Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Vastaus: Dark Souls III
About sentti pitäisi leikata jokaisen sormen mitasta, niin saattaisi onnistua.
Näytä liitetiedosto 15520
Mun tarvisi varmaan amputoida sekä keskari ja etusormi sadan tunnin jälkeen, jos vetäisin tuolla tavalla.siis ps4, dpadia käytetään vasurin etusormella, sen aikaa keskari hoitaa L1/2...ei tarvi kummastakaan nännistä luopua
tätä teosta kyll odotetaan innollaa.. toivotaan että peli ei ole liian helppo.. kuten dsII kävi.
About sentti pitäisi leikata jokaisen sormen mitasta, niin saattaisi onnistua.
Näytä liitetiedosto 15520
Vastaus: Dark Souls III
Tästä eteenpäin ohjainten vertailua ja syvällisempää ohjainkeskustelua jatketaan aiheelle varattussa ketjussa.
Tästä eteenpäin ohjainten vertailua ja syvällisempää ohjainkeskustelua jatketaan aiheelle varattussa ketjussa.
Vastaus: Dark Souls III
Oon kuollu, montakin kertaa Siinä on aina pieni paniikki ja paine päällä kun pomo lyö vierestä, ja sormi näpyttää joko loitsuja läpi tai ettii estus flaskia tai muuta hyödyllistä 
Ai vitsit, ei mene kauaa niin päästään pelaamaan, niin hienoa Tämä on yksi niistä harvoista peleistä joista enää viitsii edes innostua.
Onks joku kuollu sen takia kun on itemiä vaihtanu?
Oon kuollu, montakin kertaa
Siinä on aina pieni paniikki ja paine päällä kun pomo lyö vierestä, ja sormi näpyttää joko loitsuja läpi tai ettii estus flaskia tai muuta hyödyllistä Ai vitsit, ei mene kauaa niin päästään pelaamaan, niin hienoa
Tämä on yksi niistä harvoista peleistä joista enää viitsii edes innostua.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Vastaus: Dark Souls III
Tässä pieni quote PC gamerin arvostelusta joka ei ainakaan helpota odotusta
"Sprawling level design, thrilling combat, and masterful indirect storytelling make Dark Souls 3 the best Dark Souls yet."
Tässä pieni quote PC gamerin arvostelusta joka ei ainakaan helpota odotusta
"Sprawling level design, thrilling combat, and masterful indirect storytelling make Dark Souls 3 the best Dark Souls yet."
Kirai
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Dark Souls III
Joka kerta sama värssy että paras Souls peli ikinä. Tosin saattaahan se pitää paikkansa ja toivotaan niin. Hype on kova. Toivottavasti tänne ketjuun sitten laitetaan spoiler-tägeillä ihan kaikki paljastukset tai vinkit ym.
Itseä harmittaa vietävästi kun julkkari ensi viikolla on, ja vanhemmat aikoivat tulla just viikonlopuksi vierailemaan kauempaa. "onko sulla menoa viikonloppuna jos tultas teitä kattomaan?" ... mie: "...ei.." .. Asuvat niin kaukana ja käyvät pari kertaa vuodessa nii ei pystyny kieltämään
No asiat tärkeysjärjestykseen.
Joka kerta sama värssy että paras Souls peli ikinä. Tosin saattaahan se pitää paikkansa ja toivotaan niin. Hype on kova. Toivottavasti tänne ketjuun sitten laitetaan spoiler-tägeillä ihan kaikki paljastukset tai vinkit ym.
Itseä harmittaa vietävästi kun julkkari ensi viikolla on, ja vanhemmat aikoivat tulla just viikonlopuksi vierailemaan kauempaa. "onko sulla menoa viikonloppuna jos tultas teitä kattomaan?" ... mie: "...ei.." .. Asuvat niin kaukana ja käyvät pari kertaa vuodessa nii ei pystyny kieltämään
No asiat tärkeysjärjestykseen.
Soitan tänään että ei käy
Vastaus: Dark Souls III
Oh noes! Katselin netistä kolmosen asevalikoimaa, enkä äkkiseltään löytänyt enää Red Iron Twinbladea. Toivon mukaan löytyisi joku vastaava. Dark Souls 2:sta pelatessa PVP strenght-build hahmolla oli harvinaisen perseestä, kunnes hoksasin tuon Red Iron Twinbladen mahtavuuden. Puunuija ja PVP on nimittäin pirun huono yhdistelmä...
Oh noes! Katselin netistä kolmosen asevalikoimaa, enkä äkkiseltään löytänyt enää Red Iron Twinbladea. Toivon mukaan löytyisi joku vastaava. Dark Souls 2:sta pelatessa PVP strenght-build hahmolla oli harvinaisen perseestä, kunnes hoksasin tuon Red Iron Twinbladen mahtavuuden.
Puunuija ja PVP on nimittäin pirun huono yhdistelmä...Vastaus: Dark Souls III
Itse toivon peliltä lähinnä vakaita nettiyhteyksiä, en itse tykkää harrastaa pvp-matseja souls peleissä ja tästä syystä invaasiot ovatkin suurin ja lähes ainoa ärsyyntymisen syy pelissä. Varsinkin kun henk. koht. kokemukset ovat lähinnä luokkaa vihu selvästi parhaimmillaan monta metriä edessäni, eiku p*kl backstäbbihän sieltä tulikin ja eikun latausruutuun...
Itse toivon peliltä lähinnä vakaita nettiyhteyksiä, en itse tykkää harrastaa pvp-matseja souls peleissä ja tästä syystä invaasiot ovatkin suurin ja lähes ainoa ärsyyntymisen syy pelissä. Varsinkin kun henk. koht. kokemukset ovat lähinnä luokkaa vihu selvästi parhaimmillaan monta metriä edessäni, eiku p*kl backstäbbihän sieltä tulikin ja eikun latausruutuun...
Subi
Well-Known Member
Vastaus: Dark Souls III
Joo ihan sama homma. Periaatteessa en ole pvp:tä vastaan enkä random invaasioita, mutta se lagaaminen vie totaalisesti kaiken hauskuuden siitä.
Joo ihan sama homma. Periaatteessa en ole pvp:tä vastaan enkä random invaasioita, mutta se lagaaminen vie totaalisesti kaiken hauskuuden siitä.
HideoMiyamoto
Well-Known Member
Vastaus: Dark Souls III
Siinä video kuinka luodaan ja miltä näyttää oikea versio artoriaksen greatswordista
[video=youtube;MPqj6WaTFOE]https://www.youtube.com/watch?v=MPqj6WaTFOE[/video]
Siinä video kuinka luodaan ja miltä näyttää oikea versio artoriaksen greatswordista
[video=youtube;MPqj6WaTFOE]https://www.youtube.com/watch?v=MPqj6WaTFOE[/video]
Vastaus: Dark Souls III
Tästä ei oikein ole päässy hypettymään. Paitsi viime viikolla kun tearofgrace julkaisi Youtubessa ensimmäiset kaksi osaa tästä.
Bloodborne vähän tökkäsi, ihan ok mutta ei pärjännyt mitenkään "aikaisemmille" osille. Vielä viikon kun odottelisi, Dark Souls II alkaa olla aika puhki kaluttu.
Tästä ei oikein ole päässy hypettymään. Paitsi viime viikolla kun tearofgrace julkaisi Youtubessa ensimmäiset kaksi osaa tästä.
Bloodborne vähän tökkäsi, ihan ok mutta ei pärjännyt mitenkään "aikaisemmille" osille. Vielä viikon kun odottelisi, Dark Souls II alkaa olla aika puhki kaluttu.
Fabre#4
Well-Known Member
Vastaus: Dark Souls III
Kyllä ne on nämä Souls-pelit ja Bloodborne sellaisia masokistien päiväunia, että huh huh vaan sanon minä! Ei riittäisi itsellä kiinnostus eikä hermot tällaisten pelaamiseen, vaikka muuten tuollaiset keskiaikaiset jutut taikoineen, isoine miekkoineen ja haarniskoineen kyllä kiinnostaa. Mutta ei vaan nämä pelit saa aikaan minkäänlaista värähdystä! Sen verran kallista on oma aika, ettei millään jaksa pelejä, joihin jää täysin samaan kohtaan jumiin pitkiksi ajoiksi. Joskus muksuna oli homma eri, kun NESsillä pelattiin vaikeita pelejä, kun aikaa oli ja lisäksi porukat eivät kovin usein suostuneet uusia pelejä ostelemaan, mutta nykyään ei voisi enää kuvitellakaan, että tuhlaisi aikaansa tällaisiin masokistisiin peleihin. Ei ainakaan, jos pelistä pitäisi jotain vielä maksaakin, ilmaiseksi voisin ehkä kokeillakin...
Kyllä ne on nämä Souls-pelit ja Bloodborne sellaisia masokistien päiväunia, että huh huh vaan sanon minä! Ei riittäisi itsellä kiinnostus eikä hermot tällaisten pelaamiseen, vaikka muuten tuollaiset keskiaikaiset jutut taikoineen, isoine miekkoineen ja haarniskoineen kyllä kiinnostaa. Mutta ei vaan nämä pelit saa aikaan minkäänlaista värähdystä! Sen verran kallista on oma aika, ettei millään jaksa pelejä, joihin jää täysin samaan kohtaan jumiin pitkiksi ajoiksi. Joskus muksuna oli homma eri, kun NESsillä pelattiin vaikeita pelejä, kun aikaa oli ja lisäksi porukat eivät kovin usein suostuneet uusia pelejä ostelemaan, mutta nykyään ei voisi enää kuvitellakaan, että tuhlaisi aikaansa tällaisiin masokistisiin peleihin. Ei ainakaan, jos pelistä pitäisi jotain vielä maksaakin, ilmaiseksi voisin ehkä kokeillakin...
Kirai
KonsoliFIN Alumni
Vastaus: Dark Souls III
Itse tykkään Souls-peleistä juuri sen takia että ne on haastavia ja tunnelmallisia. Pelit ei kuitenkaan ole mahdottomia tai edes epäreilua. Riippuu tietysti ihan pelaajasta ja kuka mitenki ajattelee. Kyllä mieki turhaudun ja kiroilen tätä pelatessa, mutta kun viimein se tuskainen kohta menee läpi niin fiilis on mahtava. Jos tää peli olisi sellainen, ettei antaisi mahdollisuutta opetella ja kehittyä, niin en minäkään tätä pelaisi. Mutta näissä virheistä aidosti voi oppia ja kehittyä. Ensimmäinen läpipeluu on aina tyyliin metrin välein tsekkaus selustaan ja ylös ym ennen seuraavaa askelta. Kaikkea tulee ja pitääkin epäillä. Aarre nurkassa? Ei voi olla niin yksinkertaista, kyllä sieltä joku limanuljaska vähintään päälle putoaa ja myrkyttää.
Apujakin saa kutsuttua, ja yhteisöllisyys on vahva tässä pelissä. Kaveria autetaan ja bossit kukistetaan yhteistuumin.
Tässä vielä kuvitteellinen, mutta luultavasti paikkansa pitämä monologi Souls-pelaamisesta:
Oon tarponu tällä myrkkysuolla jo kaksi tuntia, ***** mikä peli.
Ei mitään tietoa minne pitäisi mennä, eihän tässä oo mitään järkeä.
Parannusputelitkin on kaikki lopussa, kuolen kohta ja sitte pitää *aatana vetää kaikki uusiks. Sielujakin ois 25 000...
En mitenkään pääse tätä läpi... pakko lopettaa kohta... HEI NUOTIO! Ihanaa"
Ooh uus miekka! Ei prkl ei riitä voimat käyttää. No pitää uhrata sieluja vaikken edes tiedä onko miekka hyvä... Saatan katua tätä myöhemmin..
*ja matka jatkuu*
Itse tykkään Souls-peleistä juuri sen takia että ne on haastavia ja tunnelmallisia. Pelit ei kuitenkaan ole mahdottomia tai edes epäreilua. Riippuu tietysti ihan pelaajasta ja kuka mitenki ajattelee. Kyllä mieki turhaudun ja kiroilen tätä pelatessa, mutta kun viimein se tuskainen kohta menee läpi niin fiilis on mahtava. Jos tää peli olisi sellainen, ettei antaisi mahdollisuutta opetella ja kehittyä, niin en minäkään tätä pelaisi. Mutta näissä virheistä aidosti voi oppia ja kehittyä. Ensimmäinen läpipeluu on aina tyyliin metrin välein tsekkaus selustaan ja ylös ym ennen seuraavaa askelta. Kaikkea tulee ja pitääkin epäillä. Aarre nurkassa? Ei voi olla niin yksinkertaista, kyllä sieltä joku limanuljaska vähintään päälle putoaa ja myrkyttää.
Apujakin saa kutsuttua, ja yhteisöllisyys on vahva tässä pelissä. Kaveria autetaan ja bossit kukistetaan yhteistuumin.
Tässä vielä kuvitteellinen, mutta luultavasti paikkansa pitämä monologi Souls-pelaamisesta:
Oon tarponu tällä myrkkysuolla jo kaksi tuntia, ***** mikä peli.
Ei mitään tietoa minne pitäisi mennä, eihän tässä oo mitään järkeä.
Parannusputelitkin on kaikki lopussa, kuolen kohta ja sitte pitää *aatana vetää kaikki uusiks. Sielujakin ois 25 000...
En mitenkään pääse tätä läpi... pakko lopettaa kohta... HEI NUOTIO! Ihanaa"
Ooh uus miekka! Ei prkl ei riitä voimat käyttää. No pitää uhrata sieluja vaikken edes tiedä onko miekka hyvä... Saatan katua tätä myöhemmin..
*ja matka jatkuu*
Subi
Well-Known Member
Vastaus: Dark Souls III
Ei ole mullakaan vielä lähtenyt matkaan. Discshop on aina toimittanut viimeistään julkkariksi pelit ja Bloodborne tuli postilaatikkoon jopa kaks päivää etuajassa, mutta saas nähdä miten tällä kertaa käy. Eipä se toisaalta oikeasti päivästä kiinni ole
Eivät nämä pelit ole suurimmaksi osaksi yhtään niin vaikeita kuin ihmiset yleensä olettaa. Se vaatii vain erilaisen lähestymisen kuin mihin nykypäivänä on peleissä tottunut. Toisin sanoen Soulsit ovat juuri niin vaikeita kuin niistä itse haluaa tehdä mutta ei ne tietenkään kaikille sovi.
Ei ole mullakaan vielä lähtenyt matkaan. Discshop on aina toimittanut viimeistään julkkariksi pelit ja Bloodborne tuli postilaatikkoon jopa kaks päivää etuajassa, mutta saas nähdä miten tällä kertaa käy. Eipä se toisaalta oikeasti päivästä kiinni ole
Eivät nämä pelit ole suurimmaksi osaksi yhtään niin vaikeita kuin ihmiset yleensä olettaa. Se vaatii vain erilaisen lähestymisen kuin mihin nykypäivänä on peleissä tottunut. Toisin sanoen Soulsit ovat juuri niin vaikeita kuin niistä itse haluaa tehdä
mutta ei ne tietenkään kaikille sovi.
Bandicoot
Well-Known Member
Vastaus: Dark Souls III
Periaatteessa samaa mieltä, mutten sitten kuitenkaan.
En ole pelannut vanhoja Souls pelejä käytännössä yhtään. Ostin Bloodbornen hypen saattelemana enkä tajunnut yhtään mihin olin ryhtymässä. Ei ollut mitään hajua niistä lainalaisuuksista, jotka näissä peleissä tulisi ymmärtää. En tajunnut, että kuolema ei ole paha asia. Se on hyvä asia, koska siitä oppii aina jotain uutta. Perheellisenä peliaika on kortilla ja muutenkin kasuaalipelejä on mukavampi pelata, ettei tule jatkuvasti epäonnistumisen tunnetta. Bloodborne jäi kesken näistä syistä.
MUTTA joku maaginen koukku näissä on, joka saa ihmisparan kokemaan riittämättömyyttä, epäonnistumisen tuskaa ja sairasta synkkyyttä. Ehkä se on valtavirrasta poikkeaminen, sillä nämä pelit ovat täysin oma maailmansa. Ehkä se on entistä suurempi tyydytys tavoitteen saavuttamisessa ja onnistumisessa. Ehkä se on itsensä haastamista. Kolmas Nainenkin lauloi aikoinaan, että "mun on pakko saada taakka, hankaluuksia".
Luultavasti en läpäise tätä peliä koskaan. Tämä ei ole kasuaalipeli, jota pelaan pikaisesti ennen nukkumaanmenoa. Joskus tämän pelin käynnistäminen on kynnys, jonka ylitystä ennen pohdin, jätänkö tänään ylittämättä. Tai jos tämän joskus läpäisen, se ei ole läpijuoksu vaan rauhallista maailmaan tutustumista ja tarvittaessa apuvoimien käyttämistä pahimmissa paikoissa.
Ainoa mikä näissä Souls peleissä nyppii, on nimenomaan se, että jos / ja kun joutuu sahaamaan samoja vihuja kerta toisensa jälkeen päästäkseen siihen kohtaan jossa edellisen kerran kuoli. Siinä voi ajatus herpaantua ja mitta tulla täyteen, kun tajuaa ettei ole edennyt illan pelisessiossa yhtään eteenpäin. Mutta toisaalta, se on myös näiden pelien kantava voima. Pelaajaa ei päästetä helpolla.
Kaikesta vuodatuksesta huolimatta, innolla, jännityksellä ja pelonsekaisin tuntein odottelen tätä....
Periaatteessa samaa mieltä, mutten sitten kuitenkaan.
En ole pelannut vanhoja Souls pelejä käytännössä yhtään. Ostin Bloodbornen hypen saattelemana enkä tajunnut yhtään mihin olin ryhtymässä. Ei ollut mitään hajua niistä lainalaisuuksista, jotka näissä peleissä tulisi ymmärtää. En tajunnut, että kuolema ei ole paha asia. Se on hyvä asia, koska siitä oppii aina jotain uutta. Perheellisenä peliaika on kortilla ja muutenkin kasuaalipelejä on mukavampi pelata, ettei tule jatkuvasti epäonnistumisen tunnetta. Bloodborne jäi kesken näistä syistä.
MUTTA joku maaginen koukku näissä on, joka saa ihmisparan kokemaan riittämättömyyttä, epäonnistumisen tuskaa ja sairasta synkkyyttä. Ehkä se on valtavirrasta poikkeaminen, sillä nämä pelit ovat täysin oma maailmansa. Ehkä se on entistä suurempi tyydytys tavoitteen saavuttamisessa ja onnistumisessa. Ehkä se on itsensä haastamista. Kolmas Nainenkin lauloi aikoinaan, että "mun on pakko saada taakka, hankaluuksia".
Luultavasti en läpäise tätä peliä koskaan. Tämä ei ole kasuaalipeli, jota pelaan pikaisesti ennen nukkumaanmenoa. Joskus tämän pelin käynnistäminen on kynnys, jonka ylitystä ennen pohdin, jätänkö tänään ylittämättä. Tai jos tämän joskus läpäisen, se ei ole läpijuoksu vaan rauhallista maailmaan tutustumista ja tarvittaessa apuvoimien käyttämistä pahimmissa paikoissa.
Ainoa mikä näissä Souls peleissä nyppii, on nimenomaan se, että jos / ja kun joutuu sahaamaan samoja vihuja kerta toisensa jälkeen päästäkseen siihen kohtaan jossa edellisen kerran kuoli. Siinä voi ajatus herpaantua ja mitta tulla täyteen, kun tajuaa ettei ole edennyt illan pelisessiossa yhtään eteenpäin. Mutta toisaalta, se on myös näiden pelien kantava voima. Pelaajaa ei päästetä helpolla.
Kaikesta vuodatuksesta huolimatta, innolla, jännityksellä ja pelonsekaisin tuntein odottelen tätä....
Vastaus: Dark Souls III
Subi tuossa hyvin kiteytti Souls-pelien vaikeusasteen, nämä ovat juuri niin vaikeita kuin itse niiden antaa olevan. Näissä peleissä pitää unohtaa se nykymaailman kädestä pitäminen. Näissä peleissä saa kuolla eikä sitä pidä ajatella negatiivisesti.
Vihollisia ja pomoja saa ja pitää tutkia rauhassa, niiden liikkeissä on aina joku heikkous jolla ne voi väistää ja voittaa jopa helposti. Jos pomojen ja vihujen kimppuun hyökkää veitsi pystyssä välittämättä mistään, ja kuolee tämän seurauksena, se on vain itsestä kiinni, peli ei sinällään ole vaikea tai masokistinen, ei edes epäreilu. Sulla on vain väärä lähestymistapa tilanteeseen.
Lopulta sitä aina oppii että miten mikäkin vihu toimii ja lopulta niistä ei ole enää harmia.
Kyllä näille kannattaa antaa mahdollisuus, näissä on nykypeleihin verrattuna todella rikas ja mielenkiintoinen maailma. Jopa se tarina on annettu sillä tapaa että pelaaja voi itse yhdistää viivat asioiden ja henkilöiden välillä, ja sekin saa aikaiseksi hyviä fiiliksiä kun huomaa miten palaset loksahtaa kohdilleen.
Subi tuossa hyvin kiteytti Souls-pelien vaikeusasteen, nämä ovat juuri niin vaikeita kuin itse niiden antaa olevan. Näissä peleissä pitää unohtaa se nykymaailman kädestä pitäminen. Näissä peleissä saa kuolla eikä sitä pidä ajatella negatiivisesti.
Vihollisia ja pomoja saa ja pitää tutkia rauhassa, niiden liikkeissä on aina joku heikkous jolla ne voi väistää ja voittaa jopa helposti. Jos pomojen ja vihujen kimppuun hyökkää veitsi pystyssä välittämättä mistään, ja kuolee tämän seurauksena, se on vain itsestä kiinni, peli ei sinällään ole vaikea tai masokistinen, ei edes epäreilu. Sulla on vain väärä lähestymistapa tilanteeseen.
Lopulta sitä aina oppii että miten mikäkin vihu toimii ja lopulta niistä ei ole enää harmia.
Kyllä näille kannattaa antaa mahdollisuus, näissä on nykypeleihin verrattuna todella rikas ja mielenkiintoinen maailma. Jopa se tarina on annettu sillä tapaa että pelaaja voi itse yhdistää viivat asioiden ja henkilöiden välillä, ja sekin saa aikaiseksi hyviä fiiliksiä kun huomaa miten palaset loksahtaa kohdilleen.
Ja itselle näissä on kasuaalia myös, välillä voi aivan hyvin käynnistää pelin, juoksennella taaksepäin ja ettiä jotain mitä on mahdollisesti missannu aikasemmin, sen suuremmin välittämättä miten käy. Ei liikaa mieti niiden sielujen perään, niitä saa aina lisää.
Sent from my iPhone using Tapatalk
Sent from my iPhone using Tapatalk
Vastaus: Dark Souls III
Soulsien vaikeusasteen jatkuva esille tuominen on jo hieman menneen talven lumia mielestäni. Eihän edes Namco jaksa käyttää sitä pelin markkinoinnissa yhtä sinnikkäästi kuin ekan Dark Soulsin aikaan. Samoten kaikki casuaali/git gud huutelut on niin väsynyttä että hohhoijaa. Jokainen pelaaja pystyy pärjään näissä mutta siihen täytyy nähdä oikeasti vaivaa, toisilla enemmän kuin toisilla.
Olen monesti miettinyt että mikä itsenikin sai koukuttumaan tähän sarjaan niin pahasti. Se on ehkäpä juuri tämä kontrasti mikä Soulsien ja muiden nykypelien välillä on. Toisaalta sen enempää analysoimatta täytyy vain myöntää että näitä pelatessa on aina pirun hauskaa eikä mikään tunnu väkinäiseltä. On vain pelaaja vastaan maailma kaikkine kauheuksineen, loppu on sinusta itsestäsi kiinni miten hyödynnät erilaisia pelillisiä elementtejä. Pelaajaa ei voimaannuteta eikä rajoiteta millään tapaa keinotekoisesti. Vaikka löytyy tasot, taitopisteet ja varusteet niin mitään näistä ei tuputeta kurkusta alas vaan voit hyödyntää niitä sen mukaan kuin parhaaksi näet. Tämä poistaa kaiken turhanpäiväisen välineurheilun ja grindauksen mitä useat roolipelit tarjoaa, toki sitäkin voi tehdä jos on perso min/maxaukselle. Ennenkaikkea kontrolli säilyy koko ajan pelaajalla, mikä taas aiheuttaa parhaan mahdollisen fiiliksen kun jotain saavuttaa. Se porkkana kepin päässä ei ole mikään turhanpäiväinen killutin, jolla luodaan illuusio etenemisestä vaan oikea palkinto on se että pääsee seuraavaan paikkaan ja on tehnyt sen itse (paitsi jos summonaa tietty) hien sekä veren maku suussa. Voisi sanoa että nämä on niitä harvoja uusia pelejä, joissa tuntuu että pelaajaa ei aliarvoida vaan suorastaan jopa arvostetaan!
Noh, takaisin DS kolmosen pariin. Julkkaria odotetaan kieli pitkällä. Ei ole ollut viime kuukausina hirveästi aikaa pelailla mutta tähän täytyy jo jonkun verran uhrautua. Kova kiusaus katsoa pelivideoita kiihtyy vain mutta pidän itteni kurissa ettei eka sokko peluukerta mene pilalle. Moni juttu/huhu viittaa että tässä saattaa olla se pelisarjan kruununjalokivi ja mikäs siinä, huipulla on parasta lopettaa ja mielenkiinnolla jäämme odottamaan Fromsoftwaren seuraavia edesottamuksia.
PS4 ja Steam versio ostettu, fyysinen sitten jossain vaiheessa myöhemmin. Kello tikittää liian hitaasti.
Soulsien vaikeusasteen jatkuva esille tuominen on jo hieman menneen talven lumia mielestäni. Eihän edes Namco jaksa käyttää sitä pelin markkinoinnissa yhtä sinnikkäästi kuin ekan Dark Soulsin aikaan.
Samoten kaikki casuaali/git gud huutelut on niin väsynyttä että hohhoijaa. Jokainen pelaaja pystyy pärjään näissä mutta siihen täytyy nähdä oikeasti vaivaa, toisilla enemmän kuin toisilla.Olen monesti miettinyt että mikä itsenikin sai koukuttumaan tähän sarjaan niin pahasti. Se on ehkäpä juuri tämä kontrasti mikä Soulsien ja muiden nykypelien välillä on. Toisaalta sen enempää analysoimatta täytyy vain myöntää että näitä pelatessa on aina pirun hauskaa eikä mikään tunnu väkinäiseltä. On vain pelaaja vastaan maailma kaikkine kauheuksineen, loppu on sinusta itsestäsi kiinni miten hyödynnät erilaisia pelillisiä elementtejä. Pelaajaa ei voimaannuteta eikä rajoiteta millään tapaa keinotekoisesti. Vaikka löytyy tasot, taitopisteet ja varusteet niin mitään näistä ei tuputeta kurkusta alas vaan voit hyödyntää niitä sen mukaan kuin parhaaksi näet. Tämä poistaa kaiken turhanpäiväisen välineurheilun ja grindauksen mitä useat roolipelit tarjoaa, toki sitäkin voi tehdä jos on perso min/maxaukselle. Ennenkaikkea kontrolli säilyy koko ajan pelaajalla, mikä taas aiheuttaa parhaan mahdollisen fiiliksen kun jotain saavuttaa. Se porkkana kepin päässä ei ole mikään turhanpäiväinen killutin, jolla luodaan illuusio etenemisestä vaan oikea palkinto on se että pääsee seuraavaan paikkaan ja on tehnyt sen itse (paitsi jos summonaa tietty
) hien sekä veren maku suussa. Voisi sanoa että nämä on niitä harvoja uusia pelejä, joissa tuntuu että pelaajaa ei aliarvoida vaan suorastaan jopa arvostetaan!Noh, takaisin DS kolmosen pariin. Julkkaria odotetaan kieli pitkällä. Ei ole ollut viime kuukausina hirveästi aikaa pelailla mutta tähän täytyy jo jonkun verran uhrautua. Kova kiusaus katsoa pelivideoita kiihtyy vain mutta pidän itteni kurissa ettei eka sokko peluukerta mene pilalle. Moni juttu/huhu viittaa että tässä saattaa olla se pelisarjan kruununjalokivi ja mikäs siinä, huipulla on parasta lopettaa ja mielenkiinnolla jäämme odottamaan Fromsoftwaren seuraavia edesottamuksia.
PS4 ja Steam versio ostettu, fyysinen sitten jossain vaiheessa myöhemmin. Kello tikittää liian hitaasti.