Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Pelin synopsis:
Toad on se sienimies joka on totuttu näkemään aina kiitollisena ja iloisena, mutta valtavan sienihatun alla muhii.
Pelissä perehdytään tarkemmin sienivaltakunnan salattuun ja liian kauan sivuutettuun ongelmaan eli alamaisten patoutuneeseen aggressioon ja nauris vihaan. Sillä aikaa kun eliitti juhlii prinsessan paluuta ja pöytä notkuu samppanjasta ja kaviaarista niin toisaalla alamaiset joutuvat tyytymään taas kerran hanttihommiin ja kun kaikki pelastusresurssitkin on kulutettu loppuun prinsessan lukuisissa pelastusyrityksissä ei Toadin auta kuin haistattaa nauriit ja lähteä itse pelastuspuuhiin tosipaikan tullen. Sienivaltakunnassa kaikki hyvin? Vitut.
Mario peleissä on aina tykätty sivuuttaa yksilöiden ongelmat ja keskittyä pelkkään prinsessan pelastamiseen, jonka vuoksi harvemmin muistetaan mainita muiden hahmojen todellisista ongelmista, kuten esim. Toadin luonnehäiriöstä, katsokaas Toad on psykopaatti. Toad tappaa armoa tuntematta ja ilman minkäänlaista syyllisyydentuntoa, kaikki tämä silmiä räpäyttämättä ja aina valloittavan leveä hymy kasvoilla. Kostamisen välikappaleena hän käyttää ristikukkaiskasveihin kuuluvaa kaksivuotista juurikasvia naurista. Joka sattuu myös olemaan ainut vihannes, jota koko saatanan valtakunnassa kasvaa, jonka vuoksi onkin melkein luonnollista, että Toad pakkosyöttää sitä kaikille vastaantulijoille.
''I HAVE HAD IT WITH THESE MOTHERFUCKING NAURIS ON THIS MOTHERFUCKING MUSHROOM KINGDOM!''
- Toad
Näistä lähtökohdista alkaa Captain Toad treasure tracker, jossa päämääränä on pelastaa Toadette, mutta sitä ennen puretaan roppakaupalla kertynyttä kiukkua ja, kuten pelin nimikin kertoo, kerätään jokunen aarrekkin eläkepäivien varalle, eihän se saatanan pihi prinsessa ja viiksivallu punaisessa lippalakissa maksa tarpeeksi duunareille.
Uskokaa tai älkää, edellinen ei ole pelin virallinen synopsi, vaikka pitäisi olla.
Nyt tullut tahkottua viitisen tuntia ja on ollut kelpo viihdettä aurinkotuolissa maatessa. Vaikka kentissä on paljon samankaltaisuutta, itseasiassa joka kenttä toistaa enemmän tai vähemmän itseään ei se ainakaan toistaiseksi ole haitannut, joka kentässä on aina ollut joku uusi pieni twisti. Vaikeusastetta ei toistaiseksi oikein ole ollut ja kentät voi tahtoessaan juosta läpi puolessa minuutissa, mutta suola onkin timanttien keräämisessä, myös pixel Toadin etsiminen on mukavaa vaihtelua. Kentät on todella monipuolisia sokkeloita ja voi vaan taas ihmetellä Nintendon pelisuunnittelijoiden kykyä luoda näin monipuolisia dioraameja.
Jos joku ei ole peliä vielä pelannut aiemmilla konsoleilla niin suosittelen ehdottomasti kesälomien ratoksi mökin laituriin tai junamatkalle, sopii erinomaisesti 10 min sessioon kuin maratooniksikin.
Lisää kommentteja myöhemmin