Vastaus: Baten Kaitos (25.3)
Nyt kun Cuben uutuustarjonta hiipuu ja Zelda ei ihan heti ole käsissä, tähysin jo julkaistuja hyviä pelejä ja muistui Baten Kaitos mieleen. Katalogista näitä itselleen uusia löytöjä voi vielä tehdä, vaikka Revo lähestyykin.
Ostin pelin tässä kuussa ja olen aivan myyty. Pakko hehkuttaa tätä ja kenties kannustaa joku muukin hankkimaan hyvä peli vanhalle kunnon Cubelle. Tales of Symphonia ja Skies of Arcadia löytyvät jo, molemmat ovat myös erinomaisia hankintoja. Siitä huolimatta (tosin vasta noin 7h pelattuna) Baten Kaitos tuntuu vieläkin koukuttavammalta peliltä.
ToS on monelle varmasti mieluisampi, mutta esim. Baten Kaitoksen vuoropohjainen mätistely on mun juttu. Korttien kanssa pelleily oli se asia, joka meikäläistä askarrutti ja sai pysymään erossa tästä pelistä näinkin pitkään. Näin ne omat ennakkoluulot estävät kokemasta jotain uutta ja huomaa jääneensä paitsi jotain osaa GC:n parhaimmistosta, sillä mikään peli ei ole vähään aikaan iskenyt koukkua näin syvälle.
Taistelusysteemi on mieleisin uutuus sitten ensimmäisen Grandian. Korttien tuoma tuurielementti vain lisää pelikokemuksen jännitystä ja vaihtelevuutta. Parhaat taistelut jäävät todella mieleen, esim. olin takonut monsteria ja se minua yhtä kovin ties kuinka kauan. Sain healauksella pidettyä itseni juuri ja juuri hengissä, mutta niiden loputtua HP jäi kolmeen, jonka jälkeen sain kuin sainkin viimeisessä mahdollisessa hyökkäyksessäni esiin ns. ison kortin, joka riitti kaatamaan monsterin - fiilis oli kohtuullisen helpottunut ja hyvä
. Yksikään tappelu ei ole aivan samanlainen ja etenkin pomoja vastaan saattaa hyvä kortti oikeassa paikassa ratkaista voiton. Kortti vie ja kortti tuo, joten myös huonosta tuurista saa kärsiä. Oman pakan viilailu ja parempien korttien eli Magnusten löytäminen on mukavaa. Sitten tulee combojen kokeileminen & löytyminen ja water vs fire, dark vs light jne. Kaikki nämä tuntuvat tekevän pelistä ainakin mulle todella mieleisen. Se kiehtoo, ettei pelissä saa tehdä ihan mitä haluaa taisteluissa, esim. paras isku pakan pohjalla ei hyödytä tukalassa tilanteessa ja heal-korttien odotus tarvittaessa lisää myös sykettä
.
Uskoisin, ettei peli ihan kaikkia miellytä samalla tavalla. Miinuksina ainakin kehno ääninäyttely, joka tuntuu muuhun peliin nähden aivan irtonaiselta. Muilta osin peli menee riman yli reilusti ja peli on kaunis ja tyylikäs kuin mikä. Siihen verrattuna ääninäyttelyn taso hämmentää, mutta sen saa kytkettyä poiskin. Toinen on tallennuspaikkojen epätasaiset välit. Pari kertaa olen joutunut jättämään pelin kesken, kun on tullut muuta menoa. Tallennus milloin vain pitäisi olla perusedellytyksiä tänä päivänä.
Tässä vähän mun mietteitä pelistä, oli pakko hehkuttaa loistavaa julkaisua! Ilmeisesti osa 2 julkaistiin Japanissa tämän vuoden helmikuussa ja US-julkaisu on vasta huhu. Toivottavasti joku saisi pian varmistuksen Euro-julkaisusta, sillä odotuslistani kärki on muuttunut. Pitkään aikaan ei ole duunista pääsyä odottanut näin paljon syystä, että pääsee jatkamaan jotain peliä
.
