos se idioottimainen rakentelu olisi riisuttu pois. Nythän se on ollut vaihtoehtona jo kauan, joten "no build"-pelimuoto on ollut meillä aina se, mitä pelataan.

Ja koska ärsyttävissä asioissa ollaan, niin onko hieman rasittava se perusmuoto Fortnitestä. Pärjätäkseen pitää olla vain supernopea rakentelija, joka tekee seiniä ja muuta millisekunneissa. Se on ihan hiton ärsyttävää. Se ei vaadi minkäänlaista tilannetajua tai taktiikkaa, vaan pelkkä reaktionopeus riittää. Siinä missä taas "no buildissa" täytyy vähän miettiä missä kulkee, missä on näkösuojia tai esteitä, joiden taakse mennä suojaan.

Taitava rakentelu Fortnitessä vaatii tietysti paljon taitoa mutta samalla sen osaajan ei tarvitse osata periaatteessa kuin lyödä seinä eteen tulituksen alkaessa, jolloin voi muuten huoletta heilua missä haluaa.

No, onneksi tuota ei enää nykyään ole pakko pelata jos ei halua.