Vastaus: Keitä kriitikoita seuraat/arvostat?
Vaikka en nyt tosiaankaan koe, että kriittikkojen, ja erityisesti Maskulan, toimituksellista linjaa tai mielipiteitä täytyisi niin kauheasti puolustella, niin asetun kyllä tässä nyt Akin kanssa samoille linjoille. Ensinnäkin itse en edes olisi valmis allekirjoittamaan koko väitettä, jonka mukaan Maskula nakkaa yhden tähden roskakoriin kaikki Hollywood-elokuvat ja suosii vain "taide-elokuvaa" (joka sinänsä kummallisena ja epäselvänä käsitteenä on sekin amerikkalaisten syytä, koska yliopistojen art cinema -näytökset koostuivat 1950-luvulta eteenpäin lähes yksinomaan eurooppalaisesta elokuvasta). Toiseksi mikä kumma tarve on yleensä erotella näinkin jyrkästi Hollywood-elokuva ja "taide-elokuva", toisin sanoen väittää että Hollywood ei koskaan ole tuottanut "taidetta"? Mutta palatakseni Maskulaan, kyllä häneltä asiantuntevaa ja kovaa kritiikkiä ovat saaneet myös monet eurooppalaiset elokuvat, tai vaihtoehtoisesti nyt sitten nämä täällä mainitut "taide-elokuvat" -- ja jotkut Hollywood-elokuvat ovat puolestaan saaneet hyviä ja jopa erittäin hyviä pisteitä. Joten minusta on myös putken läpi katsomista se, että kriitikon tekemiset asetetaan täysin kahden ääripään väliin tyyliin "kaikki joka tulee Hollywoodista, on kriitikko x:n mielestä huttua". Ja mitä tulee hyvän elokuvan kriteereihin, tärkein minusta Maskulalla näyttäisi olevan se, että onko elokuvalla mitään sanottavaa -- ja jos on, niin miten se sanotaan. Eli onko nyt Michael Baylla niin kovastikaan ihan oikeaa sanottavaa, ja jos vaikka onkin, niin se sanottava kyllä usein jää niiden tehosteiden ja moottoriteillä romuttuvien autojen sekamelskan jalkoihin...
Tässä voikin nostatella samalla myös keskustelua esimerkiksi kritiikon ja lukijan suhteesta. Tällaiset kiistat kun minusta usein palautuvat siihen, että ihmiset asettavat kriitikoille kummallisen ja erittäin vaikean vaateen objektiivisuudesta. Minusta taas kriitikon työ ei missään mielessä ole -- eikä sen edes kuuluisi olla -- objektiivista, tai en edes osaa nähdä miten näin voisi olla. Jos yksi paha latteus sallitaan, niin se tulee tässä: kun puhutaan taiteen kritiikistä ilman akateemisen maailman käsitteitä ja teorioita, puhutaan siitä aina enemmän tai vähemmän minusta tuntuu -pohjalta. Minusta vastuu elokuvakritiikistä on tavallaan lukijalla, toisin sanoen lukijan on itse osattava muodostaa käsitys jostakin tietystä kriitikosta ja tämän linjasta, ja tätä vasten sitten peilata omaa elokuvamakuaan. Mutta elokuva-arvostelijalta on täysin turha vaatia objektiivisuutta, koska ainoa tapa jolla hän voi kirjoittaa on omista lähtökohdistaan käsin. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että kriitikko on vapaa latelemaan ihan mitä vain huttua, asiat täytyy perustella siinä missä tieteellisessäkin tekstissä -- mutta objektiivista taidekritiikki ei ole. Ja näin ollen se asia, jota Maskulassa juuri arvostan on se, että hän on itse asiassa erittäin helppo kriitikko: miehellä on selkeä oma linja, jonka mukaan elokuvia arvotetaan -- ja tästä linjasta myös pidetään kiinni. (Ja ei, se linja ei ole se että kaikki Hollywoodista tulevat elokuvat ovat roskaa.).
Myönnettäköön että Maskula jakelee hyviä tähtiä kitsaasti, mutta näinhän sen juuri pitäisi olla. Viiden tähden elokuva ei ole vain "aivan saamarin hyvä elokuva", vaan sen pitäisi olla elokuva joka jättää jälkensä koko tulevaan elokuvakulttuuriin. Ja Maskulan kova linja toimii myös erityisen kiitettävästi kotimaisen elokuvan suhteen, jota esimerkiksi Helsingin Sanomien menneet ja nykyiset kriitikot peesaavat ja mielistelevät lähes poikkeuksetta neljällä tai jopa viidellä tähdellä.
Vaikka en nyt tosiaankaan koe, että kriittikkojen, ja erityisesti Maskulan, toimituksellista linjaa tai mielipiteitä täytyisi niin kauheasti puolustella, niin asetun kyllä tässä nyt Akin kanssa samoille linjoille. Ensinnäkin itse en edes olisi valmis allekirjoittamaan koko väitettä, jonka mukaan Maskula nakkaa yhden tähden roskakoriin kaikki Hollywood-elokuvat ja suosii vain "taide-elokuvaa" (joka sinänsä kummallisena ja epäselvänä käsitteenä on sekin amerikkalaisten syytä, koska yliopistojen art cinema -näytökset koostuivat 1950-luvulta eteenpäin lähes yksinomaan eurooppalaisesta elokuvasta). Toiseksi mikä kumma tarve on yleensä erotella näinkin jyrkästi Hollywood-elokuva ja "taide-elokuva", toisin sanoen väittää että Hollywood ei koskaan ole tuottanut "taidetta"? Mutta palatakseni Maskulaan, kyllä häneltä asiantuntevaa ja kovaa kritiikkiä ovat saaneet myös monet eurooppalaiset elokuvat, tai vaihtoehtoisesti nyt sitten nämä täällä mainitut "taide-elokuvat" -- ja jotkut Hollywood-elokuvat ovat puolestaan saaneet hyviä ja jopa erittäin hyviä pisteitä. Joten minusta on myös putken läpi katsomista se, että kriitikon tekemiset asetetaan täysin kahden ääripään väliin tyyliin "kaikki joka tulee Hollywoodista, on kriitikko x:n mielestä huttua". Ja mitä tulee hyvän elokuvan kriteereihin, tärkein minusta Maskulalla näyttäisi olevan se, että onko elokuvalla mitään sanottavaa -- ja jos on, niin miten se sanotaan. Eli onko nyt Michael Baylla niin kovastikaan ihan oikeaa sanottavaa, ja jos vaikka onkin, niin se sanottava kyllä usein jää niiden tehosteiden ja moottoriteillä romuttuvien autojen sekamelskan jalkoihin...
Tässä voikin nostatella samalla myös keskustelua esimerkiksi kritiikon ja lukijan suhteesta. Tällaiset kiistat kun minusta usein palautuvat siihen, että ihmiset asettavat kriitikoille kummallisen ja erittäin vaikean vaateen objektiivisuudesta. Minusta taas kriitikon työ ei missään mielessä ole -- eikä sen edes kuuluisi olla -- objektiivista, tai en edes osaa nähdä miten näin voisi olla. Jos yksi paha latteus sallitaan, niin se tulee tässä: kun puhutaan taiteen kritiikistä ilman akateemisen maailman käsitteitä ja teorioita, puhutaan siitä aina enemmän tai vähemmän minusta tuntuu -pohjalta. Minusta vastuu elokuvakritiikistä on tavallaan lukijalla, toisin sanoen lukijan on itse osattava muodostaa käsitys jostakin tietystä kriitikosta ja tämän linjasta, ja tätä vasten sitten peilata omaa elokuvamakuaan. Mutta elokuva-arvostelijalta on täysin turha vaatia objektiivisuutta, koska ainoa tapa jolla hän voi kirjoittaa on omista lähtökohdistaan käsin. Eikä tämä nyt tarkoita sitä, että kriitikko on vapaa latelemaan ihan mitä vain huttua, asiat täytyy perustella siinä missä tieteellisessäkin tekstissä -- mutta objektiivista taidekritiikki ei ole. Ja näin ollen se asia, jota Maskulassa juuri arvostan on se, että hän on itse asiassa erittäin helppo kriitikko: miehellä on selkeä oma linja, jonka mukaan elokuvia arvotetaan -- ja tästä linjasta myös pidetään kiinni. (Ja ei, se linja ei ole se että kaikki Hollywoodista tulevat elokuvat ovat roskaa.).
Myönnettäköön että Maskula jakelee hyviä tähtiä kitsaasti, mutta näinhän sen juuri pitäisi olla. Viiden tähden elokuva ei ole vain "aivan saamarin hyvä elokuva", vaan sen pitäisi olla elokuva joka jättää jälkensä koko tulevaan elokuvakulttuuriin. Ja Maskulan kova linja toimii myös erityisen kiitettävästi kotimaisen elokuvan suhteen, jota esimerkiksi Helsingin Sanomien menneet ja nykyiset kriitikot peesaavat ja mielistelevät lähes poikkeuksetta neljällä tai jopa viidellä tähdellä.
miten iskee?
