Vastaus: Battlefield 1943 [XBLA]
Muutama kierros tuli kokeiltua Wake Islandin valloittelua eilisyönä, ja hyvinhän tuo 1943 potkii eteenpäin. Paketti on jotakuinkin yhtä hyvin kasassa kuin PC-puolen ammoisessa 1942:ssa, eli sotimisen leveyttä riittää mukavasti sekä maalla, merellä että ilmassa.
Massapelaajien iloksi ja hardcore-sissien kauhuksi 1943 tarjoaa kevyttä arcadepyssyttelyä minimirekyylillä ja loppumattomilla padeilla varustettuna. Liikkumispuolta on kuitenkin lainailtu pahiskomppanian suunnalta, eli 1943 on jonkinasteinen semiarcade-hybridi lajityypissään. Jeepit ja tankit ovat toiminnoiltaan ja liikkumiseltaan jees, mutta lentokoneisiin olisi toivonut hieman enemmän jämäkkyyttä lisää aka Battlestationsit nykyisen lepakkoleijumisen sijaan. Eniten itseä kuitenkin häiritsee ruudulla killittelevät väri-ikonit vihuista sekä lippupaikoista. Aloittelijapelaajille varmasti hyvä apuna, mutta kokeneemmille kalkkiksille nuo ruudun täyttävät lirpakkeet lähinnä häirisevät. Optio kuvakkeiden poistamiseen olisi jeppis, sillä alaoikealla kartasta näkee riittävät infot, ja vihut nyt sentään pitää osata spotata suorilta ilman apuikoneita. Lisäksi risti ilmestyy tähtäimen kohdalle oman joukkuetoverin ampumista varoittamaan (tosin tämä ei toiminut aina toivotulla tavalla matkan päästä), eli kaiken kuvallisen säläkuorrutuksen voisi jättää valinnanvaraiseksi featureksi niille, jotka ominaisuutta kaipaavat.
Myös noista loppumattomista padeista ja latautuvista räjähteistä voitaisiin debatoida hieman. Jos pelaajalle annettaisiin alussa vaikkapa x lipasta ja x räjähdettä (sinko/kranaatti/c4), ja hoppuisampi ruiskureijo menee nämä latingit ennenaikaisesti tuhlaamaan, niin ammukset voisi hyvin käydä "lataamassa" täyteen vaikkapa oman lipun luona tai pölläistä tapetulta vihulta uusi asesetti (mikä on nytkin mahdollista). Olisi huomattavasti dramaattisempaa menoa, kun pateja ei voisi vain tuhlailla ja mennä jonnekin puskaan takaisin odottamaan automaagi-ihmettä. Makuasioita tietenkin, eikä nykyinenkään systeemi ihan katastrofi ole, sillä pakollisissa lipaslatauksissa voi tulla äkäinen vihulainen näköpiiriin ja sitä kautta hätäkakkakin maastohousuun. Jonkinlaista tolkkua siis onneksi vaaditaan yhteenotoissa. Saaria, aseluokkia ja kaikkea muuta herkkua voisi tietenkin olla paljon enemmänkin, mutta tällaisenaan ja tähän hintaan ei voi juuri valittaa.
Erityisen hyvää 1943:ssa on lukuisat tukipisteet, joita pelaajat keräävät auttaessaan omaa joukkuettaan eteenpäin. Esimerkiksi tankki- ja lentskaritapoista, vihulipun valloituksista ja oman lipun puolustamisista saa plussapojoja. Bonuksena toisen kollegapelaajan jelppaamisesta saa niin ikään tukipisteitä, joten kattava pistesysteemi kannustaa oivallisesti oman joukkueen tukemiseen toiminnan keskellä. Ja kuka nyt sellaista joutotyhmyyttä tekisikään että syöksisi esimerkiksi lentokoneen epämääräisissä kikkailuyrityksissään suoraan veteen ja saisi siitä miinuspisteitä...ehm. Myös alkuperäisia saaria on kivasti muokkailtu eteenpäin, kun löytyypi monennäköisiä juoksuhautoja, hiekkasäkkisuojia jne. Piristävät mukavasti tutuilla 1942-poluilla käyskentelyä.
Massiivinen pääpelimuoto Conquest ja erittäin monipuolisesti lähestyttävät saaret ovat ehdottomia avaintekijöita 1943:n menestyksessä. Lippupaikkojen valtaamisessa, alueiden hallussapidossa ja keskinäisessä voimasuhdeväännössä oli magneettinen vetovoima jo PC-puolella, eikä tästä paljon jäädä jälkeen konsoliversiossakaan, kun ottaa huomioon että kyseessä on riisuttu uudelleenlämmittely reilut puolenkymmentä vuotta vanhasta sotatemuttelusta. Dicelle hattua myös visuaalisesta ilmeestä, joka kestää tarkastelua yllättävän hyvin modernien kollegoidensa rinnalla. Joka puolella rytisee, paukkuu ja paikkoja menee säpäleiksi, vaikkakin Bad Companyn tyylin vain puolituisesti. Äänipuolta pitää sen sijaan tarkastella vielä uudestaan, sillä vaikka kaikkinainen hemulointi kuulosti varsin rouhevalta, niin itsellä oli vaikeuksia hahmottaa vihujen liikkeitä maastossa (siis silloin kun ympärillä ei ollut jatkuvaa meteliä). 1943 kun sisältää - uskokaa tahi älkää - täysrymistelyn ohella runsaasti taktisemman hiippailun elementtejä, joten hienovaraisempi kuulostelumahdollisuus on toivon mukaan audioissa messissä. Kuulokkeilla eilen pelailin, tosin en tuohon niin hirmusti kiinnittänyt huomiota, joten voin olla väärässäkin.
Pelinteko/hakumuodot tuntuisivat verkolliseen toimintaan olevan riittävät ja käytössä selkeät. 1943 (kuten kaikki muutkin kimpparähinät) ovat parhaimmillaan tutun porukan kanssa, joten pelin tarjoama "pelaa kaverin kanssa" -haku on tähän kohtaan ehtaa nannaa. Pelihaussa näkyi olevan vielä ongelmia vapaiden pelien löytämisen ja liittymisen kanssa, mutta ongelmat korjattaneen ripeällä aikataululla kuntoon, kuten eilisissä EA:n pikailmoituksissa ja Paavinkin uutisessa on nähtävissä.
Kokonaisuutena 1943 on hämmästyttävän monipuolinen ja laaja verkkosotailu kun otetaan huomioon, että kyseessä on todellakin "vain" latauspeli. 1200 MS-pojolla 1943 on helposti hintansa väärti kaikille tämän lajityypin ystäville, ja samalla jokseenkin huikean korkean ilmanalan mittatikku kaikille tuleville Live/PSN-titteleille.
**** / *****
PS. Oho, tulipas turhaketta höpinää taas kerraksensa =o.
Yökkö-EDIT: Peleihin pääsy on edelleen työn takana. Moneen kertaan sai tuloksetta pikajoinailla random-matsiin, kunnes lopulta lykästi. Vapaiden servujen selaamismahdollisuus (Browse available servers tms) ei olisi myöskään paha juttu, jotta voisi valita minkälaiselle saarelle haluaa mukaan heittäytyä. Nyt sellainen onnistuu vain oman privaservun tekemisen kautta. Tosin onko silloinkin niin että täsmälleen 15 pelaajaa tarvitaan, jotta pelin voi startata? En ole kokeillut, mutta näin ymmärsin servuinfosta. Olisihan tuo kiva järjestää pienimuotoisempiakin kärhämiä tyyliin 4 vs 4 tai 5 vs 5, ettei huonossa tapauksessa tarvitse koko iltaa vartoilla sotiin pääsyä. Huomasin myös kaipaavani molemmille osapuolelle erillistä ennakkoilmoitusta pelin päättymisestä joko voittoon tai tappioon. Nyt valloittelut päättyvät kuin seinään ilman kannustetta viimeisen puristukseen, vaikka yläruudun lipullisista voimasuhteista voikin tilanteen tsekkailla. Muitakin viilaushuomioita tuli tehtyä, mutta tosiaan jos vain nuo servut saadaan ruotuun, niin eipä näillä niin väliä.
Yökkö-EDIT 2: Klo 03:n jälkeen pääsi suoraan ekalla yrittämällä pelaamaan, kun isoin europelaajaporukka vetäytyi bunkkereihinsa nukkumaan. Noh, kohta päässee alkuillastakin.
Hyvin skulaa pelit kyllä. Keskimatkan tuikuttelijana infantry-luokan iskijä tuntui sopivan omaan pelityyliin parhaiten, vaikka lähitaisteluaktiivina rifleman pitäisi olla se ykkösvalinta. Scouttinakin tuli sniputeltua, vaan ei vain tuo paikallaan kyykkiminen ja sopivien kämppimestojen etsiminen tunnu omimmalta, vaikka kohteita tulikin muutama tiputeltua. Tykinruokaiseksi rivimieheksi on syntynyt, joten sillä tiellä jatketaan...pum pum. Mutta nyt nuq nuq, niin jaksaa sitten toistekin taas pum pum.
Muutama kierros tuli kokeiltua Wake Islandin valloittelua eilisyönä, ja hyvinhän tuo 1943 potkii eteenpäin. Paketti on jotakuinkin yhtä hyvin kasassa kuin PC-puolen ammoisessa 1942:ssa, eli sotimisen leveyttä riittää mukavasti sekä maalla, merellä että ilmassa.
Massapelaajien iloksi ja hardcore-sissien kauhuksi 1943 tarjoaa kevyttä arcadepyssyttelyä minimirekyylillä ja loppumattomilla padeilla varustettuna. Liikkumispuolta on kuitenkin lainailtu pahiskomppanian suunnalta, eli 1943 on jonkinasteinen semiarcade-hybridi lajityypissään. Jeepit ja tankit ovat toiminnoiltaan ja liikkumiseltaan jees, mutta lentokoneisiin olisi toivonut hieman enemmän jämäkkyyttä lisää aka Battlestationsit nykyisen lepakkoleijumisen sijaan. Eniten itseä kuitenkin häiritsee ruudulla killittelevät väri-ikonit vihuista sekä lippupaikoista. Aloittelijapelaajille varmasti hyvä apuna, mutta kokeneemmille kalkkiksille nuo ruudun täyttävät lirpakkeet lähinnä häirisevät. Optio kuvakkeiden poistamiseen olisi jeppis, sillä alaoikealla kartasta näkee riittävät infot, ja vihut nyt sentään pitää osata spotata suorilta ilman apuikoneita. Lisäksi risti ilmestyy tähtäimen kohdalle oman joukkuetoverin ampumista varoittamaan (tosin tämä ei toiminut aina toivotulla tavalla matkan päästä), eli kaiken kuvallisen säläkuorrutuksen voisi jättää valinnanvaraiseksi featureksi niille, jotka ominaisuutta kaipaavat.
Myös noista loppumattomista padeista ja latautuvista räjähteistä voitaisiin debatoida hieman. Jos pelaajalle annettaisiin alussa vaikkapa x lipasta ja x räjähdettä (sinko/kranaatti/c4), ja hoppuisampi ruiskureijo menee nämä latingit ennenaikaisesti tuhlaamaan, niin ammukset voisi hyvin käydä "lataamassa" täyteen vaikkapa oman lipun luona tai pölläistä tapetulta vihulta uusi asesetti (mikä on nytkin mahdollista). Olisi huomattavasti dramaattisempaa menoa, kun pateja ei voisi vain tuhlailla ja mennä jonnekin puskaan takaisin odottamaan automaagi-ihmettä. Makuasioita tietenkin, eikä nykyinenkään systeemi ihan katastrofi ole, sillä pakollisissa lipaslatauksissa voi tulla äkäinen vihulainen näköpiiriin ja sitä kautta hätäkakkakin maastohousuun. Jonkinlaista tolkkua siis onneksi vaaditaan yhteenotoissa. Saaria, aseluokkia ja kaikkea muuta herkkua voisi tietenkin olla paljon enemmänkin, mutta tällaisenaan ja tähän hintaan ei voi juuri valittaa.
Erityisen hyvää 1943:ssa on lukuisat tukipisteet, joita pelaajat keräävät auttaessaan omaa joukkuettaan eteenpäin. Esimerkiksi tankki- ja lentskaritapoista, vihulipun valloituksista ja oman lipun puolustamisista saa plussapojoja. Bonuksena toisen kollegapelaajan jelppaamisesta saa niin ikään tukipisteitä, joten kattava pistesysteemi kannustaa oivallisesti oman joukkueen tukemiseen toiminnan keskellä. Ja kuka nyt sellaista joutotyhmyyttä tekisikään että syöksisi esimerkiksi lentokoneen epämääräisissä kikkailuyrityksissään suoraan veteen ja saisi siitä miinuspisteitä...ehm. Myös alkuperäisia saaria on kivasti muokkailtu eteenpäin, kun löytyypi monennäköisiä juoksuhautoja, hiekkasäkkisuojia jne. Piristävät mukavasti tutuilla 1942-poluilla käyskentelyä.
Massiivinen pääpelimuoto Conquest ja erittäin monipuolisesti lähestyttävät saaret ovat ehdottomia avaintekijöita 1943:n menestyksessä. Lippupaikkojen valtaamisessa, alueiden hallussapidossa ja keskinäisessä voimasuhdeväännössä oli magneettinen vetovoima jo PC-puolella, eikä tästä paljon jäädä jälkeen konsoliversiossakaan, kun ottaa huomioon että kyseessä on riisuttu uudelleenlämmittely reilut puolenkymmentä vuotta vanhasta sotatemuttelusta. Dicelle hattua myös visuaalisesta ilmeestä, joka kestää tarkastelua yllättävän hyvin modernien kollegoidensa rinnalla. Joka puolella rytisee, paukkuu ja paikkoja menee säpäleiksi, vaikkakin Bad Companyn tyylin vain puolituisesti. Äänipuolta pitää sen sijaan tarkastella vielä uudestaan, sillä vaikka kaikkinainen hemulointi kuulosti varsin rouhevalta, niin itsellä oli vaikeuksia hahmottaa vihujen liikkeitä maastossa (siis silloin kun ympärillä ei ollut jatkuvaa meteliä). 1943 kun sisältää - uskokaa tahi älkää - täysrymistelyn ohella runsaasti taktisemman hiippailun elementtejä, joten hienovaraisempi kuulostelumahdollisuus on toivon mukaan audioissa messissä. Kuulokkeilla eilen pelailin, tosin en tuohon niin hirmusti kiinnittänyt huomiota, joten voin olla väärässäkin.
Pelinteko/hakumuodot tuntuisivat verkolliseen toimintaan olevan riittävät ja käytössä selkeät. 1943 (kuten kaikki muutkin kimpparähinät) ovat parhaimmillaan tutun porukan kanssa, joten pelin tarjoama "pelaa kaverin kanssa" -haku on tähän kohtaan ehtaa nannaa. Pelihaussa näkyi olevan vielä ongelmia vapaiden pelien löytämisen ja liittymisen kanssa, mutta ongelmat korjattaneen ripeällä aikataululla kuntoon, kuten eilisissä EA:n pikailmoituksissa ja Paavinkin uutisessa on nähtävissä.
Kokonaisuutena 1943 on hämmästyttävän monipuolinen ja laaja verkkosotailu kun otetaan huomioon, että kyseessä on todellakin "vain" latauspeli. 1200 MS-pojolla 1943 on helposti hintansa väärti kaikille tämän lajityypin ystäville, ja samalla jokseenkin huikean korkean ilmanalan mittatikku kaikille tuleville Live/PSN-titteleille.
**** / *****
PS. Oho, tulipas turhaketta höpinää taas kerraksensa =o.
Yökkö-EDIT: Peleihin pääsy on edelleen työn takana. Moneen kertaan sai tuloksetta pikajoinailla random-matsiin, kunnes lopulta lykästi. Vapaiden servujen selaamismahdollisuus (Browse available servers tms) ei olisi myöskään paha juttu, jotta voisi valita minkälaiselle saarelle haluaa mukaan heittäytyä. Nyt sellainen onnistuu vain oman privaservun tekemisen kautta. Tosin onko silloinkin niin että täsmälleen 15 pelaajaa tarvitaan, jotta pelin voi startata? En ole kokeillut, mutta näin ymmärsin servuinfosta. Olisihan tuo kiva järjestää pienimuotoisempiakin kärhämiä tyyliin 4 vs 4 tai 5 vs 5, ettei huonossa tapauksessa tarvitse koko iltaa vartoilla sotiin pääsyä. Huomasin myös kaipaavani molemmille osapuolelle erillistä ennakkoilmoitusta pelin päättymisestä joko voittoon tai tappioon. Nyt valloittelut päättyvät kuin seinään ilman kannustetta viimeisen puristukseen, vaikka yläruudun lipullisista voimasuhteista voikin tilanteen tsekkailla. Muitakin viilaushuomioita tuli tehtyä, mutta tosiaan jos vain nuo servut saadaan ruotuun, niin eipä näillä niin väliä.
Yökkö-EDIT 2: Klo 03:n jälkeen pääsi suoraan ekalla yrittämällä pelaamaan, kun isoin europelaajaporukka vetäytyi bunkkereihinsa nukkumaan. Noh, kohta päässee alkuillastakin.
Hyvin skulaa pelit kyllä. Keskimatkan tuikuttelijana infantry-luokan iskijä tuntui sopivan omaan pelityyliin parhaiten, vaikka lähitaisteluaktiivina rifleman pitäisi olla se ykkösvalinta. Scouttinakin tuli sniputeltua, vaan ei vain tuo paikallaan kyykkiminen ja sopivien kämppimestojen etsiminen tunnu omimmalta, vaikka kohteita tulikin muutama tiputeltua. Tykinruokaiseksi rivimieheksi on syntynyt, joten sillä tiellä jatketaan...pum pum. Mutta nyt nuq nuq, niin jaksaa sitten toistekin taas pum pum.
Viimeksi muokannut moderaattori:
Nähdään taistelukentällä ja pahoiteluni jos saat kunnian maistaa kivääriäni ja kuse sukkaasi jos minut kehtaat ampua 
Osumisella siis tarkoitan sitä kun se punainen puoliympyrähässäkkä välkkyy ruudulla.