Vastaus: Dark Souls III
tuntui oikeasti ensimmäiseltä alueelta, jossa saa olla varpaillaan ja edetä varovaisesti. Mitenkään erityisen sokkeloinen paikka ei kuitenkaan ole jos vaikka vertaa samoja viboja aiheuttaneeseen Demon's Soulsin Tower of Latriaan. Ember muodossa kannattaa muistaa se että alueella tulee reippaasti violettejä hulluja inveidaamaan, näin ainakin itsellä kävi, joten suosiolla ilman.
Samaa mietin itsekin edelleen. Peli ei ole vielä läpi mutta loppupuolella mennään
Olen spoilannut itseäni sen verran että tiedän minkä nimiset bossit missäkin viimeisillä alueilla tulee mutta vähän vielä arvelluttaa että onko tässä ollenkaan Allant, Artorias, Alonne, Fume, Gascoigne, Gehrman, yms. tyylisiä intensiivisiä 1v1 matseja. Aika paljon gimmickiä osassa, joka tuo ikävästi mieleen Dark Souls II ja Demon's Soulsin vähiten vakuuttavimmat pomot. Bloodborne, vaikka nykyään meneekin todella helposti läpi, oli ensi pelikerralla mahtavan kuumottava kokemus. Dark Souls III ei ole valitettavasti aiheuttanut samaa fiilistä. Voi olla että perinteiseen Souls tyyliin parhaimmat taistot on jätetty DLC alueille.
Toki jos haastetta haluaa niin SL1 tai torch only runnia pöytään.
Irithyl Dungeon
Onhan tämä pienoinen pettymys bossien suhteen. Näyttäviä ja uniikkeja ovat kyllä, mutta haastavuus puuttuu täysin paria viimeistä lukuunottamatta. Bloodbournessa tuli melkein kaikissa bosseissa se mahtava saavutuksen tunne (varsinkin DLC) kun "prey slaughtered" pamahti ruutuun, tässä se tunne oli suurimmaksi osaksi "ai se kuoli jo". Ilmeisesti ajatuksena on saada enemmän casuaaleja kiinnostumaan sarjasta. Harmi vain että samalla pyllistetään niille ketkä oikeasti haluavat haastetta. Olisivat tehteet jonkun easymoden mielummin kuin nerfanneet suurimman osan bosseista
Samaa mietin itsekin edelleen. Peli ei ole vielä läpi mutta loppupuolella mennään
elikkä Lothric Castle.
Toki jos haastetta haluaa niin SL1 tai torch only runnia pöytään.