Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)
Itse kävin nappaamassa Duken Arcadesta, kiitos nostalgia-täyteisten muistojen ja sopivan hinnan. Olin 10-vuotias Duke Nukem 3D:n ilmestyessä, ja pelihän oli ehdottomasti parhain ja coolein PC-fps sitten Doom 2:sen, ja on sitä vieläkin. Pelasin Duke 3D:tä valehtelematta kymmeniä, ellei jopa satoja tunteja, ja käytin vähintään samanmoisen aikamäärän pelin kenttä-editorin kanssa vehtailuun. Eihän se mikään Doomin DCK ollut helppoudessaan, mutta kyllä sillä ihan kohtalaisia kenttiä sai aikaiseksi ilman sen suurempia script-vääntelyitä.
Ps. Kokeilin LIVE:n kautta Co-op:ia, ja sairaan hauskaa ajanvietettähän se oli. Pelattavuus on vielä tänä päivänäkin kohdallaan, ja kenttä-design on yllättävän hyvää ottaen huomioon pelin iän. Ah, ja Duken one-linerit naurattavat edelleen. "Damn those alien bastards for shooting up my ride!".
Jokunen kuukausi sitten tuli tämäkin taas pelattua läpi puuceella ja ei voi kuin ihmetellä kuinka peli on vielä nykyaikanakin yksi parhaista fps peleistä mitä koskaan on maan kamaralle saapunut. Dukekin on hahmona yksi pelihistorian äijimpiä ja kantaa ainakin mielestäni titteliä pelimaailman Chuck Norriksena. Miehen kuolemattomat letkautuksetkin ovat kaikessa korniudessaan mahtavia.
Varsin outoa huomata että nämä "vanhat parrat" hylkivät peliä kuin ruttoa, mutta nuoremman sukupolven edustajat ottavat pelin ilolla vastaan . Varmasti yksi parhaista pakkauksista mitä livestä on saatavilla ja varsinkin niille joille yksi kovimmista nostalgiatripeistä kiinnostaa.
It's time to kick ass and chew bubble gum, and I'm all outta gum!
Oon jokseenkin samaa mieltä - mäkin kaipaan pelihahmoilta enemmän persoonallisuutta - mutta sen voi kyllä hoitaa toisaalta monella tapaa. Jossain TimeShiftissä pelihahmo kyllä puuhaili välianimaatioissa jotain, mutta ei se juuri tunnelmaa kohottanut. Haloissa Master Chief on persoonallisen vähäsanainen ja -eleinen (kaverin "hoidetaan homma ja lähdetään himaan" -asenne on muutenkin viehättävä).On muuten harmi että 1st person shooter ukoilta on hävinnyt täysin persoona Half Life 2:sen julkaisun jälkeen (jossa se sattui vain toimimaan). Kaikki yrittävät tehdä hahmostaan leijuvaa asetta ja sanoa että pelaaja jotenkin samaistuu paremmin hahmoon kun se ei sano mitään ja ei tunnu välittävän mistään mitä ympärillä tapahtuu. Se on ainakin minusta tylsää että hahmolla ei ole mitään sanottavaa mihinkään mitä ympärillä tapahtuu ja jos totta puhutaan se saa vain välittämään juonesta vähemmän.
Niin siis, jotenkin pelin tapahtumista vain välittää enemmin kun hahmo reagoi niihin edes jotenkin. Duke nyt ei ehkä sano mitään syvällistä, mutta siltikin hänen persoonansa tekee pelistä huomattavasti paremman. Tuli vain tälläinen mieleen kun mainitsit miten hieno Duke hahmona on. Toivotaan että nähtäisiin enemmän noita persoonia leijuvien aseiden sijasta.
PS: Loistava toi sun signature.
Oon jokseenkin samaa mieltä - mäkin kaipaan pelihahmoilta enemmän persoonallisuutta - mutta sen voi kyllä hoitaa toisaalta monella tapaa. Jossain TimeShiftissä pelihahmo kyllä puuhaili välianimaatioissa jotain, mutta ei se juuri tunnelmaa kohottanut. Haloissa Master Chief on persoonallisen vähäsanainen ja -eleinen (kaverin "hoidetaan homma ja lähdetään himaan" -asenne on muutenkin viehättävä).
Toi leijuva ase -ilmiö vaivaa meikäläistä muillaki tasoilla. Pelihahmon pitäisi mun mielestä olla oikeasti enemmän kosketuksissa ympäristöönsä: usein pelaaja tuntuu vain pelikentälle lätkäistyltä ylimääräiseltä leijuvalta lätkältä, joka ei pysty vaikuttamaan mitenkään mihinkään. Kohtuullisen aito fysiikkamallinnus on peleissä jo arkipäivää, mutta vieläkään pelaaja ei pysty lakaisemaan pöydältä pulloja maahan rynkyllä tai ampumaan ase tuettuna pöydälle. Aidonoloinen liikekin on hukassa, kun FPS-sankarit liukuvat edelleen suurimmassa osassa pelejä pitkin tasoja, kiipeävät portaat ylös tappavan tasaisesti, eivätkä pysty nojautumaan seiniin, kyykistymään eri korkeuksille tai ryömimään pöytien ali. Ase on aina samalla tavalla sojossa, ja yleensä kaikki todellinen ja merkityksellinen vuorovaikutus ympäristön kanssa on skriptattua. Erikoisinta tässä on se, että nerokkaassa Trespasserissa pelaaja oli oikeasti osa pelimaailmaa - tämä kymmenen vuotta sitten vuonna 1998 - mutta edelleen nykypeleissä pelaaja tuntuu olevan täysin irrallinen elementti pelimaailmassa, ja näin äkkiseltään poikkeuksien joukkoon ei tule oikein muuta mieleen kuin Penumbrat.
Toisaalta myös "second person" -meininki on suositumpaa kuin ennen. Gearsofwarit ja vegasit summuut ovat tehneet suojien käytöstä pelimekaniikalle olennaisempaa, mutta muuten ollaan samoilla linjoilla. Pelihahmo on näissä peleissä silti väistämättä isompi osa ympäristöään kuin FPS:issä pahimmillaan. Pelasin muuten tossa hetki sitten Getaway: Black Mondayn toistamiseen läpi, ja palauttelin mieleeni, miten siistiltä ensimmäinen Getaway tuntui sitä ekaa kertaa pelatessani. En ollut ikinä ennen pelannut mitään, missä olisi voinut samalla tavalla käyttää ympäristöään hyväksi taisteluissa. Mikä tahansa auto, laatikko, roskalava tai seinä kävi pelihahmolle (näkö)suojaksi, ja pelin elokuvamainen yleisote veti tehokkaasti puoleensa.
Pelaavatko ja analysoivatko kehittäjät ollenkaan muita pelejä? Hienoja tapauksia mahtuu pelihistoriaan mielettömän paljon. Välillä tuntuu siltä, että kukaan ei pysähdy miettimään, miksi tietyt pelit ovat ihan perkeleen hyviä.
Tulihan tää eilen hommattua ja voi voi tätä nostalgisuutta
Muistan vieläkin ku skidinä pelasin kavereilla tätä.. Joku kovimmista peleistä ikinä..
Sikoja on kiva fudii naamaan ja samalla ampuu niitä feissiin haulikolla Siihen ei kyllästy.
Kyllä huomaa että nykyajan FPS:t pitelee kädestä ja taluttaa pelaajan tappamaan lisää jengiä. Duke Nukemissa tulee välillä kohtia että ei ole mitään hajua mihin mennä. Ei muista enään noita myöhempiä kenttiä ulkoa.
Livessä kun pelasin niin oli vaan ihan tajuton lagi!! Onko muilla sama ongelma? Mulla siis sekä dukematchissa ja co-opissa.
Eipä tuota Dukematchia oikein jaksa random-porukalla vääntää vaikka lagia ei olisikaan. Räiskiminen on tajuttoman hektistä ja turhauttavaa. Jos olisi tupa täynnä kavereita ja kori olutta niin meininki olisi varmasti mielekkäämpää.
Yksinpelihän tässä loistaa, ja co-op sitäkin enemmän.
Totta.. Mutta lagi pilaa mulla co-opin.
voisihan tämä tälläinen ps3-storeenkin tulla
Minulle suositeltiin tätä peliä ja kyllä oli hyvä, että hommasin Duken arcadesta. Duken grafiikka ei ainakaan minua haittaa. Se on toisaalta parempikin tuollaisenaan, sopii peliin. Minulle grafiikka ei kyllä muutenkaan ole tärkein asia oli peli mikä hyvänsä. Duke on vaan niin hyvä, koska kentissä saa mennä aika vapaasti miten haluaa ja onhan kentissäkin haasteellisuutta kun yrittää löytää kaikki tarvittavat avainkortit ja vielä salakätköt. Deatmach pelitilaan en varmasti kyllä eksy toiste..oli sen verran sekavaa sohimista, mutta co-op on erittäin hyvä!
Kyllä tämä peli passaa minulle erittäin hyvin vaikka kuulunkin tähän nykynuorisoon
Oletan, että et ole Dukea aikaisemmin pelannut?