Death Stranding 2: On The Beach

[MarcheM]

Kojiman peleissähän on parasta juurikin se överi tarina. Jos sitä lähdettäisiin laimentamaan, se ei olisi enää Kojiman peli.

Näyttää kyllä aivan mahtavalta uusimman trailerin perusteella ja taitaa olla aikamoinen toimintapainotus tällä kertaa. Tai ainakin enemmän kuin aiemmin.

Ei sillä, ei tuo ensimmäinenkään mikään pelkkä "kävelysimulaattori" ollut vaan olihan siinä kulkuvälineitä, joilla maailmassa seikkailu oli paljon nopeampaa. Autolla pääsi teillä ja helpossa maastossa liikkumaan (ja kannettua hulluna tavaraa mukana) ja trikellä pääsikin sitten liikkumaan aivan kaikkialla.

Piti oikein käynnistää peli että voi näyttää kuinka vähällä kävelyllä sitä voikaan pelata koko pelin läpi:


Tämän kakkososan julkaisu on kyllä paljon aiemmin kuin mitä itse odotin. Tämä vuosi on kyllä todella kova kaikkine kiinnostavine peleineen.

 

[Renebauman]

Ykkönen löytyisi fyysisenä Ps5:lle ja digitaalisena Xboxille. Joskus ps4 versiota kokeilin ja ei kyllä lähtenyt sitten yhtään. Voisi kyllä vielä koittaa ennen tämän tuloa uudestaan. Samat murot mitä Kojima syö, niin voisi kyllä tehdä terää, kun näitä pelaa. On noi juonet niin eri maailmasta, etten itse niihin pääse sisään..

 

[Ippenator]

Ykkönen löytyisi fyysisenä Ps5:lle ja digitaalisena Xboxille. Joskus ps4 versiota kokeilin ja ei kyllä lähtenyt sitten yhtään. Voisi kyllä vielä koittaa ennen tämän tuloa uudestaan. Samat murot mitä Kojima syö, niin voisi kyllä tehdä terää, kun näitä pelaa. On noi juonet niin eri maailmasta, etten itse niihin pääse sisään..

Juu, samat on ongelmat täälläkin. Ei vaan kolahda tuo Kojiman sekomaailma ja hänen tyylinsä kertoa tarinoita. Kertoo silti tavallaan jotain Kojimasta (ja ehkä minusta ja FOMO:sta), että melkein kaikki hänen pelinsä olen minäkin ostanut, vaikka ainoastaan yhden niistä jaksanut pelata loppuun.

Eli Metal Gear Solidin sain sentään pelattua loppuun asti PS1:llä aikoinaan. Senkin lopussa ihmettelin, että mikä sai niin monet peliä kehumaan aivan valtavasti? Itselleni kun sekään peli ei kolahtanut ollenkaan, ja meni sitten puoliväkisin läpi, kun kaverilta oli lainassa ja hän alkoi pyytää peliä jo takaisin.

 

[Juuberi]

Minuun ensimmäinen Death Stranding upposi kuin veitsi voihin, enkä oikein tiedä osaanko edes sanoiksi pukea kattavasti miksi. Joku siinä maailman tunnelmassa vain iski ihan totaalisesti. Muistan, kun yritin joskus selittää kaverilleni, että miksi se tavarankuljetussimulaattori oli niin hyvä ja en oikein osannut.

Kojimassa pakko arvostaa, että on todellinen taiteilijaluonne joka saa ja uskaltaa (etenkin nykyään Konamin hampaista päästyään) toteuttaa hulluimmatkin ideansa ison budjetin tuotoksessa. Ehkä se on se arvaamattomuus, kun jostain kulman takaa ruudulle iskee Die-Hardman -niminen hahmo välivideossa ja on vain, että "mitä vittua?".

Jotain kai kertoo sekin, että ykkönen on yksi harvoista peleistä, jotka olen viitsinyt platinoida ja yksi harvoista, jotka on saaneet tipan silmäkulmaan. Kaikesta kummallisuudesta huolimatta etenkin loppupäästä pelin tarina on mielestäni upeasti toteutettu.

 

[Remeded]

Kyl välillä Kojiman peleissä saa olla että "no mitä tässä nyt yritetään kertoa" ja eteen lyödään kaikkia outouksia, Death Stranding oli välillä semmosta sillisoppaa ettei mitää järkee, joku mölisee jotain tarinaa ja yritä nyt siinä sitten pysyä kärryillä, mutta juuri siitä syystä se maailma ja tarina vaikkei siitä välillä tajunnut v***akaa iski ja "tylsä" tavarankuljetus simulaattori syystä tai toisesta oli vaan hemmetin hauskaa. Varsinkin mun mielestä alussa kun ei ollut mitään teitä tai autoja ym apuna vaan piti oikeesti miettiä miten nyt pääsee ton vuoren yli, toki semmosta jatkuvaa pähkäilyä ei pitkään olisi jaksanut ja myöhemmin sillat ja apupyörät tuli tarpeeseen.

Kattoo nyt jaksaisko hommata ennen kakkosta vielä PS5 version vaikka se PS4 versio olis hyllyssä ja pelata ennen kakkosta.

 

[shamaniac]

Itselle, ehkä, Death Strandingissä oli sama ongelma kuin Phantom Painissa: tarina ja pelaaminen on jotenkin kauhean irrallaan toisistaan. Pelaaminen on kuin jotain rakentelupelin ja kävelysimulaattorin välimallia, eli rutiininomaista suorittamista, jonka välissä saa aina ajoittain jotain happoista tarinaa, kunnes taas kannellaan laatikoita.

Phantom Painissa oli sama kaava: tehtiin tehtäviä ja välissä katseltiin tai luettiin tarinoita ja informaatiota.

Huvittavinta tässä on ehkä se, että vaikka Death Stranding on ihan kokonainen tarina, niin silti se jäi itselle samalla tapaa vajaaksi kuin Phantom Pain, joka on siis oikeasti vajaa peli ainakin tarinansa osalta. Molemmissa oli ehkä myös paljon sitä että odotti että milloin peli ja varsinkin sen tarina alkaa kunnolla imaisemaan mukaansa. Lopulta se jäi vain siihen, että oli irralliselta tuntuvia, happoisia hahmoja ja juonenkäänteitä siellä täällä.

Silti kakkosta odottelen juuri siksi, että pääsee taas näkemään että mitä Pac-Maneja ja He-Maneja siellä tällä kertaa seikkailee ja mitä tekevät. En odota että kokonaisuus on mitenkään ehjä tai että punainen lanka olisi kauhean selvä, ainakaan itselle, mutta kai se kokemus on ilmankin että saa ymmärrystä kokonaiskuvasta. Tai siis, eihän se kokonaiskuva tai pohjimmainen idea edes ole vaikea tajuta, mutta se on täytetty niin hirveällä määrällä omituisuutta että sitä ehkä jää liikaa miettimään että mikä rooli kaikella outoudella tarinassa lopulta on.

 

[Powerslider]

Kojiman viimeinen peli kuulemma pitäis olla paluu juurille ja stealt genreen. Sitä tässä lähinnä itse odottelen, vaikka se onkin vielä monen vuoden päässä. Hyvät stelth genren pelit tuntuu olevan nykyään kiven alla, kyllä tässä kunnon hiippailua kaivataan!

 

[shamaniac]

Kojiman viimeinen peli kuulemma pitäis olla paluu juurille ja stealt genreen. Sitä tässä lähinnä itse odottelen, vaikka se onkin vielä monen vuoden päässä. Hyvät stelth genren pelit tuntuu olevan nykyään kiven alla, kyllä tässä kunnon hiippailua kaivataan!

No joo, ehkä genren varsinaiset pelit on harvinaisempia mutta toisaalta joka toinen peli on nykyään hiippailua sisältävä. Nytkin tulee AC: Shadows ja melkein jokainen vähänkin isompi teos sisältää enemmän tai vähemmän systeemeitä, joissa on piilopuskia ja vihulaisilla näkö- ja kuuloaisti, jota vältellä.

Sniper Elite 5 on muuten yksi viime vuosien parhaista Stealth-peleistä. Uudet Hitmanit on myös asiassa loistavia. Sitten on vaikka Plague Tale-pelit, jossa hiippaillaan paljon. Kingdom Comessa saa pelata varasta ja hiipparia, jos haluaa, jne.

 

[koomikko]

... ja yksi harvoista, jotka on saaneet tipan silmäkulmaan. Kaikesta kummallisuudesta huolimatta etenkin loppupäästä pelin tarina on mielestäni upeasti toteutettu.

Mä vollotin vallan vuolaasti viimeisessä tehtävässä, kun BB's Theme -biisi alkaa soida.

Spoileri: Biisi Youtubessa

Minä tuskin maltan odottaa tätä videopelimaailman ehdan auteurin seuraavaa häröpalloa. Varmaa on, että luvassa ei ole ainakaan ylikansallisen firman johtoporsaan kaikille valmiiksi pureskeltu keskivertotuotos. Traileri hurmasi.