Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Blood Omen 2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ghegs
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä

Ghegs

Member
Torstaina 14.3 saapuu lopultakin kauan odotettu (no ainakin minä olen odottanut) Legacy Of Kain - sarjan uusin airut, ja Kain on ensimmäistä kertaa pääosassa pelisarjan ensimmäisen osan jälkeen. Tarina jatkukoot...
 
Eihän nyt tälläistä voi hyväksyä, kele. Tana. Jne. Saa luvan ilmestyä huomenna tai menen nurkkaan itkemään.
 
Tai sitten kyseessä on se tunnettu ilmiö, oikeaa julkaisu päivää ei ole tiedossa ja heitetään arvio joka tunnetusti menee päin aivan jotain :)
 
Kun kyselin asiasta Funstationin myyjältä, hän antoi ymmärtää että viivästys johtuu XBoxista. No, johtuipa mistä hyvänsä, pelin olisi parempi tulla kahden viikon kuluttua, tai muuten...*heristää nyrkkiä*

No, saanpahan aikaa pelata ensimmäisen Blood Omenin kun saan lopultakin sen PSX-version, PC:llä sitä en jostain syystä viitsi pelata vaikka sen sille omistankin.
 
Näin siitä jonkun jutun Moontv:llä ja se kyllä vaikutti aika mielenkintoselta...pitänee odotella arvostelua kun en siitä aikasemmasta pelistä tiedä mitään. eikös se tule 3.4.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Jabberwokki
Näin siitä jonkun jutun Moontv:llä ja se kyllä vaikutti aika mielenkintoselta...pitänee odotella arvostelua kun en siitä aikasemmasta pelistä tiedä mitään. eikös se tule 3.4.

Legacy Of Kain-pelit ovat aika juonipainotteisia, mutta eiköhän BO2:ssa käydä läpi edellisen osan tapahtumat jossain muodossa.

Funstationin sivulla lukee ilmestymispäiväksi 29.3, Toptronicsin sivulla (sama linkki kun RTFManin viestissä) päivä on 1.4. Eli jossain siellä päin.
 
No tässä tulee Legacy of Kain : Blood Omenin tarina kiteytettynä
ja englanniksi...

Before Lord Kain's rule, Nosgoth was a very unwelcome place for vampires. 5,ooo years before his birth, events occurred which led to the change of the world forever.

The Pillars of Nosgoth held the life force of the world. The Circle of Nine, or the Protectors of Hope as they were sometimes called (by humans, anyway) were the guardians of these Pillars-- "protectorates of the strange power that gives life to the land". Each of the Pillars controlled a specific power. Each guardian was connected to the Pillar they served, and were the living embodiments of the power they represented. A Pillar would also reflect the condition of it's guardian. If a guardian were to be weakened, the Pillar they are tied to would begin to crumble, and the balance of the world would be disturbed.

The number of vampires grew to such a number that it caught the attention of the Circle, and thus the Sarafan was created. Trained to be devoutly loyal to the Circle of Nine, the Sarafan was led by Malek, fanatical warrior-priest. Their mission-- to rid the world of the "undead scourge". Thousands of vampires were relentlessly hunted down and were impaled on large wooden pikes. They were left there to die slow, painful deaths-- all because the Circle thought it to be 'righteous'. Disgusting. These victim's only crime was the fact that they simply existed. The Sarafan called these massacres "the Vampire Purges".

A powerful, ancient vampire named Vorador tried to put an end to this madness. The Sarafan's 'purges' had murdered everyone that he cared for: his friends, his lovers, his children, everyone. Proud, noble, wise and courageous, Vorador fought valiantly for his kind. He succeeded in killing four of the guardians and defeated the Circle's "pathetic little shepherd Malek". But that was not enough. Vorador was forced into hiding and was lost to the world of Nosgoth.

Feuding within the Circle led to the murder of Ariel, the guardian of the Pillar of Balance. Her lover was Nupraptor, guardian of the Pillar of the Mind. He was so devastated and enraged by her murder that he went insane. For vengeance, he used his powers to attack the other guardians' minds, thereby infecting them with his own madness. The Circle dispersed. Each guardian went to a different location of Nosgoth where they began to attack the world they had once been assigned to protect. Now they were reffered to as the "Destroyers of Hope".

------------------------------------------------------------------------------------

Kain was arrogant as a human. He was a proud nobleman from the town of Coorhagen. But being ambitious by nature, he began a journey across Nosgoth, seeking greater adventure. It was after being turned away from a tavern late at night that Kain was attacked and brutally murdered by a band of brigands.

While in the underworld, Kain was filled with rage by the fact that his entire life had suddenly been taken from him, and he didn't even know why. A necromancer named Mortanius offered to resurrect him so that he could return to Nosgoth and avenge his death. Kain quickly accepted his offer, not knowing that it would mean never being human again.

At first, Kain could think of nothing but vengeance and Hunger. Blinded by rage, he found and slaughtered the brigands. It was not until he had gorged himself on their much-needed blood that Kain began to understand and regret what he had become. Suddenly the sunlight was painful, water burned like acid, his former fellow humans hated and feared him, and the Hunger for blood was relentless. Kain was left feeling like an abomination-- forced to live in a dead body. He had gone from being an aristocrat to an outcast over night. Life as a vampire taught him many important lessons, as he sought to find his new place in the world. It made him deeper, wiser, and full of pain. He was forced to learn the value of life by being forced to learn the value of blood.

After killing the brigands, Mortanius informed Kain that his journey had only just begun. He told Kain that the brigands had merely been sent by his true murderer, and instructed him to seek the Pillars of Nosgoth for more information.

At the Pillars he met a ghost named Ariel. She told Kain that the Pillars held the life force of Nosgoth, and if they were destroyed, Nosgoth would be as well. Five thousand years earlier, Ariel had been murdered by a traitor among the Circle of Nine. But she was unsure of who the traitor was. Ariel told Kain that the only way he could end his "curse" of vampirism, was to kill the surviving members of The Circle in order to right the Pillars, and save Nosgoth. At first, Kain's only concern was ending his "curse." But after seeing the atrocities that The Circle had committed against all life, he began realize the true importance of his quest. He also discovered that it was The Circle who had created the Sarafan, (an organization of religious-fanatic vampire hunters) and sent them to hunt down and slaughter thousands of vampires-- they called these massacres "The Vampire Purges." Kain was disgusted by the way these murderers tried to disguise their own bloodlust with lies and religion.

Eventually, Kain met an ancient vampire named Vorador. Vorador was the oldest and most powerful vampire in Nosgoth. Thousands of years ago, the Sarafan had brought much suffering to him. Vorador became a sort of mentor to Kain. But after being through what he had with the Sarafan, Vorador argued with Kain that vampires are superior to humans and advised Kain to keep out of human affairs.

It was apparent until the end of Blood Omen that Kain still valued human life. He only took the blood he needed to survive. He only killed to feed, to defend himself, or to protect Nosgoth. He was not a murderer. He was a very strong-willed, passionate, and moral man. During his quest, he fought to prevent several human cities from being completely destroyed.The end of Blood Omen was tragic. Kain had succeeded in defeating most of the guardians only to learn that he had been used and deceived. Kain returned from a mission to find that Moebius, (guardian of Time) had rallied vampire hunters to round up every vampire in Nosgoth, and decapitate them for the perverse entertainment of a cheering crowd. As Kain ran through the streets to the town square where the "executions" were taking place, he could hear the other vampires scream and he could smell outpours of their blood. With each death, the humans cheered and celebrated. Those who were not watching the "executions" take place were discussing the great feasts they'd have to celebrate their victory over "the unholy scourge." Kain arrived at the town square just in time to see Vorador's head on the guillotine. Vorador looked over the crowd of cowardly humans sadly one last time, before the blade crashed down, and the executioner held up his severed head like a prize for all to see. Moebius then pointed Kain out of the crowd, and rallied the townspeople to attack him.

The ironic part is that Kain had saved that entire town from annihilation at the hands of an invading army. If he had listened to Vorador, and stayed out of human affairs, they never would have been able to butcher the other vampires. Kain was in shock over how murderous simple townspeople could be. He painfully decided that Vorador had been right. And at that moment he realized that he could never look at humans the same way again.

Unfortunately the betrayals were not yet over. Kain discovered that Mortanius, (guardian of Death) was the one who had had both Ariel and himself killed. Mortanius had chosen Kain to bring death to The Circle because Kain was to be Ariel's replacement as guardian of Balance. After killing Mortanius, Kain learned that Ariel had also deceived him. Now that Kain had become a guardian himself, he would also have to die in order to complete his quest of righting the Pillars. That was what Ariel had meant when she said that he would be released from his "curse"!

Kain knew that if he killed himself and righted the Pillars, Nosgoth would be given over to human control. And after witnessing what the humans had done to the other vampires, Kain wisely decided that saving the humans was not worth throwing his life away. Now that he was the only surviving vampire and the only surviving guardian, Kain decided to reshape the world into a place where vampires could live without oppression or fearing for their lives....


Legacy of Kain : Blood Omen II tapahtuu noin 400 vuotta näiden tapahtumien jälkeen. Soul Reaver I ja II , tapahtuukin sitten nopeasti laskettuna noin 600 vuotta Blood Omen II:n jälkeen...
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Tuli ahkeruuden puuska ja käänsin tuon tekstin suomeksi. Otin lieviä vapauksia siellä täällä, mutta tämä olikin eräänlainen harjoitustyö minulle (käännösala kiinnostaa). Jos haluatte kommentoida, niin käyttäkää privaviestiä ettei ketju lähde harhailemaan.



Ennen Lordi Kainin hallintoa, Nosgoth oli hyvin epäsuvaitsevainen maa vampyyreja kohtaan. Maailma muuttui ikuisiksi ajoiksi teoista, jotka tapahtuivat 5000 vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Nosgothin Pylväät sisälsivät maailman elinvoiman. Yhdeksän Kehä, tai Toivon Suojelijat, kuten ainakin ihmiset heitä joskus kutsuivat, vartioivat Pylväitä - "elämää antavan voiman vartijat". Jokainen Pylväs komensi omaa, tiettyä voimaansa. Vartijat olivat yhteydessä Pylväisiin, ja olivat Pylvään edustaman voiman ruumiillistuma. Pylväät myös heijastivat vartijoidensa kuntoa. Jos vartija heikkeni, se Pylväs johon he olivat yhteydessä rapistuisi ja maailman tasapaino häiriintyisi.

Vampyyrien määrä kasvoi niin suureksi että he herättivät Kehän huomion, ja niin luotiin Sarafanit. Kiihkomielisen soturipappi Malekin alaisuudessa Sarafanit koulutettiin absoluuttiseen uskollisuuteen Kehää kohtaan. Heidän tehtävänsä oli vapauttaa maailma epäkuolleiden vitsauksesta. Tuhansia vampyyrejä metsästettiin ja lävistettiin puuseipäisiin, joihin heidät jätettiin hitaaseen, kivuliaaseen kuolemaan, vain koska Kehän mielestä se oli "oikeaoppista". Vastenmielistä. Uhrien ainoa rikos oli olemassaolo. Sarafanit kutsuivat näitä verilöylyjä "puhdistuksiksi".

Vanha ja voimakas vampyyri Vorador yritti lopettaa hulluuden. Sarafanien "puhdistus" oli vienyt häneltä jokaisen, josta hän välitti: hänen ystävänsä, rakastajansa, lapsensa, aivan kaikki. Ylväs, viisas ja rohkea Vorador taisteli urhoollisesti omiensa puolesta. Hänen onnistui tappaa neljä vartijaa ja voitti Kehän "säälittävän pikku paimenen Malekin". Mutta se ei riittänyt. Vorador pakotettiin piiloutumaan ja hänet unohdettiin.

Tasapainon Pylvään vartija Ariel murhattiin Kehän sisäisten taistelujen johdosta. Hänen rakastajansa Nupraptor, Mielen Pylvään vartija, raivostui tästä niin että menetti järkensä. Kostoksi hän käytti voimiaan hyökätäkseen toisten vartijoiden mieliin, saastuttaen heidät omalla hulluudellaan. Kehä hajosi. Vartijat menivät eri puolille Nosgothia ja hyökkäsivät ennen suojelemansa maailman kimppuun. Nyt heitä kutsuttiin Toivon Tuhoajiksi.

-------------------------------------

Kain oli ylimielinen ihmisenä. Hän oli ylpeä aatelinen Coorhagenin kaupungista. Mutta koska hän oli luonteeltaan kunnianhimoinen, hän matkasi seikkailua etsien Nosgothin läpi. Eräänä yönä, kun hänet oli käännytetty kapakasta, rosvojoukko kävi hänen kimppuunsa ja surmasi hänet raa'asti.

Alamaailmassa Kainin täytti raivo siitä, että hänen elämänsä oli riistetty häneltä eikä hän edes tiennyt miksi. Nekromantikko Mortanius tarjoutui palauttamaan hänet henkiin jotta hän voisi kostaa kuolemansa. Kain hyväksyi tarjouksen, tietämättä että hän hylkäisi ihmisyytensä.

Aluksi Kain saattoi ajatella vain kostoa ja nälkää. Raivon sokaisemana hän etsi ja teurasti tappajansa. Kain alkoi ymmärtämään ja katumaan sitä miksi hän oli muuttunut vasta kun hän nautiskeli heidän verellään. Yhtäkkiä auringonvalo oli kivuliasta, vesi poltti kuin happo, hänen entiset ihmistoverinsa inhosivat ja pelkäsivät häntä, ja verennälkä oli sammumaton. Kain tunsi itsensä hirvitykseksi - pakotettu elämään kuolleessa ruumiissa. Hän oli muuttunut ylimyksestä luopioksi yhdessä yössä. Etsiessään uutta paikkaansa maailmassa, vampyyrielämä opetti hänelle monia asioita. Se teki hänet syvällisemmäksi, viisaammaksi, ja tuskan täyttämäksi. Hänen piti oppia elämän arvo veren arvon kautta.

Kainin tapettua rosvojoukon Mortanius kertoi hänen matkansa vasta alkaneen. Hänen oikea murhaajansa oli vain lähettänyt rosvojoukon, ja Kain ohjattiin Nosgothin Pylväille.

Pylväillä Kain tapasi aaveen nimeltä Ariel. Hän kertoi Kainille kuinka Pylväät sisälsivät Nosgothin elinvoiman, ja jos ne tuhoutuisivat, niin tuhoutuisi myös Nosgoth. Viisi tuhatta vuotta aiemmin petturi Kehässä oli surmannut Arielin. Mutta hän ei tiennyt kuka petturi oli. Ariel kertoi että ainoa tapa, jolla Kain voisi paeta kiroukseltaan, oli surmata jäljellejääneet Kehän jäsenet pelastaakseen Pylväät ja siten pelastaa Nosgoth. Aluksi Kain oli ainoastaan kiinnostunut kirouksensa poistamisesta. Mutta nähtyään Kehän suorittamat hirmutyöt kaikkea elävää vastaan, hän ymmärsi tehtävänsä todellisen tarkoituksen. Hän sai myös selville että juuri Kehä oli luonut Sarafanit (kiihkomielisten vampyyrinmetsästäjien järjestön) ja lähettänyt nämä tappamaan tuhansittain vampyyreja, kutsuen näitä verikekkereitä "puhdistuksiksi". Kainia inhotti kuinka nämä murhaajat yrittivät peitellä verenhimoaan valheilla ja uskonnolla.

Pian Kain tapasi Voradorin, Nosgothin vanhimman ja voimakkaimman vampyyrin. Tuhansia vuosia sitten Sarafanit olivat tuoneet hänelle paljon tuskaa. Voradorista tuli Kainin opettaja, mutta hän väitti vampyyrien olevan ihmisiä parempia ja kehotti Kainia pysymään erossa heidän asioistaan.

Blood Omenin loppuun saakka oli selvää että Kain yhä arvosti ihmiselämää. Hän otti verta vain selviytyäkseen. Hän tappoi vain syödäkseen, tai suojellakseen itseään tai Nosgothia. Hän ei ollut murhaaja. Hän oli hyvin vahvatahtoinen ja moraalinen mies. Matkojensa aikana hän pelasti usean ihmiskylän täydelliseltä tuhoutumiselta. Blood Omenin loppu oli traaginen. Kainin oli onnistunut voittaa useimmat vartijat vain huomatakseen että häntä oli käytetty ja petetty. Kainin palatessa eräältä tehtävältä hän näki, että Moebius (Ajan vartija) oli koonnut vampyyrinmetsästäjät etsimään Nosgothin jokaisen vampyyrin, ja nyt mestasi näitä yleisön perverssiksi riemuksi. Kainin juostessa kaupunginaukiolle, joka toimi teloituspaikkana, hän kuuli vampyyrien huudon ja haistoi näiden veren. Ihmiset hurrasivat jokaiselle kuolemalle. Ne jotka eivät olleet katselemassa teloituksia keskustelivat juhlista, joita he pitäisivät "epäkuolleiden vitsauksesta" pääsemisen voiton kunniaksi. Kain saapui aukiolle juuri ajoissa nähdäkseen Voradorin pään giljotiinilla. Vanha vampyyri katsoi suruissaan pelkurimaista ihmismassaa viimeisen kerran, ennen kuin terä putosi, ja pyöveli esitteli hänen päätään kuin palkintopokaalia. Moebius osoitti massasta Kainin, ja kokosi ihmiset hänen kimppuunsa.


Ironista on se, että Kain oli pelastanut kaupungin armeijan hyökkäykseltä. Jos hän olisi kuunnellut Voradoria ja pysynyt erossa ihmisten asioista, he eivät koskaan olisi pystyneet teurastamaan vampyyreja. Kain oli yllättynyt yksinkertaisten kyläläisten murhanhimoisuudesta. Hän ymmärsi että Vorador oli ollut oikeassa. Ja sillä hetkellä hän tiesi, ettei hän enää ikinä katsoisi ihmisiä kuin ennen.

Valitettavasti petokset eivät olleet vielä loppuneet. Kainille selvisi että Mortanius (Kuoleman vartija) oli sekä Arielin että hänen itsensä murhaaja. Mortanius oli valinnut Kainin tuhoamaan Kehän koska hän oli Arielin seuraaja Tasapainon vartijana. Tapettuaan Mortaniuksen, Kain sai tietää että myös Ariel oli pettänyt häntä. Nyt kun Kain oli itsekin vartija, hänen tulisi tappaa itsensä pelastaakseen Pylväät. Tätä Ariel oli tarkoittanut kun hän oli kertonut Kainin voivan paeta kiroukseltaan.

Kain tiesi että jos hän uhraisi itsensä ja pelastaisi Pylväät, ihmiset hallitsisivat Nosgothia. Ja nähtyään mitä he olivat tehneet vampyyreille, Kain ei suostunut heittämään elämäänsä hukkaan heidän takiaan. Ainoana jäljellejääneenä vampyyrina ja vartijana Kain päätti muokata maailman uudelleen, jotta vampyyrit voisivat elää ilman sortoa ja pelkoa...
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Blood Omen 2 on tosiaan erittäin hyvä peli. Oli hiukan yllättynyt siitäkin huolimatta, että Crystal Dynamicsin Kain-pelit ovat olleet varsin laadukkaita.

Graffat ja audiomaailma on mainio ja pelissä on hyvää vampyyrimeininkiä. Tarinakin on ihan kiinnostava ja Kainin vampyyri special movet ovat erinomaisesti integroituja pelin rakenteeseen.

Ev
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Everlast
Blood Omen 2 on tosiaan erittäin hyvä peli.


Toivottavasti olet oikeassa. En ole pelannut Blood Omenin ykkös-
osaa, mutta Soul Reaver kolahti aikoinaan kovaa ja voi katkeruus
kun sen kakkososa ei täyttänytkään (ehkä liiallisia?) odotuksia.
 
Everlastilla on tainut olla previkka/lehdistökappale jo jonkin aikaa. *kateellinen*

Olisikohan liikaa toivoa ensimmäisen Blood Omenin uudelleenjulkaisua (tai bonus BO2:n mukana olisi kiva :D), kun sen verran harvinainen ja hyvä peli on...mutta kun ei Castlevania: Symphony Of The Nightiakaan julkaistu uudelleen, niin tuskin tätäkään. Huoh.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Everlast
Blood Omen 2 on tosiaan erittäin hyvä peli. Oli hiukan yllättynyt siitäkin huolimatta, että Crystal Dynamicsin Kain-pelit ovat olleet varsin laadukkaita.
Graffat ja audiomaailma on mainio ja pelissä on hyvää vampyyrimeininkiä.

hienoa...se onkin sitten seuraava peli jonka ostan.
 
Viimeksi muokannut moderaattori:
Hieman yllätyin tuosta IGN:än tuomiosta, kokonais pisteiksi 7.4
Ainoa mikä osa-alue ylti yli kasin oli soundit jotka saivat 9

Itse olin odottanut ja itseasiassa odotan vieläkin paljon kyseiseltä peliltä. Pitänee odotella kunhan Pleikkari2 ja Pelit saavat kyseisen pelin arvosteluun.
 
Arvosanat

Yleensä varsin kohdallaan olevat jenkkiarvostelut ovat yllättäneet Blood Omen 2:n suhteen, scoret ovat aika alhaiset. Juttelin parinkin jenkkikollegan kanssa asian tiimoilta ja ihan hyviä pointteja heillä oli pelin suhteen. Puzzlet ovat lähinnä

Valitukset ailahtelevasta ruudunpäivityksestä ja taisteluista oli kuitenkin hieman outoja. Framerate tippuu uusien mestojen latauksen aikana, mutta ei varsinaisesti kesken taistelujen tai tärkeiden pelitilanteiden. Taistelutkin voi välttää jos haluaa.
 
Lainatun viestin kirjoitti alkujaan Ghegs
Tuli ahkeruuden puuska ja käänsin tuon tekstin suomeksi. Otin lieviä vapauksia siellä täällä, mutta tämä olikin eräänlainen harjoitustyö minulle (käännösala kiinnostaa). Jos haluatte kommentoida, niin käyttäkää privaviestiä ettei ketju lähde harhailemaan.



Ennen Lordi Kainin hallintoa, Nosgoth oli hyvin epäsuvaitsevainen maa vampyyreja kohtaan. Maailma muuttui ikuisiksi ajoiksi teoista, jotka tapahtuivat 5000 vuotta ennen hänen syntymäänsä.

Nosgothin Pylväät sisälsivät maailman elinvoiman. Yhdeksän Kehä, tai Toivon Suojelijat, kuten ainakin ihmiset heitä joskus kutsuivat, vartioivat Pylväitä - "elämää antavan voiman vartijat". Jokainen Pylväs komensi omaa, tiettyä voimaansa. Vartijat olivat yhteydessä Pylväisiin, ja olivat Pylvään edustaman voiman ruumiillistuma. Pylväät myös heijastivat vartijoidensa kuntoa. Jos vartija heikkeni, se Pylväs johon he olivat yhteydessä rapistuisi ja maailman tasapaino häiriintyisi.

Vampyyrien määrä kasvoi niin suureksi että he herättivät Kehän huomion, ja niin luotiin Sarafanit. Kiihkomielisen soturipappi Malekin alaisuudessa Sarafanit koulutettiin absoluuttiseen uskollisuuteen Kehää kohtaan. Heidän tehtävänsä oli vapauttaa maailma epäkuolleiden vitsauksesta. Tuhansia vampyyrejä metsästettiin ja lävistettiin puuseipäisiin, joihin heidät jätettiin hitaaseen, kivuliaaseen kuolemaan, vain koska Kehän mielestä se oli "oikeaoppista". Vastenmielistä. Uhrien ainoa rikos oli olemassaolo. Sarafanit kutsuivat näitä verilöylyjä "puhdistuksiksi".

Vanha ja voimakas vampyyri Vorador yritti lopettaa hulluuden. Sarafanien "puhdistus" oli vienyt häneltä jokaisen, josta hän välitti: hänen ystävänsä, rakastajansa, lapsensa, aivan kaikki. Ylväs, viisas ja rohkea Vorador taisteli urhoollisesti omiensa puolesta. Hänen onnistui tappaa neljä vartijaa ja voitti Kehän "säälittävän pikku paimenen Malekin". Mutta se ei riittänyt. Vorador pakotettiin piiloutumaan ja hänet unohdettiin.

Tasapainon Pylvään vartija Ariel murhattiin Kehän sisäisten taistelujen johdosta. Hänen rakastajansa Nupraptor, Mielen Pylvään vartija, raivostui tästä niin että menetti järkensä. Kostoksi hän käytti voimiaan hyökätäkseen toisten vartijoiden mieliin, saastuttaen heidät omalla hulluudellaan. Kehä hajosi. Vartijat menivät eri puolille Nosgothia ja hyökkäsivät ennen suojelemansa maailman kimppuun. Nyt heitä kutsuttiin Toivon Tuhoajiksi.

-------------------------------------

Kain oli ylimielinen ihmisenä. Hän oli ylpeä aatelinen Coorhagenin kaupungista. Mutta koska hän oli luonteeltaan kunnianhimoinen, hän matkasi seikkailua etsien Nosgothin läpi. Eräänä yönä, kun hänet oli käännytetty kapakasta, rosvojoukko kävi hänen kimppuunsa ja surmasi hänet raa'asti.

Alamaailmassa Kainin täytti raivo siitä, että hänen elämänsä oli riistetty häneltä eikä hän edes tiennyt miksi. Nekromantikko Mortanius tarjoutui palauttamaan hänet henkiin jotta hän voisi kostaa kuolemansa. Kain hyväksyi tarjouksen, tietämättä että hän hylkäisi ihmisyytensä.

Aluksi Kain saattoi ajatella vain kostoa ja nälkää. Raivon sokaisemana hän etsi ja teurasti tappajansa. Kain alkoi ymmärtämään ja katumaan sitä miksi hän oli muuttunut vasta kun hän nautiskeli heidän verellään. Yhtäkkiä auringonvalo oli kivuliasta, vesi poltti kuin happo, hänen entiset ihmistoverinsa inhosivat ja pelkäsivät häntä, ja verennälkä oli sammumaton. Kain tunsi itsensä hirvitykseksi - pakotettu elämään kuolleessa ruumiissa. Hän oli muuttunut ylimyksestä luopioksi yhdessä yössä. Etsiessään uutta paikkaansa maailmassa, vampyyrielämä opetti hänelle monia asioita. Se teki hänet syvällisemmäksi, viisaammaksi, ja tuskan täyttämäksi. Hänen piti oppia elämän arvo veren arvon kautta.

Kainin tapettua rosvojoukon Mortanius kertoi hänen matkansa vasta alkaneen. Hänen oikea murhaajansa oli vain lähettänyt rosvojoukon, ja Kain ohjattiin Nosgothin Pylväille.

Pylväillä Kain tapasi aaveen nimeltä Ariel. Hän kertoi Kainille kuinka Pylväät sisälsivät Nosgothin elinvoiman, ja jos ne tuhoutuisivat, niin tuhoutuisi myös Nosgoth. Viisi tuhatta vuotta aiemmin petturi Kehässä oli surmannut Arielin. Mutta hän ei tiennyt kuka petturi oli. Ariel kertoi että ainoa tapa, jolla Kain voisi paeta kiroukseltaan, oli surmata jäljellejääneet Kehän jäsenet pelastaakseen Pylväät ja siten pelastaa Nosgoth. Aluksi Kain oli ainoastaan kiinnostunut kirouksensa poistamisesta. Mutta nähtyään Kehän suorittamat hirmutyöt kaikkea elävää vastaan, hän ymmärsi tehtävänsä todellisen tarkoituksen. Hän sai myös selville että juuri Kehä oli luonut Sarafanit (kiihkomielisten vampyyrinmetsästäjien järjestön) ja lähettänyt nämä tappamaan tuhansittain vampyyreja, kutsuen näitä verikekkereitä "puhdistuksiksi". Kainia inhotti kuinka nämä murhaajat yrittivät peitellä verenhimoaan valheilla ja uskonnolla.

Pian Kain tapasi Voradorin, Nosgothin vanhimman ja voimakkaimman vampyyrin. Tuhansia vuosia sitten Sarafanit olivat tuoneet hänelle paljon tuskaa. Voradorista tuli Kainin opettaja, mutta hän väitti vampyyrien olevan ihmisiä parempia ja kehotti Kainia pysymään erossa heidän asioistaan.

Blood Omenin loppuun saakka oli selvää että Kain yhä arvosti ihmiselämää. Hän otti verta vain selviytyäkseen. Hän tappoi vain syödäkseen, tai suojellakseen itseään tai Nosgothia. Hän ei ollut murhaaja. Hän oli hyvin vahvatahtoinen ja moraalinen mies. Matkojensa aikana hän pelasti usean ihmiskylän täydelliseltä tuhoutumiselta. Blood Omenin loppu oli traaginen. Kainin oli onnistunut voittaa useimmat vartijat vain huomatakseen että häntä oli käytetty ja petetty. Kainin palatessa eräältä tehtävältä hän näki, että Moebius (Ajan vartija) oli koonnut vampyyrinmetsästäjät etsimään Nosgothin jokaisen vampyyrin, ja nyt mestasi näitä yleisön perverssiksi riemuksi. Kainin juostessa kaupunginaukiolle, joka toimi teloituspaikkana, hän kuuli vampyyrien huudon ja haistoi näiden veren. Ihmiset hurrasivat jokaiselle kuolemalle. Ne jotka eivät olleet katselemassa teloituksia keskustelivat juhlista, joita he pitäisivät "epäkuolleiden vitsauksesta" pääsemisen voiton kunniaksi. Kain saapui aukiolle juuri ajoissa nähdäkseen Voradorin pään giljotiinilla. Vanha vampyyri katsoi suruissaan pelkurimaista ihmismassaa viimeisen kerran, ennen kuin terä putosi, ja pyöveli esitteli hänen päätään kuin palkintopokaalia. Moebius osoitti massasta Kainin, ja kokosi ihmiset hänen kimppuunsa.


Ironista on se, että Kain oli pelastanut kaupungin armeijan hyökkäykseltä. Jos hän olisi kuunnellut Voradoria ja pysynyt erossa ihmisten asioista, he eivät koskaan olisi pystyneet teurastamaan vampyyreja. Kain oli yllättynyt yksinkertaisten kyläläisten murhanhimoisuudesta. Hän ymmärsi että Vorador oli ollut oikeassa. Ja sillä hetkellä hän tiesi, ettei hän enää ikinä katsoisi ihmisiä kuin ennen.

Valitettavasti petokset eivät olleet vielä loppuneet. Kainille selvisi että Mortanius (Kuoleman vartija) oli sekä Arielin että hänen itsensä murhaaja. Mortanius oli valinnut Kainin tuhoamaan Kehän koska hän oli Arielin seuraaja Tasapainon vartijana. Tapettuaan Mortaniuksen, Kain sai tietää että myös Ariel oli pettänyt häntä. Nyt kun Kain oli itsekin vartija, hänen tulisi tappaa itsensä pelastaakseen Pylväät. Tätä Ariel oli tarkoittanut kun hän oli kertonut Kainin voivan paeta kiroukseltaan.

Kain tiesi että jos hän uhraisi itsensä ja pelastaisi Pylväät, ihmiset hallitsisivat Nosgothia. Ja nähtyään mitä he olivat tehneet vampyyreille, Kain ei suostunut heittämään elämäänsä hukkaan heidän takiaan. Ainoana jäljellejääneenä vampyyrina ja vartijana Kain päätti muokata maailman uudelleen, jotta vampyyrit voisivat elää ilman sortoa ja pelkoa...
spoilereitako? ehei tässä ketjussa
 
Ylös Bottom