Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

Crisis Core: FFVII

Tuovatko nuo missionit mitään lisäarvoa esimerkiksi tarinaan vai saako niistä vain materiaa/varusteita? Olen niitä nyt muutamia vetänyt, mutta aika paperilta ne maistuvat ja en kyllä käsitä miten @kopolanpoika jaksoit niitä 85 % tehdä :D.

Jos niistä ei nimittäin saa mitään uusia cutsceneja tmv., niin en kyllä usko, että kauheasti niitä jaksan koluta läpi. Samat tylsät kentät, samat viholliset ja kaikki noudattavat täysin samaa kaavaa.
Pääasiassa materiaa ja accessoriesta. Jotain ihan lyhyitä pätkiä myös missä yuffie rämpii mukana nuorena anarkistina heristäen nyrkkiä, mutta ei sitä storycontentiksi voi laskea.

Tuo onkin hyvä kysymys :D jos haluaa tehokasta materiaa ja summoneita niin tuo on ainut keino ne saada. Niitä on aika nopea suorittaa siten, että juokset vaan kentät läpi seiniä myöten ja keräät arkut. Seiniä päin juostessa välttyy 95% rivitaisteluilta, poislukien sillat, jossa toi niksi ei toimi. Ite jaksoin sen materian fuusioimisen innolla sekä ne kentän loppuvastukset tarjoaa toisinaan ihan totista haastetta normaalillakin. Mutta ei niitä kyllä idearikkaiksi voi sanoa, ne on sitä täysin saman toistoa, kuten eilen kirjoittelin.
 
Pääasiassa materiaa ja accessoriesta. Jotain ihan lyhyitä pätkiä myös missä yuffie rämpii mukana nuorena anarkistina heristäen nyrkkiä, mutta ei sitä storycontentiksi voi laskea.

Tuo onkin hyvä kysymys :D jos haluaa tehokasta materiaa ja summoneita niin tuo on ainut keino ne saada. Niitä on aika nopea suorittaa siten, että juokset vaan kentät läpi seiniä myöten ja keräät arkut. Kun juoksee reunoja myöten niin välttyy 95% rivitaisteluista, eli keräät arkut ja hakkaat pääbossin ja uutta kehiin.

Kertoo loistavasta pelisuunnitelusta jos näin joutuu pelissä tekemään. :D
 
Peli meni läpi eilen illalla.

Hankala kommentoida muutoksia alkuperäisen Crisis Coren ja tämän uusioversion välillä, sillä alkuperäistä versiota en ole pelannut. Tottakai sellaiset selkeät muutokset, kuten päivittynyt grafiikka on helppo todeta, mutta mahdolliset lisäykset, muutokset tai muut pienet viilaukset versioiden välillä menevät minulta auttamatta ohi. Tämä on siis Crisis Core -ummikon matka esiosan pyörteisiin.

Olet Zack, Shinran sotilas ja hyvin innokas sellainen. Ylennykset kiinnostavat kovasti ja halu näyttää on valtava. Sotilas oppi-isä Angeal ja rauhallisen ylväs Sephiroth toimivat nuoren Zackin esikuvina. Sen sijaan kolmas ensimmäisen luokan sotilas Genesis on ottanut oikeutta omiin käsiinsä ja tätä vyyhtiä lähdetään purkamaan. Vaikka Shinra sähköyhtiö haluaa kontrolloida kaikkea ja haalia planeettaa ylläpitävät Mako -energiat itselleen, niin Zack näyttää kuinka sen riveistä voi ponnistaa myös jotain hyvää. Tai ehkä se on vaan sinisilmäisyyttä, joka pelin edetessä onneksi karisee pois. Zack on pystyväinen sotilas, mutta ehkä vähän hölmö. Kuten jo Final Fantasy 7 näytti, niin tässäkin hahmot korostavat karikatyyrimaisesti ominaisia hahmonpiirteitään. Välillä se aiheuttaa myötähäpeää, välillä huvittuneisuutta ja välillä se on onnistunut tehokeino.

Crisis Core on esiosa, jonka tapahtumat sijoittuvat joitakin vuosia ennen Final Fantasy 7:ää. Tämä on antanut kehittäjillä paljon mahdollisuuksia tuoda tuttuja naamoja ruudulle. Ja niin he myös tekevät. Sivurooleista löytyy sekä Final Fantasy 7:n pelattavia hahmoja kuin tuttuja pahiksia. Pyöritään myös osaksi samoissa maisemissa. Satuin pelaamaan Final Fantasy 7 Remaken läpi sopivasti muutama kuukausi sitten, joten sen tarina oli hyvin muistissa ja sitä kautta tuttujen hahmojen näkeminen ja tuttujen termien viljely toi mukavaa jatkuvuutta. Miten tämä sitten tulee yhdistymään Final Fantasy 7 Rebirthiin? Jos siinä mennään samoille tarinan lähteille, niin vaarana on tietysti samojen asioiden toisto. Toisaalta asioita on pakko selittää myös niille, jotka eivät ole Crisis Corea pelanneet.

Kokonaisuutena tykkäsin tarinasta, vaikka rytmitys oli paikoin vähän kummallinen. Ensin käydään täyspäistä sotaa, mutta sitten keräilläänkin kukkia kauniin nuoren naisen kanssa. Välillä tuntui että joitain osioita pitkitettiin ihan turhaan, kun taas ainakin omaan makuun tarinan kannalta tärkeämpiä kohtia kiiruhdettiin läpi. Zackin kasvutarina, tutut hahmot ja Sephiroth valopilkkuina.

Tykkäsin Crisis Coren taistelumekaniikasta enemmän kuin Final Fantasy 7 Remaken vastaavasta. Crisis Coressa mäiskitään menemään kuin perinteisessä kolmannen persoonan toimintapelissä konsanaan. On lyönti, blokki, väistö ja ”loitsut”, eli erilaiset käytettävissä olevat materiat. Vain yksi kontrolloitava hahmo selkeyttää taistelua, mutta verrattuna FF7 Remakeen tästä myös puuttuu vuoropohjaisuus. En missään vaiheessa päässyt täysin sinuiksi FF7 Remaken uusitun ”aktiivisen vuoropohjaisen” taistelun kanssa. Se hidasti turhaan kykyjen käyttöä, eikä oikein tuonut muuta lisää kuin sen että taisteluiden kesto piteni ja piti enemmän juosta pakoon ja väistellä odottaessa omaa seuraavaa vuoroa. Crisis Coressa voit paiskoa tulipalloja, salamoita ja jäälohkareita ihan niin nopeasti kuin hahmon animaatio antaa myöten ja kunhan ”manat” riittävät loitsuttamiseen. Taistelu on näin ollen vauhdikkaampaa ja jotenkin enemmän pelaajan hallussa. Myös vihollisissa ja pomotaisteluissa oli ihan kohtuullisesti vaihtelua, vaikka ei tällä saralla ihan FF7 Remakella pärjääkään.

Crisis Core on alun perin julkaistu vuonna 2007 PSP -käsikonsolille ja juuret näkyvät edelleen myös tässä uusioversiossa. Kentät ovat suurimmaksi osaksi suoraviivaisesti eteneviä kapeita putkia. Vaikka resoluutiota on nostettu, hahmomallit näyttävät kohtuu hyviltä ja kenttien assetit ovat saaneet uuden nätimmän pinnoitteen, niin sieltä paistaa silti tietty tönkköys ja yli kymmenen vuotta vanhan käsikonsolipelin tekniset rajoitukset. Tosin onneksi ei mitään sellaista, mikä pilaisi pelielämyksen. Ehkä selkein käsikonsolipelin piirre on pelin sivutehtävät, tai tutummin missionit. Ne ovat todella lyhyitä vain muutaman minuutin kestäviä mäiskimistuokioita kierrätetyissä ympäristöissä. Ja niitä on paljon. Siis tosi paljon. Satoja. Missioneita on myöskin melkein pakko tehdä ainakin jonkin verran, sillä paremmat varusteet ja materiat löytyvät niistä. Jaksoin kahlata läpi 32 prosenttia missioneista. Sekin tuntui paljolta.

Vietin aikaa pelin parissa reilut 17 tuntia. Oli ihan virkistävää, ettei tätä ollut turhaan pitkitetty muuten kuin jo mainittujen missioneiden osalta. Kerrotulle tarinalle tämä pituus sopi oikein hyvin. Tätä on helppo suositella varsinkin Final Fantasy 7:n faneille, mutta myös muille JRPG -diggareille ja varsinkin niille, joilta on jäänyt alkuperäinen PSP -versio pelaamatta. Lisää tuttuja Final Fantasy 7 -hahmoja ja alkuperäisen tarinan lähtökohtien valotusta. Sopivan kompakti kokemus.

Edit: Se unohtui mainita, että pelin läpäisyn jälkeen tarjoillaan New Game+. Zackin levelit säilyy, samoin varusteet ja materiat, käytettävät tavarat ja rahat. Pientä uudelleenpeluuarvoa siis on, vaikka sitten Hard-vaikeustason läpipeluulle.
 
Viimeksi muokattu:
Minulla meni myös peli läpi eilen ja täytyy sanoa, että en ole hetkeen näin kaksijakoista peliä pelannutkaan. Ne hyvät osa-alueet ja hetket tässä pelissä ovat todella hyviä, mutta myös ne huonot hetket ovat toodella huonoja. Pelin keskivaiheilla jahdatessani erästä taskuvarasta mietin todella, että mihin sitä ihminen aikaansa käyttää. Dialogi on välillä niin tönkköä, että ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Välillä myös tarinassa oli haasteita pysyä kärryillä erityisesti, kun Genesis selitti jotain, niin olin monesti pihalla kuin lumiukko.

Mutta sitten ne parhaat hetket. Vanhojen tuttujen kohtaamiset tai ne hetket, kun tarina oikeasti eteni jollain järkevällä tavalla. Tai ne 5/5 välivideot. Todella hyvää settiä. Pidin myös suuresti siitä miten Sephirothiin päästin tutustumaan tässä ja nähtiin hänen inhimillinen puolensa. Myös Zackista pidin hyvin paljon ja hänen kehityksensä naiivista ja sinisilmäisestä pojanklopista taistelujen kovettamaksi sotilaaksi oli fantastinen. Sanoisin, että tämä peli on lähes välttämätöntä pelata, jos haluaa pelata FF7.

En myöskään ollut alkuperäistä pelannut, joten vertailua näiden välillä en pysty tekemään. Helposti kuitenkin huomaa muidenkin mainitsemat PSP:n rajoitteet esimerkiksi kenttäsuunnittelussa. Täytyy myös sanoa, että loppua kohti aloin todella vihaamaan sitä, että viholliset vain pomppasivat esiin juostessasi paikasta toiseen, myös silloinkin, kun olit ne jo kertaalleen lahdannut. Toinen iso kritiikki tulee pelin vaikeustasoille. Pelasin suurimman osan pelistä Hardilla, mutta yhdessä pomotaistelussa pelin loppupuolella vaihdoin normaalille, koska se taistelu tuntui lähes mahdottomalta sen hetkisillä varusteillani. Jos pelin haluaa siis Hardilla pelata, niin se käytännössä vaatii sitä, että on pakko grindata niitä itseään toistavia sivutehtäviä saadaksesi paremmat varusteet ja materiat. Vedin näitä sivutehtäviä reilut 15 % läpi ja en kyllä voi ymmärtää miten joku on niitä jaksanut sen enempää tehdä :D. Normaalilla puolestaan peli oli aivan liian helppo ja kuoleminen oli käytännössä mahdotonta, kun olin kuitenkin jonkin verran käyttänyt aikaa varusteideni kehittämiseen - en kuitenkaan tarpeeksi pärjätäkseni Hardin pomotaisteluissa. Hardilla riviviholliset tuntuivat juuri hyvin balancoiduilta, mutta pomoja vastaan olikin eri juttu.

Suosittelen peliä kyllä ehdottomasti kaikille Final Fantasyn faneille ja erityisesti FF7 faneille. Jos et kuitenkaan ole masokisti ja nauti samojen kenttien juoksemisesta lukemattomia kertoja, niin aseta vaikeusaseta normaalille, unohda sivutehtävät ja rämmi niiden huonojen dialogihetkien ohitse, jotta voit nauttia niistä mahtavista hetkistä joita tämä peli pitää sisällään.
 
Tietääkö joku, voiko PS5:n levyltä asentaa PS4-version? Ja tietysti PS5:lle, nelosella ei varmasti levy toimi. Lähinnä mietin, että kun PS4:n levy mahdollistaa sekä PS4- että PS5-version pelaamisen, kun PS5-päivitys on ilmainen, joten onko PS4-levy periaatteessa parempi pelkän PS5:m pmistajallekin, koska se mahdollistaa molempien versioiden pelaamisen. Tällä ominaisuudella ei käytännössä tietysti olisi muuta virkaa kuin jos meinaisi hankkia PS4-version trophyt PS5:llä.
 
Ylös Bottom