Nyt kun muutama tunti on peliaikaa kertynyt niin voin alustavasti jo jotain kertoakin.
Paljon puhuttu ailahtelevainen ruudunpäivitys kyllä näkyy sillloin tällöin, mutta ei siten että se haittaisi. Silloin kun sitä näkyi pelaaja yleensä syöksyy alueen läpi ja kone yrittää ladata maisemaa samassa tahdissa. Eli taistelujen aikana siitä ei ole tietoakaan.
Jotkut valittivat aikoinaan siitä, että Soul Reaver 2:ssa ei ollut ykkösosan tapaan pomotappeluita. Tässä niitä on, ja mielestäni vielä parempia kuin SR1:ssä, vaikken niitä ole vielä montaa nähnytkään, mutta ne tuntuvat kyllä kekseliäämmiltä ilman että on pelkkää toistoa. Itselläni lämmitti sydäntä se, että näissä pääsee välillä ihan reippaaseen claw-to-claw meininkiin, tosin kuin Razielilla, joka taisi käyttää tasan kerran omia aseitaan pomoa vastaan.
Ohjaus on ottanut mielestäni takapakkia. Razielia sai ohjattua helposti kahdeksaan suuntaan, kun taas Kainia pitää välillä kääntää ja vääntää, eli Kain siis peruuttaa taaksepäin painettaessa eikä käänny suoraan haluttuun suuntaan. Ero on kuin Silent Hill 2:n 3D Type/2D Type vaihtoehdoissa. Tähänkin kyllä tottuu, ja muuten kontrollit ovat mainiot. Erikoismaininta Dark Giftien valinnalle ja käyttöönotolle.
Vieläkään ei saada tekstitystä välipätkiin, joten kannattaa kuunnella tarkasti ja toivoa että puhelin ei soi tai jotain muuta häirintää ei tapahdu kesken kaiken.
Grafiikoista ja äänistä en muuta osaa sanoa kuin että hienoja ovat, hyvin toimivat, jne. Clipping-ongelmia kyllä on, joskus ruumiit jäävät puolitiehen seinän läpi. Haittaa ainoastaan silloin kun olisi halunnut anastaa raadon miekan ja se on jumissa väärällä puolella.
Tärkein on onneksi tallella, eli edellisistä peleistä tuttu tunnelma. Kyllä tämä on aito Legacy Of Kain -peli.