Noniin tipashti postiluukusta tämä peli ja on nyt pelailtu muutama tunti.
Peli: Dragon Knight Saga (Divinity II)
Tekijä: Larian Studios
Pelityyppi: Roolipeli
Pelaajat: 1
Demo: Ei
Ainakin mitä nyt on alkuun pelannut niin ihan helvetin mahtava peli. Miten tätä oikein kuvailisi, joku outo sekoitus Fablea, Oblivionia sekä Dragon Agesia voisi olla paikallaan. Peli maailma on sinänsä avoin mitä nyt tässä alussa olen kokenut, mutta silti hivenen rajoitettu. Mutta se missä nyt olen saanut samoilla on tooooodella iso alue jo itsessään, ja jos olen oikein ymmärtänyt niin pelin pitäisi avautua tuon alkumestan jälkeen tietyn juonikäänteen takia. Tosin samantyylinen "Fablemainen" eteneminen voi jatkua mutta se ei haittaa koska lääniä on niin penteleen paljon.
Dragon Knight Saga koostuu kahdesta pelistä, Ego Draconiksesta ja Flames of Vengeancesta joka on lisäosa. Molemmissa peleissä on pelattavaa noin 50 tunniksi, joten aikaa saa varmasti kulumaan tähänpeliin. Kun Econ on vetänyt läpi alkaa Flames-lisäosa saumattomasti, tai sitten jos haluaa voi aloittaa lisäosan heti vahvemmalla hahmolla.
Itse pidän erityisesti siitä että tämä peli ei pidä kädestä kiinni kun vaellat Rivellonin maailmassa, vaan joudut oikeasti olemaan korva kuulolla ja silmä tarkkana että minne pitää mennä. Päätehtävät näkyvät kartalla kuten myös tärkeät NPC-hahmot, mutta ei juuri muuten helpoteta, sivutehtäviä on ihan rutosti. Ja pelissä löytyy myös paljon lorea kirjojen ja dialogin muodossa, siitä pidän myös. Ja usein myös tehtävissä voi joutua lukemaan kirjoja jotta tietää minne mennä ja mitä tehdä.
Juonesta sen verran että pelihahmo on Dragon Slayer noviisi joka lähtee ryhmänsä mukana tappamaan ensimmäistä lohikäärmettää, mutta kohtalon oikusta sankarimme päätyykin vastapuolelle, eli lohharien riveihin ja oppii samalla että paha Damien aikoo nostaa armeijansa jälleen, ja hänet on pysäytettävä.
Pelissä on periaatteessa neljä hahmoluokkaa joista alkupuolella valitaan yksi, nämä ovat soturi, maagi, pappi ja ranger. Hahmoaan voi kuitenkin tasonnousun yhteydessä kehittää kuinka haluaa ja lopulta saadaankin aikaan varsin useita kombinaatioita. Viholliset eivät skaalaudu pelaajan mukana, joten pelistä löytyy alueita joihin ei matalan tason sankarilla ole asiaa, ja sitten taas kehityksen huomaa kun ennen haasteellisista vihuista tulee lohharin ruokaa.
Peli on myös varsin haastava, alussa tuntuu että vihut ovat ihan heittopusseja, mutta haasteellisuus nousee varsin äkkiä, ja kuolo voi korjata varomattoman sankarin hyvinkin äkkiä. Tekemistä ja kerättävää löytyy ihan hillittömiä määriä aina kasveista, jalokiviin, malmeihin, ruumiinosiin (kyllä
) aseisiin ja panssareihin, sormuksia, amuletteja ja muuta rihkamaa löytyy tonneittain.
Ei tämä nyt tietty ihan täydellinen peli ole, käyttöliittymä on hivenen kankea mutta siihen tottuu pian. Ääninäyttely on aika perinteistä keskitasoa, suurimmaksi osaksi hyvää. Mutta suosittelen kyllä kaikille roolipelien ystäville, peli on varsin halpakin näinä päivinä.
Peli: Dragon Knight Saga (Divinity II)
Tekijä: Larian Studios
Pelityyppi: Roolipeli
Pelaajat: 1
Demo: Ei
Ainakin mitä nyt on alkuun pelannut niin ihan helvetin mahtava peli. Miten tätä oikein kuvailisi, joku outo sekoitus Fablea, Oblivionia sekä Dragon Agesia voisi olla paikallaan. Peli maailma on sinänsä avoin mitä nyt tässä alussa olen kokenut, mutta silti hivenen rajoitettu. Mutta se missä nyt olen saanut samoilla on tooooodella iso alue jo itsessään, ja jos olen oikein ymmärtänyt niin pelin pitäisi avautua tuon alkumestan jälkeen tietyn juonikäänteen takia. Tosin samantyylinen "Fablemainen" eteneminen voi jatkua mutta se ei haittaa koska lääniä on niin penteleen paljon.
Dragon Knight Saga koostuu kahdesta pelistä, Ego Draconiksesta ja Flames of Vengeancesta joka on lisäosa. Molemmissa peleissä on pelattavaa noin 50 tunniksi, joten aikaa saa varmasti kulumaan tähänpeliin. Kun Econ on vetänyt läpi alkaa Flames-lisäosa saumattomasti, tai sitten jos haluaa voi aloittaa lisäosan heti vahvemmalla hahmolla.
Itse pidän erityisesti siitä että tämä peli ei pidä kädestä kiinni kun vaellat Rivellonin maailmassa, vaan joudut oikeasti olemaan korva kuulolla ja silmä tarkkana että minne pitää mennä. Päätehtävät näkyvät kartalla kuten myös tärkeät NPC-hahmot, mutta ei juuri muuten helpoteta, sivutehtäviä on ihan rutosti. Ja pelissä löytyy myös paljon lorea kirjojen ja dialogin muodossa, siitä pidän myös. Ja usein myös tehtävissä voi joutua lukemaan kirjoja jotta tietää minne mennä ja mitä tehdä.
Juonesta sen verran että pelihahmo on Dragon Slayer noviisi joka lähtee ryhmänsä mukana tappamaan ensimmäistä lohikäärmettää, mutta kohtalon oikusta sankarimme päätyykin vastapuolelle, eli lohharien riveihin ja oppii samalla että paha Damien aikoo nostaa armeijansa jälleen, ja hänet on pysäytettävä.
Pelissä on periaatteessa neljä hahmoluokkaa joista alkupuolella valitaan yksi, nämä ovat soturi, maagi, pappi ja ranger. Hahmoaan voi kuitenkin tasonnousun yhteydessä kehittää kuinka haluaa ja lopulta saadaankin aikaan varsin useita kombinaatioita. Viholliset eivät skaalaudu pelaajan mukana, joten pelistä löytyy alueita joihin ei matalan tason sankarilla ole asiaa, ja sitten taas kehityksen huomaa kun ennen haasteellisista vihuista tulee lohharin ruokaa.
Peli on myös varsin haastava, alussa tuntuu että vihut ovat ihan heittopusseja, mutta haasteellisuus nousee varsin äkkiä, ja kuolo voi korjata varomattoman sankarin hyvinkin äkkiä. Tekemistä ja kerättävää löytyy ihan hillittömiä määriä aina kasveista, jalokiviin, malmeihin, ruumiinosiin (kyllä
) aseisiin ja panssareihin, sormuksia, amuletteja ja muuta rihkamaa löytyy tonneittain. Ei tämä nyt tietty ihan täydellinen peli ole, käyttöliittymä on hivenen kankea mutta siihen tottuu pian. Ääninäyttely on aika perinteistä keskitasoa, suurimmaksi osaksi hyvää. Mutta suosittelen kyllä kaikille roolipelien ystäville, peli on varsin halpakin näinä päivinä.
Vaikuttaa siis enemmän kuin nappiostokselta meikäläisen makuun tämä speli, millään malttaisi odottaa, tilaus näet on vetämässä tästäkin, 30.11. lähti amazonista liikkeelle.
