Tämä on mainospaikka (näillä pidetään sivusto pystyssä)

EA Sports FC 24 - Fifan seuraaja

Eipä kuulu ilon purkauksia "upeasta futis pelistä?"
No, ymmärrettävää kun lukee foorumeita ympäriinsä,. Tosi huonoa palautetta peli saa.
 
Eipä kuulu ilon purkauksia "upeasta futis pelistä?"
No, ymmärrettävää kun lukee foorumeita ympäriinsä,. Tosi huonoa palautetta peli saa.
Mä oon kyllä kovasti tykännyt. Jäi 23 aikalailla väliin, sitä ennen pelailin Fifat vuosia pc:llä. Eihän tämä mikään simu ole, mutta väitän ettei sellaista monikaan ihan oikeasti sitten jaksaisi pidemmän päälle pelata. Noin 30 tuntia Futtia takana ja lystiä on ollut, vikoineenkin. Mukavan sulavaa tuo pelaajien liike mikä itselläni on selkeästi nostanut peli-iloa. Yksi moments haaste meinasi kyllä jo ärsyttää kun siinä on vain muutama sekunti aikaa tehdä chippimaali. Ensin pitää riistää pallo, sitten parilla supernopealla syötöllä tarttis päästä mestoille, saada veska lähtemään vastaan ja vielä osua vedonkin kanssa.. "muutaman" yrityksen vaati.
 
Onko vinkkejä puolustamiseen? Tuntuu turkasen vaikeelta.
Ota advanced defending pois ja tactical defending päälle, älä taklaa kuin äärimmäisen harvoin sopivassa paikassa, käytä molempia liipasimia hyödyksi ja käy palloon kiinni (siis taklaamatta!). Käytännössä koita sijoittaa pelaajasi niin että olet siinä mihin palloa seuraavaksi kuljetetaan/syötetään. Noin tiivistetysti.
 
Pahoittelen jo etukäteen nyanssien puutetta arviossa, mutta teksti on tehty siltä pohjalta, miten kasuaalimpi henkilö voisi viihtyä tuotteen parissa, itsekin kun sellainen olen. Mielestäni itse pelaaminen ei ole muuttunut huonompaan suuntaan, mutta sen kyllä allekirjoitan täysin, että ainakin tämä ensimmäinen vuosipäivitys jatkaa hyvin tutulla linjalla.

Kilpailu tekisi hyvää, mutta Konamin eFootball ei vain millään tahdo päästä samalle tasolle. Simumainen ja hidastempoinen lähestymistapa saattaa maistua jollekin, mutta itselle se ei vain millään uppoa. Onneksi EA:n tuotoskin on päässyt niistä pahimmista munaravifutispäivistä eteenpäin.
 
Hiton vaikea se varmasti on kirjoittaa mitään kovin syväluotaavaa näistä vuosipäivityspeleistä.. Satojen tuntien vuosittaisella tahkoamisella vaatimukset ja odotukset pelille on aina ihan eri kuin satunnaisesti lätkytteleville. Hardcore miehille sais olla ihan omat arvostelunsa, mutta ei ne kerkiä arvosteluja kirjoittaa kun ovat pelaamassa tai vinkumassa forumeilla (lasken itseni tähän ryhmään). :D
 
Myöskään IS:n puolelta ei sen kummemin kehuja heru. "Jos brändäys poistettaisiin, niin kovin moni ei varmasti tämän ja Fifan 23:n välillä eroa huomaisi.".

Onhan se näin ollu iät ja ajat fifan ja änärin kohdalla, että harvoin pelaavat tuskin huomaa eroa uuden ja vanhan välillä. Joka nyt sinänsä on sääli mutta toisaalta aika hankala sitä jalkapalloa on kovin maata mullistavasti muuttaa varsinkaan jos peli halutaan edelleen pitää arcademaisena.
 
Kyllä tässä noin 75 tunnin jälkeen alkaa jo vähän turhautuminen iskeä tuohon online-pelaamiseen. Turhan usein tulee matseja joissa toisella on aivan selkeä etu. Ukot hidastuu aina sopivasti sen verran etteivät ehdi palloon tai tilanteeseen, syötöt lähtee mihin sattuu, kaikki tapahtuu kauhealla viiveellä, ukot jäävät zombeiksi aina sekunniksi pariksi, väistyvät pois tilanteissa että vastustaja saa pallon tai vedon tai syötön läpi, vastustajan veska (huonokin) tekee aivan käsittämättömiä pelastuksia, omaan päähän menee hämmentävän helppoja maaleja (mulla on mm. veska väistynyt kokonaan pois tieltä). Välillä sitten huomaa ihan selkeästi että itsellä on kauhea etu päällä. Ehkä yksi kymmenestä matsista on sellainen oikeasti hyvä vääntö missä tuntuisi että kummallakaan pelaajalla ei ole etua puolellaan. On kyllä aika rasittavaa. Saa jotain todella huonoja pelaajiakin vastaan välillä raapia sen voiton kauhean hikoilun kautta. Oli hitosti paljon parempaa pc-puolella pari vuotta sitten. Harmittaa vietävästi, kun tämän vuoden gameplay maistuu kyllä hitosti.. joutuuks tässä oikeasti offline pelaamiseen keskittymään? :/
 
FIFA 23:n jätin välistä, mutta tänä syksynä tuli taas uusin FIF... siis FC 24 hommattua. Eihän tässä mitään maata mullistavaa ole tapahtunut, mutta on tämä Operation Sportsin erinomaisilla slidereilla (linkki) kuitenkin aivan mukavaa virtuaalifutista. 10 minuutin puoliajat ja World Class tai Legendary vaikeustasoksi, niin peli on useinkin mukavan nihkeää nyhjäämistä, jolloin maalinteko ja hyvät puolustussuoritukset tuntuvat myös onnistumisilta. Paras EA:n jalkapallopeli tämä jälleen on, vaikkei toki kovin suurella erolla. Uramoodia en ole vielä niin montaa kautta pelannut, että pahoja bugeja olisin tässä vaiheessa kohdannut.

Hyvä että pelissä on myös alettu panostaa naisten sarjojen lisensoimiseen, vaikkei niiden seuraajamäärä kummoinen olekaan miesten vastaaviin verrattuna. Koska pelissä nyt on useampikin naisten liiga edustettuna, niin oletin tietysti että uramoodiakin pystyisi vihdoin myös naispelaajalla pelaamaan. Iso pettymys ettei sittenkään pysty. Lisensoitujen liigojen hyöty jää näin kyllä valitettavan vähäiseksi. Ehkä ensi vuonna sitten.

Pelaajauralla olen peliurakkani aloittanut tänä vuonna. Koska FIFA:ssa - tai siis FC:ssä - uraa varten luodut pelaajat kehittyvät vähän turhan helposti maailmanluokan tähdiksi, niin tein päävalikon puolelta uuden pelaajan, jonka ikää nostin ~kymmenellä vuodella oletuksesta (vastaamaan omaani) ja overallin puolestaan laskin muistaakseni 55:een. Nyt on puolitoista kautta takana, yksi Irlannissa ja toinen menossa Etelä-Koreassa, ja on kyllä maistunut yllättävän hyvin. Keskiarvo on noussut 65:een ja peliaikaa on tullut, mutta koska ikäkin jo lähentelee kolmeakymmentä niin mitään supertähden futisuraa tässä ei olla luomassa. Tarkoituksena onkin luoda futiskiertolaisen ura, eli pelata jokainen kausi eri seurassa ja eri maassa kuin edellinen, ja myös kaikki pelissä edustetut maanosat tulisi käydä läpi. Jos Australian ja Uuden-Seelannin laskee Oseaniaksi, niin mahdollisuus on siis viidellä mantereella pelaamiseen. Harmillista ettei Afrikasta ole pelissä liigoja mukana, mutta kyllä tälläkin kattauksella ihan hyvän kierroksen saa tehtyä.

Kiertolaisen uraan olennaisena osana liittyy myös mahdollisimman oikeannäköisillä stadioneilla pelaaminen. Kävin tänäkin vuonna läpi kaikki pelistä löytyvät joukkueet, ja valitsin aitoa stadionia vailla oleville joukkueille mahdollisimman oikeannäköiset kotikentät pelin vakiostadikoista, tietysti nimeten ne aitojen mukaan. Lista olisi lähes julkaisukunnossa, joten jos joku haluaa myös muokata pelikokemustaan autenttisemmaksi, niin voin jakaa taulukon tännekin lähipäivinä.
 
En oo kuin joku 10 tuntia tätä pelannut, ja suurimmaksi osaksi careeria kun toi FUT ei vois vähempää kiinnostaa. Tässähän on nykyään crossplay niin miltä kuulostais joku pro clubs joukkue? Itselle joukkueen tasolla ei pahemmin väliä, kunhan on hauskaa.
 
Uskomatonta kuinka kaikki pilaantuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.
Olet piilossa, koska et uskalla myöntää olevasi huono ja estät pelaajia muokkaamasta peliä, koska tiedät, että he ovat parempia kuin sinä ja tekevät pelistäsi paremman. Säälittävää itsekkyyttä tyhmiltä ihmisiltä!
 
Viimeksi muokattu:

Press after possession loss
48
88

Balanced
Balanced
70
6/10
3/5
3/5

CAM free roam
RM Come back on defence
CM x2 Stay back while attacking

Tuollaisella setupilla olen pari viime vuotta painanut menemään. 23-versiota en omistanut, mutta FIFA22:ssa peli loksahti uomiinsa 3-4-1-2:lla ja yllä olevilla taktiikoilla. Silloin L. Diazin Porto-kortti muodosti kärkiparin ihannoimani Lukakun kanssa ja Hazard dominoi alapuolella CAM:ina. Vertonghen oli loistava vasen toppari Shawodilla varustettuna. Tässä 24-versiossa tuon kaltainen setuppi ei klikannut alkuun samalla tavalla, kunnes sain paketista pari päivää sitten Militaon ja pääsin parantamaan puolustusta hankkimalla samalla kertaa Alaban ja Oblakin, jonka jälkeen kolikot olivat loppu. Koska vastaprässään rohkeasti menetyksen jälkeen ylhäältä, toppareiden tulee olla hyviä 1v1-tilanteissa ja puolustaa isoja alueita, jos ja kun vastaprässini vuotaa. Militao ja Alaba ovat olleet nappipäivitykset siltä osin ja nyt tuntuu taas siltä, että peli on palannut samaan uomaan kuin 22-versiossa, jossa pelasin FIFA-urani parasta hyökkäävää jalkapalloa mättäen keskimäärin kolme maalia per ilta. Tuoreet hankinnat raahasivat minut vitosdivariin juuri ennen kuin uusi kausi alkoi, koska pääsin puolustuksellisesti sille tasolle kuin 22-versiossa parhaimmillaan. Ja Oblak on ollut maalissa myös erinomainen. En osaa puolustaa kovin kärsivällisesti, vaan olen aina puolustanut mielelläni eteenpäin, joten pari vuotta sitten saamani oivallus siitä, että miksen sitten rohkeasti pelaisi todella korkealla linjalla ja siihen sopivilla taktiikoilla, on ollut suorastaan käänteentekevä.

Kolmella topparilla pelien hallitseminen on hauskaa. Jos vastustajalla on kaksi kärkeä, kierrätän niin kauan, että pääsen vapaalla topparilla (3v2-ylivoima ensimmäistä prässilinjaa vastaan) kuljettamaan eteenpäin ja avaamaan peliä rauhassa. Tavoitteena on antaa puhkova syöttö maitse suoraan yläkolmikolle. Jos vastustaja puolestaan prässää korkealta esim. 4-3-3 muodolla eikä yksikään toppareistani ole lähtökohtaisesti vapaana, roiskaisen jollain heistä/vapaalla maalivahdilla korkean pallon kohti Lukakua, joka fysiikkansa ansiosta tiputtaa ykköspallot hyvällä prosentilla viereen toiselle kärjelle, CAM:lle tai oikealle wingbackille. Keskikentän keskustan kautta pelaan aniharvoin ja lähinnä houkuttelumielessä saatan käyttää pallon keskustassa ennen pudotusta takaisin laitatopparille tai jatkoa leveyteen wingbackille. Vältän täten menetyksiä omalla kenttäpuoliskolla vaarallisella alueella keskustassa ja käytän sen sijaan paljon tosiaan pitkiä palloja yli vastustajan ylimpien prässääjien kohti viimeistä linjaa. Usein Lukakun pudotuksen jälkeen pääsenkin hyökkäämään kasvot kohti maalia suojaamatonta puolustuslinjaa vastaan.

Pallollisessa vaiheessa olen myös jo aikoja sitten oivaltanut sen, etten osaa luoda paikkoja, jos kehissä on vain yksi kärki ja laiturit, joten siksi muotoni on 3-4-1-2, jolloin yläkolmikko pystyy nopeisiin kombinaatioihin keskenään. Kaksi kärkeä on minulle elinehto. Haluan kuitenkin myös leveyttä hallitakseni palloa paremmin, joten siksi askissa ovat wingbackit. Tiedostan, että en tule voittamaan puolustustaistoja, mutta maalintekokilpailussa voin pärjätä, joten muotoni on valittu sillä ajatuksella, että pystyn tekemään hitaista hyökkäyksistä mahdollisimman paljon kihauksia. Nautin myös katsoa oikeassa elämässä eniten joukkueita, jotka pelaavat kolmella topparilla hyökkäävää futista (R. Martinezin maajoukkueet Belgia ja Portugali, nykyinen Leverkusen yms.). Moderniin futikseen kuuluu myös entistä useammin kolmella topparilla pelatessa se, että yläkolmikko hakeutuu lähelle toisiaan jopa samalle kaistalle hetkellisesti eivätkä hyökkäyskaistat ole enää niin orjallisen tasaisesti täytettyjä, että sisäänvedetyt laiturit/taskukympit olisivat väkisin välikaistoilla ja kärki pysyisi keskellä. Paperilla muotoni on 3-4-1-2, mutta todellisuudessa se on enemmän oikeassa elämässä eniten käytössä oleva ja elävä 3-2-5. Wingbackit (vaikka ne ovat formaatiossa nimetty termeillä RM ja LM) pitävät leveyden ja kolme keskimmäistä pelaajaa automaattisesti asettuvat lähekkäin toisiaan. Välillä kukaan kolmikosta Lukaku-Messi-Taylor ei esim. ole oikealla välikaistalla, vaan koko kolmikko parin metrin sisässä boksin reunalla vasemmalla välikaistalla/keskellä.

Entä sitten pelaajisto? Metapelaajia en juuri käytä, vaan mieluummin sellaisia, joihin minulla on kosketuspintaa oikeassa elämässä. Tämänhetkisestä kokoonpanosta De Paulia ja Oblakia en ole livenä nähnyt. Lukaku on ikisuosikkini ja siksi olin iloinen hänen IF-kortista pelin alkuvaiheessa. Kuten todettua, hän on priimaa targettina korkeaa prässiä vastaan ja pystyy suojauksesta jakamaan palloa hyvin omille. Boksin sisästä viimeistelytaito on hyvä. Kiihtyvyys ei ole ihan parin vuoden takaisen kortin tasolla, joten käytän häntä nykyään entistä enemmän syöttölautana kuin pystyynjuoksijana. Messistä ei tarvitse puhua. Ihanaa, että hänenkin korttinsa on tässä versiossa niin pirskatin halpa. Sain ostettua hänet toissa viikolla ja ensimmäiset 15 peliä ovat sujuneet maali per peli -tahdissa. Taylor puolestaan on se, jonka luultavasti päivitän seuraavaksi, mutta nyt hän on kehissä Messi-linkin takia. Olen toki pitänyt hänenkin lapustaan yllättävän paljon, mutta huomaan, että vastuksien koventuessa dribblaus ei oikein tahdo riittää. Käytin häntä alkuun laidalla, kun alakerrassani olivat mm. Hincapie ja Hradecky, joten Taylor sai Lukelta kemiaa ja toisinpäin.

Maehlen fanipoika olen ollut vuosia, joten se, että hänen peruskorttiaan on päässyt päivittämään jo hurjasti, maistuu isosti. Nykyisellä 89 pacella hän on hyvä kahden suunnan wingback, joka kerää syöttöpisteitä tasaisesti ja olen myös käskyttänyt hänet palaamaan toppareiden avuksi. Stamina riittää ravaamiseen. Chiesan puolestaan ostin, kun hinta oli vielä 20 000 kolikkoa. Arvo on sittemmin sulanut yli puolella, mutta sillä ei ole väliä, kun en ole häntä myymässä. Alun perin peluutin häntä Lukakun rinnalla ennen Messin ostamista (vaihdoin siis 3-4-1-2:een pelin alussa, kemiasyistä alkuperäinen muoto oli 3-4-3). Chiesa olikin tehokas ja dominoi samaan tapaan kuin L. Diaz 22-versiossa toisena kärkenä kiihdyttäen selustaan ohi toppareiden maalintekoon, koska pallo pysyy jalassa liimattuna. Hän on kuitenkin käyttökelpoinen myös laidalla, jonne luon 1v1-tilanteita, jos en pääse murtautumaan keskeltä vastustajan bussia vastaan. Teen yleensä nykyään niin, että kun toisella jaksolla vaihdan Taylorin pois, siirrän Messin CAM:iksi, Chiesan vasemmaksi kärjeksi ja tuon penkiltä alusta asti rosteriini kuuluneen Carrascon vasempaan laitaan haastamaan vastustajia ja venyttämään heidän muotoaan. Ja tuon muutoksen teen varsinkin silloin, jos olen tappiolla.

Keskikentän keskustassa Pellegrini on ollut alusta asti yksitoistikossa, koska hän on tärkeä lenkki Lukakun täyteen kemiaan. Mutta ulottuvuus ja kahden suunnan pelaaminen on ollut kiitettävää. Kokeilin myös Dybalaa CAM:ina ennen Messiä, mutten pitänyt hänestä, joten Pellegrini on Roma-kytköksen takia pakollinen peluri. De Pauliin puolestaan tykästyin Argentiinan MM-taipaleella ja hän tuo kemiaa niin Messille kuin La Liga -jampoille. Koska keskustan kaksikon tehtävä on lähinnä huolehtia tasapainosta (viisi hyökkää ja viisi puolustaa), rakkikoiramainen De Paul on hintansa arvoinen kaveri keskikentälle. Odotan häneltä vain varmaa syöttöpelaamista ja katkoja. Olen kuitenkin asettanut hänet keskittämään sisäkierteisiä kulmiakin vasemmalta puolelta.

Mitä tulee toppareihin, Militao oli jo ennen pelin julkaisua ostoslistallani, mutta kun hinta on yhä yli 100 kiloa, eihän minulla olisi ollut häneen varaa varmaankaan edes jouluun mennessä, koska olen laiska treidaaja, joten melkoinen lottovoitto hänen saamisensa pakasta oli. Hän vakuutti livenä Super Cupissa reilu vuosi sitten kuten Alabakin. Ja kuten todettua, he ovat nostaneet puolustamiseni entiselle tasolle pärjäten paljon paremmin 1v1-tilanteissa kuin aiemmin käyttämäni Hincapie, Ahmedhodzic tai Upamecano. Bijol puolestaan on kehissä siksi, että Slovenia pelaa Suomen kanssa samassa EM-karsintalohkossa ja täten olen nähnyt häneltä monta matsia mukaan lukien Helsingin vierailun. Pidän hänen fysiikastaan ja pallollisesta pelistä oikeassa elämässä. Peruskortin pace 65 olisi ollut ilman muuta iso ongelma, joten se, että heti pelin alussa hänetkin pystyi evoluutioimaan 15 pykälää nopeammaksi, on ollut iso apu. Hän on ilmassa mainio jamppa ja liukutaklauksetkin toimivat. Hän oli minulla pitkään keskitopparina, mutta Militaon hankinnan myötä siirsin hänet oikealle. Haluan, että sivutoppareideni jalkaisuudet ovat kunnossa pelinavaamisen takia, joten siksikin halusin hankkia Alaban vasemmaksi toppariksi.

Oblak maalissa puolestaan tuo kemiaa niin Bijolille kuin La Liga-yksilöille. Tanskalaiskoutsi puolestaan antaa Maehlelle edes yhden pykälän kemiaa, kun muita Bundes-pelaajia ei enää avauksessani ole. Valmentajan liigana on Serie A, jotta Chiesa ja Lukaku saavat kemiat täyteen. Olen ihan tyytyväinen 26/33 kokonaiskemiaan. Vaihtopenkillä on sitten muita lempipelaajiani. Pukki ei ole niin hyvä, että luottaisin häneen hirveästi kuin korkeintaan ottelun loppuhetkillä todella väsyneitä vihuja vastaan, mutta olihan hänet silti klubiin heti hankittava Taylorin tavoin. Lindström puolestaan oli pelin alussa CAM, kun käytin vielä silloin Lukakun peruskorttia ja Höjlundia yläkolmikossa. Hän on yllättävän näppärä, mutta tason koventuessa aika harvoin enää häntäkään vaihdan sisään. Enzo puolestaan Lindströmin tavoin oli ensimmäisessä squadissani ja pudonnut sittemmin penkille. Oi Argentiina on. Tchouameni puolestaan tuli jostain pakasta ja on käyttökelpoinen vaihturi johtoa suojatessa. Enzon tuon joskus kentälle, jos tarvitsen itse maalin. Christensen puolestaan oli Tanska-yhteyden vuoksi topparikolmikossani pelin alussa, kun käytin Maehlen lisäksi tosiaan Lindströmiä ja Maehlea. Ja tekihän hän vaikutuksen myös syyskuussa Stadikalla. Jos jollain toppareistani on keltainen alla, saatan vaihtaa Christensenin sisään viimeiseksi vartiksi, jolloin 65 pace ei ole enää ongelma.

Eniten käyttämäni vaihturit ovat Carrasco ja Gwinn. Carrasco oli Lukaku-kemian takia heti ensimmäisessä rosterihahmotelmassani vasen wingback ja pelejä on kertynyt jo n. 80 klubissani. Tehoja on tullut 0,5 per peli. Loistava hinta-laatusuhde ja toki hänetkin olen livenä nähnyt. Hän on vakiovaihtoni siis vasempaan laitaan, kun siirrän Chiesan yläkolmikkoon ja otan Taylorin ulos. Gwinn puolestaan on tämän syksyn löytöni. Katsoin hänestä tehdyn upean kuntoutusdokumentin, jossa kuvattiin paluuta kentille polvileikkauksen jälkeen. Hänellä ovat ilmeisesti pari kertaa menneet ristisiteet sököksi. Samaistun häneen jossain määrin, vaikken itse noin vakavaa polvivammaa ole koskaan saanut. Korvaan Maehlen monesti hänellä joskus 70 minuutin jälkeen, vaikka tanskalainen jaksaisikin varmasti pelata koko pelin, mutta tuoreet jalat laidalle eivät ole koskaan huono juttu ja Gwinn on myös luotettava alaspäin. Yksi nainenkin on kokoonpanossa oltava nyt, kun heidät on saatu mukaan peliin.

Tässäpä oli tällainen tarina päivän ratoksi. Kokeilkaa ihmeessä tuollaista hyökkäävää kolmen topparin viritystä, jos tuskailette maalinteon kanssa ettekä pärjää puolustuskisoissa. Suositukseni on se, että toinen kärki on kohdepelaajamainen ja toinen sitten näppärä harhauttelija, joka pystyy kiihdyttämään selustaan. Messin kiihtyvyys on ihan jees, mutta juoksunopeus hiipuu aika nopeasti, joten parin vuoden takaisena versiona hän olisi vielä osuvampi toinen kärki, mutta menettelee nytkin. Ja tosiaan kuitenkin sitten kesken matsin usein siirrän Chiesan vasemmaksi kärjeksi. Olen myös kokeillut vaihtaa Taylorin ja Messin päittäin, mutta Roopen dribblaus ei tosiaan ole niin sulavaa kuin vaadin vasemmalta kärjeltä, vaikka nopeus (91) onkin juuri sitä, mitä haen ideaalitilanteessa tuolta toiselta hyökkääjältä. Haaveeni on se, että saisin kerättyä rahat Viniciukseen, koska häntä parempaa kärkiparia en Lukakulle keksi ja samaisessa roolissa dominoin hänellä 22-versiossa Seasonsin puolella pelatessani Real Madridilla, joten tiedän, että hän olisi se unelmavaihtoehto kärkeen. Toppareilla puolestaan korostuu juoksunopeus ja puolustusarvo. 80 pace on minimi ikävä kyllä tai muutoin käyttämäni ryhmitys ja taktiikka tuskin toimii, koska sivutopparit joutuvat monesti kaventamaan kohti laitaa tukkimaan wingbackien takana olevia tiloja ja puolustamaan tosiaan suuria alueita yksinään ennen kuin esim. Maehle ennättää alas. Nyt tuokin velvoite taas rokkaa paremmilla pelaajilla enkä enää vuoda laidoilta niin herkästi.
 
Uskomatonta kuinka kaikki pilaantuu vuosi vuodelta enemmän ja enemmän.
Olet piilossa, koska et uskalla myöntää olevasi huono ja estät pelaajia muokkaamasta peliä, koska tiedät, että he ovat parempia kuin sinä ja tekevät pelistäsi paremman. Säälittävää itsekkyyttä tyhmiltä ihmisiltä!
Eli mistäs nyt kiikastaa?
 
Ei ilmeisesti taida kovin moni enää pelata Ultimate Teamia? Itse jätin pelimuodon lopullisesti jo, manager modea olen harvoin vielä jaksanut vääntää, mutta valitettavasti sekin toistaa aivan liikaa itseään että jaksaisi vakiopelaamisessa innostaa.
 
Viimeksi muokattu:
Ylös Bottom