Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Captain Toad: Treasure Tracker

  • Viestiketjun aloittaja Poistettu jäsen 16872
  • Aloituspäivämäärä
Tuli niin pikakomennus ulkomaille, että en kerennyt edes noutaa pitkään jo kuumotellutta Project Octopath Travellerin ennakkotilausta. Pakkohan sitä kuitenkin oli jotain lomapelattavaa saatava, joten oli pakko siirtyä 2010- luvun puolelle ja ottaa nisupullasta mallia ja siirtyä eShopin puolelle ja pistää sieltä pikaisen demon kokeilun jälkeen Captain Toadi ostoskoriin ja latautumaan. Vaikuttaa kaikin puolin täydelliselle pikkupulmailulle auringonoton lomassa

Hintakin oli kohdillaan kun otetaan huomioon, että kyseessä uudelleenjulkaisu, toisin kun esim. DK Tropical Freezen kohdalla.
 
Viimeksi muokattu:
Pelin synopsis:
Toad on se sienimies joka on totuttu näkemään aina kiitollisena ja iloisena, mutta valtavan sienihatun alla muhii.

Pelissä perehdytään tarkemmin sienivaltakunnan salattuun ja liian kauan sivuutettuun ongelmaan eli alamaisten patoutuneeseen aggressioon ja nauris vihaan. Sillä aikaa kun eliitti juhlii prinsessan paluuta ja pöytä notkuu samppanjasta ja kaviaarista niin toisaalla alamaiset joutuvat tyytymään taas kerran hanttihommiin ja kun kaikki pelastusresurssitkin on kulutettu loppuun prinsessan lukuisissa pelastusyrityksissä ei Toadin auta kuin haistattaa nauriit ja lähteä itse pelastuspuuhiin tosipaikan tullen. Sienivaltakunnassa kaikki hyvin? Vitut.

Mario peleissä on aina tykätty sivuuttaa yksilöiden ongelmat ja keskittyä pelkkään prinsessan pelastamiseen, jonka vuoksi harvemmin muistetaan mainita muiden hahmojen todellisista ongelmista, kuten esim. Toadin luonnehäiriöstä, katsokaas Toad on psykopaatti. Toad tappaa armoa tuntematta ja ilman minkäänlaista syyllisyydentuntoa, kaikki tämä silmiä räpäyttämättä ja aina valloittavan leveä hymy kasvoilla. Kostamisen välikappaleena hän käyttää ristikukkaiskasveihin kuuluvaa kaksivuotista juurikasvia naurista. Joka sattuu myös olemaan ainut vihannes, jota koko saatanan valtakunnassa kasvaa, jonka vuoksi onkin melkein luonnollista, että Toad pakkosyöttää sitä kaikille vastaantulijoille.
''I HAVE HAD IT WITH THESE MOTHERFUCKING NAURIS ON THIS MOTHERFUCKING MUSHROOM KINGDOM!''
- Toad

Näistä lähtökohdista alkaa Captain Toad treasure tracker, jossa päämääränä on pelastaa Toadette, mutta sitä ennen puretaan roppakaupalla kertynyttä kiukkua ja, kuten pelin nimikin kertoo, kerätään jokunen aarrekkin eläkepäivien varalle, eihän se saatanan pihi prinsessa ja viiksivallu punaisessa lippalakissa maksa tarpeeksi duunareille.

Uskokaa tai älkää, edellinen ei ole pelin virallinen synopsi, vaikka pitäisi olla.

Nyt tullut tahkottua viitisen tuntia ja on ollut kelpo viihdettä aurinkotuolissa maatessa. Vaikka kentissä on paljon samankaltaisuutta, itseasiassa joka kenttä toistaa enemmän tai vähemmän itseään ei se ainakaan toistaiseksi ole haitannut, joka kentässä on aina ollut joku uusi pieni twisti. Vaikeusastetta ei toistaiseksi oikein ole ollut ja kentät voi tahtoessaan juosta läpi puolessa minuutissa, mutta suola onkin timanttien keräämisessä, myös pixel Toadin etsiminen on mukavaa vaihtelua. Kentät on todella monipuolisia sokkeloita ja voi vaan taas ihmetellä Nintendon pelisuunnittelijoiden kykyä luoda näin monipuolisia dioraameja.

Jos joku ei ole peliä vielä pelannut aiemmilla konsoleilla niin suosittelen ehdottomasti kesälomien ratoksi mökin laituriin tai junamatkalle, sopii erinomaisesti 10 min sessioon kuin maratooniksikin.

Lisää kommentteja myöhemmin
 
Viimeksi muokattu:
Tykkään! Wii U:ta, kun ei meidän taloudesta koskaan löytynyt, niin pitihän se tämäkin hommata. Kentät on mukavia ja vaikka (kuten kopolanpoika tuossa ylhäällä mainitsee) kentissä on samankaltaisuutta, on niiden teemoissa jne mukavasti vaihtelua. Pelattavaakin on lopulta melko paljon, jos palaa keräämään kentistä oliko ne nyt pixel toadit vai mariot ja suorittaa kaikki tehtävät, niin ja kerää tietenkin kaikki timantit.

Jos kiinnostaa, niin tässä pelin alkua ihan suomalaisen pelivideon muodossa:


Please Nintendo! Tuokaa nyt vielä ne Wii U:n Zeldat tälle Switchille!
 
Pelin synopsis:
Toad on se sienimies joka on totuttu näkemään aina kiitollisena ja iloisena, mutta valtavan sienihatun alla muhii.

Pelissä perehdytään tarkemmin sienivaltakunnan salattuun ja liian kauan sivuutettuun ongelmaan eli alamaisten patoutuneeseen aggressioon ja nauris vihaan. Sillä aikaa kun eliitti juhlii prinsessan paluuta ja pöytä notkuu samppanjasta ja kaviaarista niin toisaalla alamaiset joutuvat tyytymään taas kerran hanttihommiin ja kun kaikki pelastusresurssitkin on kulutettu loppuun prinsessan lukuisissa pelastusyrityksissä ei Toadin auta kuin haistattaa nauriit ja lähteä itse pelastuspuuhiin tosipaikan tullen. Sienivaltakunnassa kaikki hyvin? Vitut.

Mario peleissä on aina tykätty sivuuttaa yksilöiden ongelmat ja keskittyä pelkkään prinsessan pelastamiseen, jonka vuoksi harvemmin muistetaan mainita muiden hahmojen todellisista ongelmista, kuten esim. Toadin luonnehäiriöstä, katsokaas Toad on psykopaatti. Toad tappaa armoa tuntematta ja ilman minkäänlaista syyllisyydentuntoa, kaikki tämä silmiä räpäyttämättä ja aina valloittavan leveä hymy kasvoilla. Kostamisen välikappaleena hän käyttää ristikukkaiskasveihin kuuluvaa kaksivuotista juurikasvia naurista. Joka sattuu myös olemaan ainut vihannes, jota koko saatanan valtakunnassa kasvaa, jonka vuoksi onkin melkein luonnollista, että Toad pakkosyöttää sitä kaikille vastaantulijoille.
''I HAVE HAD IT WITH THESE MOTHERFUCKING NAURIS ON THIS MOTHERFUCKING MUSHROOM KINGDOM!''
- Toad

Näistä lähtökohdista alkaa Captain Toad treasure tracker, jossa päämääränä on pelastaa Toadette, mutta sitä ennen puretaan roppakaupalla kertynyttä kiukkua ja, kuten pelin nimikin kertoo, kerätään jokunen aarrekkin eläkepäivien varalle, eihän se saatanan pihi prinsessa ja viiksivallu punaisessa lippalakissa maksa tarpeeksi duunareille.

Uskokaa tai älkää, edellinen ei ole pelin virallinen synopsi, vaikka pitäisi olla.

Nyt tullut tahkottua viitisen tuntia ja on ollut kelpo viihdettä aurinkotuolissa maatessa. Vaikka kentissä on paljon samankaltaisuutta, itseasiassa joka kenttä toistaa enemmän tai vähemmän itseään ei se ainakaan toistaiseksi ole haitannut, joka kentässä on aina ollut joku uusi pieni twisti. Vaikeusastetta ei toistaiseksi oikein ole ollut ja kentät voi tahtoessaan juosta läpi puolessa minuutissa, mutta suola onkin timanttien keräämisessä, myös pixel Toadin etsiminen on mukavaa vaihtelua. Kentät on todella monipuolisia sokkeloita ja voi vaan taas ihmetellä Nintendon pelisuunnittelijoiden kykyä luoda näin monipuolisia dioraameja.

Jos joku ei ole peliä vielä pelannut aiemmilla konsoleilla niin suosittelen ehdottomasti kesälomien ratoksi mökin laituriin tai junamatkalle, sopii erinomaisesti 10 min sessioon kuin maratooniksikin.

Lisää kommentteja myöhemmin

Nyt on peli koluttu lävitse. Vihon viimoiset runny mummyt jätin väliin suosiolla bonus maasta, ihan niin ultimaattinen maraton pelaaja en ole.

Olipa erinomainen pläjäys kokonaisuudessaan. Sopivan pieniä pähkinöitä (timanttien muodossa), joista suurimman osan löysi kertajuoksulla, mutta mukaan mahtui muutama haastavampikin timantin etsiminen.

Moittimisen aihetta löytyy aika vähän, itseasiassa jos kyseessä olisi pelkkä käsikonsolipeli antaisin kympin, mutta koska kyseessä on hybridipelikone niin arvosana putoaa kasin pintaan. Teeveellä ja ohjaimella homma ei toiminut alkuunsakaan ja todennäköisesti arvioni pelistä olisi melko lailla päinvastainen jos olisin pelannut peliä enemmänkin telakkaan teljettynä. Ohjaimella toteutettu liikeohjaus teki pelistä kohtuuttoman vaikean, no okei, ehkä ''tarpeettoman'' on lähempänä totuutta. Niille, jotka peliä eivät ole pelanneet niin tiedoksi: käsikonsolilla liikuteltavat palikat siirrettiin ruutua klikkaamalla, teeveestä pelatessa ruudulla oli koko ajan sininen piste ajamassa samaa asiaa ja pistettä ohjattiin liikeohjauksella ...jonka herkkyyttä ei pystynyt säätämään. Ongelmana oli, että olen sen verran aggressiivinen ohjaimen heiluttelija, että kohdistuspiste huiteli aina missä sattui ja silloinkin kun ei niin se tuntui olevan ruudulla edessä häiritsevästi. Kertooko paskasta toteutuksesta vai pelaajasta, mutta en saanut kertaakaan käännettyä kaivon kantta auki pelkkää gyroa hyödyntäen vaikka heilutin kättä kuin ilmakitaran soittaja konsanaan.

Ilmeisesti pelin myyntiluvut olivat edellisellä konsolilla niin heikot, että Nintendolla ei ollut mielenkiintoa/tarvetta yrittää kosiskella aiemmin pelin ostaneita ostamaan uudelleenjulkaisua, koska ns. ''Uutta'' pelissä on todella vähän, itseasiassa yhden käden sormien verran, enkä puhu edes ihmisen kädestä vaan mikkihiiren. Olisi toivonut, että peliin olisi saatu uutena lisänä kokonainen opus Super mario Odysseystä, koska Toadhan oli bongattavissa monessa kentässä jumittuneena johonkin kolkkaan. Kyseiset kentät oli itselle ehdottomia kohokohtia ja fläsäreitä Switchin pelitarjonnan parhaimmistoon.

Toki pelissä riittää pelattavaa hintaansa nähden muutenkin, mutta tuo olisi ollut viimeinen silaus, nauris kermakakun päälle.

8/10*, pakko-ostos kevyestä pähkäilystä pitäville, haastetta kaipaavat sudoku gurut ja shakkimestarit jättäköön suosiolla väliin

* Pelkällä käsikonsolilla pelaten 10/10
 
Noin puolessa välissä mennään ja ihan viihdyttävä tämä on ollut :) Switchillä pelailen 6v poikani kanssa "cooppina" :D
 
Tuli viime viikolla pelattua se uusi special episode lisäri läpi ja olihan se hyvä.
Onnistuin myös ymmärtämään koko paketin kuvauksen väärin ja luulin, että tässä on vain viisi kenttää, koska kuvauksessa sanotaan "This paid downloadable content includes 18 new challenges, including five new courses ".
Mutta niitä kenttiä on siis tuo 18, mutta vain viisi on oikeasti uusia ja loput on muunneltuja versioita uusilla tavoitteilla.

Hintaa tällä oli kuutisen euroa ja aikaa onnistuin kuluttamaan n.2.5 tuntia.
Lisäksi se oli tavallaan hienoa, että tähänkin on laitettu tavallaan lisää lorea joka sitoo enemmän pelejä toisiinsa ja tällä kertaa...
Toad ja Toadette löytää sen superkruunun jonka avulla Toadettesta tulee new super mario bros U dx:ssa Peachette.

Myös peruspeli oli helposti 39e hintansa arvoinen vaikka tämä tuli pelattua jo WiiU:lla. Resoluution nosto saa pelin näyttämään terävämmältä ja joy-conit erillään pelaaminen toimii hemmetin hyvin, koska ruudulla olevaa kursoria on luonnollista käyttää oikeaa joy-conia liikuttamalla ja kaikki hissien ja muiden käyttö on tuon kanssa paljon sujuvampaa kuin WiiU:n gamepad ruudun tökkiminen.
 
Ylös Bottom