Käytät vanhentunutta selainta. Kyseinen selain ei pakosti näytä tätä tai muita sivustoja oikein. Sinun tulisi päivittää selaimesi tai käyttää vaihtoehtoista selainta..
Melkoinen aihe, mutta eiköhän se olisi Stanley Kubrickin 2001: A Space Odyssey. Tai sitten vaihtehtoisesti Terrence Malickin kuuden tunnin pituinen director's cut The Thin Red Linesta. Näe se ja kuole.
Ennen kuolemaani katsoisin Tarkovskin Solariksen. Se ei ole suosikkielokuvani, mutta tunnelmaltaan ja kuviltaan se on täydellinen saattoelokuva. Jos minulla taas olisi edessä luonnollinen loppuelämäni, mutta ilman elokuvia, katsoisin Fassbinderin Berlin Alexanderplatzin. Ei siksi että se kestää 15 tuntia, vaan koska se ei koskaan unohtuisi.
Bergman Det Sjunde Inseglet vois sopia aiheeseen, tekihän Bergmann sen aikoinaan omaa kuolemanpelkoa käsitelläkseen. Ainakin jos olisin uskovaisempi mies niin tuo olis valintani.
Kubrikin Full Metal Jacket - eipähän sitten enää lopussa pelottaisi kun pitäisi tästä paskapaikasta lähteä. Fight Club voisi olla toinen: "given enough time, the mortality rate is 100%" tai jotenkin niin...