Vastaus: Disaster: Day of Crisis
Tänään on tullut pelattua koko päivä ja onhan tuo mielenkiintoinen. Aluksi peli ei vielä oikein täysillä iskenyt. Kontrollit tuntuivat hiukan kankeilta ja kameraa oli ikävän hidas kääntää. Alku on myös todella katkonainen ja kaikki on tehty sen verran yksinkertaisemmin, että pelistä saa aluksi vähän väärän kuvan.
Pikkuhiljaa peli kuitenkin alkaa avautumaan ja kameraakin oppii kontrolloimaan pääasiassa sen selän taakse keskittävällä napilla jättäen ristiohjaimen enemmänkin pienempää hienosäätöä varten. Muutenkin kontrollit muuttuvat melko hyviksi niihin totuttuaan. Esimerkiksi ampuessa oppii käyttämään paremmin hyödyksi sekä suojausta että zoomia ja nämä ovatkin erittäin toimivia mekaniikkoja pelissä.
Peli on rakenteeltaan aikalailla sellainen kuin oletinkin. Vaihtelua on paljon. Välillä se tekee pelistä katkonaisen, mutta sellaiset ongelmat ovat olleet melko harvinaisia alun jälkeen. Eri osuudet toimivat kaikki vähintäänkin kohtuullisesti. Tutkiminen ja pelastaminen alkaa tosiaan toimimaan paremmin kun peli- ja kamerakontrollit tulevat tutuiksi. Ajo-osuudet toimivat hyvin, vaikkeivat mitään kovin monimutkaisia olekaan. Näyttäviä välillä kylläkin. Ammuskelu toimii ja sen mekaniikka on pidemmän päälle toimiva ja hyvä, mutta viholliset ovat sen verran pökkelöitä tapauksia ja ammuskelu sen verran munatonta, että siitä pitää antaa vähän miinusta. Ammuskeluunkin tuo kuitenkin ideaa hahmon ja aseiden kehittäminen, joka on yllättävän monipuolisesti tehty. Huomaa, että pelin on tehnyt pääsääntöisesti roolipelikehittäjä. Jos ammuskeluosuudet ajattelee raiteilla toimivana roolipelinä, niin ne ovatkin paljon parempia. Ammuskeluosuudet on myös integroitu muuhun peliin hyvin. Peli muuttuu lennossa hetkeksi raideräiskinnäksi ja kohta taas pääsee vapaammin tutkimaan paikkoja. Myös niitä missä juuri hetki sitten kuljettiin raiteilla.
Tätä peliä pelatessa kannattaa muistaa se, ettei ota sitä liian vakavasti, sillä peli ei niin itsekään tee. Jo juoni ja dialogi on ylitseammuttua, mutta pelissä mikään mukaan ei ole kovin loogista. Mitä kummallisempaa tavaraa löytyy pelimäisesti kaikenlaisista laatikoista ja Ray juoksee kylmästi liekkien lävitse sammuttaen itsentä sen jälkeen käsillään. Aseitakin avataan käyttöön ammuskelusta saatavien pisteiden kautta, eivätkä muutkaan kokemuspisteet ja niiden käyttö mihinkään järkevään perustu, mutta pelissä systeemit toimivat.
Peli on mielenkiintoinen ja ennen kaikkea vaihteleva vuoristorata. Jos sellaisesta pitää ja pelin outoudet ja epäloogisuudet eivät haittaa niin Disaster on varsin hyvä peli. Tähän asti ainakin pelissä etenen innolla. Juonikin on mielenkiintoinen, vaikkei oikeasti niin hyvä olisikaan. Kaikille Disaster ei varmasti sovi. Tässä kun on tällainen kunnon B-luokan katastrofileffameininki vieläpä yhdistettynä epäloogisiin pelimäisiin ratkaisuihin. Pääasiassa ne toimivat, mutta kaikille ne eivät maistu.
Edit:
Pelasin nyt reippaasti pidemmälle ja nyt peli tuntuu soljuvan todella hyvin eteenpäin. Kokoajan peli on parantunut. Tuota aiempaa tekstiä kirjoittaessa olin sitä mieltä, että peli on ihan kohtuu hyvä pienellä haparoinnilla, mutta tässä vaiheessa peli tuntuu oikeasti hyvältä. Jos sama tahti jatkuu niin Disaster pääsi minut kyllä yllättämään, vaikka kelpo pelikokemusta odotinkin. Eli tällä hetkellä uskallan peliä reilusti kehua, mutta aiemmin mainitsemani ongelmatkaan eivät ole täysin tiessään. Peliä kuvaa hyvin se, että siinä on paljon asioita, jotka olisi voinut tehdä paremmin, mutta toisaalta harva asia on tehty myöskään huonosti. Kokonaisuus on se missä Disaster loistaa, sillä eri osuudet yhdessä luovat todella tiivistunnelmaisen kokemuksen. Varsinkin nyt kun alun haparoinnin jäkeen peli soljuu vakaasti eteenpäin vain kiihdyttäen tahtiaan. Liiasta katkonaisuudesta ei ole enää tietoakaan.
En muista, että mikään peli olisi tarjonnut näin hurjaa vuoristorataa. Mutta toisaalta se on myös todella suoraviivainen sellainen. Tosin roolipelielementit auttavat tähän. Sekä ihmisten pelastamiset, jotka ovat yleensä täysin valinnaisia. Eri alueet voi pelata myös uudestaan, jos on jäänyt porukkaa pelastamatta. Pelissä voi myös saavuttaa eri titteleitä tekemällä tiettyjä asioita. Vähän niinkuin saavutukset. Sen lisäksi pelissä on myös ampumarata moodi, jonka avulla saa myös avattua aseita käyttöön. Ampumarata ei ole niin tylsä asia miltä kuulostaa, sillä miljöö vaihtelee esimerkiksi villin lännen kylästä kunnon retromeininkiin eli pikseligrafiikkaan.
Peliä harkitseville täytyy sanoa sen verran, että alku voi tuntua vähän tylyltä, mutta sitä ei kannata pelästyä. Pidemmän päälle pelimekaniikat ja kontrollit opittuaan, alkaa peli soljumaan aivan eri tavalla. Esimerkiksi ampuminen saattaa tuntua aluksi tylsältä, mutta pidemmälle päästyään ja mekaniikan opittuaan nekin alkavat olemaan melko hyviä osuuksia ja sisältävät esimerkiksi jännittäviä pomomatseja. Tottakai näissä viholliset ottavat aivan järjettömän paljon luotia itseensä, mutta eiköhän se tullut jo selväksi että se on pelin henki. Peliä voisikin loogisuudessaan, realistisuudessaan ja pelimäisyydessään verratakin valopistooliräiskintöihin. Tässä tapauksessa se on vain pelin yksi osa-alue. Tosin juoni ja hahmot ovat aivan eri luokkaa niihin verrattuna.
. Itse raideräiskintäkin on yllättävän hauskaa kun siihen pääsee käsiksi. Ei ois uskonut.